A Toy Story

Vuoden viimeinen ilta. Olen käymässä muutaman päivän sukulaisteni luona. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan muissa asioissa kuin raketeissa ja tinoissa, tai oikeastaan niin on ollut koko joulunpyhien ajan.
 
Ajattelin unohtaa hetkeksi pohdinnat ja analysoinnit, ja kertoa vain suoraan mitä ajattelen. Mitä likainen mieleni haluaisi juuri nyt. Minulla on pyörinyt mielessäni oikeastaan koko viimeisen kuukauden ajan eräs fantasia. Tai ainakin suunnilleen siitä asti, kun Ocean kirjoitti blogiinsa lelulaatikkonsa joulusiivouksesta, ja sai minutkin ajattelemaan suhtautumistani leluihin. Lelulaatikon joulusiivous

Yleensä olen luullut suhtautuvani leluihin vain käyttöesineinä. Ja että minulla ei ole varsinaisesti edes mitään suosikkileluja, tai harvoin edes fantasioissani lelut ovat kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Mutta ehdittyäni jo vannoa asian olevan näin, syntyi mielessäni kutkuttava kuvitelma, jossa lelulla olikin varsin keskeinen rooli.



Vähäpukeinen nainen seisoo keskellä hämärää huonetta. Hänen takanaan on suorakaiteen muotoinen pöytä tai muu vastaavanlainen tasainen ja tukeva koroke. Pidemmälle jalostetussa kuvitelmassa kyseessä saattaisikin olla jonkinlainen alttari, ikivanhaa pakanallista seremoniaa varten rakennettu. Hän ojentaa minulle kätensä ja nousee istumaan pöydän päädylle kädestäni tukea ottaen. Hän laskeutuu makaamaan selälleen, siten että hänen takapuolensa on aivan pöydän reunalla. Kiinnitän hänen ranteisiinsa kahleet, joilla hänen kätensä lukitaan yhteen pöydän tai alttarin alapuolelta. Lantion vierellä olevat erikoiset kahleet saadaan lukittua reisien ja nilkkojen ympärille, ja pitävät jalat koukistettuina vartalon sivuilla.


Tässä kohtaa tulevat lelut mukaan fantasiaani. Minulla on eräs sellainen lelu, kirkkaasta pehmeähköstä ja raskaasta materiaalista tehty dildo, joka on varmasti liiankin suuri useimmille käytettäväksi. Mutta ehkä osittain juuri siitäkin syystä minua kiehtoo ajatus, että saisin käyttää sitä johonkuhun kunnolla. Fantasiassani lelu on kiinnitettynä ylläni olevaan strapon-valjaaseen. Se on kauttaaltaan runsaan valuvan öljyn liukastama. Tartun kiinni sen juuresta ja sivele sen öljyistä vartta häpyhuulia vasten. Repäisen auki hänen napitetun puseronsa, niin että pystyn koskettelemaan käsilläni hänen jännittyneen hengityksen tahdissa kohoilevia rintojaan. Toisinaan tässä fantasiassa käytän apuna myös sormiani tai kieltäni, mutta aika usein kaivan avukseni Doxy-wandin. Painan wandin vasten klitorista, ja hieron samalla lelun kärjellä häpyhuulia ja emättimen aukkoa. Vähitellen hierova liike muuttuu rohkeammaksi, painan sen kärkeä aavistuksen verran syvemmälle, mutta edelleenkään en anna sen varsinaisesti mennä sisään. Kun tunnen hänen lämminneen mukaan toimintaan, käteni siirtyy hänen kaulansa ympärille hyvin kevyesti puristaen, samalla kun toinen käteni pitelee edelleen wandia. Alan puhella tuhmia. Kerron kiusoittelevani häntä wandilla, kunnes hänen hengityksensä alkaa kuulostaa nopeammalta ja raskaammalta. Sanon tiukentavani sitten otettani hänen kaulallaan ja työnteleväni vain lelun kärkeä hänen sisäänsä, kunnes hänen huohotuksensa alkaa muuttua huippua lähestyväksi nopeutuvaksi voihkinaksi. Ja kerron hänelle, että kun hän lopulta on laukeamassa, kiristän otettani hänen kaulassaan ja nain häntä dildolla rajusti ja voimakkaasti pohjaan saakka, välittämättä siitä että se on liian iso. Ja kun olen kertonut hänelle aikeistani, seuraan hänen reaktioitaan, ja odotan alkaako hän äännellä kiihottuneesti. Koska osa tämän fantasian kiehtovuudesta on juurikin se, että toinen on tietoinen suunnitelmistani, ja kiihottuu siitä, mitä olen aikeissa tehdä hänelle.

