Loman lähestyessä

Istuimme eräänä kesäkuisena iltana sohvalla kahdestaan Pikkunartun kanssa. Sää oli lämmin, eikä ohjelmassa ollut iltapalan ja tv:n laatusarjojen lisäksi oikeastaan mitään erikoista Varsin harvinaista herkkuahan tuo laiskottelukin kyllä nykyään on. Niin pitkään on joutunut siirtämään kaiken kivan jonnekin tulevaisuuteen, kun sellaiselle joskus tulevaisuudessa paremmin aikaa olisi. Ja suunnitelmiahan on ollut vaikka minkälaisia. Nyt kun sitä aikaa on sitten ruvennut pikku hiljaa löytymään enemmän, ja kun kesälomatkin pian koittavat, niin huomaan tuijottavani tyrmistyneenä rästiin jääneiden töiden ja kaiken kivan puuhastelun vuorta. Huoh...
Ehkä pitää sittenkin katsoa vähän mitkä jutut ovat nyt oikeasti tärkeitä ja ajankohtaisia, ettei väsyttäisi itseään liikaa lomallakin. On taas tullut luvattua liikaa itselleen ja muille. Mutta kun olisi niin paljon niitä kivojakin juttuja joita haluaisi tehdä...

Jostain syystä istuskelu vaihtui keskusteluun kinkyilystä. Kun tässä olisi nyt kerrankin vähän aikaa, niin kenties huomenissa voitaisiin puuhastella vähän jotain kinkykammiossa. Ehkä tuhman Pikkunartun olisi vihdoinkin korkea aika joutua kuulusteltavaksi ilkeän linnanherran tyrmään. Ties mitä rappiollisia tunnustuksia siellä irti kiskottaisiinkaan. Tulos riippuisi varmasti paljon käytetyistä välineistäkin.
Jossain vaiheessa se keskustelu sai mielihalut laukkaamaan, ja päädyttiin touhuamaan sohvalle. Minulla oli kuulema varsin petollinen hymy naamallani, sellainen kuin kiltillä koulupojalla. Enkä minä mitään oikeasti tuhmaa sillä hetkellä aikonutkaan. Pikkunarttu makasi sohvalla selällään ja kiskaisin hänen lantionsa korkealle syliini. Siinä oli kiva leikkiä sormilla, hieroa vähän liukuvoidetta paikkoihin ja lisätä sylkeä. Vesipohjaiset liukuvoiteet tuppaavat joskus kuivumaan kuumalla kelillä vähän liiankin nopeasti, ja niistä tulee enemmänkin tahmeita kuin liukkaita. Pieni määrä vettä tai sylkeä auttaa siihen kummasti.

Pikkunarttu makasi tyytyväisenä käsivarret rintansa päälle koukistettuina kuin levolle käyvällä lepakolla. Jäin mietteissäni hetkeksi tuijottamaan noita käsiä. Ajattelin edellistä blogikirjoitusta, ja sitä, miten minun pitäisi oikeastaan ottaa noista käsistä valokuva, jotta muutkin näkisivät kuinka pienet ne todellakin ovat. Enkä minäkään mikään isokätinen mies ole. Olin ilmeisesti varsin poissaolevan näköinen, kun hän kysyi, mitä mahdoinkaan miettiä. Sanoin katselevani hänen käsiään. Sitä kuinka pienet ne ovat. Sormet suppuun puristettuna tuskin kulliani suurempi.
Hän kysyi, olinko muuten koskaan nähnyt hänen työntävän oman kätensä sisäänsä. Joo, kyllä olin, pariinkin kertaan. Piti muistuttaa kevään bileistä.
Juu, niinhän se olikin. Pikkunarttu sanoi, että se onnistui helposti ilman liukkariakin.

Minulle tuli taas varsin tuhma olo. Nostin Pikkunartun pepun vielä ylemmäs, siten että hän lopulta nojasi hartioidensa varassa melkein kaksinkerroin taipuneena. Kokeillaanpas nyt jotain uutta.
Pari minuuttia myöhemmin hän makasi sylissäni kumpainenkin kätensä rannetta myöten pilluun painuneena.

Tapasin myös hiljattain Nelliä. Tällä kertaa menimme leikeissämme vähän aikaisempaa pidemmälle. Tuo tuhma nainen oli jo aikaisemmin vihjaillut olevansa vähän levottomalla tuulella, johon piiskaaminen saattaisi auttaa. Niinpä hän sai aluksi selkäsaunan venytyspenkkiin sidottuna. Ilmeisesti hänessä olisi potentiaalia vieläkin enempään. Kiltisti tuo tyttö otti iskut vastaan, ja sinipunaisia jälkiä jäi varmasti ihmeteltäväksi vielä moneksi päiväksi eteenpäinkin. Nelli tuntui olevan myös puutteessa. Eikä sitä suinkaan helpottanut klitoriksen ja häpyhuulten kiusoitteleva siveleminen ja hierominen ennen piiskauksen aloittamista. Olin ajatellut kokeilla tällä kertaa pakotettuja orkkuja vähän pidempikestoisesti, mutta jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiani. Niin säälittävältä hän alkoi kuulostaa wandin suristessa klitorista vasten samalla kuin survoin tavaraa sisään pillun täydeltä. Jätin wandin surisemaan siihen parin orkun ajaksi. Nellin orgasmit ovat voimakkaita, ainakin ne mitä minä olen nähnyt. Ja ne ovat myös miltei väkivaltaisia. Tällä kertaa en halunnut vaarantaa omaa terveyttäni, vaan sidoin hänet kunnolla kiinni piinatuoliin. Siitä hän ei päässyt liikkumaan juuri yhtään. Wandi oli ilmeisen tehokas, mutta aiheutti ehkä liikaakin kiihoketta, saaden lopulta klitoriksen täysin kosketusaraksi. Hmm... Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää tilaisuutta jollain mielikuvituksellisella tavalla hyväkseni.
Tämä oli edellistä kertaa lyhyempi sessio. Syynä kyllä osittain se, että ajankohta oli sunnuntaina illalla, ja seuraavana päivänä oli normaali työpäivä. Haluaisin ottaa vielä enemmän leikkiin mukaan puhetta, verbaalista nöyryytystä, mutta toistaiseksi se on ollut jostain syystä hankalaa. Ehkä keskityn liikaa suorittamiseen, ja jotenkin puhe jää vähemmälle. Toisaalta useimmat leikkikaverini eivät ole muutenkaan tainneet olla verbaalisen nöyryytyksen perään, joten kyse on ehkä osittain harjoituksen puutteesta. Ja Nellinkin kanssa on pitkä aika edellisestä tapaamisesta. Ei ole ehtinyt tutustumaan kunnolla, kun on jo alkanut vieraantumaan. :) No, saa nähdä mitä jatkossa on luvassa.



