Tänään on ollut hyvä ja keveä olo. Kirjoitin viimeksi
tuhmasta fantasiasta, joka alkoi pyörimään päässäni kesken
vaniljaisempien esileikkien. Ja miten kuumottava olotila siitä
syntyi, ja miten fantasia äkisti katkesi.
Eilen illalla fantasia ei enää ollutkaan fantasiaa. Se muuttui
todeksi, ja miten hyvää se olikaan. Ja oloni oli niin kiihottunut
monessakin ulottuvuudessa, että jouduin jo jarruttelemaan menoani,
ettei se kaikki kiva olisi loppunut liian nopeasti. 😏
Juttelimme pikkunartun kanssa suhteestamme, ja miten sitä voisi
kehittää, mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Sadomasokismi on
jotenkin vaikea aihe puhua. Tarkoitan, että ajatuksiaan siitä on
niin vaikea pukea sanoiksi. Ja vaatisi ehkä senkin, että useita
asioita pitäisi miettiä pitkään, ennen kuin niistä pystyy
kunnolla mitään sanomaan. Välillä tuntuu, että puhutaan ihan eri
asioista, ja sitten taas tulee mieleen, että ehkä vain ymmärrämme
toistemme käyttämät termit eri tavoilla, vaikka tarkoittaisimmekin
samaa.
Puhuimme myös siitä, pitäisikö nykyistä sessioasetelmaa
jollain tavalla murtaa. Ei niin rajattua aikaa ja paikkaa. Tuhmailua
voisi olla enemmän keskellä arkea ilman pitkiä valmistekuja ja
pohdintoja siitä mitä, missä ja milloin tehtäisiin. Vaikka
etukäteen valmistautumisessa on puolensa, esimerkiksi että on
selkeä suunnitelma mitä aikoo tehdä ja mitä varusteita tarvitaan,
voi valmistautuminen myös stressata. Ehkä on helpompaa toimia
spontaanimmin sopivan tilaisuuden tullen.
Olen miettinyt piiskaamista. Minulta kysyttiin siitä bileissä,
mitä tykkään piiskaamisesta. Jotenkin tuntuu, että piiskaaminen
ja sitominen ovat niitä asioita, joista kaikkien oikeiden kinkyjen
kuuluu pitää. Miksi en sitten itse juurikaan välitä
piiskaamisesta? Mitä se antaa sellaista muille, mitä en itse siitä
saa?
Yritin pohtia asiaa, ja luulen keksineeni vastauksen. Itse
asiassa se, etten suuremmin välittäisi piiskaamisesta, ei
välttämättä pidäkään paikkaansa. Jutun jujuna voikin olla se,
MITEN piiskaamisen tekee.
Kun katselen sivusta muiden
piiskausleikkejä, mitä näenkään? Näen pari henkilöä, joista
toinen uikuttaa kivasti, mutta yleensä turhan harvoin. Näen
piiskaajalla kädessä nahkaisen läpsyttimen tai jonkun ohuen tikun,
jolla LÄPSÄISTÄÄN toista takapuolelle puolen minuutin välein. En
voi tietää miltä se vastaanottavasta osapuolesta tuntuu, mutta
itselleni se on kiihottavan sijaan melkeinpä epäkiihottavaa. Se
mikä mielikuvissani on piiskaamista, ja mille syttyisin, on
visuaalisesti rajumpi toiminta. Se, kun jotakuta läimäistään niin
että kuuluu kunnon läiskähdys, ja miten persenahka hyllyää vielä
hetken lyönnin jälkeenkin. Ehkäpä joku lukijani tunnistaa
käyttäneensä tai olleensa vastaanottamassa piiskausta kettingillä?
Jep muistelen teitä lämmöllä. :D
Mutta tässä palataan
toiseen ongelmakohtaan. Kaikki eivät halua niin kovaa käsittelyä.
Mitä sitten olisi tehtävissä, että molemmat nauttisivat
tilanteesta?
Ehkäpä ongelmaan löytyisi ratkaisu sopivista
välineistä. Pitäisi etsiä jotain, jolla voisin lyödä kovaa,
mutta joka olisi sopiva myös vastaanottajalle. Hmm... kokeilisiko
ensimmäiseksi vaikka kärpäslätkää..?
Piiskafettarin vinkki: Oikein tuuhea pehmeistä nahkasuikaleista valmistettu floggeri. Sellainen saunavihtamaisen paksu, reilulla kädensijalla. Sillä voi periaatteessa lyödä olan takaa, mutta vastaanottaja tuntee lähinnä iskun mäjähdyksen, ei kovaa kipua. Ääniefektikin on hyvä. Näitä ei kaiketi ole juuri myynnissä, mutta itse tekemällä saa.
VastaaPoista