Katkelmia kevyemmästä alistamisesta

Nöyryytys on sellainen termi, joka merkitsee jokaiselle vähän eri asiaa. Alistamisen suhteen ajatukset ovat lähempänä toisiaan. Eroa on enemmänkin sen suhteen, miten lempeäksi tai kovaksi alistaminen tai alistuminen mielikuvituksissa mielletään.

Viime aikoina olen haaveillut usein kevyemmästä alistamisesta. Sellaisesta lempeästä ja rauhallisesta, mutta samalla myös henkisesti tuhmasta, joka toiveen mukaan saisi alistuvan osapuolen punastelemaan. Liekö sellainen edes mahdollista kokeneemmalle alistuvalle, vai onnistuisiko se vain ensikertalaisen kanssa?
Ehkä juuri siksi tällainen leikki onkin helpompi kuvitella tapahtuvan ensikertalaisen, tai muuten vieraan henkilön kanssa.

Mikäpä olisikaan mukavampi ja rentouttavampi aloitus, kun antaa toisen seistä edessäsi, samalla kun istahdat itse mukavaan asentoon nojatuoliin. Ja kun olet valmis, voi toinen riisuutua edessäsi. Nyt kun ajattelen itseäni, en mielelläni alistamisleikeissä juurikaan "käske". Mieluummin ohjeistan tai pyydän toista tekemään jotain. Käskeminen on tylyä ja sivistymätöntä. Mutta onko niin väärin, jos dominoiva osapuoli sanoo "Istu alas, ole hyvä." Minusta ei. Se on vain kohtelias tapa ilmoittaa mitä haluaa. Ja jos vihjettä ei ymmärretä, voi sen toistaa painokkaammin. Ja jos kyseessä on tottelemattomuus, tilanne tuskin muuttuu miksikään vihaisesti käskemälläkään. Mutta ainahan on olemassa muita kurinpalautuskeinoja. 😉

Puhutteleminen. Kuinka moni on joutunut kouluaikaan puhutteluun? Miltä se tuntui? Koetko vielä nykyäänkin muuttuvasi pikkuiseksi, jos dominoiva osapuoli ottaa sinut puhuteltavaksi?
Sen voi tehdä vaikka silloin kun toinen seisoo alastomana haavoittuvana edessäsi. Tai sitten pyydät häntä istumaan polvellesi, niin kuin kiltit pikkutytöt (tai pojat) käyvät joulupukin polvelle. Ja sitten jututat häntä. Kysyt, jännittääkö häntä. Onko hänellä mukava olla. Millaisia seksuaalisia mieltymyksiä hänellä on, mistä asioista hän nauttii eniten. Aivan. Tämän kysymyksen kohdalla joku vo jo hieman punastuakin. Kysyt, onko hän kiltti vaiko tuhma tyttö. Kiltit tytöt ovat sellaisia, jotka nipistävät jalkansa tiukasti yhteen. Tuhmat tytöt avaavat jalkansa levälleen. Kumminko sinä teet?
Lasken jutellessani käteni hänen reitensä päälle, ja pidän sitä siinä mukavasti paikallaan. Toisella kädelläni voin sivellä hartioita, niskaa ja poimia otteen hänen hiuksistaan.
"Sanoit siis pitäväsi kovasti suuseksistä? Älä huoli. Lupaan kyllä, että noin kiltti tyttö saa kalua syvälle suuhunsa aivan pian."

Katseleminen. Se riisuuntuvan subin seuraaminen olisi jo ensimmäinen vaihe. Mutta visuaalinen kun olen, voisi sitä ehkä olla enemmänkin. Voisin pyytää alastoman subin menemään lattialle kontalleen, sillä mielestäni kontallaan oleva nainen on varsin eroottinen näky. Tai ehkä ei lattialle, vaan matalalle pöydälle. Haluan hänen pysyvän paikoillaan, antavan minun kierrellä ympärillään rauhassa. Sidon hänelle suupallon, ja painan hänen päänsä alas, niin että pallo koskettaa pöydän pintaa.
Solmin lyhyehkön narun toiseen päähän painon, ja toiseen päähän pienen pahvinpalan. Tämä on lahjomaton tuomari. Pahvinpala tulee puristuksiin suupallon ja pöydän väliin, kun taas punnus roikkuu narun päässä pöydän reunan ulkopuolella. Punnuksen on pysyttävä ilmassa. Se ei saa päästä tipahtamaan lattialle.
Tämän jälkeen voin vapaasti kierrellä katselemassa tai jopa koskettelemassa subiani. Ehkä ei kuitenkaan käsin. Ehkä koskettelisin häntä ratsupiiskalla, sellaisella, jonka päässä on pieni nahkalappu. Piiska seuraa katseeni perässä. Katselisin hänen alaspäin sojottavia rintojaan, ja antaisin piiskan kärjen kulkea rintojen sivuilla, kiertää nännipihojen ympärillä. Kurvata pitkin pakaroiden kaarta. Nousta pitkin reiden sisäpintaa, raottaa kosteita häpyhuulia...