Pikkunarttu on ollut edelleen tuhmalla päällä. Annoin hänelle vähän karkkirahaa, ja hän piipahti ostoksilla Antishopissa. Takaisin tullessaan hänellä oli muutama yllätys. Sininen moottoroitu sauva, jonka nuppi kääntyili ja jonka varressa pyörivät teräskuulat antamassa lisäväristyksiä. Ja olipa ostettu nänninipistimetkin. Mutta olipa ostoksia tehty Citymarketissakin. Mukaan oli lähtenyt myös kaupan suurin kesäkurpitsa, mehupullo ja kohtalaisen tuhti munakoiso.
Näitä kaikkia testattiin illalla.  Kurpitsa ja mehupullo menivät sisään vielä helposti, mutta munakoison kanssa oli jo ongelmia. Paksumpi pää ei mennyt sitten millään. Ohuempi pää edellä meni paremmin, melkein paksuimpaan kohtaan asti. Mittanauha osoitti kohdan ympärysmitaksi 28 senttiä, eli halkaisijaksi muutettuna se olisi ollut noin yhdeksän senttiä. Melko hyvin...

Kevään eka sessio

Vuodenvaihteen jälkeen kesti työrintamalla vielä jonkin aikaa kiireitä, mutta yleensä ne hälvenevät kevättä kohti mentäessä. Niin kävi tälläkin kertaa. Olinkin etukäteen suunnitellut keväälle vaikka mitä vauhdikasta toimintaa, mutta sitten ilmaantui taas jotain, jonka vuoksi vapaa-aika on kovinkin kortilla aina toukokuun loppupuolelle saakka. Mutta ei elämä sentään aivan pelkkää kiirettä ole. Kuukauden päästä on tarkoitus käymään kevään suurbileissä Jämsän Himoksella, ja varmaan sitä ennen harrastetaan satunnaisesti jotain kivaa kotosalla.

Mutta mitäpä uutta on tapahtunut sitten viime päivityksen? Tutustuin vähän aikaa sitten Nelliin. Nimimerkin Nelli takana on eräs nainen, jonka tapasin seuranhakuuni liittyen. Mielihaluiltaan niin kovin tuhma, eli juuri sopiva minun makuuni. Mutta yhdessä asiassa hän poikkeaa hakukriteereistäni aika oleellisesti. Hän on nimittäin minua pidempi. En ehkä ole ainoa, jonka ajatusmaailmaan sopisi paremmin yhtälö, jossa dominoivan osapuolen kuuluisi on alistuvaa pidempi. Kookkaampi on vahvempi, ja vahvempi määrää. Se on viidakon ja kinkykammion laki. 
Olen tavannut aikaisemmin itseäni painavampia naisia ja myös vanhempia naisia. Heidän kohdallaan olen huomannut, etteivät ainakaan ikä ja paino ole sellaisia seikkoja, jotka yksinään tekisivät jostakusta alistuvan tai dominoivan toiseen nähden. Miksi siis pituuskaan olisi? Ehkä tämäkin on vain sellainen asia, joka pitää selvittää kokeilemisen kautta. Pitäähän sitä välillä haastaa itseään. Ei pidä olla liikaa kaavoihinsa kangistunut.

Meillä oli Nellin kanssa sovittuna sessio. Nelli on siinä mielessä ensikertalainen, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin sessioinut kenenkään kanssa. Hänen kokemuksensa kinkyilystä oli jäänyt yksittäisiin kokeiluihin makuuhuoneessa, mutta sen verran kaikkea oli kuitenkin kokeiltu, että hän tuntui tietävän mistä piti. Olin kertonut jo etukäteen, että ensimmäinen kerta on aina tutustumiskäynti. Silloin vähän haetaan tuntumaa toisesta, ja otetaan ensiaskeleet vähän varovaisemmin, etenkin ensikertalaisen kanssa.

Meikäläisen tuuria. Sessiopäiväksi iski flunssa, joka oli alkanut oireilemaan jo edellisenä päivänä. En olisi kuitenkaan kovin mielelläni enää siirtänyt tapaamista kauemmaksi, sitä kun jo kertaalleen rukattiin omien kiireitteni vuoksi. Pienen Buranan avulla olo kuitenkin koheni melkein normaaliksi, lukuun ottamatta nyt sitä, että nenä oli ajoittain tukkoinen.
Nelli tuntui olevan aika jännittynyt. Kun noukin kyytiini vähäpuheisen ja melkein kengänkärkiään tuijottelevan naisihmisen, ei aikaisemmasta puheliaasta ja avoimesta luonteesta ollut enää kovinkaan paljon jäljellä. Minä olin se selkeästi puheliaampi osapuoli, eikä minua edes jännittänyt yhtään. Itse asiassa olin siitä aika yllättynytkin. Aikaisemmin olen jännittänyt edes jonkin verran ennen jokaista sessiota. Jälkikäteen asiaa pohtiessani tulin siihen tulokseen, että ehkä flunssa vei jännityksestä sen terävimmän särmän.