Pervoluutio

Huoh! On ihan ennätyksellisen vaikeaa keksiä tälle kirjoitukselle alkua. 😐 Jotenkin tuntuu, että pitkän tauon jälkeen pitäisi antaa jokin hyvä selitys kaikelle tälle hiljaisuudelle. Kiirettä on toki ollut, ihan liikaakin, mutta sekään ei ole se varsinainen syy. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olen ollut viime aikoina jotenkin vähän hukassa oman itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Ja kun asioita ei ole ehtinyt edes käsittelemään mielessään missään vaiheessa, niin jonkinlainen epäselvä olotila on vain jatkunut ja jatkunut.


Arvoitus:
Mitä dinosaurus sanoi, kun näki asteroidin putoavan, maa pimeni vuosiksi, ja kun nisäkkäät kömpivät esiin koloistaan???
Luultavasti jotakuinkin näin: "Noo, odotellaan nyt vielä vähän aikaa. Eiköhän kaikki jatku kohta ihan kuten ennenkin..."
Suurin vitsi tässä onkin se, että kertomuksen dinosaurus olenkin minä itse. 😕 Vuosien varrella elämäntilanteet ovat vähitellen muuttuneet, ja samalla on huomannut, että kaikki tututkaan asiat eivät vain ole enää toimineet niin kuin ennen. On vaan ajatellut, että sitten kun kaikki taas palaa "normaaliksi", niin sen jälkeen hommat toimivat niin kuin ennenkin. Sinällään ymmärrettävä ajattelumalli, mutta toisaalta ehkä vähän hupsukin. Mikä sen lopulta sanoo, että kaikki varmasti tulee palaamaan joskus entiselleen? Maailma muuttuu, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jos tarkemmin asiaa miettii, niin ehkä olen muuttunut itsekin. Sopeutuminen muuttuneeseen ympäristöön, onhan sekin muuttumista. Evoluutiota.

Olen aikaisemmin kertonut kysyttäessä, että olen dominoiva masteri, ajoittain enemmän tai vähemmän sadistisuuteen taipuva. 😈 Tällä hetkellä haluaisin sanoa olevani vain kinky tai kinksteri. Ai miksikö? Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä suhteeni alistamiseen ja dominoimiseen on jokseenkin epäselvä. Edelleenkin nautin olevani se joka määrää, eikä alistuminen kenellekään muulle tule edelleenkään kuuloon. Mutta en koe mitään halua alistaa ketään. Siis sillä tavalla, että toinen pitäisi jollain tavalla kesyttää. En vain jaksa sellaista. Ehkä osittain syynä ajatustapaan on sekin, että viimeisinä vuosina tällaisiin aktiviteetteihin on ollut käytettävänä niin vähän aikaa, että kokisin lähinnä ärsyttäväksi sen, että puolet siitäkin ajasta pitäisi ensin käyttää toisen taltuttamiseen. Tässä kirjoittaessani tajuan nyt senkin, että tästäkin asiasta voisi ajatella aivan päinvastoin, jos tilanne esimerkiksi vapaa-ajan suhteen olisi erilainen.

Sadistisuus. Jo aikaisemmin se on ollut osa-alueena sellainen erikoinen, että sadistiset mielihalut vaihtelevat kausittain varsin suurestikin. Tällä hetkellä tilanne on pitkälti samanlainen, mutta ehkä leikeissä kaipaisin enemmän jakoa selkeästi sadistisia juttuja sisältäviin sessioihin, ja toisaalta sitten sessioihin missä sellainen ei kuulu asiaan. On jotenkin vaikeaa yrittää tuottaa toiselle pientä kipua ja piinaa, jos ei itse pääse yhtään tunnelmaan mukaan. Eli vähän enemmän tyyliin kaikki tai ei mitään, sopimuksen mukaan.
Sinällään siis olen edelleenkin sadistisia piirteitä omaava, mutta kun sen määrittäminen on vähän vaikeaa, en haluaisi oikeastaan tehdä sitä ollenkaan. Siksi olisi helpompaa olla vain kinskteri. Se vapauttaa tekemään kaikkea kivaa pervoa, mutta ei sido juuri mihinkään. 😁

Katkelmia kevyemmästä alistamisesta

Nöyryytys on sellainen termi, joka merkitsee jokaiselle vähän eri asiaa. Alistamisen suhteen ajatukset ovat lähempänä toisiaan. Eroa on enemmänkin sen suhteen, miten lempeäksi tai kovaksi alistaminen tai alistuminen mielikuvituksissa mielletään.