Omakuva: Lupaus

Enkelin turmeleminen

Pieni blogipäivitys.

Kirjoitin joskus, mitkä asiat itseäni kiinnostavat alistamisessa ja nöyryyttämisessä, ja millainen olisi ideaalein kohdehenkilö tuollaiseen tilanteeseen. Kirjoitin puhtaudesta ja viattomuudesta, enkelinkasvoisuudesta.

Menneen kevään aikana olen usein miettinyt tuota tilannetta visuaalisesta, oikeastaan taiteellisestakin näkökulmasta. Jos osaisin valokuvata niin kuin jotkut ammattilaiset, miten hienoa olisi luoda kuvasarja aiheesta "Enkelin turmeleminen". Tai ehkä "Enkelin lankeaminen", miten vain haluaakaan. Kuvasarja alkaisi siitä, kun mitä puhtaimmassa ja valkeimmassa ympäristössä oleva enkeli kohtaa synkän ja salaperäisen turmelijan. Kuinka turmelija vähitellen houkuttaa enkelin syntiin ja saa tämän unohtamaan siveytensä. Saa vähitellen suostumaan ensin mitä "likaisempiin" ja irstaimpiin tekoisin, ja lopulta suorastaan vaatimaan niitä. Kas, turmeltuminenhan on aina lopulta henkistä.
Turmeltuneisuus näkyisi paitsi tekoina, myös visuaalisesti siten, että enkeli kadottaa vähitellen puhtautensa, hänen vaatteisiinsa ilmestyy tahroja ja ne repeytyvät toiminnan edetessä yhä rajummaksi ja kiihkeämmäksi. Hiukset ja kasvot sotkeutuvat eritteistä, siivet muuttuvat yhä tummemmiksi ja repaleisemmiksi.

Olisi vähän huikeaa päästä toteuttamaan tuollaista kuvasarjaa. 😋 Ja tietenkin kuvittelen itseni pahan turmelijan näkökulmasta. Mutta mistä näistä piireistä löytää tarpeeksi siveellisen ja puhtaan enkelin? 😂



Joulunajan irstailua

Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä takaperin kirjoitinkin. Se on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin sitten lopulta löytyikin.


Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään laitoksen pystyssä ja vakaana.

Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista. Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin aloillaan.

Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina.  Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin. Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.

Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani. Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä. Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä. Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea, nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.

Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan. Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään pidemmälle.

Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.

Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä. Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää, sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua. Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen, mutta enää se ei tunnu onnistuvan.


Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen squirttaukseen.

Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida enää lisätavoitteita asettaa.

Polyhamppua (ja hyvää joulua!)

Joulutervehdys täältä korvatunturilta!

Kyllä se on maailma muuttunut. Ennen vanhaan tontut tirkistelivät ikkunoista, pukki antoi tuhmille tytöille piiskaa ja ohjasi kiltit tytöt kontilleen. (Siis tiedätte kai pukinkontin, sen missä lahjoja kannetaan?)
Vieläkö muuten joku ihmettelee, mistä juontaa nimitys "pukki"? 🎅



