Hammashoitoa ja näyttelyitä

Jokin aika takaperin keskustelin erään alistumiseen ja masokistisuuteen taipuvan henkilön kanssa. Tuossa keskustelussa jotain hammashoidon kauheuksista, ja miten sellaiseen joutuminen saa pienen masokistinkin vapisemaan säälittävästi. Omakohtaisesti en tunne minkäänlaista pelkoa hammaslääkärikäyntejä kohtaan. Sehän on kuin rantalomalla olisi, pistetään aurinkolasit päähän ja käydään makaamaan lepotuoliin kirkkaan valon alle. No joo, aurinkorannalla tosin ei kukaan räplää suuta, ellet ole sitten sammunut jonnekin nousuveden tuomien taskurapujen keskelle. Mutta sellainen on melkein yhtä rentouttavaa kuin päähieronta. Joku hammaskiven poisto ei nyt välttämättä tunnu aina mukavalta, mutta ei se nyt hirveätäkään ole.

Mutta niin kuin aina, kaikki normaali kääntyy mielikuvituksissani aina vinksahtaneeksi. Tuon lyhyen keskustelun aikana ehdin jo kääntämään hammaslääkärikäynnin mielessäni jonkinlaiseksi kieroutuneeksi fantasiaksi. Ehkä mä voisin käydä sellaisen lyhyen suuhygienistikurssin, jonka jälkeen voisin toimia puoskarin tai valehoitajan nimikkeellä pimeänä suuhoidon eksperttinä. (Todellisuudessa en ole ihan varma haluaisinko kurkistella toisten suihin, mutta ainakin näin mielikuvituksissa.)
Suu tietenkin pidetään auki kunnon spidergagilla tai vastaavalla. Ja jos "potilas" on levotonta tyyppiä, niin ehkä on syytä sitoa myös käsivarret ja jalat tuoliin. Jos hampaiden kaivelu tuottaa tuskaa, voidaan huomio kivusta ohjata muualle esimerkiksi napakoilla nipistimillä, jotka kiinnitetään potilaan nänneihin. Näihin voidaan laittaa lisäksi myös painoja tai lankojen avulla vetoa, mikäli pelkkä nipistys ei tehoa riittävästi. Myös genitaalialueen käsittely voi auttaa joidenkin potilaiden kohdalla.

 (Netistä löytyi aiheeseen sopiva kuvituskuva)

Mulla oli mielessäni myös toisenlainen pervoshow, josta sopii kertoa tässä yhteydessä. Tuttavapiirissäni on intohimoisia koiraharrastajia (ei siinä mielessä), jotka käyttävät rakkaita (ei sillä tavalla rakkaita) lemmikkejään näyttelyissä. Itse en ole kiinnostunut koiraharrastuksista, vaikka koiraihminen olenkin, mutta olisi ihan mielenkiintoista, jos jossain järjestettäisiin narttunäyttely. Omistajat kävelyttäisivät kaulahihnaan kytkettyjä alastomia narttuja kontillaan ringissä, jonka jälkeen jokainen vuorollaan nousisi tuomarin pöydälle arvioitavaksi. Kokeillaan nisien kiinteys ja aitous (jotkut pyrkivät voittoon huijaamalla implanteilla), tarkastetaan trimmaus ja pepun muoto. Jokaisella tuomarilla on tietysti oma mielikuvansa millaiset ovat muotovalion ominaisuudet, ja tarvittaessa näyttelyssä voi olla eri luokkia erilaisille nartuille. Löytyisiköhän tuollaiseen halukkaita?

Vaatefetissikö?

 

En ole koskaan mieltänyt itselläni olevan minkäänlaista fetissiä vaatteita kohtaan. Okei, tykkään kyllä muodokkaista pimuista tiukoissa topeissa, ja musta nahkakin on ihan kiinnostavaa, mutta en nyt kuitenkaan fetissiksi sitä voisi sanoa. Enemmänkin se on vain mukavan näköistä. Huomasin kuitenkin yllättäen, että erääseen vaatekappaleeseen yhdistän myös seksuaalista viehätystä. Ohuet mustat nahkahansikkaat omissa käsissäni. Hmm... On taas hieman hankalaa selittää omia tuntemuksiaan, mutta yritetään.

