Fyysisen erilaisuuden hyväksyminen kinkyilyssä

Useampikin blogaaja on kirjoittanut ulkonäöstä, ja siitä mitä kaikkea korea ja kiinnostusta herättävä ulkokuori merkitsee. Sen verran usein olen tainnut itsekin kirjoittaa aiheeseen liittyen, että omat mielipiteeni asiasta ovat tulleet varmaankin jo jotakuinkin selviksi. On kuitenkin vielä yksi ulkoisen olemuksen seikka, jota en ole tainnut vielä käsitellä. Jouduin puimaan asiaa mielessäni tuossa vähän aikaa sitten käymissäni keskusteluissa, ja selventämään näkökantaa itselleni.

 

 

Miten suhtaudun fyysiseen erilaisuuteen kinkyilyn näkökulmasta? Voisinko sessioida henkilön kanssa, joka on vaikkapa menettänyt kätensä, tai istuu pyörätuolissa? Tai entäpä jos dominoiva osapuoli onkin se erilainen?

Tarkemmin ajateltuna en näe asiassa varsinaisesti omalla kohdallani ongelmaa, mutta ymmärrän kyllä, miksi joku voi vierastaa ajatusta.

Aloitetaan vaikka dominoivasta osapuolesta. Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla dominoiva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta?

Voisin vastata kumpaankin, että välttämättä ei. Yksikätisen ei ehkä voi pidellä samaan aikaan kiinni hiuksista ja läimiä avokämmenellä takapuolelle, mutta onko se edes aivan välttämätöntä? Miksi niitä ei voi tehdä vuorotellen? Kyllähän fyysisiä rajoitteita on myös ns. "normaaleilla" pervoilla. Kuka ei pysty ottamaan sitä valtavaa dildoa sisäänsä, vaikka partneri niin kovasti haluaisi, tai kuka ei ole tarpeeksi vahva pidättelemään itseään vahvempaa subia.

Entä se uskottavuus?

 

Herr Flick oli Maanalainen armeija iskee jälleen -sarjassa kepin kanssa kulkeva kampurajalkainen gestapon upseeri, mutta se ei vähentänyt yhtään hänen arvokkuuttaan. Itse asiassa voisin lyödä melkein vetoa, että joku tämänkin tekstin lukija on ajatellut joskus fantasioissaan Herr Flickiä pikkarit märkänä. Tai miksi ei pyörätuolissa istuvaa voisi ajatella dominoivana? Eräs James Bondin perivihollinen istui pyörätuolissa, mutta oli siitä huolimatta rikollispomo. Tai kukapa ei ajattelisi, että yksisilmäinen, koukkukätinen ja puujalkainen merirosvo voisi olla kova jätkä tai mimmi?

Entä alistuva osapuoli?  Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla alistuva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta? Jos se ei ole este olla dominoiva osapuoli, niin miksi ihmeessä olisi este olla alistuva osapuoli?

 

Sitten se erilaisuutta vierastava näkökanta.

Fyysinen erilaisuus voi tietenkin olla joissain tapauksissa este tietyntyyppisille leikeille, mutta ei varmaankaan kaikkiin. Eihän se lopulta ole kiinni kuin kekseliäisyydestä. Tietenkin ymmärrän myös sen, jos jotkut leikit saattavat olla omalle seksuaalisuudelle niin tärkeitä, ettei mielellään antaisi fyysisten rajoitteiden estää niitä.

En osaa sanoa, millaisia ajatuksia subin näkökulmasta katsottuna fyysisesti rajoittunut masteri tai domina herättäisi. Voisiko joku kokea esimerkiksi sääliä, jolloin alistumisesta voisi tulla erikoinen ryhdyn tähän vain säälin vuoksi -ajatusmalli, joka ei kai ainakaan seksuaalisessa mielessä olisi aivan paras lähtökohta. Oikeastaan minun on hankala nähdä tilannetta muutenkin subien näkökulmasta, joten olen kai väärä henkilö vastaamaan tähän. Ehkäpä jollain toisella on siitä omakohtaisia kokemuksia.