Pääsimme lopulta kinkykammiolle. Nelli heitti jo omatoimisesti takkia pois tuolille. Minulla ei vieläkään ole kammiossani vaatenaulakkoa, mutta nyt kirjoittaessani muistakin laittaa sen heti hankintalistalle. Edellisen sessiokerran jälkeen olen saanut sentään jonkinlaisen naulakkotelineen tavaroille, ja köydet ja kahleet roikkuivat nyt seinällä siisteissä riveissä.
Minun pitäisi ehkä joskus kirjoittaa turvallisuuteen liittyvät asiat paperille ja kiinnittää ne kammion oveen, jotta muistaisin käydä kaiken oleellisen läpi. Eihän se haittaa vaikka lukisinkin suoraan paperista, eihän kyse ole juhlavasta esityksestä vaan yksinkertaisesti muutamien tärkeiden asioiden läpikäymisestä. Kirjoitin nyt sentään oveen lapun, jossa näkyi paikan osoite. Että jos kuukahdan lattialle, niin leikkikaveri osaa tilata taksin ja häipyä vähän äänin. Tai jotain siihen suuntaan. Turvallisuusasioiden lisäksi kertasin asioita pelisäännöistä, joita oltiin käsitelty aikaisemmin jo sähköposteissakin, mutta kävin ne nyt läpi vielä varmuuden vuoksi.

Varsinainen sessio aloitettiin laittamalla Nellille kaulapanta, ja sen jälkeen annoin hänen riisua vaatteensa. Siinä ei kauaa tainnut mennä, vaikka en niin tilannetta seuraillutkaan, kun keräsin samalla vähän tarvikkeita valmiiksi.
En tiedä kokevatko nartut edessäni riisuuntumisen nöyryyttäväksi, vai olisinko nöyryyttävämpää se, jos minä riisuisin heidät. Mutta on lopulta kaikkein helpointa, jos antaa nartun riisua itsensä. Olen ajatellut ottaa jatkossa käyttöön sellaisen käytännön, että jos vaatteet eivät lähde vapaaehtoisesti, niin sitten ne revitään tai leikataan päältä. Ja tästä asiasta varoitan toki vielä etukäteen, ettei mitään vahinkoa asian suhteen sattuisi. Jos nartulla sattuu olemaan päällään jotain vähempiarvoista, hän voi jättää ne minulle revittäväksi. Tällainen voisi olla joskus piristävä lisä leikkeihin.

Sidoin Nellin kädet selän taakse ohuehkolla juuttiköydellä, ja sen jälkeen kattolenkistä roikkuvaan köyteen niin, että kädet nousivat selän takana ylös. Ajattelin myös aluksi sitoa köyden toisen pään kaulapantaan, mutta se taas nosti ylävartaloa pystynpään. Tarkoituksenani oli nimenomaan saada aikaan eteenpäin kumartuva asento. Pääsin näin mukavasti puristelemaan painovoiman alaspäin työntämiä tissejä. Nellillä on mukavan tuntuiset sopusuhtaiset B-kupin tissit. Kokeilin sitoa niitä ohuella hamppunarulla, mutta se osoittautui vaikeaksi. Sitominen on narun pysyvyyden kannalta helpointa sellaisten rintojen kanssa, jotka ovat selkeästi rintakehästä ulkonevat, ja joissa on jonkin verran "roikkuvuutta". Osasin tosin jo etukäteen aavistaa, ettei tämä välttämättä onnistuisi. Olisihan minulla ollut tähän vielä muutama kikka ja apuvälineitä jemmassa, mutta homma olisi tuolloin ohjautunut vähän liikaa pois oleellisesta. Niinpä kaadoin Nellin pöytätasona toimivan venytyspenkin päälle kädet edelleen selän taakse kiinni sidottuna, ja sidoin hänen jalkansa koukkuun paksummalla köydellä. Valitsin seinätelineestä pitkän kouluratsastuspiiskan, ja aloin antaa kevyempiä sivalluksia rangaistukseksi noille kurittomille ja yhteistyökyvyttömille rinnoille. Tähtäsin myös osan iskuista tarkoituksella herkemmille nänneille. Sivallukset eivät olleet erityisen kovia, mutta niistä jäi rintojen alueelle joitain punaisia verenpurkaumia tai vastaavia jälkiä, jotka näkyivät selkeämmin session lopussa. Annoin piiskaa myös reisien sisäpinnalle ja pepulle, ja vaihdoin piiskan välillä jäykempään ja lyhyempään esteratsastuspiiskaan. Myös reisien sisäpinnoille jäi hieman syvempiä jälkiä.
Nellin pillu oli läpeensä märkä työntäessäni pari - kolme sormea hänen sisäänsä. Hänellä on kiva pillu, ulommat häpyhuulen menevät niin pornon näköiseksi kiihottuessaan, turpeiksi ja kiimaisiksi. Valitsin hyvänkokoisen dildon ja vedettyäni ensin sen päälle kumin ja liukastetta aloin varovasti työntämään sitä sisään. Nelli oli helppo saada tunnelmaan mukaan, ja kohta sauvoinkin koko pituudelta hieroen samalla klitorista toisen käden peukalolla.
Tarkastin välillä Nellin käsien tilanteen, ja huomasin niiden sinertävän tiukalla olleen sidonnan vuoksi. Vaihdoin ranteisiin köyden tilalle kahleet, jotka eivät niin kiristäisi. Tosin niiden päällä makaaminen oli sitten muuten hieman epämukavaa, joten käänsin Nellin polvilleen.

