Puhetta genitaaleista.

Ei ehkä tulisi ensimmäiseksi mieleen, mutta tämänkertaisen varsinaisen aiheen, eli puheen genitaaleista, otti esiin netissä eräs nainen. Ainakin jotenkin sellainen kutina on ollut, että miehet jaksavat asiasta jauhaa enemmän. Ulkonäkö, oletukset ja toivomukset. En ole käsitellyt näitä asioita omissa kirjoituksissani aikaisemmin, koska olen ajatellut olevan mielenkiintoisempaa puhua siitä varsinaisesta hommasta mitä tehdään, eikä niinkään niistä työvälineistä.

"Kuulema suomalaismiesten peniksen keskivertopituus on 12-15cm. Rohkenen olla eri mieltä, tai sitten mulla on käynyt vaan helvetinmoinen tuuri. Entä jos käy niin, että kun vastapuolen riisuu, onkin vastassa pettymys? Katkarapu tai pillu, joka ei vastaa odotuksia. Eli toivoit viivapillua, sait kinkkusämpylän-meiningillä. Haittaako se? Faktahan on, että yksi mieshistorian suurimpia kusetuksia on "koolla ei ole väliä". Tottakai on, se on fysiikkaa. Muutenhan kaikki naiset runkkais topsipuikolla. Daa. paksuus on tärkeämpi kuin pituus, eikä se koko silloin haittaa, jos oikeasti rakastaa. Muuten kyllä, ja jokainen nainen joka väittää muuta, valehtelee.”

Ei noilla koko- ja ulkonäköasioilla todellakaan ole ainakaan suurta merkitystä kaikille. Toisille taas niillä voi olla paljonkin merkitystä. Ehkä kyse on vain jokaisen omasta henkilökohtaisesta valinnasta, siitä miten asiat on laittanut mielessään tärkeysjärjestykseen. Ihan sama juttu on kaikessa muussakin. Yksi haluaa ostaa upean urheiluauton, sillä miksi edes ajella, jos ajamisessa ei ole mitään kivaa. Toiselle taas oleellisempaa on, että auto kulkee paikasta A paikkaan B, ihan sama miltä kottero näyttää.


Olen varmaan viimeinen sanomaan mitään miesten kalujen keskimääräisistä pituuksista tai paksuuksista, kun en ole koskaan nähnyt yhtään juhlakunnossa, omaani lukuun ottamatta. (Enkä muuten edes halua nähdä, jos joku nyt haluaisi lähettää asiakaspalautetta.) No tietysti olen jossain netissä, mutta se ei ole ihan sama asia, enkä nyt takuulla halua lähteä tämän kysymyksen vuoksi niitä sinne katselemaankaan. Olen kyllä kuullut, että jotkut jopa runkkaavat yhdessä kavereiden kesken samaa pornoleffaa katsoen ja kalujaan vertaillen, mutta itse en sellaiseen porukkaan ole tosiaankaan koskaan kuulunut. Veikeää huomata, että joissain asioissa sitä on itsekin niin siveellinen ja yksityisyyttään varjeleva.

Keskiarvo on aina keskiarvo. Käytännössä voi olla mahdollista, ettei kellään ole keskivertomittaista kalua. Osalla isompi, ja osalla pienempi. Eikä ole mitenkään mahdotonta, että jollekin on tullut vastaan vain isompia tai vain pienempiä kaluja. On minullekin tullut vastaan paria poikkeusta lukuun ottamatta vain pienirintaisia naisia. Oman kaluni koon suhteen en ole potenut minkäänlaista riittämättömyyden tuntoa, mutta monia sellaiset asiat tuntuvat oikeasti vaivaavan keskustelupalstojen kirjoituksista päätellen. Eivätkä kaiken maailman kasvatuspillerimarkkinatkaan niin hyvin muuten kukoistaisi.

Syvälle, ihan pohjaan asti tökkiminen tuntuu ainakin itsestäni erityisen kiihottavalta, ja ainakin osa naisista tuntee samoin. Kun hieman kuristaa kädellä kaulasta ja supattaa samalla korvaan, että nyt lutka saa kyrpää aivan kohtuun saakka, niin siitähän narttu vasta villiintyy. Paksuus taitaa olla myös makuasia. Toiset huutavat miten se kaksi sormeakin tekee niin älyttömän kipeää, ettei sellaisen kanssa haluaisi leikeissään edes varsinaiseen aktiin asti edetä. Toiset taas nauttivat kaikesta suuresta, ja mikäs sen paremmin näin likaista mielikuvitusta ruokkisi.