Masterin näkökulmasta katsottuna taas tulee ensimmäiseksi mieleen muiden suhtautuminen asiaan. Siis vaikka itselleen asia olisikin selvä ja hyväksyttävä, mutta tuomittaisiinko tilanne jostain ulkopuolelta. Olen muutaman kerran tainnut kirjoittaa, että monien ulkopuolisten henkilöiden negatiivisten mielikuvien perusteella subit ovat niitä säälittäviä raukkoja, joita alistetaan, ja masterit ja dominat niitä ällöttäviä sikoja, jotka hyväksikäyttävät niitä raukkoja. Jos tähän yhtälöön vielä lisätään se, että alistuva osapuoli on fyysisesti rajoittunut, tekee se hommasta vieläkin törkeämpää ja inhottavampaa. Voisin ainakin kuvitella, että tämä on yksi syy, jonka takia moni dominoiva vierastaisi fyysisesti rajoitteisen alistamista. Toisaalta, miksipä noista leikeistä tarvitsisi kenellekään ulkopuoliselle mainostaa?

 

 

Oma mielipiteeni siis on, että voisin hyvinkin ajatella sessioivani jonkun fyysisen rajoitteen omaavan henkilön kanssa. Oikeastaan lähtökohtinani on muutenkin se, että ensin tutustutaan toisten ajatusmaailmoihin, ja vasta sen jälkeen tavataan, jos kemiat kohtaavat. Eikä fyysinen rajoite välttämättä ole kaikkien mielestä edes huono asia. Esimerkiksi amputaatiot ovat toisille varsinainen fetissi. Ja onko väliä jos subi liikkuu pyörätuolissa, jos tarkoitus on kuitenkin sitoa kokonaan liikkumattomaksi.

Asennoituminen ja itsevarmuus

Olen miettinyt viime päivinä sessiointiin liittyvää itsevarmuutta. Siis lähinnä omalta kannaltani, mutta myös uusien tulokkaiden näkökulmasta. Masterihan on sessiossa se dominoivampi osapuoli, ja mikäs sen parempi tunnelman tappaja olisikaan, kuin arvoisan johtajan epävarma ja haparoiva käytös.

Ajoittain näkee aloittelevien kysymyksiä jännityksestä ja muusta sellaisesta, ja miten niistä pääsee eroon. Ehkä se on joillekin ihan oikeakin ongelma, mutta joka tapauksessa olisi jännä tietää, miten kyseinen henkilö on valmistellut itseään henkisesti.


En tunnusta koskaan varsinaisesti hermoilleeni session aikana. Ehkä jonkin verran ennen sessioita, mutta sitten kun ovi napsaistaan säppiin, ja olen herrana talossa, niin olo tulee perin itsevarmaksi. Melkein mikä tahansa juttu tuntuu luontevalta, eikä tuhmien puhuminen nartulle ole mikään outo juttu. Asioista puhutaan niiden omilla nimillä. Pillu nyt on pillu, vaikka se olisi sialla päässä. Pervoilussa on helppo mennä vaikka ihan ääripäähän saakka.

Mitään taikatemppuahan tässä ei ole. Omassa mielessäni vain asennoidun siten, että neljän seinän sisällä tapahtuvat jutut jäävät neljän seinän sisälle. Ympäristö on tuttu, ja ainoalla kuuntelijalla ei ole oikeutta edes arvostella masteria. Kyllähän aikoinaan koulun joulunäytelmässäkin pelotti ihan hurjasti esiintyä suurelle yleisölle. Jos katsojana olisi suuren yleisön sijaan ollut vain yksi ainoa henkilö (ja vielä alasti ja sidottuna), ei olisi takuulla jännittänyt läheskään niin paljoa. Tällä tavalla on helppo psyykata itsensä itsevarmaksi, eikä siviilielämässä noloinakaan pidettyjen asioiden esittäminen tunnu vaikealta. En tunne vastaavaa ilmiötä subien näkökannasta, mutta ehkä leikkeihin on helppo heittäytyä toisen viemänä. Siis tekee vain niin kuin toinen käskee, kuten SS-miehet konsanaan. Enhän minä ole pervo, vaan tuo toinen joka käskee.