Valitsin uudeksi leluksi suuren suoran lelun, jossa oli viiden sentin välein poimuja. Se tuntui olevan jo haastavampi, mutta se saatiin kuin saatiinkin sisään. Liikuttelin sitä varovasti samalla värisyttäen toista vibraattoria klitoriksella. Hetken päästä saatoin jo liikuttaa sauvaakin enemmän ja syvemmälle. Nelli taisi tykätä siitä.
En ollut kylläkään varma saiko Nelli orgasmeja. Jonkin verran äänitaso korottui ja jonkinlaista kiemurtelua esiintyi, mutta ei mitään järisyttävää. Laitoin sauvan ja vibraattorin pöydälle Nellin viereen, ja lastasin siihen sidotun kauhistukseksi muitakin isompia ja pienempiä leluja. 
Olin ollut jo useamman päivän ilman seksiä, siis myöskin runkkaamatta. Seisokkini alkoi häiritä toimintaani, joten ajattelin helpottaa paineitani nyt kun käytössäni kerran oli narttu sitä varten.
Olen varmastikin maininnut useammassakin postauksessani, etten ole koskaan harrastanut peppuseksiä. Se ei ole vain koskaan kiinnostanut. Tai perinteinen on ehkä vain kiinnostanut enemmän. Olin jo etukäteen ajatellut korjaavani nyt tilanteen, joten vedin kumin päälleni, ja työnnyin varovasti hänen peppuunsa. Uusi kokemus. Yritin työnnellä samalla ensimmäistä dildoa ykköseen, mutta se oli perin hankalaa, joten lopulta päädyin vain naimaan ja laukesin sisään.

Käänsin Nellin selälleen, ja työntelin sormiani hänen sisäänsä. Ne upposivat helposti syvälle litisten ison sauvan jälkeen. Tunsin kaksi sormea hänen sisäänsä, ja aloin sitten sormia liikuttelemalla pumppaamaan G-pistettä. Mielenkiintoinen yhteensattuma sinänsä. Huomasin tätä tekstiä kirjoittaessani, että myös Wolfpride oli vastikään kokeillut samaista metodia.

http://wolfbride.blogspot.fi/2017/03/the-darkest-hour-my-sweet-vanilla.html

Nelliin sormetus vaikutti odotetulla tavalla. Äänitaso nousi hieman, ja vartalo vääntelehti. Mutta sitten. Olin perin tyytyväinen itseeni, että olin sitonut hänen jalkansa, sillä niin miltei pelottavan agressiivinen oli tuo orkun tuoma reaktio. Vapaana ollessaan hän olisi luultavasti potkaissut nenäluuni rikki. Myös äänitaso nousi hetkeksi uusille lukemille.
Nelli kouristeli vielä satunnaisesti minuutin pari sen jälkeen. Tuntui olevan aika kosketusherkkä, mutta jatkoin silti varovasti työskentelyä sormineni. Ison sauvan ja orkun jälkeen tuntuma oli kiihottavan liukas ja pehmeä. Runkkasin Nelliä sormillani ja pidin toisella kädellä vibraattoria klitoriksella. Ennen tapaamistamme Nelli oli kertonut nauttivansa passiivisena, sidottuna/käytettynä olemisesta ja venyttämisestä. Ja fistaamistakin oli kuulema yritetty, mutta ei sellainen ollut koskaan onnistunut. Kun rystyseni painuivat sisään, ajattelin mielessäni, että suurempia leluja ei enää tarvita. Jatkoin runkkaamista koko ajan sormiani syvemmälle työnnellen, ja lopulta käsi oli sisässä. En tiedä tajusiko Nelli vielä kuinka pitkällä oltiin. Hän hän sai samalla jonkinlaisen vähän orkkua muistuttavan sätkyn. Kurotin toisella kädelläni pöydältä kahleiden lukon avainta, ja irrotin hänen kahleensa toisesta kädestä. Autoin Nellin istualleen ja poistin hänen silmäsiteensä. Ohjasin hänen kätensä pillulle, ja totesin, että sanoit ettei se aikaisemmin onnistunut. Nyt onnistui. Ilme oli vähän hämmentyneen näköinen.

Annoin vielä Nellille pari suurta ja äänekästä orkkua liikuttamalla kättä varovasti hänen sisässään ja kiihottamalla klitorista sormi ja vibraattorilla. Jälkimmäisellä kerralla pelkäsin joutuvamme vielä jonnekin ensiapuun, kun hän ei meinannut millään luopua kädestäni. Annoin vielä lopuksi Nellin ottaa suihin, ja yritin syväkurkkuiluakin, mutta se ei oikein toiminut. Olin ainakin ollut siinä luulossa, että se onnistuisi häneltä. Mutta totesin erehtyneeni. Ehkä hän oli ainoastaan kiinnostunut syväkurkkuilusta, mutta ei välttämättä hallinnut vielä tekniikkaa. Niinpä pyöräytin hänet polvilleen, ja nain vielä kerran kakkoseen.

Juttelimme session jälkeen vielä jonkin aikaa. Tai palaute/palautumisosioksi se oli ehkä vähän lyhyt hätäinen. En oikein tiedä miksi. Kaikki ei vain aina mene ihan mallisuorituksen mukaan. Mutta tärkeintä oli, ettei Nellille jäänyt mitään hampaankoloon, eikä sessiota tarvinnut mistään syystä keskeyttää. Eli ehkä kuitenkin ihan hyvä tutustumiskäynti. Seuraavastakin kerrasta juteltiin myöhemmin sähköpostitse. Silloin voidaankin mennä jo vähän pidemmälle.

Peppuseksistä. Peppuseksissä suuaukko tuntuu ehkä tiukemmalta, mutta syvemmällä tuntuvuus on lähes nolla. Perinteisessä puristusta on tasaisemmin koko matkalla. Tämä varmaankin johtuu ihan vain ihmisen anatomiasta. Peppuseksi on minulle jatkossakin ok, mutta taidan kyllä tykätä enemmän perinteisestä.