Miten lienee on subimiesten osalta? Ehkä isokaluinen subimies voi olla jollekin dominalle tai masterille kiihottava saalis. Sellainen orja, jonka voi laittaa kyntämään pohjamutia myöten aina kun huvittaa. Toisin päin käännettynä joku voi ajatella asian niinkin, että on kiva nöyryyttää "pikku pippeliä". Ainakin itse voisin kuvitella, ettei kaikille se koko merkitse mitään. Tai sitten ajattelee näin, että toinen on hyvä toisenlaisissa leikeissä, ja toinen toisissa.

Miksi edes kirjoitan tästä? Olen niin huono sanomaan millainen kalu miehellä olisi hyvä kenenkäkin mielestä, että mielelläni luovuttaisin tämän osuuden jonkun naisbloggaajan hoidettavaksi.



Viivapillu tai nakkismpylä, ei sillä ole itselleni niin merkitystä. Sellainen mainitsemasi siisti "viivapillu" on kai esteettisesti siveellisin ja omalla tavallaan kaunis. Sellaisen voisi kuvitella unelmiensa edustustyttöystävälle. Toisaalta (jos oikein ymmärsin tuon kinkkusämpylän), vähän turpeahuulisempi ja mahdollisesti suuremmilla häpyhuulilla varustettu pimppi voi olla paljon pornompi, ja rivolla tavalla kiihottavampi. Kumpi on parempi, en osaa sanoa. Kai se on taas vähän sen mukaan, mihin tarkoitukseen sitä on etsimässä. :D Mutta en minä itse ketään sen mukaan viereeni ottaisi tai pois työntäisi, millainen pimppi jalkovälissä on, kunhan sieltä nyt sellainen löytyy, ja hemmetin märkänä vielä. Enemmän itselleni tärkeämpää on se, että paikkoja oltaisiin sheivattu ainakin osittain, mieluummin kokonaan. Sen lisäksi että karvat ovat fyysisesti pois tieltä eivätkä jää roikkumaan hampaiden väliin tai peitä näkymää, on mielestäni kiihottavaa, että nainen on miehen vuoksi paljastanut tällä tavalla kaikkein pyhimpänsä. Se on jo eräänlaista alistumista.

Fyysisen erilaisuuden hyväksyminen kinkyilyssä

Useampikin blogaaja on kirjoittanut ulkonäöstä, ja siitä mitä kaikkea korea ja kiinnostusta herättävä ulkokuori merkitsee. Sen verran usein olen tainnut itsekin kirjoittaa aiheeseen liittyen, että omat mielipiteeni asiasta ovat tulleet varmaankin jo jotakuinkin selviksi. On kuitenkin vielä yksi ulkoisen olemuksen seikka, jota en ole tainnut vielä käsitellä. Jouduin puimaan asiaa mielessäni tuossa vähän aikaa sitten käymissäni keskusteluissa, ja selventämään näkökantaa itselleni.

 

 

Miten suhtaudun fyysiseen erilaisuuteen kinkyilyn näkökulmasta? Voisinko sessioida henkilön kanssa, joka on vaikkapa menettänyt kätensä, tai istuu pyörätuolissa? Tai entäpä jos dominoiva osapuoli onkin se erilainen?

Tarkemmin ajateltuna en näe asiassa varsinaisesti omalla kohdallani ongelmaa, mutta ymmärrän kyllä, miksi joku voi vierastaa ajatusta.

Aloitetaan vaikka dominoivasta osapuolesta. Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla dominoiva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta?

Voisin vastata kumpaankin, että välttämättä ei. Yksikätisen ei ehkä voi pidellä samaan aikaan kiinni hiuksista ja läimiä avokämmenellä takapuolelle, mutta onko se edes aivan välttämätöntä? Miksi niitä ei voi tehdä vuorotellen? Kyllähän fyysisiä rajoitteita on myös ns. "normaaleilla" pervoilla. Kuka ei pysty ottamaan sitä valtavaa dildoa sisäänsä, vaikka partneri niin kovasti haluaisi, tai kuka ei ole tarpeeksi vahva pidättelemään itseään vahvempaa subia.