Sitten siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan. Pari vuotta sitten nikkaroin autotallissani venytyspenkkiä, joka on näkyvillä mm. tuossa blogini otsikon taustalla. Tätä rakennelmaa varten tarvitsin tietenkin köyttä, ja senhän piti tietenkin olla luonnonkuitua, koska kirjava muovinen ei jotenkin vain sopinut tunnelmaan. Kaupasta mukaan nippu hamppuköyttä ja kotiin. Mutta sitten huomasin jotain perin outoa. Kuinka ihmeessä hamppuköyden toinen pää näytti aivan kuin se olisi sulanut? Asiaa hieman tutkittuani huomasin, että kyseessä ei ollutkaan hamppuköysi, vaan polypropeenistä valmistettu köysi, polyhamppu, joka jäljittelee luonnonkuitua. Tätä samaa materiaalia on esimerkiksi matoissa, mutta nyt törmäsin ensimmäistä kertaa siihen köysissä.
Pari kuukautta sitten ajattelin hankkia uutta sidontanarua, ja tulin ajatelleeksi, että mahtaisiko samaa polyköyttä löytyä myös ohuempana sidontaan sopivana. Ja pitkän etsinnän jälkeen tuoltahan sitä löytyi: https://www.mototrade.fi/tuotteet/veneily/koydet/2805/
Kelojen koko ja hinta voi vaihdella ajoittain. Omani sain aika edullisestikin.


6 mm Polyhemp. Kuten näkee, materiaali jäljittelee hamppua
karvoja myöten, mutta on kuitenkin keinokuitua, kuten
sulatettu toinen pää osoittaa.


Polyhamppu tuntuu käsissä erehdyttävästi luonnonmateriaalista, eikä koehenkilöistä vielä yksikään ole hoksannut sitä keinokuituiseksi, ennen kuin ovat nähneet sulatetut päät. Ilmeisesti materiaali ei ole kovin tunnettua kinkypiireissä, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kompromissi niille jotka pitävät luonnonkuidun tuntumasta ja ulkonäöstä, mutta joille keinokuidun ominaisuudet pesunkestävänä, ei allergisoivana jne. olisivat tarpeen.


Hyvää joulua kaikille!

Haluaa irstasta meininkiä

Tämä syksy on ollut siinä mielessä inhottava, että viimeisen parin kuukauden aikana ylläni on pyörinyt jonkinlainen flunssakierre. Kun yhdestä taudista alkaa paranemaan, niin heti perään on tulossa uusi. Ja sen jälkeen kolmas ja neljäs. Tällä hetkellä olo on taas aavistuksen verran parempi, mutta en vieläkään uskalla toivoa liikoja.

Tervehtymiseen liittyy myös eräs juttu. Kun on viikon tai pari ollut siinä kunnossa, että mitään ylimääräistä ei jaksa tai pysty tekemään, herkut eivät maistu eikä seksiäkään jaksa ajatella, niin sitten olon parantuessa mielessä alkaakin pyöriä jos jonkinlaisia kummallisia ajatuksia. Ihan kuin keväällä, kun pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntee olevansa taas voimissaan.



Ei varmaan tarvitsisi häpeillä tunnustaa olevansa pervo? Joskus vaan tuntuu siltä, että keikesta ei halua kuitenkaan kaikkien kanssa jutella vapautuneesti. Tai ei pysty. Mutta joskus käy niin, että joku muu ottaakin asian puheeksi, ja sitten saattaakin saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisen keskustelun. Vaikkakin tunnelmaa voi hieman vaivaannuttaa se, että muut saman pöydän ympärillä tuijottavat hiljaa ja ihmettelevät. Silloin alkaa taas ajatella, että pitäisiköhän tässä olla taas hiljaa. 😀

Jokin aika sitten kävi niin, että minut  houkuteltiin keskusteluun lempiaiheistani. Kun olen jotenkin tottunut siihen, että samoista jutuista pitäviä naisia on hyvin harvassa, niin tämä oli kyllä positiivinen ja piristävä kokemus. Jos itse ajattelisin itseäni naiseksi,  niin vaatisi rohkeutta kertoa jollekin melkein tuntemattomalle, että pitää siitä kun joku tunkee nyrkkiä sisäänsä, tai ylipäätään siitä venymisen tunteesta, kun leikitetään leluilla jotka ovat jo melkein liian isoja.

Nyt sitten olon parantuessa ovat mielessäni pyörineet vaan tällaiset jutut. Haluaisin päästä sessioimaan sellaista sessiota, jonka teemana olisi rehellisen suoraan sanottuna vaan leikittää ja venyttää pimppaa. Venytellä sormilla, käsillä, suurilla leluilla. Ei kuitenkaan orgasmikeskeisesti. Se muuttaa jotenkin leikin luonnetta asettamalla rajoja sille, millä intensiteetillä ja mihin kohtaan milloinkin olisi koskettava.