Eräänä päivänä minulta kysyttiin, olisinko halukas keskustelemaan kinkyseksistä ihan kasvokkain. (Kysyjä oli minulle vieläpä entuudestaan täysin tuntematon henkilö, ja mielessäni ehti kaiken muun lisäksi käymään lukuisia ajatuksia siitä, millaiseen lehtilööppiin nämäkin jutut lopulta päätyisivät.)
Täytyy sanoa, että seksiasioista keskusteleminen ei normaalitilanteessa ole minulle millään tavalla luontevaa. Ainakaan omassa kaveriporukassani mitään meheviä keskusteluja ei ole koskaan käyty, joten kokemustakin on aika vähän. Ymmärtääkseni miehet harrastavat tällaista muutenkin vähemmän kuin naiset. Jos joutuisin nyt yllättäen puhumaan seksistä, ja etenkin vielä niistä kaikkein pervoimmista mieltymyksistä jonkun tuntemattoman henkilön kanssa, en varmaankaan pystyisi esiintymään ollenkaan luontevasti. Kai vähintäänkin kiemurtelisin hermostuneesti, ja yrittäisin koko ajan hakea pehmeämpiä sanoja kuvaamaan ajatuksiani. On siis vähän eri asia olla rohkea ja itsevarma suljettujen seinien sisällä, ja eri asia olla rohkea siviilimaailmassa. :D

Kiusaaja koettelee ja pohdintaa ulkonäön vaikutuksesta auktoriteettiin

 

Minun täytyy nyt tunnustaa aluksi eräs asia. Se on painanut mieltäni erittäin synkästi jo pidemmän aikaa. Olen syyllistynyt toistuvasti itseäni heikomman kiusaamiseen. Olen kirjoittanut rivoja ja härskejä mielikuvitustarinoita ruokkimaan Pikkunarttuni entisestään pahenevaa puutetilaa, kun seuraavaan sessiointiin on ollut aikaa melkein viikko. Pitkiä märkiä yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, millainen seuraavasta sessiostamme olisi tulossa. Kuinka nahkahihnat kiristyvät reisien ympärille ja pakottavat pehmeän ihon painautumaan vasten karkeaa puuta. Miten avuttomaksi sitominen saakaan narttuni, ja miten lämpimät sormeni pääsevät tämän jälkeen tutkimaan hänen vartaloaan täysin estoitta, ynnä muuta sellaista kivaa.

 

No, tarinani tuntuivat toisinaan tepsivän ehkä liiankin hyvin, aiheuttaen epämukavia kuumotustiloja. Jos luonteenpiirteisiin kuuluu lisäksi kärsimättömyys, niin eipä toisaalta ollut ihmekään, että sain kokea ensimmäisen kerran vihamielistä äkäilyä.

 

Kun sitten olimme normaaleissa taas puheväleissä, oli pikku narttuni alkanut jo katumaan avautumistaan. Pahoitteli ja pyysi anteeksi kiukutteluaan. Mietiskelin siinä, että olisikohan minunkin pitänyt pahoitella sellaisten tekstien kirjoittelua, jotka vain vaikeuttivat toisen olotilaa. Mutta ilmeisesti ne kirjoitelmat olivat olleet muuten ihan kiinnostavaa luettavaa. Tarjosin myöhemmin sovinnon eleenä vielä pannukakkua jäätelöllä ja mansikkahillolla, niin että sai toinenkin vähän lohdutusta.

--X--

 

Olen miettinyt monesti itsekseni, millaiselta dominoivan miehen kuuluisi näyttää. Siis tiedättehän, se ensimmäinen mielikuva, joka dominoivasta/alistavasta miehestä terminä pulpahtaa mieleen. Itselleni ensimmäisenä mieleen tulee suomalaisten vävypoika Gregory Peck. Tarkempaa syytä en tiedä. Toisaalta, saattaisi dominoiva ja alistava mies olla karunkin näköinen, ehkä jopa ruma ja pelottava. Itse en kuitenkaan sovi oikein kumpaankaan luokkaan. Komean tai karun sijaan sopivampi termi olisi varmaankin vauvannaama.

 

Kuinka paljon alistajan ulkonäkö vaikuttaa tunnelmaan subin näkökulmasta? Jos ajatellaan asiaa ikään kuin satunnaisena yhden illan sessiona, voiko myös kiltin näköinen masteri olla vakavasti otettava, vai onko peli heti menetetty tyyliin "Voi hellan lettas, miten söpö masteri... (ja pusi pusi)". Onko ulkonäöllä vaikutusta dominoivan henkilön auktoriteettiin, vai syntyykö se puhtaasti muista ominaisuuksista?