Entä se uskottavuus?

 

Herr Flick oli Maanalainen armeija iskee jälleen -sarjassa kepin kanssa kulkeva kampurajalkainen gestapon upseeri, mutta se ei vähentänyt yhtään hänen arvokkuuttaan. Itse asiassa voisin lyödä melkein vetoa, että joku tämänkin tekstin lukija on ajatellut joskus fantasioissaan Herr Flickiä pikkarit märkänä. Tai miksi ei pyörätuolissa istuvaa voisi ajatella dominoivana? Eräs James Bondin perivihollinen istui pyörätuolissa, mutta oli siitä huolimatta rikollispomo. Tai kukapa ei ajattelisi, että yksisilmäinen, koukkukätinen ja puujalkainen merirosvo voisi olla kova jätkä tai mimmi?

Entä alistuva osapuoli?  Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla alistuva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta? Jos se ei ole este olla dominoiva osapuoli, niin miksi ihmeessä olisi este olla alistuva osapuoli?

 

Sitten se erilaisuutta vierastava näkökanta.

Fyysinen erilaisuus voi tietenkin olla joissain tapauksissa este tietyntyyppisille leikeille, mutta ei varmaankaan kaikkiin. Eihän se lopulta ole kiinni kuin kekseliäisyydestä. Tietenkin ymmärrän myös sen, jos jotkut leikit saattavat olla omalle seksuaalisuudelle niin tärkeitä, ettei mielellään antaisi fyysisten rajoitteiden estää niitä.

En osaa sanoa, millaisia ajatuksia subin näkökulmasta katsottuna fyysisesti rajoittunut masteri tai domina herättäisi. Voisiko joku kokea esimerkiksi sääliä, jolloin alistumisesta voisi tulla erikoinen ryhdyn tähän vain säälin vuoksi -ajatusmalli, joka ei kai ainakaan seksuaalisessa mielessä olisi aivan paras lähtökohta. Oikeastaan minun on hankala nähdä tilannetta muutenkin subien näkökulmasta, joten olen kai väärä henkilö vastaamaan tähän. Ehkäpä jollain toisella on siitä omakohtaisia kokemuksia.

Masterin näkökulmasta katsottuna taas tulee ensimmäiseksi mieleen muiden suhtautuminen asiaan. Siis vaikka itselleen asia olisikin selvä ja hyväksyttävä, mutta tuomittaisiinko tilanne jostain ulkopuolelta. Olen muutaman kerran tainnut kirjoittaa, että monien ulkopuolisten henkilöiden negatiivisten mielikuvien perusteella subit ovat niitä säälittäviä raukkoja, joita alistetaan, ja masterit ja dominat niitä ällöttäviä sikoja, jotka hyväksikäyttävät niitä raukkoja. Jos tähän yhtälöön vielä lisätään se, että alistuva osapuoli on fyysisesti rajoittunut, tekee se hommasta vieläkin törkeämpää ja inhottavampaa. Voisin ainakin kuvitella, että tämä on yksi syy, jonka takia moni dominoiva vierastaisi fyysisesti rajoitteisen alistamista. Toisaalta, miksipä noista leikeistä tarvitsisi kenellekään ulkopuoliselle mainostaa?

 

 

Oma mielipiteeni siis on, että voisin hyvinkin ajatella sessioivani jonkun fyysisen rajoitteen omaavan henkilön kanssa. Oikeastaan lähtökohtinani on muutenkin se, että ensin tutustutaan toisten ajatusmaailmoihin, ja vasta sen jälkeen tavataan, jos kemiat kohtaavat. Eikä fyysinen rajoite välttämättä ole kaikkien mielestä edes huono asia. Esimerkiksi amputaatiot ovat toisille varsinainen fetissi. Ja onko väliä jos subi liikkuu pyörätuolissa, jos tarkoitus on kuitenkin sitoa kokonaan liikkumattomaksi.