Viime aikoina olen haaveillut usein kevyemmästä alistamisesta. Sellaisesta lempeästä ja rauhallisesta, mutta samalla myös henkisesti tuhmasta, joka toiveen mukaan saisi alistuvan osapuolen punastelemaan. Liekö sellainen edes mahdollista kokeneemmalle alistuvalle, vai onnistuisiko se vain ensikertalaisen kanssa?
Ehkä juuri siksi tällainen leikki onkin helpompi kuvitella tapahtuvan ensikertalaisen, tai muuten vieraan henkilön kanssa.

Mikäpä olisikaan mukavampi ja rentouttavampi aloitus, kun antaa toisen seistä edessäsi, samalla kun istahdat itse mukavaan asentoon nojatuoliin. Ja kun olet valmis, voi toinen riisuutua edessäsi. Nyt kun ajattelen itseäni, en mielelläni alistamisleikeissä juurikaan "käske". Mieluummin ohjeistan tai pyydän toista tekemään jotain. Käskeminen on tylyä ja sivistymätöntä. Mutta onko niin väärin, jos dominoiva osapuoli sanoo "Istu alas, ole hyvä." Minusta ei. Se on vain kohtelias tapa ilmoittaa mitä haluaa. Ja jos vihjettä ei ymmärretä, voi sen toistaa painokkaammin. Ja jos kyseessä on tottelemattomuus, tilanne tuskin muuttuu miksikään vihaisesti käskemälläkään. Mutta ainahan on olemassa muita kurinpalautuskeinoja. 😉

Puhutteleminen. Kuinka moni on joutunut kouluaikaan puhutteluun? Miltä se tuntui? Koetko vielä nykyäänkin muuttuvasi pikkuiseksi, jos dominoiva osapuoli ottaa sinut puhuteltavaksi?
Sen voi tehdä vaikka silloin kun toinen seisoo alastomana haavoittuvana edessäsi. Tai sitten pyydät häntä istumaan polvellesi, niin kuin kiltit pikkutytöt (tai pojat) käyvät joulupukin polvelle. Ja sitten jututat häntä. Kysyt, jännittääkö häntä. Onko hänellä mukava olla. Millaisia seksuaalisia mieltymyksiä hänellä on, mistä asioista hän nauttii eniten. Aivan. Tämän kysymyksen kohdalla joku vo jo hieman punastuakin. Kysyt, onko hän kiltti vaiko tuhma tyttö. Kiltit tytöt ovat sellaisia, jotka nipistävät jalkansa tiukasti yhteen. Tuhmat tytöt avaavat jalkansa levälleen. Kumminko sinä teet?
Lasken jutellessani käteni hänen reitensä päälle, ja pidän sitä siinä mukavasti paikallaan. Toisella kädelläni voin sivellä hartioita, niskaa ja poimia otteen hänen hiuksistaan.
"Sanoit siis pitäväsi kovasti suuseksistä? Älä huoli. Lupaan kyllä, että noin kiltti tyttö saa kalua syvälle suuhunsa aivan pian."

Katseleminen. Se riisuuntuvan subin seuraaminen olisi jo ensimmäinen vaihe. Mutta visuaalinen kun olen, voisi sitä ehkä olla enemmänkin. Voisin pyytää alastoman subin menemään lattialle kontalleen, sillä mielestäni kontallaan oleva nainen on varsin eroottinen näky. Tai ehkä ei lattialle, vaan matalalle pöydälle. Haluan hänen pysyvän paikoillaan, antavan minun kierrellä ympärillään rauhassa. Sidon hänelle suupallon, ja painan hänen päänsä alas, niin että pallo koskettaa pöydän pintaa.
Solmin lyhyehkön narun toiseen päähän painon, ja toiseen päähän pienen pahvinpalan. Tämä on lahjomaton tuomari. Pahvinpala tulee puristuksiin suupallon ja pöydän väliin, kun taas punnus roikkuu narun päässä pöydän reunan ulkopuolella. Punnuksen on pysyttävä ilmassa. Se ei saa päästä tipahtamaan lattialle.
Tämän jälkeen voin vapaasti kierrellä katselemassa tai jopa koskettelemassa subiani. Ehkä ei kuitenkaan käsin. Ehkä koskettelisin häntä ratsupiiskalla, sellaisella, jonka päässä on pieni nahkalappu. Piiska seuraa katseeni perässä. Katselisin hänen alaspäin sojottavia rintojaan, ja antaisin piiskan kärjen kulkea rintojen sivuilla, kiertää nännipihojen ympärillä. Kurvata pitkin pakaroiden kaarta. Nousta pitkin reiden sisäpintaa, raottaa kosteita häpyhuulia...

