Olen miettinyt viime päivinä sessiointiin liittyvää itsevarmuutta. Siis lähinnä omalta kannaltani, mutta myös uusien tulokkaiden näkökulmasta. Masterihan on sessiossa se dominoivampi osapuoli, ja mikäs sen parempi tunnelman tappaja olisikaan, kuin arvoisan johtajan epävarma ja haparoiva käytös.
Ajoittain näkee aloittelevien kysymyksiä jännityksestä ja muusta sellaisesta, ja miten niistä pääsee eroon. Ehkä se on joillekin ihan oikeakin ongelma, mutta joka tapauksessa olisi jännä tietää, miten kyseinen henkilö on valmistellut itseään henkisesti.
En tunnusta koskaan varsinaisesti hermoilleeni session aikana. Ehkä jonkin verran ennen sessioita, mutta sitten kun ovi napsaistaan säppiin, ja olen herrana talossa, niin olo tulee perin itsevarmaksi. Melkein mikä tahansa juttu tuntuu luontevalta, eikä tuhmien puhuminen nartulle ole mikään outo juttu. Asioista puhutaan niiden omilla nimillä. Pillu nyt on pillu, vaikka se olisi sialla päässä. Pervoilussa on helppo mennä vaikka ihan ääripäähän saakka.
Mitään taikatemppuahan tässä ei ole. Omassa mielessäni vain asennoidun siten, että neljän seinän sisällä tapahtuvat jutut jäävät neljän seinän sisälle. Ympäristö on tuttu, ja ainoalla kuuntelijalla ei ole oikeutta edes arvostella masteria. Kyllähän aikoinaan koulun joulunäytelmässäkin pelotti ihan hurjasti esiintyä suurelle yleisölle. Jos katsojana olisi suuren yleisön sijaan ollut vain yksi ainoa henkilö (ja vielä alasti ja sidottuna), ei olisi takuulla jännittänyt läheskään niin paljoa. Tällä tavalla on helppo psyykata itsensä itsevarmaksi, eikä siviilielämässä noloinakaan pidettyjen asioiden esittäminen tunnu vaikealta. En tunne vastaavaa ilmiötä subien näkökannasta, mutta ehkä leikkeihin on helppo heittäytyä toisen viemänä. Siis tekee vain niin kuin toinen käskee, kuten SS-miehet konsanaan. Enhän minä ole pervo, vaan tuo toinen joka käskee.
Eräänä päivänä minulta kysyttiin, olisinko halukas keskustelemaan kinkyseksistä ihan kasvokkain. (Kysyjä oli minulle vieläpä entuudestaan täysin tuntematon henkilö, ja mielessäni ehti kaiken muun lisäksi käymään lukuisia ajatuksia siitä, millaiseen lehtilööppiin nämäkin jutut lopulta päätyisivät.)
Täytyy sanoa, että seksiasioista keskusteleminen ei normaalitilanteessa ole minulle millään tavalla luontevaa. Ainakaan omassa kaveriporukassani mitään meheviä keskusteluja ei ole koskaan käyty, joten kokemustakin on aika vähän. Ymmärtääkseni miehet harrastavat tällaista muutenkin vähemmän kuin naiset. Jos joutuisin nyt yllättäen puhumaan seksistä, ja etenkin vielä niistä kaikkein pervoimmista mieltymyksistä jonkun tuntemattoman henkilön kanssa, en varmaankaan pystyisi esiintymään ollenkaan luontevasti. Kai vähintäänkin kiemurtelisin hermostuneesti, ja yrittäisin koko ajan hakea pehmeämpiä sanoja kuvaamaan ajatuksiani. On siis vähän eri asia olla rohkea ja itsevarma suljettujen seinien sisällä, ja eri asia olla rohkea siviilimaailmassa. :D
