Perheellistyminen kinkynä

(Ajatuksia perheellistymisestä vierailevan naiskirjoittajan silmin.)

Jos aihe ei kiinnosta, voitte skipata ja lukea vain muutaman viimeisen lauseen. ****

Perheenlisäys monimutkaistaa ja muuttaa asioita monella tapaa. Jokainen on varmasti kuullut toitotusta siitä, miten lasten saamisen jälkeen parisuhde on koetuksella, seksielämä kärsii, kukaan ei enää koskaan nuku ja joka paikassa on vain kakkaa, pissaa, puklia, itkua ja hampaiden kiristelyä. Elämä loppuu ja vanhemmat menettävät ihmisoikeutensa seuraavan 18 vuoden ajaksi ilman katumusoikeutta tai mahdollisuutta ehdonalaiseen. Sitten 18 vuoden päästä on jo niin vanha ja loppu, että voikin käydä hautaan makaamaan ja odottamaan kuolemaa. *

Jos tilanne on tämä ihan tavisvaniljoillakin, niin entäs kinkynä? Onko kinkyn perheellistyminen erilaista kuin vaniljoiden? Peruspiirteiltään varmaankaan ei. Seksielämä ja seksuaalisuus muuttuu varmaan jokaisella lasten saamisen myötä. Aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti ole niin paljon kuin ennen. Näkisin kuitenkin erona sen, että monille kinkyille, joita tunnen, seksuaalisuus ja kinkyys on iso osa persoonaa. Kinkyjen seksileikit voivat viedä myös huomattavasti enemmän aikaa kuin vaniljoiden. (Huom. Puhun täysin mututuntumalla, koska en tiedä kuinka paljon keskivertovanilja tai keskivertokinky käyttää aikaa seksileikkeihinsä.) Lapsiperheessä on täysin eri asia tarvitsevatko äiti ja isi seksuaalisten tarpeidensa täyttämiseen puoli tuntia viikossa peiton alla tapahtuvaa sisään-ulos-sisään-ulos tyyppistä jumppaa vai viisi tuntia harrasta sitomista, piinausta ja penetraatiota kaikkiin ruumiinaukkoihin.

Kinkyistä löytyy toki ihmisiä, jotka ovat tulleet kuvioihin mukaan esimerkiksi vasta keski-iässä ja joilta mahdollisesti löytyy jo aiemmista vaniljasuhteista peräisin olevaa jälkikasvua. Oma tarkasteluni kohdistuu kuitenkin lähinnä kinkyihin, jotka aloittavat pervoilun ennen perheellistymistä, ja joille mahdollinen perheellistyminen voi tulla mieleen jossain vaiheessa elämää. Tämäkin voi olla omaa mutuiluani, mutta tuntuu, että valtaosa kinkyistä ei halua tai heillä ei ole lapsia. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi asia on niin ja syitä siihen on monia.

1.) Totta kai kinkyihin mahtuu vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat tehneet ihan tietoisen päätöksen asiasta. 

2.) Syvien parisuhteiden muodostaminen kinkymaailmassa näyttää olevan osalle haasteellista. Ja kaikki eivät edes halua yhtään syvempää suhdetta, vaan ovat täysin tyytyväisiä kevyempiin ja/tai sessiomallisiin suhteisiin. Aika harva rupeaa "hankkimaan" lapsia, jos ei ole edes parisuhdetta. Yksinäisille naisille toki lasten saaminen on mahdollista, mutta yksinäisille miehille taas aika mahdotonta. 

3.) Kinkyissä on paljon polyja. Voisin kuvitella perheen perustamisen olevan haasteellista myös silloin, jos ihmisellä on useita pysyvämpiä tai syvempiä suhteita. Polysuhteissa voi muutenkin olla työlästä jakaa aikaa tasaisesti kaikkien kesken ja lasten tullessa kuvioihin se menee entistä hankalammaksi. Paitsi tietysti, jos kaikki asuvat sulassa sovussa saman katon alla. Se on tosin yhteiskunnallisesti niin epänormatiivinen ratkaisu, ettei moni siihen ehkä uskalla lähteä. Eikä toki monen kumppanin kanssa saman katon alla asuminen ole muutenkaan välttämättä kovin helppoa tai tarkoituksenmukaista, mutten paneudu tässä siihen sen enempää.

