Vilauttelua ja vilkuilua

Inhoan reissaamista. Naamaa koristaa reilun viikon ikäinen sänki, ja ulkoinen olemukseni taitaa muutoinkin olla lainattu ennemminkin joltain metsärosvolta, kuin ihan rehelliseltä ihmiseltä. So what...

 

Tuijotan lasittunein silmin, kuinka naispuoleinen henkilö kumartuu syvään pöydän ylle paljastaen kaula-aukkonsa sisään sellaisen näkymän, että hetken aikaa luulen aivan kaiken olevan edessäni tarjolla nännejä myöten. Kyllähän tuollaisia näkymiä tulee silloin tällöin eteen, ja niitä pitää vilkuilla salaa, mutta nyt olen liian väsynyt näyttelemään muihin asioihin keskittynyttä. Katselen vain hiljaa niin kauan kuin näytelmää riittää. Hyvänkokoiset tissit, ja muodoltaan niin täydellisen pyöreät, etten ole sellaisia vielä missään muualla nähnyt. Jos en olisi saanut illalla oikein kunnolla, niin nyt olisi kyllä melko paha paikka.

 

Mieleeni putkahtaa kiinnostava oivalus. Kaupassamme on pakastealtaiden luona ollut pitkään penkkejä, mutta harvoin niissä näkyy ketään istuskelemassa. Tai ainakaan talviaikaan. Tässä jossain vaiheessa kylmäaltaiden järjestystä muutettiin, ja nyt penkit ovat siten, että niissä istuessaan näkee jäätelöaltaille. On muuten loppupelissä hyvin suunniteltu veto. Nimittäin kesähelteillä voi mennä istuskelemaan penkille, ja katsella, miten nuoret pimut tulevat kumartelemaan jäätelöaltaiden ylle.

 

Olenpa joskus miettinyt, tapahtuuko tuollainen itsensä esittely aina ihan vahingossa, vai onko kyseessä joskus jonkinlainen harkittu kiusanteko. Ja kuinka yleistä se sitten on. Siis jonkinlainen pieni peli tuomaan kuumottavaa piristystä tylsään päivään. En kuitenkaan usko, että kyseinen juttu tarkoittaa varsinaisesti mitään sen suurempaa. Minä vain tykkään katsella, ja ehkä joku tykkää näyttää. Nykyäänhän tuollainen pitäisi kyllä tuomita ihan järkyttäväksi seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta taidan olla itsekin niin sairas pervo, ettei minua haittaa tippaakaan. Seksuaalinen häirintä onkin oikeastaan aika tulkinnanvarainen juttu. Jos joku lihava, kalju, hiestä ja rasvasta kiiltelevä kuusikymppinen miespuoleinen työntekijä vilauttaisi pöydän takaa, niin varmaan kaikki kokisivat sen häirinnäksi. Niin kai minäkin. :D Jos taas tismalleen samat jutut tekisikin joku nuori ja näyttävä pimu, niin se ei olekaan enää häirintää. Pärstäkerroin siis vaikuttaa teon tuomittavuuteen. Tai no, ainahan on olemassa niitäkin, jotka häiriintyvät ihan kaikesta.

 

Kyllä minulle ainakin saa vähän vilautella jos tahtoo. (Ja ehkäpä se on jopa toivottavaa.) Toivottavasti on muuten tulossa oikein lämmin kesä, noin niin kuin pukeutumista ajatellen.