Erotic art

Joitain vuosia takaperin minulla oli useita kivoja ja mielenkiintoisia harrastuksia. Yksi näistä oli maalaaminen. Tai oikeastaan on kai vähän väärin sanoa että "oli", kai se on edelleenkin, mutta on vaan ollut kovin pitkällä tauolla. 

Mietiskelin tuossa jokin aika takaperin, että olisi kai sopiva aika alkaa pikkuhiljaa virittelemään tätäkin harrastusta uudelleen. Ainoana kysymysmerkkinä enää oikeastaan on, että mitä ihmettä sitten maalaisin? Tarvitsisin jonkinlaisen inspiraation, jonkin kiinnnostavan ja motivoivan aiheen. Pidän luonnosta, ja maalaukseni ovat tähän mennessä olleet varsin luonnonläheisiä, maisemamaalauksia ja sellaisia. Loppupään tekeleet ovat olleet ehkä vähän erilaisia. Sanotaanko vaikka, että ne ovat olleet eroottisella lisäsävivahteella maustettuja maisemamaalauksia. Jotain sen tyylistä haluaisin kai tehdä jatkossakin, tai sitten voisi kokeilla jotain enemmän eroottispainotteista, ja vähemmän sitä maisemaa.

Elävän mallin mukaan en ole koskaan osannut maalata. Olen vaan niin pirun hidas, ja joudun hiomaan mittasuhteita ja kaikkea muuta niin pitkään, että mallini olisi jo ehtinyt siinä vanheta eläkeikään. Maalaan siis vain valokuvien mukaan. Netistä kyllä löytyy kivoja ja kiinnostavia kuvia, mutta niihin minulla liittyy pari juttua, joista ei meinaa päästä yli. Ensinnäkin netistä löytyvät kuvat ovat jonkun muun ottamia. Niiden käyttämisestä tulee vähän sellainen olo, niin kuin vain kopioisi jotain. Ei se ole ihan täysin omaa tuotosta. Toinen syy, mikä ehkä lopulta on se vielä tärkeämpi, on että netistä randomina otettuihin kuviin ja malleihin ei liity mitään tunnetta. Olisi aivan eri asia maalata taulu siitä naapurin Tiinasta, jonka perää on vilkuillut aina silloin tällöin, kuin maalata taulu jostain täysin satunnaisesta henkilöstä. Mutta harvassa ovat nuo sellaiset tuttuni, jotka minulle omia alastonkuviaan lähettelisivät inspiraatiota antamaan. 😄

Tämä on osakuva eräästä vuosia sitten maalaamastani taulusta.
Tyylini on ehkä vähän sarjakuvatyylistä

Hotelliyö Kuopiossa

Tutustuin lähes vuosi sitten erääseen kuopiolaiseen naiseen. En muista, olenko koskaan kirjoituksissani asiaa tullut maininneeksikaan, mutta Kuopion suunnalta olen itsekin kotoisin. Olen tuumaillut, että kun siellä päin tulee ajoittain liikuttua, niin mikä ettei sieltä voisi seuraakin etsiä. Tosin mitään tapaamisille sopivaa paikkaa minulla ei ole tiedossa, se on vähän sellainen miinuspuoli.


Meillä oli alussa melko pitkä kirjoitteluvaihe. Jutustelu sujui kyllä netin kautta varsin kivasti, ja puhetta kahvin merkeissä tapaamisestakin oli ollut jo pidemmän aikaa, mutta käytännön syistä johtuen sellainen järjestyi vasta marras – joulukuun vaihteen tienoilla. Kävimme tuolloin kahvittelemassa ja kiertelemässä kauppoja Kuopion kauppakeskus Maskussa. En ole ihan varma, saatiinko minut lopulta raahattua Ikeaankin. Minusta on kiva tutustua ensin rennommassa ympäristössä. Siis sehän on vain sitä kuuluisaa kemiaa ja sen selvittämistä. Vaikka olisi kuinka näyttävä ja muodollisesti pätevä seuralainen, niin esimerkiksi niukkasanaisuus ja muu sellainen sulkeutuneisuus voi olla vaivaannuttavaa, ja johtaa kiusalliseen tunteeseen varsinaisessa tapaamisessa ihan hännänpäätä myöten.
Tämän kahvittelukäynnin jälkeen tuli puhetta ihan varsinaisenkin tapaamisen mahdollisuudesta, mutta sitten kiireet muiden menojen, joulun ja muiden juttujen kanssa siirsivät tapaamista kauemmas. Niin, ja lopulta tuli tämä koronakevät


Mitäpä kertoisin hänestä? Voisin kai luonnehtia häntä ensikertalaiseksi. Mikäli ymmärsin oikein, niin jonkinlaista kokemusta tuhmailuista kyllä oli jo entuudestaan, samoin myös vieraista miehistä. Mutta ei kuitenkaan ihan tällä tavalla. Hän on minua lyhyempi, kuten varmaan jo jokainen arvasikin, kiva ja puhelias punapää. Ja niin, aika uhkeakin. 😁 Alistuva, mutta ei masokistinen, vaikkakin jotkut puremiset, läimimiset ja nipistelyt tuntuivatkin olevan ihan okei.


