Vielä elossa

Edellisestä kirjoituksestani onkin taas mennyt jo jonkin aikaa. Ei vain ole löytynyt oikein motivaatiota kirjoittaa, eikä kyllä oikein mitään järkevää sanottavaakaan. Kumma kyllä, silloin kun en kirjoita, enkä ole käynyt edes postiani lukemassa, huomaan saaneeni enemmän kommentteja ja palautetta kuin viimeiseen pariin vuoteen yhteensä. Olen kuin jokin taustalla paasaava radio, johon kukaan ei oikeastaan edes kiinnitä huomiota, ennen kuin se yllättäen hiljenee. :)


Tässä talven ja kevään aikana on kyllä tullut sessioituakin. Lähinnä on tullut kokeiltua uusia juttuja, ja niiden onnistumisesta ja lopputuloksesta voi olla tietenkin montaa mieltä. Osa jutuista kun on toiminut, osa taasen ei niin hyvin. Vaikka joku ehkä haluaisi kuulla, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miksi, niin ajattelin kuitenkin kertoa vain niistä paremmin menneistä jutuista.


Tulin kokeilleeksi ensimmäistä kertaa kunnollista riiputussidontaa. Sellaisten tekeminen on kiinnostanut aina jossain määrin, mutta mahdollisuutta niiden tekemiseen ei juurikaan ole ollut. Ilmassa roikottamisessa on jotain barbaarista tai eläimellistä, miten vain haluaa asian mieltää, mutta toisaalta se sopiikin hyvin genren tunnelmaan. Asennoksi valikoitui ylösalaisin riiputtaminen sidotuista jaloista. Ajattelin jalkojen kestävän vähän paremmin riiputtamista, vaikka amatööriltä roikutuksen aikaansaamiseksi tuhrautuisikin vähän enemmän aikaa. Vaikka se riiputuksen mukavuus varmaan oleellisesti on kiinni myös itse sidonnasta. Hyvä sidonta jakaa paineen tasaisesti, ja hyvä pehmeä köysi ei paina tai hierrä. Käyttämäni sidontaköysi ei nyt ehkä ollut ihan parasta mahdollista, mutta sen ostamisessa tuli jo hieman kiire... Pitäis muistaa tehdä ostoksia hyvissä ajoin vaikka jemmaan, niin välineitä löytyisi sitten kun niitä oikeasti tarvittaisiin.
Netistä oli yllättävän vaikea löytää riiputtamiseen sopivia sidontoja. Kyselin myös asiasta parilta kokeneemmalta sitojalta, mutta kovin paljoa apua ei siitäkään tullut. Kun kaikki eivät edes harrasta riiputuksia, ja toiset suosivat vähän erilaisia sitomistapoja.
Lopulta kuitenkin löysin muutaman sidontaohjeen, joita testailin ensin ihan itsekseni. Itse sidonta oli periaatteessa yksinkertainen, ja pian hilasin jo itseäni väkipyörän avulla kohti kattoa yhdestä jalasta roikkuen.
Samalla myös tuli testattua roikottamiseen käytettävien kattosilmukoiden ja muiden osien kesto. Kun itse noin 75-kiloisena yhdessä köydessä rimpuillessani en saanut köyttä tai lenkkiä pettämään, niin kahden köyden pitäisi kyllä yhdessä kyetä kestämän itseäni paljon köykäisemmän neidon rauhallinen riiputus.

Sidonta oli periaatteessa helppo, ja suhteellisen mukavan tuntuinen. Minua olisi kiinnostanut tehdä moniakin juttuja tuon riiputuksen aikana, vaikka sellaisista olisi pitänyt varmaan sopia etukäteen. Ehkä jossain vaiheessa tätä kokeillaan uudestaan. Pienenä variaationa voisi kokeilla myös riiputtamista sekä jaloista että käsistä yhtä aikaa. Oikeastaan mieleni tekisi kyllä kokeilla myös riiputtamista pelkästään sidotuista käsistä tai vaikka rinnoista, mutta sellaisia pääsee kokeilemaan ehkä joskus toiste.


Joskus on kivaa lähteä kokeilemaan uusia juttuja, vaikka aluksi suhtautuisikin niihin varauksella. Minusta on ihan kivaa läimäytellä avokämmenellä pakaroita tai riippuvia rintoja, mutta kasvoille läimäyttäminen on ollut sellainen asia, jonka suhteen olen epäröinyt. Lähinnä kai olen ollut hyvin varovainen, ettei vahingossakaan jäisi jälkiä, tai ei osuisi arkaan paikkaan kuten silmään. Mutta toisaalta uusia juttuja voi lähteä kokeilemaan varovaisesti, ihan kevyesti.