Nelli myös sanoi, että hän oli kyllä aikaisemmin harrastanut syväkurkkua, mutta ehkä tällä kertaa jännitys tai jokin muu sotki sen verran, ettei se sujunut ihan niin kuin piti. Mutta nou hätä. Kyllä voidaan kokeilla uudestaankin.

Toinen sessio

Joulun alle oli sovittuna vielä toinenkin tapaaminen. Tällä kertaa leikkikaverini olikin eräs minulle hieman tutumpi henkilö. Subinanna on juuri se samainen nainen, jolle vuosi - pari takaperin valmistin anaalikoukun ja kasan sidontatankoja. Koukku Tangot
Olimme myös vuosi takaperin Bizarren bileissä samaan aikaan, kumpikin oman avecinsa kanssa saapuneena, mutta sitten muodostimme eräänlaisen haahuilevan neljän hengen seurueen. Ja toki vuosien varrella on kirjoiteltukin on aika paljon asiasta kuin asiasta.
Mitään varsinaisia seksijuttuja emme ole puuhailleet keskenämme, vaikkakin Subinanna sellaisen mahdollisuutta joskus varovasti rohkeni kysyäkin. Aika vain ei ollut tuolloin kovin otollinen, kun mistään vapaasta suhteesta ei vielä tuolloin ollut edes puhetta. Nyt kun tilanne on hieman muuttunut, niin päätin kysäistä, vieläkö hänellä olisi halua tavata.


Jälleen kerran olisi valmisteluihin saanut olla enemmänkin aikaa, mutta onnistuihan tuo noinkin. Yleensä suunnittelen sessioita melko tarkasti etukäteen. Esimerkiksi sellaisia asioita, mitä voisi tehdä ja missä järjestyksessä, millaisia sidontoja, mitä tarvikkeita tarvitaan. Käytännössä homma voi osoittautua hyvinkin erilaiseksi kuin etukäteen osasi kuvitella, mutta se on normaalia. Oikeastaan ei edes kannata yrittää mennä hommaa minkään käsikirjoituksen ja aikataulun mukaan, koska siinä katoaa hommasta sen sielu. Tulee keskityttyä hauskanpidon sijaan ohjeiden lukuun ja tekniseen suorittamiseen. Mutta miksi sitten ylipäätänsä suunnittelen mitään etukäteen? Etukäteen suunnittelemalla minulla on mielessäni useita vaihtoehtoja, joita sessiossa voidaan toteuttaa. Olisi noloa istua sormi suussa miettimässä mitä seuraavaksi voitaisiin tehdä, kun toinen seisoo antautuneena edessäsi. Ja jos jotain keksitkin, niin seuraavaksi huomaisit, ettei sinulla ole niiden toteuttamiseen tarvittavia välineitä. Etukäteen suunnittelemalla minulla on varastossa useampikin ajatus jonka voi toteuttaa, mutta mikään ei estä keksimästä lennosta jotain muuta, jos idea tuntuu hyvältä.

Ennen sessiota juttelin Subinannan kanssa hetken. Vähän katseltiin kammion yleisilmettä ja puhuttiin kai siitä millaista sessiointia olisi luvassa. Tällä kertaa ajattelin vähän rennompaa sessiointia, ei niin kovin vakavaa, ei herroittelua tai sirkustemppuja. Ehkä mielentilaani vaikutti myös edellisen viikonlopun sessiointi, joka oli silloin kovempaa. Sitten myös käytiin pikaisesti läpi turvallisuusasioista, mutta kun kumpainenkaan ei ollut ihan aloittelija, niin ne menivät ihan muutamalla sanalla.

Aloitimme (jo hyväksi havaitulla tavalla) käsien kiinnittämisellä katosta roikkuviin kahlekiinnikkeisiin. Tätä seurasi eräänlainen Shinju -tyyppinen rintakehäsidonta, joka on helpompi tehdäkin silloin kun kädet on nostettu pois tieltä. Sidonta oli hieman oma mukaelmani, pääasiassa sen vuoksi, että köysi oli harmillisesti parikymmentä senttiä liian lyhyt. Mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään ammattimainen tapahtuman, niin en antanut sen häiritä itseäni. Parasta melkein olisi, jos olisi oikein pitkä köysi, minkä voisi sitten sidonnan päätteeksi katkaista halutusta kohdasta. Mutta yleensä kaikki köydet vaativat jonkinlaisen päättelykäsittelyn etteivät ne purkaantuisi, ja se taas on hankalaa session aikana. Mutta niin, asiaan.
Subinannalla on varsin hyvänkokoiset rinnat, joita oli kiva puristella takaapäin, kun ne vielä vähän pingottuivat köysien puristuksessa törrömmälle. Samalla työntelin myös sormea kosteaan jalkoväliin Subinannan alkaessa huohottamaan. En tunne kovin hyvin alistuvan osapuolen ajatusmaailmaa, tai millaisessa mielentilassa he ovat leikkien alkaessa. Jaksan vain aina ihmetellä, miten joku syttyy niinkin vähäisestä. :P
Hetken suuria rintoja puristeltuani irrotin käsikahleet katosta roikkuvista ketjuista, ja kiinnitin ne toisiinsa Subinannan selän taakse. Avasin sepalukseni, rullasin kumin päälle. Autoin hänet polvilleen lattialle eteeni, ja hiuksista kiinni pitäen ohjasin kaluni hänen suuhunsa. Tiesin jo ennestään, että Subinanna kykenisi ottamaan kalun varsin syvään. Annoin hänen työskennellä osittain omatoimisesti, mutta välillä ohjailin rytmiä tai syvyyttä pidellen kiinni hänen hiuksistaan ja päästään. Painoin välillä syvään ja pakotin häntä pitämään kaluni syvällä lyhyen aikaa. Se ei ollut vielä mitään kurkkupanoa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa mennään siihenkin. Aivan pohjaan ei päästy, mutta Subinanna sanoi, että varmaan hyvin lähellä käytiin. Sanoin leikkisästi, että juu, jäi vain joku 4-5 senttiä uupumaan. Mutta kyllä todellisuudessa jäätiin vain sentin tai parin päähän.
Tämän jälkeen pyöräytin Subinannan ylös venytyspenkkiä vasten, nostin hänen oikean jalkansa penkin päälle koukkuun, ja työnnyin sisään takaapäin. Puristus oli kovempi kuin osasin odottaa, ja meinasin laueta vähän liiankin nopeasti. Pidin hetken taukoa ja jatkoin sen jälkeen naimista. En ole varma laukesiko Subinanna tuon lyhyehkön panemisen aikana, mutta ainakin äänestä päätellen se oli lähellä.