Kesälomien alettua ja rajoitusten purun myötä saimme sitten lopulta sovittua sen tapaamisenkin. Tapaamispaikan miettimisessä oli aluksi vähän pulmaa, mutta kun oikein niillä aikatauluilla ei mitään ihmeellisempää enää joutanut suunnittelemaankaan, niin lopulta tarkoitukseen valikoitui hotellihuone kaupungin keskustasta. Jos tähän mennessä olen oppinut jotain hotellihuoneen varaamisesta kinkyilytarkoituksiin, niin ensimmäisenä pitää etsiä netistä käyttäjien arviointeja asiasta nimeltä ”äänieristys”. On nimittäin sangen kiusallista yrittää puuhastella mitään vapautuneesti, jos äänieristys on sitä luokkaa, että käytävää eteenpäin raahustavan mummon hengityskin kuuluu omaan huoneeseen. Sitä alkaa äkkiä kuvitella, mitä kaikkea omasta huoneesta sitten kuuluu muualle. Toinen juttu on, että älä koskaan mene hotelli- ja ravintola-alan opetushotelliin. Oli jotenkin kiusallinen kokemus, mutta se oli sitten jo toinen juttu. 😂
Hotellihuone ei ehkä muutenkaan ole ihan paras mahdollinen paikka. On niin vaikea luoda sinne oikeanlaista ympäristöä. Sopivaa alustaa kiinnipitämiselle. Sänky on liian joustava ja upottava, pöytä joko liian matala tai korkea. Mutta lähinnä liikenteessä oltiinkin sillä ajatuksella, että tämä on nyt tutustumiskäynti, ja kokeillaan vähän erilaisia juttuja. Sitten myöhemmin voi alkaa hifistelemään ja tekemään asioita vähän hienommin.


Ehdin odottelemaan jo jonkin aikaa deittini saapumista. Tosin olin jo etukäteen suunnitellut saapuvani paikalle vähän aikaisemmin, että ehtisin vähän katselemaan ympärilleni. Eli tutkimaan, mihin kaikkeen huoneessa olisi edes mahdollisuuksia ryhtyä. Lopulta seuralaiseni saapui paikalleen viininpunaisessa kesämekossaan. Ei varsinaisesti paljastavassa tai tyrkyttävässä asussa, mutta sellaisessa, jossa hänen (köhöm) muutenkin varsin suurikokoiset rintansa kyllä selkeästi tulivat huomatuksi.... Mutta se tuskin oli tarkoituksellista, eihän..? Harva tuntemani nainen on sanonut suorastaan pitävänsä rintojensa huomioinnista. Tai useamminkin se on ollut juurikin päin vastoin. Monet tuntuvat lähinnä vihaavan rintojensa käsittelyä ja hiplausta.
Juttelimme siinä hetken erinäisistä asioista. Tarkoituksena ei siis ollut pitää mitään kovin alistushenkistä sessiointia, vaan lähinnä kevyempää leikkimistä. Ehkä se on muutenkin hyvä ensimmäisellä kerralla, kun voi vapaasti kommunikoida ja sanoa jos on jotain sanottavaa.

Meillä oli ollut jo aikaisemmin netissä puhetta eräänlaisista suitsista. Tarkemmin sanottuna pään ympärille kiinnitettävästä suupallolla varustetusta hihnasysteemistä, "harnessista", johon saisi kiinni suitset. Omani on vastaavanlainen kuin tämä, mutta vähän muokattuna.
https://antishop.fi/shop/paaharness-suupallolla-or20200411000
(Ylimääräisenä sivuhuomautuksena voisin sanoa, että minulle nahkatyöt ovat olleet tähän saakka melko vieraita. Hihnojen niittaaminen tuntui oikeastaan melko kivalta puuhalta. Kaikki jotka ovat kiinnostuneita, kannattaa kokeilla.)


Niin. Olin kokeillut tuota hihnasysteemiä jo omaan päähäni, mutta minusta se tuntui sangen epämukavalta. Tai ainakin silloin, jos hihnat ja säädöt eivät olleen ihan kohdallaan. Uusi nahkahihna on niin jäykkää ja etenkin reunoistaan vähän kovan tuntuista. Aloitimme kuitenkin leikkikerran pukemalla tuon systeemin daamilleni, joka vannoutuneena heppatyttönä pääsi olemaan nyt minun tammani. 😊 Yllättävää kyllä, hän ei tuntunut pitävän sitä lainkaan epämiellyttävänä. Hihnojen säätäminen vei jonkin verran ajasta, jokaisella kun pään muoto on yksilöllinen. Kiinnitin myös suitset sivuilla oleviin renkaisiin pikakiinnittimillä. Niistä oli tarkoitus pidellä kiinni sitten myöhemmin leikeissä.
Tämän jälkeen ohjasin seuralaiseni istumaan tuolille.
Oli puhuttu etukäteen, että yritettäisiin välttää näkyville paikoille jääviä jälkiä. Ymmärrettävää kyllä. Kesällä kun on yhtä jos toistakin juhlaa, ja monesti kevyemmissä kesävaatteissa. Ajattelin varmuuden vuoksi käyttää köysien sijaan pehmustettuja kahleita. Oikeastaan toinen syy niiden käyttämiseen oli se, että ne ovat paljon nopeampia käyttää sidontoihin verrattuna. Aikaa kun on usein muutenkin varsin rajallisesti.
Kiinnitin kädet selän taakse tuolin takapuolelle rannekahleilla ja lyhyellä köydenpätkällä. Nilkkoihin ja reisiin tulivat hihnatyyliset siteet. Siis periaatteessa kaulapannan tapainen lyhyt vyönpätkä solkineen ja kiinnitysrenkaineen, erikseen reiden ja erikseen nilkan ympärille. Nämä nilkka- ja reisisiteet yhdistin sitten toisiinsa pienillä lukoilla, niin että jalat pysyivät koukussa tuolin istuinosalla. Sitten oltiinkin jo valmiita aloittamaan.