Kun tapahtumasta on jo jonkin aikaa, en muista ihan tarkalleen miten homma meni. Olimme pesuhuoneessa, Pikkunarttu pukeutuneena seksikkäisiin avosukkahousuihin, puseroon ja lyhyisiin platform-kenkiin. Minulla oli SS-univormu, jota emme ole oikeastaan käyttäneet juurikaan sessioissa, vaan se on ollut enemmänkin bileasu pukeutumiskoodin omaaviin kinkytapahtumiin. Sidoin Pikkunartun kädet selän taakse köydenpätkällä, mutta muutoin esimerkiksi jalat jätin vapaiksi.
Kysyttyäni ensin oliko hän valmis aloittamaan, ja saatuani siihen myöntävän vastauksen, painoin hänet polvilleen lattialle edessäni. Pesuhuoneen lattialämmitys piti kaakelit miellyttävän tuntuisena paljastakin ihoa vasten. Pitelin vasemmalla kädelläni kiinni Pikkunartun hiuksista, ja hetken odoteltuani läimäytin oikealla kevyesti häntä poskelle. Oli hankalaa arvioida oliko läimäys edes riittävän kova, mutta tarkoitus olikin saada aikaan enemmänkin henkisen kuin fyysisen puolen kokemus. Tuon kevyen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu katsoi minuun lähinnä murhaavasti ja puhalsi ilmaa uhmakkaasti, samoin kuin joku sonni piirretyissä elokuvissa ennen päälle ryntäämistään. Siis siten, että ilma oikein sihisi kiukkuisesti ulos tullessaan. Vaihdoin kättä, ja läimäytin samalla tavalla toiselle poskelle. Läimäytys ei taaskaan ollut kova, mutta ehkä sekin vähä tuntui nöyryyttävältä. Läimäys uudelleen oikealla, taas vasemmalla ja sama uudestaan. Kuudennen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu puhkesi itkemään.
Olimme hetken nojautuneena toisiamme vasten, silittelin Pikkunarttuni hiuksia ja lohdutin. Muistan ajatelleeni, että olipa ihmeellistä miten nuo muutama kevyt läimäytys oli rikkonut täysin sen melko uhmakkaankin luonteen, millainen hän tyypillisesti on. Tuon jälkeen tuntui kuin käsissäni olisi ollut sulaa vahaa, jotakin jota muokata täysin oman haluni mukaan.

Tuon rauhoittavan hellyttelyhetken jälkeen olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Pikkunartun ollessa edelleen polvistuneena lattialle suoristauduin ja availin nappejani. Kaluni ei ollut vielä täydessä seisokissa, mutta ohjasin sen pikkunartun suuhun, ja käskin imemään oikein kunnolla. Eikä siihen tarvittukaan kauaa, että olin jälleen täydessä mitassani. Mutta tällä kertaa en päästänytkään niin vähällä, vaan ohjailin rytmiä ja syvyyttä hiuksista kiinni pitämällä. Kylpyhuoneessa touhutessa kun ei vahinkojakaan tarvinnut pelätä, niin kerrankin sain ottaa tilanteesta täyden ilon irti. Täytyy sanoa, että todellakin tunsin nauttivani siitä suuhun naimisen tunteesta ja näkymästä. Pakotin toistuvasti kaluni niin syvälle kuin se oli mahdollista, vaikka toinen yrittikin vetää suutaan kauemmas liman valuessa pitkin leukaa ja ripsivärien levitessä kyynelten mukana kasvoille. Kalu vain painui kiinni nielun takaseinään, eikä mennyt enää pidemmälle. Olisi tehnyt mieli kääntää päätä taaksepäin kurkun suoristamiseksi, ja käskeä nielemään se. Painaa kalu kokonaan niin syvään, että olisin nähnyt sen liikkuvan kurkussa. Vedin sen ulos Pikkunartun kakoessa limaa lattialle ja haukkoessaan henkeään, ja läimin häntä kasvoille kalullani. Työnnyin sisään yhä uudestaan ja uudestaan. Fyysinen tunne ja näkymä yhdessä oli hyvin kiihottava, ja olisin mielelläni työntynyt syvään, lauennut nieluun ja nainut kunnes laukeamiseni olisi ohi, mutta sellainen olisi voinut olla liian rajua, ehkäpä vaarallistakin.
Tätä haluaisin ehdottomasti lisääkin. :)

Kauppatavarana

Miltä sinusta tuntuisi, jos kumppanisi tai omistajasi tarjoaisi sinua toiselle henkilölle käytettäväksi? Että sinua käänneltäisiin puolelta toiselle ja esiteltäisiin kuin kauppatavaraa?
Tai jos olet dominoiva osapuoli, miltä tuntuisi tarjota omaasi leikkikaluksi jollekulle toiselle?


Vuosi sitten suhteeni Pikkunartun kanssa vapautui avoimeksi suhteeksi. Asiaan liittyvän päätöksen yhteydessä luonnollisesti keskustelimme säännöistä, mahdollisuuksista, odotuksista ja peloista. Pian sen jälkeen kun Pikkunarttu oli käynyt ensimmäisen kerran vieraan miehen luona, juttelimme siitä, millä tavalla minä olin kokenut sen. (Toki samanlaista keskustelua käytiin myös omasta ensimmäisestä tapaamisestani vieraan kanssa, mutta se ei varsinaisesti liity tähän tarinaan.)
Olin jo ehtinyt mietiskelemään asiaa, ja lyhyen keskustelun jälkeen kirjoitin vielä myöhemmin lisää ajatuksistani. Olen harvoin hyvin sanavalmis, ja kirjoittamalla jää enemmän aikaa pohtimiseen. Harmi vaan että en löydä tuota viestiä enää mistään sähköpostieni tai Facebookin historiasta. Siitä olisi varmaan saanut lainattua pätkän autenttista pohdintaa blogiini.

Vaikka pidin Pikkunartun menoa vieraan miehen luo positiivisena asiana, oli ehkä silti hivenen yllättävääkin, että itse asiassa tunsin asian jollain tavalla kiihottavaksi. Ehkä se olikin se kaikkein paras vaihtoehto siitä tunteiden laajasta skaalasta, mikä eteen olisi voinut tulla.