Kuvakaappausta videosta

Jouduin siistimään itseäni, ja sen jälkeen päästin Subinannan "lepäämään" sidontalavan päälle, vaikka tiesinkin etukäteen, että varsinaista lepoa siinä ei ehtisi paljoa tulla. Hän makasi selällään, kädet sivuille sidottuna kuin ristillä roikkuen, jalat nostettuna köysien avulla kohti kattoa. Subinanna oli jo joskus aikaisemmin sanonut, että haluaisi ehdottomasti testata panokonetta. Tämä oli siihen hyväksi havaittu ja helppo asento. Leikitin häntä hetken käsin ensin pienemmällä ja sitten suurella sauvalla kokeillakseni kumpi olisi sopivampi, ja päädyin sitten pienempään. Isompi tuntui olevan vähän liian tuskallinen. Panokoneen lykkiessä käytin vibraattoria lisästimulointina sekä nänninipistimiä tehdäkseni Subinannan olosta vaikeamman, eikä kestänyt kovinkaan pitkään kun ensimmäinen orkku tuli. Avasin rintakehäsidonnan Subinannan maatessa orkun jälkimainingeissa puolikuolleena, ja sidoin hänen kummankin rintansa erikseen, pingottaen ne venytykseen katosta riippuvalla köydellä. Muistikuvani ovat jo hieman hataria mitä missäkin järjestyksessä tapahtui, mutta tämän jälkeen hän sai useampia orkkuja ensin pienemmällä sauvalla, sitten isommalla sauvalla käsin leikitettynä, ja taas pienemmällä sauvalla konekäyttöisesti kolme perättäistä orkkua pakotettuna.
Tässä vaiheessa Subinanna jo vapisi ja huusi aika äänekkäästi. Minä halusin vielä jatkaa ihan sormipelillä, koska pidän siitä enemmän kuin leluista. Yllättäen Subinanna tuntuikin villiintyvän neljän sormen syvätyöskentelystä, vaikka ei kovin isoihin juttuihin ollut tottunutkaan. Mielessäni kyllä ajattelin, että jatkossa tähän osa-alueeseen kannattaisi panostaa enemmän.

Pidimme pienen tupakan mittaisen tauon, jonka jälkeen palasimme takaisin kammioon. Kokeilimme vielä syväkurkkutouhua Subinannan maatessa selällään pää roikkuen lavan reunalta, mutta vieläkään ei ihan kokonaan sisään mennyt. Joskus tulevaisuudessa, mikäli vielä tapaamme leikkien merkeissä, haluaisin käyttää häntä sidottuna oikein kunnon kurkkupanoon.
Tämän jälkeen hieman yllättäen Subinanna pyysi minua panemaan häntä, ja minusta se oli ihan kiinnostava ehdotus. Käskin hänet kontalleen lavan päälle, nain häntä niin syvään takaapäin kuin pystyin. Painoin hänen päänsä ja rintansa lavaa vasten, pitelin itse kiinni kahleiden ketjuista ja nautiskelin oikein kunnolla naimisesta. Subinanna sai tuona aikana ainakin muutaman kerran. Onneksi kamera ei tuolloin ollut päällä, sillä olisin varmasti löytänyt vielä itseni jostain youtubesta nimimerkillä ihmisgorilla. Heiluin venytyspenkin päällä korkeassa polviasennossa tukea ketjuista ja köysistä ottaen, ja lopulta laukesin aika voimakkaasti eläimellisen mölinän saattelemana. :D Tosin tuossa vaiheessa olimme jo vajonneet laiska koira -asentoon, kun Subinannan voimat olivat loppuneet jo hetkeä aikaisemmin. Mutta se oli oikein kivaa naimista, eikä todellakaan mikään pikapano.
Ovela narttu. Päätti väsyttää minut. Mutta hyvältä tuntui, ja päätimme leikit tällä kertaa siihen.


Tässä sessiossa oli mukana myös jotain uutta ja mielenkiintoista. Subinanna nimittäin halusi viedä kotiin tuliaiseksi miehelleen jotain katseltavaa, ja niinpä taltioin parikymmentä minuuttia pitkän klipin eri kohtauksista sessiomme aikana. On tietenkin hieman hankalaa keskittyä sessioimaan ja kuvata samaan aikaan, joten videopätkästä ei tietenkään tullut mitään järisyttävän hienoa ja ammattimaista, mutta kuulema oli silti tehnyt tehtävänsä. Eli oli videoiden katselun jälkeen ollut vipinää sielläkin suunnassa, ja munaa tullut tuollaisellekin "nymfomaanille" enemmän kuin tarpeeksi. Kiva tapa saada uutta piristystä seksielämään.

Jälkikäteen minusta tuntui, että olisin pystynyt kyllä vähän parempaankin. Tai jotenkin jäin miettimään, mahtoiko Subinanna odottaa jotain enemmän.
Pikkunarttu kysyi myöhemmin, että no, miten sessio meni? Munasinko täysin, vai luulenko että vielä näemme Subinannaa ja hänen miestään vielä uudestaankin? En minä sentään usko että mitään munasin, joten luultavasti tullaan vielä näkemään.