Tarkoituksenani oli edetä hitaasti ja kiusoittelevasti. Aluksi tarttua kiinni hiuksista, käännellä päätä sivulle ja antaa sormien kulkea pitkin kaulan ja hartioiden ihoa. Vähitellen koskettelu kuitenkin muuttui rohkeammaksi. Sormet vaihtuivat pitkävartiseen siveltimeen, jonka pehmeää päätä kuljettelin pitkin kaulan ihoa. Enkä malttanut enää kovin pitkään odotella, vaan vetäisin mekon rinnusta alaspäin ja kaivoin rinnat röyhkeästi esiin. Se tosin ei ollutkaan niin kovin helposti tehty mekon ja rintaliivien rajoittavasta yhteisvaikutuksesta johtuen, mutta onnistui kuitenkin. Jatkoin rintojen hyväilyä, puristelua, pensselillä sivelyä, ja lopulta teki mieli kiusoitella niitä kielellä. Daamini oli siitä poikkeuksellinen nainen, että hän piti kovasti rintojen käsittelystä. Siis ihan kiihottumiseen asti, ja epäilenpä, että hänelle orgasmin saaminen pelkästään rintoja kiusoittelemalla ei olisi ollut mikään mahdottomuus.
Nyt kun pitkästä aikaa pääsin leikkimään varsin suurikokoisilla rinnoilla, alkoi tuntua siltä, että olisi aivan pakko saada myös sitoa ne. Kiersin ohutta polyhamppuköyttä tiukasti rintojen ympärille, saaden ne pullistumaan pinkeinä entistäkin paremmin esille. Sen jälkeen olikin hyvä puristella niitä, jatkaa hyväilemistä suulla, ja pitää rintoja koko ajan sopivasti vedossa.


Leikin jäljet. Kuva seuraavalta päivältä.


Käteni hakeutui myös mekon helman alle, pitkin reiden sileää pintaa. Ja kuten arvasinkin, tunsin jalkovälin olevan kastunut melko reilusti. Aloin hieroa ja hyväillä sitäkin sormineni. Tosin mieltäni alkoi kiusallisesti häiritä, mitä hotellin tuolille mahtaisi tässä käydä, joten availin sidontaa, ja päätin siirtää deittini kontalleen lattialle. Ensimmäinen orgasmi tulikin hänen ollessaan kontallaan, toisen käteni pitäessä yhtäaikaisesti kiinni hiuksista, suitsista ja rintojen ympäri sidotuista köysistä, toisen työskennellessä litisten hänen jalkovälissään. Välillä hän yritti nousta, ja jouduin painamaan häntä takaisin vasten lattiaa polvellani.


Hetken huilaustauon jälkeen siirryimme sängylle. Hän makasi siinä selällään, reisien kahleet nyt kiinnitettyinä rintojen ympäri sidottuihin köysiin. Panoin wandin vasten hänen klitoristaan, ja aloin työntelemään sormiani hänen sisäänsä. Hieroin häpyhuulia ja painelin G-pistettä. Jonkin aikaa kiusoiteltuani annoin hänen päästä loppuun saakka. En kyllä muista, olenko koskaan kuullutkaan ennen samanlaista anelua hekuman huipun lähestyessä. Sellaista melkein pelokkaalta kuulostavaa anelua; "Anna mennä loppuun, älä lopeta!" Ja sen jälkeen kiljuvaa laukeamista, jonka aikana epäilin hotellin äänieristyksen olevan sittenkin liian vähäistä.