Paitsi ajatus siitä, että Pikkunarttu olisi jonkun vieraan miehen käytettävänä, minua alkoi kiehtoa myös ajatus siitä, että suoranaisesti tarjoaisin häntä jollekin toiselle. Sovittu tapaaminen jossain rauhallisessa paikassa. Huolehtisin siitä, että Pikkunarttu laittaa hiuksensa ja meikkinsä kuntoon, ja pukeutuu sitten valitsemaani asuun. Totta kai tarkoitus olisi saada vastapeluri mahdollisimman kiinnostuneeksi kohteesta. Ehkäpä osa asian psykologista viehätystä onkin juuri se, että tuntee narttunsa olevan muiden himoitsema. Hän saisi seistä paikoillaan kun omistaja ja vieras kiertelisivät tutkimassa kauppatavaraa kuin karjamarkkinoilla ikään. Eikä tietenkään esineellistämisellä ja nöyryytyksellä olisi rajaa, kun miesten kesken käytäisiin läpi kaikki oleelliset asiat. Avataan suuta, ja jutellaan siitä, miten hyvän suuhoidon tältä saa. Ja kuinka syvälle sen pystyy ottamaan. Katsotaan tissit, näytettäisiin sheivattua pillua, ja puhuttaisiin mieltymyksistä riippuen tavaran tiukkuudesta, tai siitä millaista jöötiä sinne voi huoletta survoa. Ja muita henkilökohtaisia asioita, kuten miten tämän saa parhaiten kiljumaan, tai millä jutuilla voihkimaan.
Voisin itse kuvitella olevani tuollainen tarjoaja, ainakin sopivan tyypin osuessa kohdalle. Vaikka kivaa varmaan olisi myös siinä vastaanottavan henkilön roolissa, joka tavaraa on tulossa katsomaan.

Loman lähestyessä

Istuimme eräänä kesäkuisena iltana sohvalla kahdestaan Pikkunartun kanssa. Sää oli lämmin, eikä ohjelmassa ollut iltapalan ja tv:n laatusarjojen lisäksi oikeastaan mitään erikoista Varsin harvinaista herkkuahan tuo laiskottelukin kyllä nykyään on. Niin pitkään on joutunut siirtämään kaiken kivan jonnekin tulevaisuuteen, kun sellaiselle joskus tulevaisuudessa paremmin aikaa olisi. Ja suunnitelmiahan on ollut vaikka minkälaisia. Nyt kun sitä aikaa on sitten ruvennut pikku hiljaa löytymään enemmän, ja kun kesälomatkin pian koittavat, niin huomaan tuijottavani tyrmistyneenä rästiin jääneiden töiden ja kaiken kivan puuhastelun vuorta. Huoh...
Ehkä pitää sittenkin katsoa vähän mitkä jutut ovat nyt oikeasti tärkeitä ja ajankohtaisia, ettei väsyttäisi itseään liikaa lomallakin. On taas tullut luvattua liikaa itselleen ja muille. Mutta kun olisi niin paljon niitä kivojakin juttuja joita haluaisi tehdä...

Jostain syystä istuskelu vaihtui keskusteluun kinkyilystä. Kun tässä olisi nyt kerrankin vähän aikaa, niin kenties huomenissa voitaisiin puuhastella vähän jotain kinkykammiossa. Ehkä tuhman Pikkunartun olisi vihdoinkin korkea aika joutua kuulusteltavaksi ilkeän linnanherran tyrmään. Ties mitä rappiollisia tunnustuksia siellä irti kiskottaisiinkaan. Tulos riippuisi varmasti paljon käytetyistä välineistäkin.
Jossain vaiheessa se keskustelu sai mielihalut laukkaamaan, ja päädyttiin touhuamaan sohvalle. Minulla oli kuulema varsin petollinen hymy naamallani, sellainen kuin kiltillä koulupojalla. Enkä minä mitään oikeasti tuhmaa sillä hetkellä aikonutkaan. Pikkunarttu makasi sohvalla selällään ja kiskaisin hänen lantionsa korkealle syliini. Siinä oli kiva leikkiä sormilla, hieroa vähän liukuvoidetta paikkoihin ja lisätä sylkeä. Vesipohjaiset liukuvoiteet tuppaavat joskus kuivumaan kuumalla kelillä vähän liiankin nopeasti, ja niistä tulee enemmänkin tahmeita kuin liukkaita. Pieni määrä vettä tai sylkeä auttaa siihen kummasti.

Pikkunarttu makasi tyytyväisenä käsivarret rintansa päälle koukistettuina kuin levolle käyvällä lepakolla. Jäin mietteissäni hetkeksi tuijottamaan noita käsiä. Ajattelin edellistä blogikirjoitusta, ja sitä, miten minun pitäisi oikeastaan ottaa noista käsistä valokuva, jotta muutkin näkisivät kuinka pienet ne todellakin ovat. Enkä minäkään mikään isokätinen mies ole. Olin ilmeisesti varsin poissaolevan näköinen, kun hän kysyi, mitä mahdoinkaan miettiä. Sanoin katselevani hänen käsiään. Sitä kuinka pienet ne ovat. Sormet suppuun puristettuna tuskin kulliani suurempi.
Hän kysyi, olinko muuten koskaan nähnyt hänen työntävän oman kätensä sisäänsä. Joo, kyllä olin, pariinkin kertaan. Piti muistuttaa kevään bileistä.
Juu, niinhän se olikin. Pikkunarttu sanoi, että se onnistui helposti ilman liukkariakin.

Minulle tuli taas varsin tuhma olo. Nostin Pikkunartun pepun vielä ylemmäs, siten että hän lopulta nojasi hartioidensa varassa melkein kaksinkerroin taipuneena. Kokeillaanpas nyt jotain uutta.
Pari minuuttia myöhemmin hän makasi sylissäni kumpainenkin kätensä rannetta myöten pilluun painuneena.