Astetta rajumpaa sessiointia

Minulla oli hiljattain sessiotapaaminen erään itseäni vanhemman naisen kanssa. Käytän hänestä nyt nimimerkkiä Rouva N. Tiedetään, se on aika tylsä ja mielikuvitukseton nimimerkki, mutta ehkä keksin myöhemmin jonkin vähän paremman nimityksen.
Erinäisten syiden vuoksi hän pitää mieluummin matalaa profiilia ja haluaa pysytellä tunnistamattomana, joten jätän myös hänen kuvailemisensa minimiin. Mutta ihan mukava henkilö oli kyseessä, näin kun yksityisesti tutustuttiin. Ja tietenkin tärkeimpänä seikkana, joka siihen tapaamisenkin johtikin, oli kiinnostus samanlaista rajua ja rivoa pervoilua kohtaan kuin minulla. Tapaaminen sovittiin hieman yllättäen ja melko nopealla aikataululla, mutta kyllä nuo tarvittavat valmistelut ehti siitäkin huolimatta tehdä. Eniten oikeastaan mietin kinkykammion lämmitystä ja lämmöneristystä, sitä kun ei oltu koskaan testattu kunnon pakkasilla. Ammulla lämpötila oli -12, mutta aski päivän mittaan lähemmäs kahtakymmentä. Mutta hyvin tuntui lämmitys toimivan, ja onneksi kelikin ehti jo hieman lauhtua iltaa kohti mentäessä. Ja jos lämmitys olisikin pettänyt pahemman kerran, niin tilanteesta olisi silti voinut kaivaa jotain positiivista. Eipähän olisi ainakaan tarvittu köysiä ja kahleita. Kieli vain ulos, ja subi kiinni metallirakenteisiin.


Sessio, jos sitä vielä sessioksi siinä vaiheessa voidaan kutsua, aloitettiin kammion esittelyllä ja pienellä jutustelulla. Annetaan sellainen kuva, että tavallisia ihmisiä tässä ollaan molemmat. Ehkä se rikkoo osaltaan sitä jännitystäkin, jota varmasti molemmilla osapuolilla on. Olen varmaan joskus kirjoittanutkin, että kyllä minäkin jännitän sessioita. Tai en varsinaisesti enää session aikana, mutta ennen niitä. Se ei vain näy päällepäin.
Kävin myös nopsaan läpi turvallisuusasioita. Suuta ei peitetä, ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla. Mitään erillistä turvasanaa ei ole, sillä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että suuren hädän hetkellä aletaan muistelemaan mikä akrakadabra tai ananasakäämä se sana nyt olikaan. Riittää kun rääkäisee selvästi jotain tyyliin "Seis!" tai "Lopeta!". Session aikana voi tosin tulla myös vahingossa huudettua jotain tuollaista, mutta niissä tapauksessa keskeytän hetkeksi, ja kysyn oliko kyseessä vahinko vai tarkoitus. Joku voi sanoa että tuollainen pilaa leikin, mutta harvoin kai ensimmäinen leikkikerta on muutenkaan ihan täydellinen. Ja voihan sitä jo etukäteen ilmoittaa, että vääristä hälytyksistä saa sitten rangaistuksen. Tämä nyt on minun tapani toimia.
Sitten vielä piti tarkistaa muutama sekalainen asia, jonka jälkeen oltiinkin jo valmiita itse toimintaan.


Session teemaksi oli sovittu kova, suorastaan raju käyttö. Sinällään se on ehkä hieman rohkea veto ensimmäiseen tapaamiseen, mutta toisaalta riippuu niin henkilöistä ja tilanteesta yleensäkin. Ja ainahan on olemassa mahdollisuus keskeyttämiseen.
Aloitimme kuitenkin ihan rauhallisesti. Ohjasin hänet keskiaikaistyylisen venytyspenkin viereen, joka on uusin tulokas kinkykammion kalustuksesta. Tällä kertaa tätä venytyspenkkiä ei kuitenkaan käytetty sen alkuperäiseen tarkoitukseen, vaan se toimi pelkästään eräänlaisena alustana tai pöytänä.
Kiinnitin hänen kätensä ylös katosta roikkuviin kiinnikkeisiin.
Tämä on ehkä sellainen henkinen raja sessioissa. Se, missä hyppään pois siviiliminästäni, ja minusta tulee käytännön pervo.
Rouva N oli kertonut kiihottuneensa aikaisemmin jo kirjoitellessamme sessiosta, joten ensimmäiseksi - osittain mielenkiinnosta ja osittain nöyryytyksen vuoksi - kokeilin hänen kiihottuneisuuttaan. Työnsin takaapäin kaksi sormeani hänen jalkoväliinsä. Ensin ei tuntunut mitään, mutta hetken päästä löysin kuin löysinkin kostean paikan. Työnsin sormet röyhkeästi sisään, ja heiluttelin niitä sivusuunnassa niin, että kosteus levisi ympäriinsä ja sai aikaan kunnon litinän.
Sanoin jotain tyyliin "Ollaanhan täällä märkänä" ihan vain nöyryttääkseni häntä. Sitten vein etukautta pari sormea sisään, ja venytin sormillani pillua auki toisella kädellä eteen ja toisella taaksepäin, niin että varmaan jo kipeää teki. Ihan sopiva aloitus rivolle ja rajulle leikille.