Hotellihuoneessa oli ilmastoinnistakin huolimatta melko lämmin. Tai ehkä se lämmin tuli vain tuossa touhutessa. Jouduimme pitämään usein pientä vesitaukoa, ja samalla tuli muutenkin siistiydyttyä. Sen jälkeen tuli sellainen olo, että haluan itsekin viihdytystä. Vedin kumin päälleni, ja kiskoin seuralaiseni lähemmäs imemään kaluani. Ei hän sitä kovin syvälle pystynyt ottamaan, ajattelin sen johtuvan kokemattomuudesta. Mutta sai se silti minut kovaksi ja kiimaiseksi, ja sitten halusin lisää. Pyöräytin hänet kontalleen ja työnnyin hänen sisäänsä. Nain voimakkaasti takaapäin niin syvälle kuin pystyin, mutta suureksi yllätyksekseni en osunut pohjaan saakka. Mutta se tuntui silti hyvältä, vähän rajulta. Hän vaikeroi vähän epämääräisellä tavalla, osaksi nautinnosta, osaksi ehkä jostain muusta syystä. Tai siltä se ainakin kuulosti. Mutta ei siis kuitenkaan mitenkään pahalla tavalla kärsivältä.
Tuo tuntui niin hyvältä, ja olisin jatkanut pidempäänkin, mutta sitten yllättäen huomasin verta vähän siellä sun täällä. Keskeytin sessioinnin. Daamini oli aivan yhtä yllättynyt kuin minäkin. Varsinaisesti ei ollut sattunut mihinkään. Epäilin ensin, että olin raapaissut aikaisemmin johonkin, mutta kaiketi se olisi sitten myös näkynyt jo aikaisemmin. No, ei tilanteelle mitään voinut. Jokin sen aiheutti kaiketi rajussa panemisessa. Odottelimme jonkin aikaa kaikessa rauhassa, että vuoto vähitellen lakkasi, ja ettei mistään vakavammasta ollut kyse. Ja pidettiin siinä samalla pientä leppoisaa juttutuokiota. Ja vaikka vuoto loppuikin, en oikein uskaltanut enää sen jälkeen ryhtyä rassaamaan paikkoja, vaan ajattelin, että parempi antaa olla nyt rauhassa. Mutta ehkä vielä jotain muuta voisi sentään tehdä. Kuten vaikka niin, että pistäisin uuden kumin päälle, ja antaisin toisen näyttää, miten hyvin hän osaisikaan nekkua käsitellä...
Nousin seisomaan. Hän oli edessäni polvillaan, kaluni kädessään, ja alkoi imeä. Ja vaikka en kovin syvälle päässytkään, niin ei se missään nimessä huonoa työskentelyä ollut. Itse asiassa se tuntui varsin hyvälle, ja ehkä mielikuvitukseni lähti laukkaamaan liiankin villisti. Olisi vaan tehnyt mieli tarttua kiinni hiuksista kaksin käsin, painaa kaluani sisään niin voimallisesti, että se olisi uponnut kokonaan kurkkuun saakka. Eikä lopulta kestänyt kovin kauaa, kun aloin tuntea sen tietynlaisen kihelmöinnin vartalossani. Kiskaisin itseni ulos hänen suustaan, vetäisin kumin pois päältäni, ja runkkasin itseni finaaliin hänen päälleen.
Olen aina ihmetellyt pornofilmejä, joissa tuntuu, että mies laukeaa ihan kamalan määrän tuottaen. Minusta tuntuu, etten ole koskaan päässyt lähellekään samaa määrää. Mutta tällä kertaa olin kyllä itsekin yllättynyt tuotokseni määrästä. Sitä vain tuli ja tuli. Lopulta hieroin kaksin käsin spermaani hänen rintoihinsa ja rintakehäänsä, ja silti sitä valuin noroina pitkin hänen vatsaansa. Mutta siitä hän vain tykkäsi.


Luulen, että päädymme vielä tapaamaan toistekin. Ainakin sellaisesta mahdollisuudesta on jo puhuttu....

 






Erotiikannälkä valvottaa

Heräsin yöllä, enkä saanut enää nukutuksi. Erotiikka on pyörinyt viime aikoina mielessä ihan liikaa. Kaipaisin jotain tuhmaa henkistä tyydytystä. Tai no, myös fyysistä. Kaipaisin kunnon limaista suuseksiä, nuolemista, lutkutusta, rivoa ja pervoa kasvojen tahrimista ja syvään työntymistä. Kaipaisin myös sitä pehmeää tunnetta käsissäni, kun saa leikkiä toisen erogeenisillä alueilla öljyn liukastamien käsien kanssa. Ja kaikkea muutakin.

Kokeilin taas seuranhakua. Jokin siinä tuo minulle mieleen radiolähetykset, tiedättekö, ne joissa soittaja on odottamassa linjoilla.

Radio: "Ja sitten meillä on linjoilla seuraava soittaja. Haloo, täällä radio, kuka siellä?"
Soitaja: "-----"
Radio: "Haloo, olette suorassa lähetyksessä...?"
Soittaja: "----"
Radio: "Jahas, ja soittaja taisi pudota linjoilta."

Viime aikoina on käynyt useamman kerran tuohon tyyliin.

Joku: "Hei! Kuulostat aika mielenkiintoiselta. Asutko siis täälläpäin?"
Minä: "Moi, kyllä asun. Olipa kiva että vastasit. Millaisista jutuista sinä pidät?"
Joku: "----"
Minä: "Haloo???"
Ehkäpä viestittelijä ei halunnut minun asuvan samalla suunnalla? 😕

Joku: "Hei! Nuori tyttö täällä. Olisitko kiinnostunut tapaamaan?"
Minä: " Hei, ja kiitos vastauksestasi. Millaista kuviota olet etsimässä?"
Joku: "-----"
Minä: "Haloo?"

Näissä jaa aina miettimään, onkohan toinen lopulta edes saanut vastaustani. Vai onko vastaukseni mennyt roskapostikansioon, vai kalasteleeko joku vain jostain ihme syystä ilmoittelijoiden sähköpostiosoitteita. Hmm. Tämä on aina niin outoa.

Suuorja

Meinasin viettää tänään leffailtaa. Huilata vähän, ottaa lasillisen punkkua ja hyvää ruokaa television ääressä. Samalla tekisi kyllä mieli jotain tuhmaa...


Olen miettinyt, löytyisikö jostain verkkokaupasta sellaista pään ympärille kiinnitettävää hihnastoa, eräänlaisia suitsia, joka jättäisi suun vapaaksi. Ja myös jonkinlaista strap on - tyylisiä valjaita, vatsan ja reisien ympäri kiinnitettäviä, jotka voisin pukea itselleni, ja joihin nuo suitset voisi kiinnittää. Olisi kiihottava ajatus katsella vaikkapa pornoa, samalla kun suitsiin ja valjaisiin kytketty suuorja miellyttäisi minua koko osaamisellaan, pääsemättä pakoon. Ja kuinka tarpeen vaatiessa voisin ohjata ja kannustaa vaikkapa pitkän piiskan avulla paljaille pakaroille läimäytellen.

