Extreme fantasies

Päätin istuttaa perseeni viikonlopun kunniaksi kirjastonurkkauksen pieneen löhötuoliin, ja alkaa kirjoittamaan vaihteeksi jotain blogiini. Mielessäni on kyllä pyörinyt pitkään aihekin, mutta sopivan kirjoitustyylin löytäminen on ollut vaikeaa. Tämä kun on taas yksi niistä aihepiireistä, joka tuntuu jakavan mielipiteitä varsin tehokkaasti.

Toiset pysyttelevät BDSM-harrastuksissaan kevyemmässä päässä, läimien kämmenellään sidotun nartun pakaroille, samalla kun naivat näitä takaapäin ja puhuvat rivouksia. Toisessa päässä narttua roikotetaan sidotuista rinnoistaan, ja nännien läpi painetaan ainakin neljämillisestä teräksestä olevat koukut. Eräässä näkemässäni videossa tiukasti aloilleen sidottu ranskalainen nainen sai oikeaan lapaansa melkein kämmenen kokoisen, hehkuvalla raudalla tehtävän polttomerkin. Nämä naiset ovat kuitenkin mukana vapaaehtoisesti, joten homma ei luultavasti ole kenenkään mielestä millään tavalla väärin.

Vaikka omat leikkini ovatkin kevyempää ja keskitasoa, voisin hyvinkin ryhtyä kokeilemaan kovempaakin sopivan leikkikaverin osuessa kohdalle. Vaikka kovemmat jutut ovatkin itseäni kiihottavia, en ole viemässä siihen ketään vasten tahtoaan. Mutta entä sitten fantasioissa? Onko väärin kiihottua väkivaltaisestakin materiaalista, kun se on kerran mielikuvituksen tuotetta? Millaiset fantasiat ovat sallittuja?

Netistä löytyy helposti sarjakuvia ja tarinoita, joissa esiintyy myös poikkeavan kovaa toimintaa. Keskiaikaisen linnan tyrmässä nuori tyttö riisutaan, ja häntä kidutetaan tunnustuksen saamiseksi noituudesta. Perheenisän työkaverit sieppaavat hänen vaimonsa, ja raiskaavat ja kiduttavat näitä videonauhoilla saadakseen perheenisän maksamaan lunnaita.

Tutustuin aikoinani tämänkaltaiseen väkivaltaiseen erotiikkaan, ja sen verran jäin heti koukkuun, että myönnän olevani nykyisin ainakin ajoittain varsinainen suurkuluttaja. No hitto, jokuhan ne on aikoinaan tuottanutkin, joten en ole kyllä yksin maailmassa fantasioideni kanssa. Myös Pikkunarttuni lukee ja katselee samanlaista kirjallisuutta. Tosin siinä missä minä samaistuin pahantekijän rooliin, samaistuu hän aina kidutettavien ja raiskattavien rooliin. Meille siis väkivaltaisissa fantasioissa ei ole mitään outoa. Muissakin fantasioissa olemme sopineet, että mikä tapahtuu oman pään sisällä, on sallittua. Epäilen narttuni fantasioivan muista miehistä ja erilaisista tilanteista sessioidemme aikana. Hyväksyn sen, enkä pidä sitä loukkaavana. Saatan tehdä niin joskus itsekin... :D Pitää kuitenkin muistaa, ettei fantasia ja todellisuus ole  sama asia.

Niin kovin usein keskustelufoorumeita luettuani sanoisin, että esimerkiksi erilaiset väkivalta- ja pakotusfantasiat ovat lopulta varsin yleisiä. Muistutan jälleen, että pitää osata erottaa mielessään mielikuvitus ja todellisuus. Vaikka moni subi nauttisikin mielessään raiskausfantasioista, tapahtuu se kuitenkin vain mielikuvitustasolla. Todellisuudessa tapahtuva raiskaus ei luultavasti heidänkään mielestään olisi mitenkään nautinnollista. Myös erilaiset kuristamis-, veri- ja kidutusfantasiat ovat yleisiä. Pikkunarttuni kiihottuu toisinaan valtavasti (sen kuulee jo äänestä) naidessani häntä syvään ja voimakkaasti takaapäin, samalla puristaen häntä kaulasta. En ole koskaan puristanut kovin kovaa, eikä hän ole koskaan voinut olla hengittämättä sen vuoksi. Hengityksensäätely olisi kuitenkin sellainen leikki, jonka hän haluaisi joskus kokea vietynä vähän pidemmälle. Pikkunarttuni kiihottuu myös veitsistä. Keskitysleirillä alastomaksi seisaalleen sidottu juutalaistyttö on saanut kerran tai pari natsiupseerin sivelemään liukkaita häpyhuuliaan pistimellä, tai nipistämään nännejä pistimen ja peukalon väliin. Välillä kyseessä on ollut intiaanityttö ja likainen lehmipaimen.

Näissä leikeissä fantasiat ovat mukana leikissä, vaikkakaan niitä ei täysin toteuteta. Mielikuvitus korvaa sen mikä jää käytännössä puuttumaan.

Minusta jälleen kerran masokistin on sallitumpaa tuoda väkivaltaiset fantasiansa julki hyväksytymmin kuin sadistin. Siinä missä masokistin fantasiaa ajatellaan suupielet vinossa ja hihitellen ääripervoina runkkufantasioina, kutsuttaisiin sadistille jo piippa-autoa. Miettikääs hetki mielessänne. Kun kolmekymppinen nutturapäinen nätti kirjastonhoitaja kertoo työporukan pikkujouluissa kiihottuvansa raiskausfantasiasta, ja siitä, että on sidottuna alasti, ja hänen nännejään nipistellään kuumilla pihdeillä, pidetään häntä kinkynä.

Kun kolmekymppinen mieshenkilö kertoo kiihottuvansa kuvitellessaan raiskaavansa nättiä nutturapäistä kirjastonhoitajaa, ja kiduttavansa tätä kuumilla pihdeillä, päättyy pikkujouluilta puhelinsoiton jälkeen rauhoittaviin lääkkeisiin ja lepositeisiin. Sadisti koetaan uhkana muille, masokisti vain itselleen.