Tapasin myös hiljattain Nelliä. Tällä kertaa menimme leikeissämme vähän aikaisempaa pidemmälle. Tuo tuhma nainen oli jo aikaisemmin vihjaillut olevansa vähän levottomalla tuulella, johon piiskaaminen saattaisi auttaa. Niinpä hän sai aluksi selkäsaunan venytyspenkkiin sidottuna. Ilmeisesti hänessä olisi potentiaalia vieläkin enempään. Kiltisti tuo tyttö otti iskut vastaan, ja sinipunaisia jälkiä jäi varmasti ihmeteltäväksi vielä moneksi päiväksi eteenpäinkin. Nelli tuntui olevan myös puutteessa. Eikä sitä suinkaan helpottanut klitoriksen ja häpyhuulten kiusoitteleva siveleminen ja hierominen ennen piiskauksen aloittamista. Olin ajatellut kokeilla tällä kertaa pakotettuja orkkuja vähän pidempikestoisesti, mutta jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiani. Niin säälittävältä hän alkoi kuulostaa wandin suristessa klitorista vasten samalla kuin survoin tavaraa sisään pillun täydeltä. Jätin wandin surisemaan siihen parin orkun ajaksi. Nellin orgasmit ovat voimakkaita, ainakin ne mitä minä olen nähnyt. Ja ne ovat myös miltei väkivaltaisia. Tällä kertaa en halunnut vaarantaa omaa terveyttäni, vaan sidoin hänet kunnolla kiinni piinatuoliin. Siitä hän ei päässyt liikkumaan juuri yhtään. Wandi oli ilmeisen tehokas, mutta aiheutti ehkä liikaakin kiihoketta, saaden lopulta klitoriksen täysin kosketusaraksi. Hmm... Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää tilaisuutta jollain mielikuvituksellisella tavalla hyväkseni.
Tämä oli edellistä kertaa lyhyempi sessio. Syynä kyllä osittain se, että ajankohta oli sunnuntaina illalla, ja seuraavana päivänä oli normaali työpäivä. Haluaisin ottaa vielä enemmän leikkiin mukaan puhetta, verbaalista nöyryytystä, mutta toistaiseksi se on ollut jostain syystä hankalaa. Ehkä keskityn liikaa suorittamiseen, ja jotenkin puhe jää vähemmälle. Toisaalta useimmat leikkikaverini eivät ole muutenkaan tainneet olla verbaalisen nöyryytyksen perään, joten kyse on ehkä osittain harjoituksen puutteesta. Ja Nellinkin kanssa on pitkä aika edellisestä tapaamisesta. Ei ole ehtinyt tutustumaan kunnolla, kun on jo alkanut vieraantumaan. :) No, saa nähdä mitä jatkossa on luvassa.



Pikkunarttu on ollut edelleen tuhmalla päällä. Annoin hänelle vähän karkkirahaa, ja hän piipahti ostoksilla Antishopissa. Takaisin tullessaan hänellä oli muutama yllätys. Sininen moottoroitu sauva, jonka nuppi kääntyili ja jonka varressa pyörivät teräskuulat antamassa lisäväristyksiä. Ja olipa ostettu nänninipistimetkin. Mutta olipa ostoksia tehty Citymarketissakin. Mukaan oli lähtenyt myös kaupan suurin kesäkurpitsa, mehupullo ja kohtalaisen tuhti munakoiso.
Näitä kaikkia testattiin illalla.  Kurpitsa ja mehupullo menivät sisään vielä helposti, mutta munakoison kanssa oli jo ongelmia. Paksumpi pää ei mennyt sitten millään. Ohuempi pää edellä meni paremmin, melkein paksuimpaan kohtaan asti. Mittanauha osoitti kohdan ympärysmitaksi 28 senttiä, eli halkaisijaksi muutettuna se olisi ollut noin yhdeksän senttiä. Melko hyvin...

Mustavalkoista ajattelua

Kevät on valunut eteenpäin toimintatyhjiössä nestehukkaan kuolevan etanan lailla. Perhesyistä johtuen mulla on jatkuva ajanpuute, ja useampikin kiva juttu on mennyt ohitse sen vuoksi, kun ei oikein mihinkään pääse kotoaan lähtemään. Kinkybileet, miitit, Subspacen logokilpailun palkintojenjako, Kukkasen mielikuvakilpailun palkinnon noutaminen yms. Mun pitäisi laittaa tuohon sivuun jonkinlainen ajastin, joka laskisi päiviä H-hetkeen. Olen nimittäin päättänyt, että ensi keväänä osallistun taas kinkybileisiin, ja muutenkin pyrin saamaan elämää normaalimpaan pervompaan rytmiin.
Myös seksirintamalla on tällä hetkellä kovin hiljaista. Edes perinteistä vaniljaista perusseksiä ei ole odotettavissa ainakaan seuraavaan kolmeen tai neljään kuukauteen, mistään hurjemmasta kinkyilystä puhumattakaan. Pitää vain lypsää nakkia ja laittaa mielikuvitus hyrräämään. Mut mulla onkin ihan hyvä mielikuvitus.

Mutta ei tämä nykyinen elämäntilanne nyt kuitenkaan ihan kamalaa ole. Aina silloin tällöin jää hieman aikaa, ja olen yrittänyt käyttää sitä hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti. Lähinnä pyrin heittäytymään juttusille uusien ihmisten kanssa, ja siten laajentamaan näkemyksiäni. Ja olenpa samalla löytänyt paljon uutta sellaista, joka kiinnostaa itseäni.


Minua kiehtoo ajatus harrastaa seksiä etniseltä taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse edustan. Kun nykyään melkein kaikki sanat ovat kiellettyjä, niin en tiedä miten korrektisti tämän asian imaisisin, mutta siis ajattelen henkilöitä, joiden sukujuuret ulottuvat tuonne kaukoidän ja Afrikan suuntaan. En tiedä onko asiassa mitään sen kummempaa jujua, ehkä on vain niin, että jokin uusi ja erilainen kiinnostaa.Kerroin eräässä avoimessa kinkyseksiä käsittelevässä keskusteluringissä, että minua kiinnostaisi seksi tällaisten eritaustaisten ihmisten kanssa. Päitä nyökyteltiin. Et ole ainoa. Kyllä meitä on muitakin. Kerroin myös, että olen enemmän tuonne bdsm-seksin suuntaan. Päitä nyökyteltiin. Sellaisia on täällä useita. Kyllä sellainen on nykyään ihan hyväksyttyä.
Kerroin, että olisi kiva harrastaa bdsm-seksiä jokun sellaisen kanssa, jonka sukujuuret ovat esimerkiksi tuolla Afrikan suunnalla. Sitoa kiinni, alistaa, nöyryyttää...
Tiedättekös mitä? Esiin vedettiin jo ensimmäinen rasistikommentti. Oliko syynä se, että saattaisin haluta harrastaa hurjempaa seksiä myös muiden kuin kaukaasialaisten naisten kanssa? Tekeekö se minusta rasistin?