Miten kiva olisikaan nauttia pitkäkestoisesta rauhallisesta hemmottelusta, tuntea lämpimän suun työskentelevän kaluni kimpussa tai imeskelemässä ja nuoleskelemassa pallejani, jotka olisivat yltä päältä kuolassa. Jos mielihyvä kasvaisi liian suureksi, tarttuisin toista hiuksista vetäen suun kaluni ympäriltä, laueten kasvoille ja omaan syliini. Sen jälkeen voisin nauttia siitä, kuinka suuorja nuolee kaluni ja syliini puhtaaksi, ja jatkaa sitten hellävaraista työtään herätellen kaluani uudelleen juhlakuntoon. 😋

Kuinkahan pitkään työlleen omistautunut suuorja voisi tuollaista jatkaa? Tunnin? Vaiko pari?

Kevyempi sidontafantasia

Minulta kysyttiin eräänä päivänä fantasioista, millaisia fantasioita minulla on. Yllättävää kyllä, vaikka sitä ei äkkiseltään blogiani lukemalla arvaisi, niin minulla on fantasioita myös pehmeämmistä ja kevyemmistä asioista. Ja vaikka monet niistäkin ovat tähän aihepiiriin kuuluvia, niin niistä ei ole tullut juurikaan kirjoitettua. Ovatkohan ne sitten jotenkin liian henkilökohtaisia? Ehkä niistä kertomalla paljastaa liikaa itsestään, niitä hävettyjä ja vaiettuja vaniljapuolia?  😆
No, ehkä uskaltaudun jakamaan sellaisen kanssanne.

***

Fantasia alkaa siitä, kun eräs minulle entuudestaan vain tavanomaisemmasta kanssakäymisestä tuttu, muutamaa vuotta vanhempi nainen kääntyisi yllättäen puoleeni hieman erikoisemmassa ja luottamuksellisessa asiassa. Häntä kiinnostaisi kokeilla sidottuna olemista, mutta äkkiseltään jonkun löytäminen sellaiseen voi olla vaikeaa, etenkin jos on uusi tällaisissa asioissa. Ellei sitten satu jo valmiiksi tuntemaan jotakuta joka harrastaa tällaisia.

Köysikokeilu? Miksipä ei. Vaikka en itsekään ole köysien kanssa kovin kokenut, mutta kyllä varmasti osaan riittävän monta sidontaa ensikertalaiselle introksi.
Fantasia hyppää yli tylsät vaiheet. Saavun hänen asunnolleen varusteitteni kanssa. Minulla on laukun täydeltä erilaisia köysiä, ja jokunen muukin sidontoihin käyttökelpoinen apuväline. On kesä. Ilma on aurinkoinen ja lämmin.
Juomme kupposelliset teetä ja rupattelemme ensin niitä näitä. Tunnelma on hivenen outo ja jännittävä. Normaalisti kumpikaan ei varmaan puhuisi säästä niin hartaasti ja analyyttisesti.

Miksi fantasioissani melkeinpä välttelen asiaan menemistä? Onko kutkuttava odottaminen kiehtovampaa kuin suoraan toimintaan meneminen?

Vasta kun kupin pohjalta ei enää löydy teetä vaikka sitä kosteusmittarin kanssa etsisi, saamme tilanteen jollain tavalla etenemään.
-Miten on, haluatko kokeilla niitä sidontajuttuja?
Käymme läpi vielä juttuun liittyviä asioita. Turvallisuusasioita, muuta huomioitavaa, ja miten sidonta itsessään voi olla neutraali tapahtuma, eikä sinällään vaadi alastomuutta. Neuvon valitsemaan sopivat vaatteet. Ei mitään löysää köysiin sotkeutuvaa, eikä liian liukasta, koska köydet eivät silloin pysy paikoillaan. Kuvittelen jotain kohtalaisen epäeroottista, kuten musta tekninen kerrasto tai vastaavaa. Niin, ja ettei kannata pitää kaarituellisia liivejä. Ne kun voivat painaa ilkeästi tai sitten vaikka rikkoutua.

Fantasiani ovat joskus häiritsevänkin pikkutarkkoja kaikkine yksityiskohtineen. Mutta juuri ne tekevät siitä jollain tavalla todellisemman ja elävämmän.

Aloitan jonkinlaisella rintakehäsidonnalla, vaikkapa sellaisella, joka muodostaa rintakehälle pentagrammikuvion. Sitoessa tietenkin joutuu koskettamaan toista jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi se on aika neutraalia. Mutta sitten tulee myös sellaisia hetkiä, joissa joutuu miettimään soveliasta tapaa.  Kuten esimerkiksi vaikka köyden vetäminen rintojen välistä, kun se on saatava pujotetuksi rintojen alapuolella kireällä olevan poikittaisen köyden alta. Jätänkö poikittaisen köyden niin löysälle, että saan pudotettua toisen köyden sen alta. Vaikkakin siinä on se vaara, että koko sidonta hajoaa käsiin. Vai vienkö köyden rinnan ohi kyljelle, ja vedän sen oikeaan paikkaansa kun se on ensin saatu pujotetuksi toisen alta? Vai sanonko jo etukäteen, että nyt joudun menemään hetkeksi vähän yksityisalueelle, ja teen pujotuksen niin kuin se yleensä tehdäänkin?
Minusta on kiinnostavaa katsella rintojen puristuvan köysien väliin, vaikka sitten kangasta onkin edessä. Mutta eikö pieni vilkuilu nyt sallita sitojalle? Vain sokea sitoja ei vilkuile, mutta hän käyttääkin sitten käsiään silminään. 