Hyvä seksi, parempi mieli

Tänään on ollut hyvä ja keveä olo. Kirjoitin viimeksi tuhmasta fantasiasta, joka alkoi pyörimään päässäni kesken vaniljaisempien esileikkien. Ja miten kuumottava olotila siitä syntyi, ja miten fantasia äkisti katkesi.
Eilen illalla fantasia ei enää ollutkaan fantasiaa. Se muuttui todeksi, ja miten hyvää se olikaan. Ja oloni oli niin kiihottunut monessakin ulottuvuudessa, että jouduin jo jarruttelemaan menoani, ettei se kaikki kiva olisi loppunut liian nopeasti. 😏






Juttelimme pikkunartun kanssa suhteestamme, ja miten sitä voisi kehittää, mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Sadomasokismi on jotenkin vaikea aihe puhua. Tarkoitan, että ajatuksiaan siitä on niin vaikea pukea sanoiksi. Ja vaatisi ehkä senkin, että useita asioita pitäisi miettiä pitkään, ennen kuin niistä pystyy kunnolla mitään sanomaan. Välillä tuntuu, että puhutaan ihan eri asioista, ja sitten taas tulee mieleen, että ehkä vain ymmärrämme toistemme käyttämät termit eri tavoilla, vaikka tarkoittaisimmekin samaa.


Puhuimme myös siitä, pitäisikö nykyistä sessioasetelmaa jollain tavalla murtaa. Ei niin rajattua aikaa ja paikkaa. Tuhmailua voisi olla enemmän keskellä arkea ilman pitkiä valmistekuja ja pohdintoja siitä mitä, missä ja milloin tehtäisiin. Vaikka etukäteen valmistautumisessa on puolensa, esimerkiksi että on selkeä suunnitelma mitä aikoo tehdä ja mitä varusteita tarvitaan, voi valmistautuminen myös stressata. Ehkä on helpompaa toimia spontaanimmin sopivan tilaisuuden tullen.


Olen miettinyt piiskaamista. Minulta kysyttiin siitä bileissä, mitä tykkään piiskaamisesta. Jotenkin tuntuu, että piiskaaminen ja sitominen ovat niitä asioita, joista kaikkien oikeiden kinkyjen kuuluu pitää. Miksi en sitten itse juurikaan välitä piiskaamisesta? Mitä se antaa sellaista muille, mitä en itse siitä saa?
Yritin pohtia asiaa, ja luulen keksineeni vastauksen. Itse asiassa se, etten suuremmin välittäisi piiskaamisesta, ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Jutun jujuna voikin olla se, MITEN piiskaamisen tekee.
Kun katselen sivusta muiden piiskausleikkejä, mitä näenkään? Näen pari henkilöä, joista toinen uikuttaa kivasti, mutta yleensä turhan harvoin. Näen piiskaajalla kädessä nahkaisen läpsyttimen tai jonkun ohuen tikun, jolla LÄPSÄISTÄÄN toista takapuolelle puolen minuutin välein. En voi tietää miltä se vastaanottavasta osapuolesta tuntuu, mutta itselleni se on kiihottavan sijaan melkeinpä epäkiihottavaa. Se mikä mielikuvissani on piiskaamista, ja mille syttyisin, on visuaalisesti rajumpi toiminta. Se, kun jotakuta läimäistään niin että kuuluu kunnon läiskähdys, ja miten persenahka hyllyää vielä hetken lyönnin jälkeenkin. Ehkäpä joku lukijani tunnistaa käyttäneensä tai olleensa vastaanottamassa piiskausta kettingillä? Jep muistelen teitä lämmöllä. :D
Mutta tässä palataan toiseen ongelmakohtaan. Kaikki eivät halua niin kovaa käsittelyä. Mitä sitten olisi tehtävissä, että molemmat nauttisivat tilanteesta?
Ehkäpä ongelmaan löytyisi ratkaisu sopivista välineistä. Pitäisi etsiä jotain, jolla voisin lyödä kovaa, mutta joka olisi sopiva myös vastaanottajalle. Hmm... kokeilisiko ensimmäiseksi vaikka kärpäslätkää..?