Jokin aika sitten näin telkkarissa ohjelman pääkaupunkiseudulla asuvasta cp-vammaisesta naisesta, joka hankki osan tienesteistään prostituutiolla. Vauva.fi:ssä aiheesta käytiin kovaa keskustelua tyyliin:

"Ja joo, mua kyllä kuvottaa tää aihe. Ja kuvottaa vielä enemmän, jos hänen "hoidossa" käy terveitä normaaleja miehiä. Oikeesti! Jossain määrin vielä ymmärrän, jos asiakkaat ovat myös vammaisia. Ihan vaan tuli mieleen, että mitähän vikaa normaalilla miehellä on päässään, jos haluaa kehitysvammaista naista. Kun kuitenkin tarjontaa varmasti on myös normi "ammattilaisista".. Tää aihe on kyllä paha, tuntuu pahalta ajaltella."

"Jos henkilö omasta tahdostaan myy kehoaan niin siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista. Saatika sitten että myytyä palvelua ostavia miehiä haukutaan hyväksikäyttäjäsioiksi, jos kaksi aikuista ja oikeustoimikelpoista ihmistä vaihtaa vapaasta tahdostaan hyödykkeitä keskenään, niin ei siinä kukaan riistä ketään."

Miksi asia on niin, että mies, joka haluaa harrastaa bdsm-seksiä eri värisen naisen kanssa on rasisti, ja mies joka haluaa harrastaa seksiä kehitysvammaisen naisen kanssa on kuvottava ja päästään viallinen? Jos kieltäytyisin harrastamasta bdsm seksiä naisen kanssa, koska hän on eri värinen, tai kieltäytyisin harrastamasta seksiä naisen kanssa koska hän on cp-vammainen, olisin siis samalla logiikalla hyvä ihminen? Mulle ei ihan aina käy jakeluun nämä asiat.
Esitän olettaman, että jos kyseessä olisikin ollut valkoinen nainen, joka olisi halunnut tulla jonkun muun värisen miehen sitomaksi tai alistamaksi, olisi se ollut aivan okei. Tai jos nainen olisi harrastanut seksiä maksua vastaan kehitysvammaisen miesten kanssa, olisi luultavasti tilanne ollut hyväksyttävämpää.

Vaikka minut ehdittiin jo yhdeltä taholta rasistiksikin leimata, eivät kuitenkaan kommentit pääsääntöisesti olleet tuomitsevia. Hyvä näin. Hassua sinällään, sain melko nopeasti perään yksityisviestin aikaisempaan keskusteluun liittyen. Eräs amerikkalainen nainen tuntui ymmärtävän asian hyvinkin, ja olipa hänellä samanlaisia kiinnostuksia asian suhteen. Hän siis oli sikäläisittäin kutsuttuna afroamerikkalainen, ja haaveillut alistuvansa täysin valkoiselle miehelle. Hänen piireissään sitä ei olisi ymmärretty, eikä hän siksi saattanut osallistua keskusteluunkaan. Ilmeisesti tästä vedettiin yhtäläisyysmerkki orjuuteen, joka on kaiketi vieläkin amerikoissa melkoisen arka aihe. Mutta ymmärsimme hyvin toisiamme. Vaikka keskustelimmekin asiasta avoimesti isäntä-orja -asetelmana, ei se meille kummallekaan ollut mitään rasismia. Ihan kuin mikä tahansa bdsm-asetelma kahden henkilön välillä.
Eräs ranskalainen nainen kertoi, että hän käytti naispuoleisen partnerinsa kanssa varsin kovaa rasistista kieltä sessioissaan. Siis sellaista, joka julkisella paikalla lausuttuna olisi vienyt lakitupaan. Mutta hänelle ja hänen tummaihoiselle kumppanilleen se toimi kiihokkeena. Eli verbaalista nöyryytystä ja alistamista. Itse ymmärrän kyllä, moni varmaankaan ei.

Kimppajuttulesbonöyryytysfantasia

Tämänkertainen blogikirjoitukseni on tyyliltään hieman poikkeuksellinen. Minun oli tarkoitus käsitellä pääasiassa kimppaseksiin liittyviä asioita, joista useampi lukijanikin tuntui olevan kiinnostunut. Koska jotkut lukijoistani ovat kaivanneet myös ”runkkumateriaalia”, päätinkin ilahduttaa heitä tylsän analysoinnin ja pohdinnan sijaan tarinamuotoon kirjoitetulla fantasialla. Yhdistin fantasiaan myös nöyryyttäviä elementtejä, ja verbaalista nöyryytystä, josta myös tuntuu olevan kova kysyntä.

 

 

Klikkaa alapuolista linkkiä

KIMPPA

 

Julmuutta lempeällä tavalla

Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran aiheeseen sessioiden jälkeisestä palauteosiosta. Tai ehkä pitäisi puhua myös palautumisosiosta.

Meillä on pääsääntöisesti aina jonkinlainen palauteosio, vaikkakin nykyään vähän kevyemmissä rutiinileikeissä se saattaa jäädä ihan muutamaan sanaan, etenkään jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ollut mukana. Haastavammissa leikeissä, kuten niissä jossa mukana on henkistä nöyryytystä tai kipua, on palauteosia ollut aina "virallisempi". Kaikilla palauteosiota ei kuitenkaan ole. Toiset eivät ehkä koe sitä edes tarvitsevansa, mutta sellaisiakin on, joita sen puuttuminen on jäänyt vaivaamaan.