Rintakehäsidonnan jälkeen on jalkojen vuoro. Haluaisin sitoa ne koukistettuina, kummankin erikseen. Tässä sidonnassa usein tulee kiinnitettyä huomiota vaatteisiin. Etenkin, jos koukistetun jalan polvitaipeeseen jää vähänlaisesti tilaa, on köyttä hankala pujottaa lopuksi välistä, koska se eksyy helposti jonnekin väljien vaatteiden sekaan.
Tarkoituksena olisi tehdä Hogtie -tyyppinen sidonta, jossa sidottava makaa lopulta mahallaan, jalat koukussa selän takana ja kädet suorina ja sidottuina kiinni nilkkoihin. Luultavasti haluaisin sitoa myös hiukset köydellä kiinni jalkoihin, niin että pää vetäytyy taaksepäin, koska se täydentäisi sopivasti muutenkin napakkaa sidontaa. Tähän itse asiassa päättyy ensimmäinen osio fantasiasta. Eikä ollut mitään liian tuhmaa, vai mitä? 😇

Fantasiani tuppaavat yleensä olemaan jatkuvassa liikkeessä, ne muuttuvat koko ajan. Välillä ajattelen jatkoa tulevan kokonaan erillisessä tapaamisessa, ehkä vasta kuukausienkin päästä. Toisinaan ajattelen sen samaan tapaamiseen. No, oli kyse sitten kummasta tahansa, on toiseen sidontaan ryhtyminen jo huomattavasti helpompaa. Eikä tunnelmakaan ole enää niin ujosteleva ja vaivautunut kuin aluksi. Juomme kupilliset teetä rupatellen asioista, siitä millainen kokemus oli. Ja muistakin vähäpätöisemmistä asioista, kuten asennon mukavuudesta ja kuinka paljon aikaa saakaan kulumaan niin yksinkertaiseen asiaan. Ehdotan, että jos häntä kiinnostaa, voimme tehdä toisenkin sidonnan. Minulla ei sinällään ole mihinkään kiire.

Kerron, että teen nyt toisenlaisen sidonnan, ja aloitan tällä kertaa jaloista. Silloin kädet saavat levätä sen aikaa mitä jalkojen sitomiseen kuluu. Kehotan vielä, että nyt on sopiva aika vielä juoda, käydä vessassa tai vaihtaa vaatteita, jos on tarvetta.
Hän miettii hetken, ja sanoo, että voisi ottaa pitkät housut pois, jos se helpottaa sitomista. En osaa sanoa, meinasin kuitenkin mielessäni sellaista sitomista, jossa ehkä asialla ei muutenkaan olisi niin väliä. Mutta totean, että kyllähän se sopii. Ja onhan niin ainakin mukavampi sitoa.
Toisella kädellä pöytään nojaten hän riisuu kireät leggingsit ja viikkoa ne kaksin kerroin pöydälle. Alla hänellä on mustat sporttiset pikkuhousut, joiden ryhtiä hän hieman korjailee pitkät housut riisuttuaan. Samalla hän katsoo minua hieman oudosti, niin kuin hymyilisi hermostuneesti. Minulle tulee kumma tunne, että hän odottaa, että alkaisin nauraa hänelle tai jotain. Tai että nyt en ole tainnut älytä jotain.
"Mitä?" Kysyn lopulta.
"Ei kun mietin vaan..." Hän vastaa epämääräisesti.
"Ai mitä mietit?" saan kysyttyä.
"Niin että osaatko varmasti olla juoruamatta." Hän vastaa epäröivään äänensävyyn.
 Ajattelen kysymystä vähän myöhään tehtynä, ottaen huomioon, että hän ehti jo kiskaisemaan housunsa jalasta, vaikkakin ei siinä minusta nyt mitään niin elämää suurempaa tapahtunut. Ja on tässä jo yksi kerta sidontaa tehtykin.
"Miten se nyt tässä vaiheessa tuli mieleen? Kysyn kummastellen.
"No, ei minulla ole mitään hinkua saada hankaluuksia tämän takia, eikä hankkia huonoa mainetta näissä piireissä. Etenkin kun vielä erikseen etukäteen sovittiin, että tästä ei sitten muille puhuta. Johan tässä jo yksi sidonta on tehtykin."
Hän mutrustaa vielä huultaan epäluuloisen näköisenä ja ottaa paikallaan muutaman vaihtoaskeleen. Sitten hän tarttuu paitansa helmaan ja riisuu sen päältään
Hänellä on kauniit keskikokoiset rinnat. Ei sinällään mitään erikoisempaa, mutta tilanne vain tuli niin yllätyksenä. Unohdan sekunnin murto-osaksi korrektin käytöksen ja jään kiinni tuijottamisesta.
Aa, okei... -mietin mielessäni. Nyt ymmärrän tuon epäröinnin jo paremmin.
"Joo, pitää ehkä vähän miettiä uudestaan, millä tavalla sitä nyt uskaltaisi sitoa." Saan sanotuksi hieman häkeltyneenä.