Kiusaaja koettelee ja pohdintaa ulkonäön vaikutuksesta auktoriteettiin

 

Minun täytyy nyt tunnustaa aluksi eräs asia. Se on painanut mieltäni erittäin synkästi jo pidemmän aikaa. Olen syyllistynyt toistuvasti itseäni heikomman kiusaamiseen. Olen kirjoittanut rivoja ja härskejä mielikuvitustarinoita ruokkimaan Pikkunarttuni entisestään pahenevaa puutetilaa, kun seuraavaan sessiointiin on ollut aikaa melkein viikko. Pitkiä märkiä yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, millainen seuraavasta sessiostamme olisi tulossa. Kuinka nahkahihnat kiristyvät reisien ympärille ja pakottavat pehmeän ihon painautumaan vasten karkeaa puuta. Miten avuttomaksi sitominen saakaan narttuni, ja miten lämpimät sormeni pääsevät tämän jälkeen tutkimaan hänen vartaloaan täysin estoitta, ynnä muuta sellaista kivaa.

 

No, tarinani tuntuivat toisinaan tepsivän ehkä liiankin hyvin, aiheuttaen epämukavia kuumotustiloja. Jos luonteenpiirteisiin kuuluu lisäksi kärsimättömyys, niin eipä toisaalta ollut ihmekään, että sain kokea ensimmäisen kerran vihamielistä äkäilyä.

 

Kun sitten olimme normaaleissa taas puheväleissä, oli pikku narttuni alkanut jo katumaan avautumistaan. Pahoitteli ja pyysi anteeksi kiukutteluaan. Mietiskelin siinä, että olisikohan minunkin pitänyt pahoitella sellaisten tekstien kirjoittelua, jotka vain vaikeuttivat toisen olotilaa. Mutta ilmeisesti ne kirjoitelmat olivat olleet muuten ihan kiinnostavaa luettavaa. Tarjosin myöhemmin sovinnon eleenä vielä pannukakkua jäätelöllä ja mansikkahillolla, niin että sai toinenkin vähän lohdutusta.

--X--

 

Olen miettinyt monesti itsekseni, millaiselta dominoivan miehen kuuluisi näyttää. Siis tiedättehän, se ensimmäinen mielikuva, joka dominoivasta/alistavasta miehestä terminä pulpahtaa mieleen. Itselleni ensimmäisenä mieleen tulee suomalaisten vävypoika Gregory Peck. Tarkempaa syytä en tiedä. Toisaalta, saattaisi dominoiva ja alistava mies olla karunkin näköinen, ehkä jopa ruma ja pelottava. Itse en kuitenkaan sovi oikein kumpaankaan luokkaan. Komean tai karun sijaan sopivampi termi olisi varmaankin vauvannaama.

 

Kuinka paljon alistajan ulkonäkö vaikuttaa tunnelmaan subin näkökulmasta? Jos ajatellaan asiaa ikään kuin satunnaisena yhden illan sessiona, voiko myös kiltin näköinen masteri olla vakavasti otettava, vai onko peli heti menetetty tyyliin "Voi hellan lettas, miten söpö masteri... (ja pusi pusi)". Onko ulkonäöllä vaikutusta dominoivan henkilön auktoriteettiin, vai syntyykö se puhtaasti muista ominaisuuksista?

 

Kysymyksiä Kinkynautille

Tällä kirjoitukselleni olekaan mitään tiettyä aihepiiriä, vaan ajattelin vastailla muutamiin kysymyksiin näin blogitekstin muodossa. Olen saanut useita kysymyksiä kirjoituksiini ja mielipiteisiini liittyen, ja koska muutamat jutut tuntuvat toistuvan useasti, niin ajattelin vastailla niihin näin julkisesti.

Mitä master oikeastaan saa alistamisesta? Siis mistä ne kiksit tulevat?

Olen kirjoitellut aiheesta jo useampaan otteeseen, mutta silti kysymys pyörii monesti myös omassakin mielessäni. Omien tekemistensä analysointi ei tuo aina niin yksiselitteisiä vastauksia. Kannattaa kuitenkin lukea aikaisemmat tekstini Miksi alistaminen, nöyryyttäminen ja satuttaminen on niin kivaa? , Nuorempaa ja vanhempaa ja Aivot, tärkein elin.

Tiivistettynä sanoisin, että varmaankin suurimpia itseäni viihdyttäviä asioita tuossa alistamisessa on (kai) juurikin vallan tunne. Valta antaa myös vapauttavan tunteen, jolloin voin myös itse nauttia kokemuksesta enemmän. Tietenkin voin alistaessani valita sessioon juttuja, joista itse pidän muutenkin eniten. Sama juttu, kuin miksi irtokarkit ovat parhaita. No tietenkin siksi, että voit valita mitä otat, eikä tarvitse välttämättä ottaa valmiissa paketissa mitään pussintäyteöklötyksiä.