 

Aivan tarkalleen ottaen pelkät hanskat ovat yhtä vähän kiihottavia, kuin sukat tai reikäiset aluskalsarit. Ohuet nahkahansikkaat käsissä puuhastelu tuntuu kuitenkin jollain tavalla erilaiselta, ja varsin mukavalta. Tunteessa on mukana jotain tuhmaa ja likaistakin. Ne ovat kuin suojahansikkaat, joiden kanssa masteri voi kosketella likaista narttua varsin ronskistikin sotkematta itseään. Ohut materiaali ei vie liikaa sormien tuntoherkkyyttä. Rintoja puristellessa voi tuntea nännin selkeästi hansikkaiden läpi. Lateksihansikkaissa olisi varmasti vieläkin parempi kosketusherkkyys, mutta en pidä niiden liian tiukasta ja ahdistavasta istuvuudesta ja hiostavuudesta. Nahka on materiaalina omasta mielestäni myös tyylikkäämpi. Ehkä noihin hansikkaiden käyttöön liittyy myös mielikuva vastapuolen tuntemuksista. En usko, että kukaan pitäisi pahana pehmeiden nahkahansikkaiden lämmintä kosketusta. Ehkä kivan lisäsävyn tilanteeseen tuo myös natina, jonka kiristyvä nahka saa aikaan. Ja sen tuoksu. Mutta ne ovat vain pienenä mausteena.

 

Käsi ylös kaikki ne naiset, joiden rintoja saisi puristella selän takaa ohuet mustat nahkahansikkaat kädessä?!

 

 

Fantasiaa ja todellisuutta

Olen listannut itselleni ylös fantasioita ja muita juttuja, joita mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kokeilla, mutta joihin ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuutta. Mistä sitä koskaan tietää, mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi, ja milloin jonkin toteuttamiseen tulee oiva tilaisuus.

Kirjoitin jossain välissä ajatuksiani raskaana olevista naisista http://kinkynautti.blogspot.fi/2013/08/raskaana-olevat-naiset.html, ja kuinka aina silloin tällöin mieleeni pulpahtaa jonkinlainen fantasia heistä. Kuinkas ollakaan, sen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus fantasiani toteuttamiseen. Mutta kuten yleensä, todellisuus ei kuitenkaan välttämättä vastaa fantasiaa. Kahdeksannella kuulla raskaana olevalla naisella ajattelin olevan iso vatsa, ja ainakin ämpärin kokoiset maitoa täynnä olevat tissit. Mutta näin ei ollutkaan. Tai, no maha oli kyllä iso, mutta kaikilla rinnat eivät kasva raskauden aikana, ja maitokin nousee rintoihin vasta synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen karvas takaisku. Maitoa nyt saa muutenkin helpommin kaupasta, enkä minä sen takia tässä ollutkaan. Toinen seikka fantasioistani poiketen oli luonnollisestikin se, että mitään kovin hurjaa ei siunatussa tilassa pystynyt tekemään. Oikeastaan minut oli kuohittu, enkä ollut sessiossa edes mikään oikea masteri. Leikitin käsistä ja jaloista sidottua naista erilaisilla sauvoilla aloittaen pienimmästä. Isoin sauva oli noin 30 senttiä pitkä ja 6-7 cm paksu patukka. Tuota on tullut käytettyä aika harvoin, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen antanut tuolla sauvalla kenellekään orkkuja.

Tämän jälkeen pääsin vielä nautiskelemaan kunnon takaapäin panosta. Mös tällä kertaa nainen sai orkun. Vaikka nännit ovat kuulema olleet melkein koko raskauden ajan kosketusherkät, taisi kuitenkin niiden venyttäminen sormin panemisen aikaan saada liikkeelle sellaiset kiksit, että laukeaminen oli varsin juhlava.

Todellisuus ei siis mennyt ihan fantasiani mukaan, mutta joka tapauksessa tällainen kokemus on nyt tullut hankittua. Voisi kai sanoa eräänlaiseksi pettymykseksi, mutta ehkä vain mielessäni kuvittelin vähän liikoja. Kivaa kuitenkin oli.