 

Jos joku sanoo, että mihin sitä palauteosiota oikein tarvitaan, kun dominoiva osapuoli päättää, ja subi saa tukkia turpansa ja niellä kaiken kiltisti, niin ei se omasta mielestäni ole pidemmän päälle kovinkaan rakentava ajatusmalli. Tosin jos tällainen järjestely on nimenomaan osapuolten välillä yhdessä sovittu, niin ei kai siinä silloin ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.

 

Moni kaipaa pelkän sanallisen palauteosion lisäksi myös palautumisosiota. Siis sellaista aikaa, jolloin tuhma masteri muuttuu takaisin kiltiksi omaksi itsekseen, ja halaa ja kuivaa kyyneleet pois. "Kisko mua tukasta, sylje päälle ja piiskaa juomuille, mutta helli sen jälkeen ehjäksi." Tällaisiin ajatelmiin olen törmännyt usein mieltymyksistä lukiessani. Mutta onko lopulta ihan väärin, että tuo lempeys yhdistettäisiin leikkeihin ihan niiden aikanakin? Ei kai. Lopultahan nämä kaikki ovat kiinni ihmisten omista mieltymyksistä. 

 

Kun valmistelin nartulleni (jokseenkin masokistinen) ensimmäisiä kipuleikkisessioita, sain jonkin verran oivia neuvoja eräältä kokeneemmalta sub-maso naiselta. (Pääsääntöisesti keskustelen naisten kanssa, koska naiset vain yksinkertaisesti osaavat jutella noin 406,35 kertaa miehiä paremmin.) Tällä naisella oli naispuoleinen switch-kumppani, ja yleensä hän oli yksin alistettuna ja piinattuna, mutta toisinaan porukassa molemmat yhtä aikaa. Nautinnollisimmiksi kokemuksiksi hän mielsi sellaiset sessiot, joissa hänen rajojaan oli koeteltu varsin voimakkaasti, mutta samaan aikaan lempeästi. Tämä oli itse asiassa ollut jopa se kantava voima, joka avulla hän oli onnistunut käymään läpi kaikkein suurimmatkin masokistiset haasteensa. Pimeään äänieristettyyn koppiin täysin sidottu ja suukapuloitu subi voi yksin jäädessään tuntea nopeasti ahdistumista. Entä jos vieressä olisikin joku, joka silittäisi käsivarttasi ja sanoisi, ettet ole yksin. Ei ollenkaan niin paha kuin ensimmäinen vaihtoehto. Sama juttu muissakin leikeissä. Pitsi että leikkikaveri on julma sadisti tai nöyryyttävä alistaja, voi hän myös olla kannustava ja hoivaava tulihenkilö.

 

"Kulta pieni, sinä sanoit haluavasi kokeilla tuota valtavaa lelua ja saada sen sisääsi juurta myöten vastusteluistasi huolimatta. Nyt on sen aika. Tiedän että se venyttää ilkeästi mitä syvemmälle se menee, ja voin tuntea sen itsekin kädelläni vatsaasi tunnustelemalla. (Tulee nartun selän taakse, ottaa hänen kämmeniinsä omiinsa, ja puristaa nartun hartiat syleilyynsä). Koetetaan vielä vähän kulta. Ei anneta nyt periksi. Kun se on ohi, sinusta tuntuu paljon paremmalta. Sen jälkeen mennään lämpimään hajustettuun kylpyyn, ja hierotaan jännittyneet ja kipeytyneet lihaksesi kuntoon ihan kaikessa rauhassa."

 

Tuo esimerkkikuvaus kyllä kuulostaa joltain pehmopornokirjallisuuden tuotokselta, mutta ajatus siitä varmaan käy selville.

 

Miksipä ei saisi sitten olla pehmeämpi alistaja. Jotenkin ärsyttää myös sellainen ajatusmalli, että kaiken pitäisi mennä aina tietyn kaavan mukaan. Masterin tulee käyttäytyä juuri näin että on oikea masteri. Minusta tuntuu, että moni vasta-alkaja kokee jonkinlaista tuskastumista siitä, tekeekö hän asiat oikein. Hemmetti. Totta puhuen tämä ajattelutapa tunkeutuu omaankin mieleeni. Pitää vain ajatella, että paskat niistä muista. Enhän mä nyt niitä varten ole leikkimässä. Itsehän me parhaiten tiedämme mikä meille sopii.
Vaikkakin välillä lehtien uutisia ja etenkin niihin liitettyjä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että "parhaimpia" neuvojiahan näyttävät olevan juuri ne, jotka eivät oikeastaan asiasta tiedä edes yhtään mitään...

Pohdintaa henkisestä kärsimyksestä

Omaa mieltäni on viime aikoina kiehtonut erityisen paljon henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen. Niin paljon kivoja keinoja nöyryyttää subia on pulpahtanut mieleen, että pitäisi varmaan alkaa keräämään niitä jonnekin ylös.

Eipä liene yllätys, että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista. Sama juttu on myös nöyryyttävien asioiden suhteen. Sen, mitä joku kokee nöyryyttävänä ja häpeällisenä, voi toinen ohittaa pelkällä olankohautuksella. BDSM-sessiossa tämä saattaa tietenkin aiheuttaa hankalia tilanteita. Masterin ja subin olisikin erittäin suotavaa tutustua kunnolla toisiinsa ja toistensa mieltymyksiin ennen leikkiin ryhtymistä, että vältyttäisiin ylimääräisiltä käräjöinneiltä.