Omakuva: Lupaus

Enkelin turmeleminen

Pieni blogipäivitys.

Kirjoitin joskus, mitkä asiat itseäni kiinnostavat alistamisessa ja nöyryyttämisessä, ja millainen olisi ideaalein kohdehenkilö tuollaiseen tilanteeseen. Kirjoitin puhtaudesta ja viattomuudesta, enkelinkasvoisuudesta.

Menneen kevään aikana olen usein miettinyt tuota tilannetta visuaalisesta, oikeastaan taiteellisestakin näkökulmasta. Jos osaisin valokuvata niin kuin jotkut ammattilaiset, miten hienoa olisi luoda kuvasarja aiheesta "Enkelin turmeleminen". Tai ehkä "Enkelin lankeaminen", miten vain haluaakaan. Kuvasarja alkaisi siitä, kun mitä puhtaimmassa ja valkeimmassa ympäristössä oleva enkeli kohtaa synkän ja salaperäisen turmelijan. Kuinka turmelija vähitellen houkuttaa enkelin syntiin ja saa tämän unohtamaan siveytensä. Saa vähitellen suostumaan ensin mitä "likaisempiin" ja irstaimpiin tekoisin, ja lopulta suorastaan vaatimaan niitä. Kas, turmeltuminenhan on aina lopulta henkistä.
Turmeltuneisuus näkyisi paitsi tekoina, myös visuaalisesti siten, että enkeli kadottaa vähitellen puhtautensa, hänen vaatteisiinsa ilmestyy tahroja ja ne repeytyvät toiminnan edetessä yhä rajummaksi ja kiihkeämmäksi. Hiukset ja kasvot sotkeutuvat eritteistä, siivet muuttuvat yhä tummemmiksi ja repaleisemmiksi.

Olisi vähän huikeaa päästä toteuttamaan tuollaista kuvasarjaa. 😋 Ja tietenkin kuvittelen itseni pahan turmelijan näkökulmasta. Mutta mistä näistä piireistä löytää tarpeeksi siveellisen ja puhtaan enkelin? 😂



Joulunajan irstailua

Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä takaperin kirjoitinkin. Se on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin sitten lopulta löytyikin.


Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään laitoksen pystyssä ja vakaana.

Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista. Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin aloillaan.

Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina.  Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin. Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.

Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani. Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä. Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä. Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea, nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.

Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan. Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään pidemmälle.

Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.

Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä. Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää, sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua. Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen, mutta enää se ei tunnu onnistuvan.


Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen squirttaukseen.

Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida enää lisätavoitteita asettaa.

Polyhamppua (ja hyvää joulua!)

Joulutervehdys täältä korvatunturilta!

Kyllä se on maailma muuttunut. Ennen vanhaan tontut tirkistelivät ikkunoista, pukki antoi tuhmille tytöille piiskaa ja ohjasi kiltit tytöt kontilleen. (Siis tiedätte kai pukinkontin, sen missä lahjoja kannetaan?)
Vieläkö muuten joku ihmettelee, mistä juontaa nimitys "pukki"? 🎅