Mistä sinä kaikkein eniten pidät ja miksi? Joku yksittäinen keino?

Omalla kohdallani on vaikea sanoa mitään yhtä asiaa, joka olisi kirkkaasti yli muiden. Mielihalut kun vaihtelevat tilanteen ja ajan mukaan.

Sopivan subin kohdalla nauttisin todella paljon myös nöyryyttämisestä sekä henkisin että fyysisin keinoin. Tavallaan kai nöyryyttäminen on psykologisessa mielessä osoitus vallasta, ja valtaan alistumisesta. Miksipä muuten kuninkaat olisivat aikoinaan laittaneet alamaisiaan matelemaan jalkojensa edessä. Vaikka en koe itseäni tippaakaan alistumishaluiseksi, kiinnostavat minua myös dominoivat naiset. Siis ei alistamaan itseäni, vaan alistamassa muita. Voimakkaita naisia on pakko kunnioittaa. Ajatuksena yhteistyö dominoivan naisen kanssa olisi kiinnostavaa. En tosin ole vielä päässyt oikein selville, mikä tuossa asetelmassa lopulta on se kiinnostavin asia. Ehkäpä valta on kiinnostavaa, vaikka joku muukin käyttäisi sitä, niin kauan kuin en itse joudu toisen vallan alle. Tosin en usko, että pitäisin toisen miespuolisen alistajan yhteistyökumppanuutta läheskään yhtä mielenkiintoisena.

Tuon pienen sadistisen puolen itsessäni laskisin myös liittyvän vallan tunteeseen, mutta se vain tulee ilmi erilaisissa tilanteissa. Vaikka s/m -leikeissä on rajansa, voin kuitenkin leikitellä tunteella ”voin tehdä sinulle näin, etkä mahda sille mitään”. Kipu kuitenkaan yksinään ei tuota mielihyvää, vaan siinä pitää olla mukana aina myös muita seksuaalista virittäytyneisyyttä. Maukkaimpia kohteita kivun tuottamiselle ovat tietenkin rinnat ja genitaalialue.

Yleisesti voisin sanoa, että sitä kiihottavampana pidän leikkiä, mitä alistetumpi ja nöyryytetympi subi on.

Yksittäisistä keinoista voisi nimetä muutamia. Verbaalinen nöyryyttäminen on hyvin kiihottavaa oikeanlaisen subin kanssa. Myös esimerkiksi paikoilleen sitominen panopuuksi, katson mukavan alistavaksi, etenkin jos subia käytetään useammalta taholta yhtä aikaa. Jossain nöyryytyksen ja kipuleikkien välimaastossa kulkevat rintojen sitomiset, niiden venyttämiset, suuret lelut yms. objektit ja etenkin fistaus ovat myös suosikkejani. Rintojen käsittely ja katselu on muutoinkin mieleeni, ja onhan feminiinisten tunnusmerkkien piinaaminen siis sovinistisella tavalla alistavaa. Suurten lelujen tai käden upottaminen litimäräksi voideltuun pilluun on myös jollain freudilaisella tavalla maskuliinisuuden korostamista, ja paitsi ah – niin kiihottavan härskiä, myös alistavaa.

Onko subin vartalonmuodolla väliä? + kysymys tissien koon merkityksestä.

Olen kirjoittanut näistäkin asioista blogiteksteissäni, mutta on ainakin yksi asia, jota en ole koskaan maininnut. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen, mutta varsinkin nyt tätä kysymystä syvemmin pohtiessani tulin huomanneeksi, ettei subin vartalon muodolla ole kovin tiukkoja kriteereitä. Yli- tai alipainoisuus alkaa olla esteenä siinä vaiheessa, jos siitä on selkeästi haittaa fyysisen suorituskyvyn suhteen, tai muutoin terveydellisesti. Itse tykkään eniten ns. normaalivartaloisista naisista, mutta toisinaan pieni pyöreys voi olla ihan mukavaa, ainakin jos muotonsa osaa kantaa tyylikkäästi.

Myös rintojen koosta on kysytty mielipidettäni muutamia kertoja. (Miksi muuten minun mielipiteet näistä asioista ylipäätänsä ketään kiinnostavat?)