4.) On tietysti niitäkin kinkyjä, jotka ovat löytäneet toisensa ja elävät monogamisesti ja heteronormatiivisesti, mutta eivät ole kuitenkaan päättäneet lisääntyä. Eivät, vaikka mitään periaatteellista päätöstä lapsettomuudesta ei taustalta löytyisi. On selvää, että lapset nyt vain sotkevat kuviot monella tapaa ja itseään ja omia halujaan on helpompi toteuttaa ilman jaloissa pyöriviä riippakiviä. Tai sitten asiaa ei vain koskaan koeta omakohtaiseksi ennen kuin juna on jo ajanut ohi.

Luulen kuitenkin, että kinkyistäkin löytyy paljon enemmän porukkaa, joka olisi toisenlaisissa olosuhteissa halunnut lapsia, mutta kokevat vain liian vaikeana sovittaa muuta elämäänsä ja perheen perustamista yhteen.

Miten meillä kaikki sitten oikein meni? Tutustuin mieheeni alunperin netissä nimenomaan kinkyilymielessä, enkä todellakaan ollut kuvitellut, että siitä kehkeytyy joku avioliittoon johtava vakava parisuhde. Suunnitelmissani ei ollut vakiintua, mutta jotain tuo sika** kuitenkin teki kai oikein, kun nyt yli 6 vuotta myöhemmin pohdin asiaa yhteisen kotimme sohvalla ja kuuntelen, miten 3-vuotias esikoisemme laulaa sängyssään Darth Vaderin tunnaria yrittäessään saada unta. 

En jaksa kirjoittaa yksityiskohtaista tuhatsivuista selontekoa siitä, miten kaikki on mennyt ja miten olemme tähän pisteeseen päätyneet. Matkaan on mahtunut mutkia, kiertoteitä ja kasvukipuilua. Välillä on meinannut loppua usko siihen, että enää ikinä pääsisi harrastamaan seksiä, saati pervoilemaan oikein ajan kanssa. Välillä on tuntunut, että se osa itsestään on työnnettävä syrjään, jotta jaksaa suorittaa velvollisuutensa kunnialla. Kinky on kuitenkin kinky, vaikka voissa paistaisi*** ja kyllä ne halut puskevat jossain vaiheessa aina pintaan. Meilläkin on ruvennut vihdoin pilkottamaan valoa tunnelin päässä näin yli kolmen vuoden jälkeen ja on aika kiva huomata, että hei, se toinen on jaksanut roikkua mukana kaikki ne hankalatkin vuodet! Kinkyilyn toteuttaminenkin helpottuu lasten kasvaessa ja yritämme koko ajan löytää enemmän meille sopivia yhteisiä tapoja pervoilla. Puutteita ja koloja voi täyttää (pun inteded) myös muilla leikkikavereilla. On mahtavaa, että saan olla toisen kanssa ja kuitenkin samaan aikaan myös vapaa. 

Vaikka arki pienten lasten kanssa ei todellakaan ole helppoa ja tuskailen jatkuvasti oman ajan puutteen takia, voin loppujen lopuksi vain huokaista helpotuksesta. Olenhan kuitenkin löytänyt sen oman vastakappaleeni, jonka kanssa jakaa niin elämän pervot hetket kuin myös ne kakkavaippojen vaihdot. Koen myös olevani äärettömän onnekas siinä mielessä, että olen saanut tämän kaiken vähän vahingossa, koskaan oikeastaan etsimättä ja hakematta tällaista kumppania ja suhdetta. Näin vain kävi. Ehkä paras "Hups!" koskaan. ****

* Teksti saattaa sisältää kärjistyksiä ja lukeminen on jokaisen omalla vastuulla. Jos joku loukkaantuu tai tympääntyy lukiessaan, puolustaudun toteamalla perussuomalaismaisittain "Hei, sehän oli vaan läppä!"

** Kyseessä on puhdasta rakkautta tihkuva lempinimi, eikä viittaa mieheni ulkoisiin ominaisuuksiin hajua, ääntelyä, ruokatapoja tai kippurahäntää lukuun ottamatta.

*** Tämä ei ollut tarjoiluehdotus, eikä kirjoittaja suosittele testaamaan kotioloissa.

**** Jottei menisi liian siirappiseksi... Oikeasti olen mieheni kanssa vain koska, sillä on niin iso muna. Vaihdan lennosta toiseen heti, kun löydän miehen, jolla on isompi. Voisin vaihtaa myös mieheen, jolla on yhtä iso, mutta joka ei koko ajan siteeraa Tuntematonta sotilasta tai ärsyttääkseen minua laula virsiä, vaikka tietää, että olen allerginen kristinuskolle.