Aloitan jaloista, niin kuin olin suunnitellutkin. Tällä kertaa ajattelin jättää nilkat erilleen, joten käytän apuna kyynärän mittaista levitintankoa. Se on tarkoitettu nimenomaan käytettäväksi köysien eikä kahleiden kanssa, joten päiden kiinnikkeet ovat tarkoitukseen vähän sopivammat.
Mielessäni pyörii vain koko ajan hokema muistutukseksi itselleni, "Älä nyt vain vilkuile." Olisi pirun noloa jäädä sellaisesta kiinni koko ajan.

Valitsen melko pitkän köyden, jolla sidon reidet vartaloa vasten. Siten, että polvet ovat miltei kiinni rintakehässä. Se on helpointa tehdä istuvassa asennossa selkäpuolelta, kiertää köyttä useita kierroksia polvitaipeiden alta ja selän ympäri. Lopuksi vasemman ja oikean puolen köydet sidotaan toisiinsa polvien ja rintakehän välistä, siten että köydet muodostavat yhdessä kahdeksikon. Epäröin tilannetta hetken. "Mun pitäisi nyt jollain tavalla saada sidottua tuosta välistä..."
Tässä kohdassa ei voi välttää koskettamasta ihan tahattomastikin rintoihin, sillä väli johon köysi pitää saada on hyvin ahdas. Yritän olla varovainen ja tehdä työn nopeasti.

Viimeinen osuus on käsien sitominen. Tällä kertaa haluaisin ne selän taakse, kyynärvarret taivutettuna päällekkäin. Se onnistuu esimerkiksi "Box Tie" -tyylisellä sidonnalla. Selän takaa sitoessani voin vapaasti vilkuilla hänen rintojaan.

Tämä fantasia on sinällään aika kiltti. Mutta eniten nautintoa saankin ajatuksilla ja mahdollisuuksilla  leikitellessäni, sekä tietysti aivan pikkiriikkisen verran mielikuvitukseni visuaalisesta annista. Kuinka hänen rintansa (jotka muuten ovat varsin hyvän näköiset) pullistuvat sidonnoissa. Tai jos muuttaisinkin lopuksi koko asentoa siten, että laskisin hänet ensin kyljelleen lattialle, ja kääntäisin siitä kyykylleen kasvot lattiaa vasten. Kuinka paljon tuhmemmaksi tilanne silloin muuttuisikaan. Miten kutsuvalta hän siinä näyttäisikään, avuttomana takapuoli pystyssä. Mitä hän mahtaisikaan ajatella katsellessani häntä? Näkisinkö rintojen puristuvan esiin  köysien lomasta, niiden kärkien värähtelevän jokaisen liikkeen voimasta? Olisiko pitänyt täydentää sidontaa vielä muutamalla rohkeammalla naruviritelmällä? Nämä eivät kuulu fantasian kirjoitettuun osioon, ne tapahtuvat vain massa päässäni. 😊

Olisi toki varsin väärin tehdä jotain muuta kuin mitä on etukäteen sovittu... Mutta ehkä voisin silti korjailla reisien ympärillä olevia köysiä hieman paremmin. ovatkin huonosti. Voisin korjailla niitä hieman, sipaista kädelläni aivan vahingossa reiden sisäpintaa. Ja sitten korjata köyden myös toisesta jalasta. Mutta enempää ei kyllä uskaltaisi. Miten hän reagoisi kosketukseen? Näkisinkö vilauksen häpyhuulesta aavistuksen siirtyneiden pikkuhousujen reunan takaa? Näkisinkö hikisen kiimatipan valuvan sitä pitkin..?
En kuitenkaan uskaltaisi tehdä mitään. Minusta olisi vaan kivaa katsella salaa. 😇



Bileasuvalinta mietityttää

Jo perinteeksi muodostunut Himo & Erotiikka -tapahtuma on poikkeuksellisesti siirretty keväältä elokuun loppuun. Niille, joille kyseinen tapahtuma ei ole millään tavalla tuttu, Himo & Erotiikka on Keski-Suomessa Jämsän Himoksella järjestettävä paripäiväinen tapahtuma, jossa erotiikkamessuihin yhdistyvät mm. Xperience United swinger-bileineen, Club X ja Bizarren kinkybileet. Ohjelmaa siis vähän jokaiselle makunsa mukaan.
Bizarren bileissä on pukukoodi. Se tarkoittaa, että sisään päästäkseen tulijalla on oltava jonkinlainen eroottinen asu, fetissiasu, univormu, tai vaikkapa jokin fantasia-asu. Eräänlaiset naamiaiset siis.

Aikaisempi bileasuni
Tähän asti asunani on ollut univormu. Ja mikäpä sen tyylikkäämpi univormu, kuin se klassinen
natsiupseerin asu. On noita muutamalla muullakin näkynyt, ja kyllähän ne katseita keräävät.  Oikeastaan niin hyvässä kuin pahassakin. 😕 Kun läheskään kaikki messuvieraat eivät ole fetissi- tai kinkyporukkaa, ja kun kuvioon sekoitetaan mukaan myös alkoholi, syntyy kiusallisia tilanteita aina. Toki humalaisten huomio ei välttämättä ole koskaan kovin mairittelevaa, vaikka se positiivista sävyltään olisikin. Ja sitten joukkoon mahtuu aina joku, jonka tehtävänä on tulla kyseenalaistamaan poliittista näkemystäni, tai kertoa, että asuni ei ole lainkaan sopiva historiallisista syistä. Hmm... Liekö edes sellaista univormua olemassakaan, jonka kantajat eivät olisi koskaan mihinkään syyllistyneet? Pelastusarmeija?