Ensimmäisellä tapaamisella en olisi itse valmis menemään kovin pitkälle. On parempi kokeilla ja kuulostella subin reaktioita, ja sitten kun molemmin puolin luottamusta on ehtinyt muodostua, voidaan mennä pidemmälle. Ajatellaan nyt vaikka hengityksen kontrollointia. Lähes kenen tahansa kanssa voi hengitystä estää 15 sekuntia, mutta esimerkiksi minuutti on jo pitkä aika. Moni osaa pidätellä hengitystään minuutin, ja voi ajatella, ettei se toisenkaan tekemänä ole sen kummallisempi temppu. Entäpä kun se tapahtuukin kesken session? Oletkin juuri henkäissyt keuhkosi tyhjiksi, kun kasvosi peitetään. Ehkä ole hieman hengästynyt aikaisemmista leikeistä. Tilasi alkaa tuntua tuskalliselta jo ensimmäisen kymmenen sekunnin jälkeen. Et näe kelloa, joten et tiedä paljonko aikaa on kulunut. Sitä kuluu moninkertainen määrä siihen verrattuna, mikä ehti jo aiheuttaa epämukavan tunteen. Missä vaiheessa iskee paniikki? Entä kun hengityksesi taas sallitaan, suhtaudutko asiaan vain ”olipa kiva ja antoisa kokemus”, vai koetko joutuneesi tilanteeseen, jossa olit todellisesti hengenvaarassa?

En siis tarkoita, että hengityksen säätely tai muu vastaavanlainen leikki pitäisi jättää tekemättä. Tarkoitan vain, että niitä kannattaisi kokeilla vasta kun osapuolet tuntevat jo hyvin toisensa, ja keskinäinen luottamus on syntynyt. Kaikissa leikeissä on otettava huomioon turvallisuus. Alistettavalla tulee olla koko ajan mahdollisuus käyttää turvasanaa, tai muulla keinoin keskeyttää tilanne. Omasta mielestäni tosin turvasanan käyttö tai muu hätäkatkaisu on kuitenkin jo merkki tilanteen epäonnistumisesta. Vaikka leikin hätäpysäytys estääkin todellisen vaaratilanteen syntymistä, voi tilanteen niin pitkälle joutuminen kuitenkin aiheuttaa rakoilua luottamukseen. Hyvä systeemi on ottaa käyttöön kaksi eritasoista turvasanaa. Toinen hätäpysäytystä varten, ja toinen varoittava.

Kuten mainitsinkin, olen miettinyt viime aikoina henkistä puolta fyysistä enemmän. Osa-alueena tämä voi olla vaikeammin hallittavissa. Fyysinen kipu on jotenkin helpompi hallita. Jos kipua on sopivasti, masokisti nauttii. Jos kivussa mennään sietorajan yli, pitää leikki lopettaa.

Miten on henkisen puolen kanssa? Tavallinen nöyryyttäminen (mikä on aika kivaa näin masterin näkökulmasta) saa lähinnä subin naaman punoittamaan. Olen kuitenkin kuullut, että jotkut nauttivat myös pidemmälle menevästä henkisestä kiduttamisesta. Masteri siis toimii kiusaajana. Sinällään kai siinä ei ole mitään ihmeellistä. Toiset vain pitävät fyysisestä ja toiset henkisestä piinasta.

Minua ajatus kyllä kiehtoo jollain oudolla tavalla, ja olen usein mielessäni kuvitellut mitä tuollainen sessio pitäisi sisällään.

Mutta mistä tiedät, milloin kiusaaminen on menossa liian pitkälle? Edelleenkin masterin tulisi välttää session katkeamista hätäpysäytykseen. Fyysinen kipu on tässä tilanteessa mielestäni erilainen asia. Vaikka kuritettava tunteekin kipua, hyväksyy hän sen henkisesti. Kiperin kysymys kuuluukin, voiko toista kiusata tehokkaasti, mikäli kiusaamisen kohteella on valta keskeyttää leikki niin halutessaan? Eikö yleisesti ottaen kiusaaminen ole juuri siksi niin kova asia, kun uhri ei pysty pakenemaan tilanteesta tai puolustautumaan? Eikö tilanteesta tule kiusaamista juuri silloin, kun uhri ei sitä enää mielessään hyväksy? Vastaavassa tilanteessahan fyysisellä puolella käytettäisiin jo turvasanaa.

Oma epäilykseni on myös siitä, heijastuisiko session aikainen kiusaaminen ihmissuhteeseen myös session ulkopuolella (siis meille, jotka sessioimme, emmekä elä 24/7 suhteessa). Väittäisin, että vaikuttaa. Ehkä tällaista henkistä kiusaamista voisi harjoittaa vain jonkun sellaisen kanssa, johon ei olisi sitonut läheisiä välejä. Mutta entä sitten se toisen tunteminen ja toiseen luottaminen?

Tämä lienee aika monimutkainen juttu. Ehkä oikea kumppani tällaiseen onkin pelkkä sessiokumppani, johon ei olisi muodostanut ihmissuhteita session ulkopuolella....

Miksi alistaminen, nöyryyttäminen ja satuttaminen on niin kivaa?

Alistaminen on valtapeliä. Tv-sarjoissa konnuuksien motivaatioina ovat yleensä raha, viina, valta ja seksi. Ei kai siis mikään ihme, että vallan ja seksin yhdistäminen voi kiinnostaa enemmän kuin pelkän seksin.

