Puhuminen ja tekeminen

Vanha kansa sanoo, että ne on eri miehiä, jotka tekevät, ja jotka puhuvat. Vuosien aikana olen törmännyt sen verran usein tilanteisiin, joissa tuo vanha viidakon sanonta on väistämättä noussut mieleeni. Avoimiin ja puheliaisiin ihmisiin on helppo tutustua. Mutta se, että joku puhuu kinkyilystä, ei välttämättä tarkoita, että harrastaisi sitä. Henkilökohtainen historiani tuntee muutaman tapauksen, jossa minäkin, joka en muutoin asioistani puhu, on innostunut avoimessa ja puheliaassa seurassa paljastamaan yhtä jos toista. Seurauksena on ollut kiusallinen hiljaisuus, kuvainnollisesti molempien osapuolien vetäytyessä kalpeina omille tahoilleen selkäpuoli edellä.

Olen huomannut monesti käytännössä, että puheissaan rivot henkilöt eivät useinkaan ole rivoja makuukammareissaan. On helppo puhua vaikeistakin asioista ja heittää hersyviä kommentteja, kun aihe ei koske itseään. Kuinka helppoa onkaan veistellä huoletonta huumoria pervoiluista, koska itse, eikä kukaan muukaan, ota sitä vakavasti. Tai jos ottaakin, niin ei se kuitenkaan paljoa jaksa liikuttaa.

Mutta entäpä sitten, jos oletkin oikeasti pervo?

Sanotaan, että pahimpia irstailijoita ovat juurikin ne hiljaiset hissukat. Yrität vältellä pervoista asioista puhumista, koska pelkäät jonkun takertuvan johonkin seikkaan, ja alkavan epäilemään sinua. Parasta siis olla vaiti.

Vaikka pervona ihmisenä itseäni pidänkin, saatan silti yllättävän helposti hämmentyä suorista ja ehkä rivoistakin kommenteista. Kommentin sisällön tai aiheen ei sinällään tarvitse olla mitenkään kovin hätkähdyttävää. Voi olla vain, että en ole tottunut kuulemaan kyseisen henkilön suusta mitään vastaava, ja olen hämmentynyt, koska en tiedä miten tilanteeseen kuuluisi suhtautua. Ehkäpä tästäkin syystä minua on pidetty niin kovin kilttinä poikana. Kuvitella nyt vaikka, että naapurin eläkeläistäti huikkaisi postilaatikolla törmätessämme hyvät huomenet, ja kysyä töksäyttäisi heti perään, onko hänellä mielestäni riippurinnat. Kuinka moni osaisi äkkipäätään toimia tuollaisessa tilanteessa kovinkaan fiksulla tavalla?
Kun on tottunut kuulemaan silloin tällöin yllättäviä töksäytyksiä, on niihin oppinut suhtautumaan siten, ettei se tarkoita mitään ihmeellisempää. Sisäänrakennettu suojakoneisto saattaa tosin toimia liiankin hyvin. Esimerkiksi erään baari-illan jälkeen useampi kaverini kommentoi minulle huvittuneena, olenko aivan täysi pökkelö. Nainenhan oli varsin suorissa iskuaikeissa.
Hmmm... Vaikeutta tuottaa näköjään vielä ymmärtää myös se, milloin kommentit ovat vain puhetta, ja milloin niillä oikeasti tarkoitetaan jotain. Saattoihan olla niinkin, että kaikki kaverini olivat väärässä. Nainen vain oli "puhuja", ei "tekijä". Neuvoksi siis kaikille. Jos haluatte jonkun sänkyyn, ja olette mielestänne rohkeita tekemään aloitteen, niin sanokaa suoraan, että haluatte sänkyyn. Silloin ei jää mitään epäselväksi. :D

Puhujien ja tekijöiden lisäksi on toki myös olemassa oikeasti hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä tee. Ja onhan myös niitä rohkeita kaapista ulostautuneita, jotka ilmaisevat julkisesti olevansa pervoja. Mutta luulen kuitenkin, että se on kai vain pieni osuus kaikista kinkyistä.