Sitten siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan. Pari vuotta sitten nikkaroin autotallissani venytyspenkkiä, joka on näkyvillä mm. tuossa blogini otsikon taustalla. Tätä rakennelmaa varten tarvitsin tietenkin köyttä, ja senhän piti tietenkin olla luonnonkuitua, koska kirjava muovinen ei jotenkin vain sopinut tunnelmaan. Kaupasta mukaan nippu hamppuköyttä ja kotiin. Mutta sitten huomasin jotain perin outoa. Kuinka ihmeessä hamppuköyden toinen pää näytti aivan kuin se olisi sulanut? Asiaa hieman tutkittuani huomasin, että kyseessä ei ollutkaan hamppuköysi, vaan polypropeenistä valmistettu köysi, polyhamppu, joka jäljittelee luonnonkuitua. Tätä samaa materiaalia on esimerkiksi matoissa, mutta nyt törmäsin ensimmäistä kertaa siihen köysissä.
Pari kuukautta sitten ajattelin hankkia uutta sidontanarua, ja tulin ajatelleeksi, että mahtaisiko samaa polyköyttä löytyä myös ohuempana sidontaan sopivana. Ja pitkän etsinnän jälkeen tuoltahan sitä löytyi: https://www.mototrade.fi/tuotteet/veneily/koydet/2805/
Kelojen koko ja hinta voi vaihdella ajoittain. Omani sain aika edullisestikin.


6 mm Polyhemp. Kuten näkee, materiaali jäljittelee hamppua
karvoja myöten, mutta on kuitenkin keinokuitua, kuten
sulatettu toinen pää osoittaa.


Polyhamppu tuntuu käsissä erehdyttävästi luonnonmateriaalista, eikä koehenkilöistä vielä yksikään ole hoksannut sitä keinokuituiseksi, ennen kuin ovat nähneet sulatetut päät. Ilmeisesti materiaali ei ole kovin tunnettua kinkypiireissä, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kompromissi niille jotka pitävät luonnonkuidun tuntumasta ja ulkonäöstä, mutta joille keinokuidun ominaisuudet pesunkestävänä, ei allergisoivana jne. olisivat tarpeen.


Hyvää joulua kaikille!

Haluaa irstasta meininkiä

Tämä syksy on ollut siinä mielessä inhottava, että viimeisen parin kuukauden aikana ylläni on pyörinyt jonkinlainen flunssakierre. Kun yhdestä taudista alkaa paranemaan, niin heti perään on tulossa uusi. Ja sen jälkeen kolmas ja neljäs. Tällä hetkellä olo on taas aavistuksen verran parempi, mutta en vieläkään uskalla toivoa liikoja.

Tervehtymiseen liittyy myös eräs juttu. Kun on viikon tai pari ollut siinä kunnossa, että mitään ylimääräistä ei jaksa tai pysty tekemään, herkut eivät maistu eikä seksiäkään jaksa ajatella, niin sitten olon parantuessa mielessä alkaakin pyöriä jos jonkinlaisia kummallisia ajatuksia. Ihan kuin keväällä, kun pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntee olevansa taas voimissaan.



Ei varmaan tarvitsisi häpeillä tunnustaa olevansa pervo? Joskus vaan tuntuu siltä, että keikesta ei halua kuitenkaan kaikkien kanssa jutella vapautuneesti. Tai ei pysty. Mutta joskus käy niin, että joku muu ottaakin asian puheeksi, ja sitten saattaakin saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisen keskustelun. Vaikkakin tunnelmaa voi hieman vaivaannuttaa se, että muut saman pöydän ympärillä tuijottavat hiljaa ja ihmettelevät. Silloin alkaa taas ajatella, että pitäisiköhän tässä olla taas hiljaa. 😀

Jokin aika sitten kävi niin, että minut  houkuteltiin keskusteluun lempiaiheistani. Kun olen jotenkin tottunut siihen, että samooista jutuista pitäviä naisia on hyvin harvassa, niin tämä oli kyllä positiivinen ja piristävä kokemus. Jos itse ajattelisin itseäni naiseksi,  niin vaatisi rohkeutta kertoa jollekin melkein tuntemattomalle, että pitää siitä kun joku tunkee nyrkkiä sisäänsä, tai ylipäätään siitä venymisen tunteesta, kun leikitetään leluilla jotka ovat jo melkein liian isoja.

Nyt sitten olon parantuessa ovat mielessäni pyörineet vaan tällaiset jutut. Haluaisin päästä sessioimaan sellaista sessiota, jonka teemana olisi rehellisen suoraan sanottuna vaan leikittää ja venyttää pimppaa. Venytellä sormilla, käsillä, suurilla leluilla. Ei kuitenkaan orgasmikeskeisesti. Se muuttaa jotenkin leikin luonnetta asettamalla rajoja sille, millä intensiteetillä ja mihin kohtaan milloinkin olisi koskettava.