Joka tapauksessa, edellisten bileiden jälkeen jäi sellainen olo, etten enää jaksa näyttäytyä noissa bileissä univormussa. Niinpä aloin miettiä jotain uutta. Mikä olisi sellainen asu, joka näyttäisi tyylikkäältä, voisi sopia vaikka fetissiasuksi, ja josta kukaan ei pääsisi pahoittamaan mieltään. Joku historiallinen asu kenties? No, omassa tiimissä kun oli pyövelikin, niin ehkä jotain keskiaikaista tai renesanssia. Ja sitten löytyikin jotain sopivaa.




Sitten koitti kevät. Olin askarrellut asua jo puoli vuotta, ja homma alkoi näyttää valmiilta. Ja äkkiä maailmantilanne muuttui. Ja tällä hetkellä mietin asuani, että uskallanko sittenkään näyttäytyä sen kanssa ihmisille. Joten kysymys kuuluu:
Onko tässä maailmantilanteessa ruttolääkärin asun käyttäminen bileissä sopivaa ja tyylikästä, vai onko se loukkaavaa ja mautonta?

Uusi bileasuni. Menikö valinta huti?

Tietotekniikan ihmeellisyyksiä

Mielessäni hautuu jo seuraavakin kirjoitus, mutta sitä ennen oli ihan pakko tähän väliin tehdä pieni päivitys tietotekniikan ihmeellisyyksistä. Asia kun tuli taas kerran varsin ajankohtaiseksi.

Varmaan jokaiselle ahkeralle netin tai muiden sähköisten kommunikaatiovälineiden käyttäjälle on tullut joskus jonkinlainen moka. Ja kenties jopa nolo ja kiusallinenkin. Allekirjoittanut voi tunnustaa, että niitä on sattunut omalle kohdalle yksi jos toinenkin, ja myös läheltä piti -tilanteita on ollut muutamia.

A1.jpg, A2.jpg, A3.jpg...

Asuntoa myydessäni olin ottanut hienoja kuvia puhtaaksi siivotusta ja sanoisin jopa somistetusta kodistani. Valitsin kuvista parhaat, ja tallensin ne kansioon lähettääkseni ne kiinteistönvälittäjälle. Kun olin lähettämässä viestiä, huomasin, että kuvia oli mielestäni yksi enemmän kuin mitä piti olla. Kun klikkasin kuvat auki, olivatkin ne jotain ihan muuta kuin piti. Joo, tuhmia kuvia, ja taisivatpa olla jopa ihan itsestäni... 😖 Asiahan oli niin, että liittäessäni kuvia sähköpostiini, avautui oletuksena viimeinen käytetty kansio, jossa sattumalta oli täsmälleen saman nimisiä kuvia. Kansio vain oli väärä. Sittemmin olen nimennyt tärkeämmät tiedostot vähän tilannetta kuvaavammalla tavalla, ettei samanlaista tilannetta enää kävisi...

Raahaa ja pudota - paholaisen keksintö

Jokunen vuosi takaperin kyselin kuulumisia eräältä naispuoleiselta koulukaveriltani, jonka kanssa olin viestitellyt aina silloin tällöin. Keskustelu muuttuikin äkkiä varsin mielenkiintoiseksi. 😀
Täytyy todeta, että olen onnistunut samanlaisessa vahinkolähetyksessä kerran itsekin. Minun lähettämäni kuva tosin oli ihan viaton luontokuva netistä. Nyttemmin näitä ei ole tullut. Liekö ohjelmistokin muuttunut ajan myötä.


Kun fontti pettää

Samaisen naishenkilön kanssa on sattunut toinenkin kummallinen tapaus. Oletteko koskaan huomanneet, että joillain fonttityypeillä jotkin kirjainyhdistelmät voivat näyttää vähän muulta kuin mitä ovat? Ja etenkin kun kyse on pienikokoisesta tekstistä, jota ei edes näe kovin hyvin.


PS. Se runkkaaminen oli muuten vitsi.

Isompiin virheisiin tarvitaan sitten tietokonetta

Minulla on ollut vuoden ajan älykännykkä. Jippii! Oikeastaan muuten se onkin ollut ihan kiva, mutta jostain syystä en ole ollut kovin tyytyväinen automaattiseen tekstinkorjaukseen. Ja lisäksi ohjelmistossa on kai joku bugi. Olen huomannut, että usein sanoissa ja taivutuksissa, joissa esiintyy loppupäässä n-kirjain, laite ei tajua sitä. Esimerkiksi sana "lauantaina" ilmestyy ruutuun muodossa "lauantai a". Samoin ohjelma on mestari tekemään yhdyssanavirheitä, vaikka käyttäjä olisi ne yhteen kirjoittanutkin.
Ja joskus, hyvin herkällä hetkellä, menee pieleen pahemman kerran... 😒

Epäilen, että nöppäilin vahingossa "Ronnat", i ja o kun ovat vierekkäin. Ja kun laite ei tunnistanut sanaa "Ronnat", se päätti korjata sen ihan itse... 😑