Ajatuksia ja fantasiaa rajummasta menosta

Koska viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kovin tavanomaisesta poikkeavaa, tai ainakaan sellaista mistä voisin kovin vapaasti kertoa, on kirjallinen antini jäänyt melko vähäiseksi. Pitäisi kai tehdä jotain huimaa, että uutiskynnys ylittyisi. Tai saada muuten vaan aikaiseksi jotain erikoisempaa. Ketä kiinnostaa kuunnella tai lukea jatkuvasti samaa toistoa? Tai ketä kiinnostaa kuunnella kun yritetään keksimällä keksiä asiaa jostain sellaisesta, mikä oikeasti ei kiinnosta ketään? Sitä varten on Facebook. 😀 Ja siksi en enää käytäkään Facebookkia. 😎



Puhuttiin rajummasta menosta. Siitä, että voisi satuttaa toista kunnolla. Sellaista ei ole ollut hetkeen. Jotenkin vuosien aikana elämäntilanne on pakottanut olemaan kiltimmin, ja on jo melkein unohtanut miten ollaan tuhma. Mutta mihinkä sitä koira karvoistaan pääsisi. Välillä vaan tulee mieletön himo, sellainen että tekisi mieli toimia rajusti. Normaalia rajummin. Satuttaa oikeasti. Eroottisella tavalla.



Makasimme eräänä iltana Pikkunartun kanssa sängyssä. Valot oli jo sammutettu, ja jotenkin se tilanne ajautui siihen, että hyväilimme toistemme vartaloita. Tai ainakin minä hyväilin. Ja lopulta käteni vain eksyivät vatsan kautta reisien päälle ja siitä jalkojen väliin. Tällä kertaa tunsin jo heti aluksi runsasta kosteutta. En mahda sille mitään, että sellainen kiihottaa minua suuresti. Hieroin varovasti sormillani, ja annoin niiden painua sisään. Levitin hieman kosteutta sormillani. Vedin ne ulos ja annoin käteni liukua ylös niin että kämmeneni ja sormeni kulkivat koko pituudeltaan klitoriksen yli. Sitten käteni liukui takaisin alas ja sormeni upposivat jälleen hänen sisäänsä. Se tuntui kiihottavan häntä, ja vähitellen tuo käden liike muuttui nopeammaksi, sormet painuivat syvemmälle ja niitä oli useampia. Toinen käteni oli Pikkunartun niskan alla. Koukistin sitä niin, että hänen kaulansa jäi puristuksiin kyynärtaipeeseeni. Se ei ollut varsinaista kuristamista, enemmänkin vain aloillaan pitämistä.

Pikkunarttu pyysi minua naimaan itseään. Olin jotenkin uppoutunut tunteeseen, ja tuo pyyntö katkaisi ajatukseni. Tilanne katosi, ja olin ehkä hitusen häkeltynyt. Sen jälkeen naimme, mutta jollain tasolla en ollut vielä päässyt loppuun.

Ajattelin edelleen tuota tilannetta. Se oli aitoa spontaania kiihkoa. Olisin jatkanut sormillani rajummin ja syvemmälle, otteeni hänen kaulansa ympärillä olisi tiukentunut. Oikeastaan olisin halunnut pyöräyttää hänet ympäri kontalleen, työntää sormeni hänen sisäänsä ja venyttää häntä auki niin että se olisi tehnyt kipeää, ja olisin nainut häntä samalla. Lauennut hänen sisäänsä, mikä luultavasti olisikin tapahtunut varsin pian. Mutta jotenkin tuntuu, ettei pippelissäni olisi ollut riittävästi. Ei ise ole pieni, mutta tässä tilanteessa olisi kaivattu enemmän.
Olisin halunnut sitoa Pikkunartun kontalleen, tukkia hänen suunsa, ja naida häntä valtavalla strap-onilla. Meillä olisi sopiva lelu, jos sen vain saisi jotenkin kiinni valjaisiin. Ja panna sitten syvälle ja kovaa. Tarttua kiinni rinnoista ja vetää vastaan niin että lelun pää iskeytyisi kunnolla pohjaan aina uudestaan ja uudestaan.
Olisi tehnyt mieli olla julma ja ilkeä. Tuottaa kipua.