Itselleni alistaminen merkitsee vapautta saada seksiä juuri haluamallani tavalla. Voin valita asennon missä se tapahtuu, ja voin myös valita mihin aukkoon heppini tai leluni tökkään. Voin halutessani vaikka katsoa videolta pornoa, ja määrätä naikkosen konttaamaan jalkojeni väliin ja tyydyttämään minut suullaan. Alistamisen lisäksi ymmärrän ainakin osittain näkökannan alistumiseen. Voi olla hyvin vapauttavaa heittäytyä toisen tahdon vietäväksi. Vapauttava tilanne nauttia sellaisistakin asioista, joita yleisesti pidetään sen verran syntisinä, ettei niitä kehtaa tunnustaa julkisesti. Näyttää kuitenkin olevan yllättävän yleistä, että nimenomaan naiset haluavat ainakin joskus kokeilla tulevansa alistetuiksi. Miesten kohdalla yleisempää taas näyttäisi olevan dominointihalukkuus. Koska nautin alistamisesta, yritän parhaani mukaan pitää myös toisen osapuolen kiinnostusta alistumiseen yllä. Loppuen lopuksihan alistaminen ja alistuminen ei ole ihan niin mustavalkoista, kuin aluksi saattaa kuulostaa. Pyrin huolehtimaan siitä, että subini saa joka kerta orkun tai mieluummin useammankin. Tosin ensin saatan ihan omaa ilkeyttäni pitkittää sen antamista siihen pisteeseen saakka, että subini alkaa jo sisäisesti kiehumaan kiukusta, keskeytettyäni touhun lukuisia kertoja aivan orgasmin kynnyksellä.

Toisin kuin alistumista, en ymmärrä yhtään, miksi joku voi kokea nöyryyttämisen ja kivun vastaanottamisen nautinnollisena. Mutta minähän en olekaan masokisti, joten tuo jäänee ikuisesti arvoitukseksi. Toisen nöyryyttäminen sanoilla tai teoilla on riettaan kiihottavaa. Tärkeää on myös tuntea toista osapuolta riittävän hyvin ennen nöyryyttämiseen ryhtymistä. Se, minkä joku kokee nöyryyttävänä, voi toiselle olla jo syvä ja täysin epäeroottinen loukkaus. Riippuu siis täysin vastapuolesta, minkä hän kokee nöyryyttäväksi. Toisilla itsensä näkeminen peilin tai videokuvan välityksellä, saa jo naaman punoittamaan. Toiset taas punastuvat, kun master puhuu heille rivoja, etenkin jos puheenaiheena on heidän omat kehonsa ja reaktionsa. ”Narttuhan on ihan kunnolla kiimassa. Koko pillu on ihan punainen ja turvonnut ja limat valuvat pitkin reisiä.” Parasta kuitenkin ainakin omasta näkökulmastani on, jos subin voi käskeä puhumaan rivoja. ”Oi, isännän kulli tuntuu niin hyvältä. Voiko isäntä työntää jotain isoa kunnolla syvälle pilluun samalla kun narttu ottaa koko isännän kullin syvälle nieluun?” Ylipäätään kaikenlainen anelemaan saattaminen tuntuu ylentävältä, koska sinulla on valta antaa, tai olla antamatta. :P

Subia voi nöyryyttää kyselemällä häneltä vaikeita kysymyksiä. ”Tykkääkö narttu nuolla isännän kullia? Kokeeko narttu pillun nuolemisen nautinnolliseksi? Ai kokee? Onko narttu nuollut kovinkin usein pillua?

Entä kipu? Miten ja minne?

Kivun koen lähinnä alistamisen apuvälineenä. Se on rangaistus tottelemattomuudesta. Toisinaan sadistisemman puolen ottaessa vallan, saatan kyllä aiheuttaa kipua ihan omaksi ilokseni. Kiihotun siitä, kun saan runnoa kyrvällä kunnolla pohjaan saakka. Subi kiemurtelee ja ääntelee vaivautuneesti. Monet silti myöntävät jälkikäteen nauttivansa siitä ihan tavallisemmankin seksin yhteydessä. Kuulema se tekee oikeastaan samalla aika hyvää, vaikka on myös toisaalta epämukavaa. Paikat voivat mennä aroiksi sitten myöhemmin illan aikana.

Paljon on merkitystä myöskin sillä miten ja minne kipua aiheutetaan. Piiskaamista en ole nähnyt koskaan varsinaisesti kiihottavaksi, mutta olen kyllä antanut sitä, jos tiedän nartun siitä kiihottuvan. Paikoista kiinnostavimpia ovat tietenkin ne kaikkein naisellisimmat, eli tissit ja pillu. Rinnoissa parasta on niiden sitominen tiukasti, ja kuormittaminen joko painoilla, tai parhaimmassa tapauksessa ripustamalla koko narttu maitohanoista kattoon. Nännien venytyksessä rengaslävistykset ovat muuten ihan mukava apu, vaikka yleensä nännilävistyksien koenkin vain olevan enemmän tiellä. Rintojen kohdalla läimäyttely tai piiskaaminen voi olla kivaa, vaikka en muualle kehoon tehtynä siitä välitäkään. Myös nänneihin kohdistuneet nipistykset ja sähköiskut saavat subiin kivasti liikettä.

Alaspäin kaikkein pyhimpään edetessä masteri villiintyy. Kontilleen sidotun nartun ulompiin häpyhuuliin kiinnitetään nipistimet ja ne vedetään sivuille lankojen avulla.

Nautin kovasti testatessani nartun kestorajoja isoilla leluilla tai muilla objekteilla. Oikeastaan minkään muu ei tunnu olevan yhtä irstasta, kuin liukasteesta kiiltävien häpyhuulien levittämisen ammolleen suuren lelun tunkeutuessa sisään pohjaan saakka. Narttu vaikeroi ja yrittää työntyä pakoon siteissään, mutta ei käytä kuitenkaan turvasanaa. Lopuksi työnnän nartun sisään vibraattorin ja lukitsen sen paikoilleen siveysvyöllä. Se sammutetaan vasta, kun narttu on keittänyt minulle kahvia ja tehnyt välipalaa. Oikeastaan se ei ole kipua, mutta tavallaan tuskallista kuitenkin.