Terve bdsm ei väkivaltaa tai hyväksikäyttöä...

Luulisin viimeisten vuosien aikana lukeneeni sen verran kirjallisuutta aiheesta, kuin myös keskustelleeni alan harrastajien kanssa, että tiedän mitä BDSM on, ja mitä ei ole. Mutta mitään yksiselitteistä faktaa ja tarkkaa rajaa ei ole kuitenkaan olemassa tästäkään aiheesta. Alan harrastajat ovat tavallisia ihmisiä siinä kuin muutkin, ja niinpä myös harrastajien kesken esiintyy ajoittain kinaa siitä, mikä on ehdoton totuus, ja mikä ei. Mutta ehkä mitään ehdotonta totuutta ei ole olemassakaan. On kuitenkin kyse ihmisten mieltymyksistä ja mielipiteistä. Meitä ei ole tehty samasta muotista.

Onko toisen lyöminen kepillä väkivaltaa? Onko toisen riisuminen alasti väkijoukon keskellä, ja konttaamaan pakottaminen henkistä väkivaltaa? Jos kysymys asetettaisiin näin, olisi vastaus luultavasti myöntävä. On siis helppo ymmärtää, miksi alistaminen tai S/M -leikit mielletään pahoinpitelyksi. Oleellisena erona on kuitenkin vapaaehtoisuus. Piiskattava tai alistettava on ilmaissut etukäteen olevansa halukas fyysiseen kuritukseen tai henkiseen alistamiseen. Lisäksi hänellä on oikeus myös kieltäytyä siitä session aikana. Esimerkiksi turvasana on olemassa juurikin sen vuoksi, ettei ylitettäisi kenenkään sietokykyä, eikä mentäisi pahoinpitelyn puolelle.

Nyrkillä lyöminen on pahoinpitelyä, mutta nyrkkeily on laillinen urheilulaji. Molemmat kamppailijat ovat kehässä vapaaehtoisesti, ja heillä on mahdollisuus keskeyttää ottelu. Lisäksi paikalla on erotuomareita, jotka voivat tarvittaessa puuttua tilanteeseen.

Eikö alistamisessa ja nöyryyttämisessä on usein kyse myös toisen pakottamisesta tekemään tai kokemaan asioita, joita hän ei normaalisti haluaisi? Osittain totta, mutta tämä on sinällään vain pään sisäistä fantasiaa. Todellisuudessa alistujan ja myös alistajan kuuluisi ymmärtää, ettei todellista pakkoa ole. Mutta koska alistuja on vapaaehtoinen, ja hän haluaa tulla alistetuksi ja nöyryytetyksi, hän myös suostuu tekoihin, joista normaalielämässään varmastikin kieltäytyisi.

BDSM-suhteessa siis luottamus puolin ja toisiin on avainasemassa. 

Hyvin monella alan harrastajalla bdsm ja muukin kinkyily kuuluu vain sinne ”makuukammarin” puolelle. Kaupungilla masterin törmätessä orjattareensa, ei orjatar kumarra masterin eteen vaatimaan rangaistusta, vaan hyvää päivää ja kuulumisia vaihdetaan kuten tavallisestikin. Itseäni on kuitenkin askarruttanut kovasti niin sanotut 24/7 suhteet. Suoraan sanottuna minulla ei niistä ole niin paljoa tietoa, että osaisin kommentoida niitä. Mieltäni on askarruttanut, miten kummankin osapuolen vapaa tahto on näissä suhteissa järjestetty. Vai onko 24/7 suhde paljon vapaampaa kuin mitä sessiosuhteet. Ainakin luulisin, että tällaisessa suhteessa parin liikkuminen jo kaupungilla ihmisten keskuudessa, tai sukulaisten vieraillessa kotona, olisi haasteellista. Ainakin, mikäli alistuvan osapuolen olisi nöyrryttävä jatkuvasti toisen edessä. Varmaan hyvin äkkiä joku kiinnittäisi siihen huomiota. Jos jossain vaiheessa tutustun paremmin tähänkin osa-alueeseen, niin osaan sitten kertoa siitä enemmän muille tietämättömille.