BDSM-puolella ei varsinaisesti ole kokemusta isorintaisista, vaan kaikki leikkikaverini, niin pehmo kuin bdsm-kuvioissakin,  ovat olleet kokoa A-B. Kirjoitinkin tästä pienten rintojen sitomista koskevassa päivityksessäni.

Esteettisesti voisin sanoa pitäväni eniten ehkä kokoluokasta C. Niitä on kiva katsella. Leikkeihin ottaisin mieluiten mukaan hieman isompirintaisiakin, lähinnä ihan käytännön syistä. Sessioiden ulkopuolella olen kyllä tavannut muutamia D-E kokoisia naisia, mutta tämä taitaa mennä jo vähän aiheen ulkopuolelle.

Millainen olemus minua viehättää

Seksiasioiden pohtiminen on viime päivinä vähentynyt syksyn edetessä salakavalasti pidemmälle. Myös seksuaalinen aktiivisuuteni vähenee, toisin kuin keväällä, jolloin meno voi äityä vilkkaaksikin rietasteluksi. Illalla sänkyyn käpertyessäni tulin miettineeksi, millaiset ihmiset vetoavat minuun eniten seksuaalisesti ja miksi. Siis paitsi ihan ulkoiselta olemukseltaan, mutta myös käytökseltään.

Ehkä ristiriitaista, mutta ihannoin lopulta eniten naisia, joita voisi kuvailla vahvoiksi ja jopa dominoiviksi. Tätä ei pidä kuitenkaan tulkita niin, että haluaisin jossain alitajunnassani tulla näiden naisten alistamiksi. En todellakaan. Alistuminen ei ole minulle missään muodossaan kiinnostavaa. Jotenkin vain ihannoin voimakkaita naisia. Voisin tyytyä vaikka seuraamaan sivusta jonkun tyylikkään dominan työskentelyä, jos sellaiseen tarjoutuisi mahdollisuus. (Tämä tosin vain siinä tapauksessa, että myös alistettavana olisi nainen) Mieluummin kuitenkin orjuuttaisin itse tällaisen voimakkaan yksilön. Ehkäpä siinä on samaa viehätystä, kuin vaikkapa hevosten käsittelyssä, tai leijonankesytyksessä.

Jospa alistaminen ja nöyryyttäminen onkin sitä makeampaa, mitä voimakkaamman yksilön kykenee taltuttamaan. Vähän samanlaiseen johtopäätelmään päädyin mietiskellessäni suhtautumistani itseäni vanhempaan seksiseuraan.

Tietynlainen hillitty tyylikkyys ja itsevarmuus niin pukeutumisessa, kuin käytöksessäkin, on kuumaa. Nopeasti ajateltuna kuulostaisi enemmän dominoivan osapuolen piirteiltä, mutta tarkemmin ajateltuna itsevarmuus ei ole sen enempää merkki alistumisesta kuin alistamisestakaan. Epäseksikkäinä piirteinä taas kokisin erityisesti teennäisen nuorekkaan pukeutumisen ja käyttäytymisen. Jokainen on varmaan nähnyt pätkän jostain pornofilmistä, jossa pinkkiin mekkoon pukeutunut nelikymppinen tikkaria nuoleva ”teini” ja hänen poikaystävänsä (jonka voi ymmärtää poikaystäväksi vain siksi, että hänellä on T-paita, sortsit ja väärinpäin käännetty lippahattu) päätyvät petiin. Hyi helvetti! :D Ja minun seurassani ei muuten yksikään partneri käytä legginsejä. Minusta kyseinen vaatekappale ei sovi juuri kellekään.

Toinen hieman epäseksikäs piirre naisilla on lyhyet hiukset, vaikkakaan se ei ole niin kovin suuri juttu. Olen nähnyt sen näköisiä kaljujakin naisia, etten epäröisi yhtään ottaa heitä hihnaani.

Lisäyksenä täytyy muuten todeta, että miehillä vastaavasti pitkät hiukset ovat ällöjä, vaikka en miehiä sillä tavalla katselekaan. Onneksi nykyään on saatavilla laadukkaampaakin pornoa. Joku 80-90-luvun porno oli kiinnostavaa siihen asti, kun karvainen perse täytti koko ruudun pitkätukkaisen, viiksekkään ja ylipainoisen Ron Jeremyn rynnätessä sekaan. Hyi hemmetti!