Tuo asento oli kuitenkin hieman hankala, joten irrotin hänet kiinnikkeistä ja ohjasin makaamaan selälleen venytyspenkin päälle. Sidoin köyden hänen nilkkojensa ympärille, ja vedin ne suoraksi kohti kattoa. Hänen kätensä sidoin hamppunaruilla sivuille venytyspenkin rakenteisiin.
Mulla oli mietittynä jo valmiiksi lajitelma leluja, ja nappasin siitä sellaisen keskikokoisen tai hieman suurehkon pehmeän sauvan, jonka päälle sujautin kumin ja kuorrutin liukkarilla. Rouva N oli kertonut viesteissään, että hänen teki mieli kokeilla varsin rajuja juttuja, isoja leluja, venyttämistä ja sellaista, mutta sellainen ei ollut koskaan onnistunut. Liian tiukka, tehnyt liian kipeää. Niinpä aloitin varovammin tällä lelulla, ja työnsin sen suoraan sisään pohjaan saakka. Se tuntui menevän helposti, joten vaihdoin saman tien varsin suureen kapistukseen, sellaiseen jonka käytettävä pituus on 22 cm ja paksuus 5-7 cm tyveä kohti suurentuen. Löytyy kaupoista nimellä Bally Matador. Ilmeisesti tämä kapistus alkoi selvästi jo tuntua, mutta pohjaan sekin meni. Kokeilin sen jälkeen sormillani, ja  jotenkin tuli jotenkin hyvin perverssillä tavalla kätilömäinen olo.  Totesin nöyryyttääkseni (ja mahdollisesti kiihottaakseni) häntä, että kyllä minä olen aivan varma siitä, että tänä iltana käteni on hänen pillussaan rannetta myöten.

Kävin pyyhkimässä käteni liukkareista, ja kiinnitin tuon edellisen lelun panokoneeseen. Annoin panokoneen työnnellä sauvaa pohjaan saakka, ja nipistelin ja venytin nännejä, tai kiusoittelin klitorista sormillani. Kosteutta kyllä riitti. Rouva N ejakuloi illan aikana vinyylilakanan niin monta kertaa märäksi, ettei yksi pyyhe meinannut riittää sen kuivaamiseen. Lopulta siirsin panokoneen syrjään, pursotin kädelleni liukkaria, ja yksinkertaisesti työnsin sen sisään. Rouva N sai nyt viimeinkin kokea miltä se tuntui. Mutta olipa siinä minullekin jotain jota en ollut ennen kokenut. Nimittäin tuo teeman mukainen rankka toiminta. Pian liikuttelin kättäni varsin reilusti, vedin sen ulos ja työnsin sisään, puristin nyrkkiin ja vedin suljettuna nyrkkinä ulos. Rummutin pohjaan saakka, ja hieroin toisella kädellä klitorista tai rääkkäsin nännejä. Rouva N tuli useampaan kertaan, ja epäilinkin jo liikuttavan äärirajoilla, joka jälkeenpäin osoittautuikin oikeaksi arvaukseksi. Vaikkakin että juuri tällaista toimintaa hän sanoi halunneensakin. Periaatteessa näitä muutamia leikkejä harrastimme, välillä vain asennosta toiseen vaihtaen. Pari tuntia siinä meni, kolmas tunti oikeastaan palauteosiona ja sitten myös aiheen ulkopuolelta keskustellen.

Eniten oikeastaan tässä pidin juurikin siitä, että kerrankin sai olla haluamallaan tavalla raju. Vaikka jälkikäteen ajatellen, taisin minä vieläkin hieman jarrutella. Nyt kun tunnetaan jo toisemme, niin voi olla että jossain vaiheessa palataan asialle, ja keskitytään paremmin juuri niihin juttuihin jotka tässä sessiossa hyviksi havaittiin.



Minulta on kysytty useammankin kerran samantapaisten leikkien jälkeen, sainko minä minkäänlaista tyydytystä, tai että mitä minä siitä ylipäätänsä saan. Siis jos en edes avaa sepalustani, vaan työstän vain alistuvaa osapuolta muilla tavoilla.
Vastaus onkin aika kimurantti. Jotenkin sen voisi muotoilla näin, että on olemassa seksuaalista tyydytystä, jonka saa harrastamalla seksiä. Sitten on kai toisenlaista henkistä (tai mitälie perverssiä) tyydytystä, jonka saa muista leikeistä. Jotain kai se on sellaista, mitä joku kumifetisisti saa kulkiessaan kaupan kumisaapasosaston läpi. Piru vie, se on vain niin hankalaa selittää. Mutta uskokaa pois, en minä näitä juttuja tekisi, jos en niistä yhtään pitäisi.

Joulun värit ovat punainen ja musta

Viimeisen kuukauden aikana en ole ollut kovinkaan aktiivisesti koneella. Se ei silti tarkoita, etteikö mitään olisi ollut tekeillä. Syksyn pimeät illat vesisateineen ovat vain pitäneet huolen siitä, että pysyttelen tiiviisti neljän seinän sisällä, mutta samalla se on ollut oiva mahdollisuus rästiin jääneiden hommien hoitamiseksi.

Olen vihdoinkin saanut vuosia suunnitteilla olleen kinkykammion remontin tekeille. Seinää on kaatunut ja uutta kohonnut tilalle. Nyt myös sitä kauan kaivattua lisäeristystä on saatu seiniin. Ei muuten ollut ihmekään, että lämpö ei sisällä pysynyt. Edellinen puusilmänikkari oli "unohtanut" asentaa melkein puolet villoista. No, kalliitahan ne olisivatkin olleet. Mutta voikos parempaa odottaakaan urakkatyöläisiltä. Viimeisen vuoden aikana on tullut kirottua kaikki rakennusalan "ammattilaiset" alimpaan helvettiin kerran jos toisenkin. Hyvää ei näköjään saa rahallakaan, paitsi jos itse tekee (ja jos tekee itselleen). Nykyisellään lämmittimen pöhistessä vieressä, saattaa kammiossa astella aivan T-paitasillaan.

Punainen ja musta näytti sen verran irstaalta ja hienolta väriyhdistelmältä, että se oli aivan pakko valita yleisilmeeksi. Katto, lattia ja listoitukset ovat mustia, ja seinät punaisia. Myös valaistus pitää hoitaa jossain vaiheessa uusiksi, mutta sillä nyt ei ole kaikkein kovin kiire.

Suunnitelmissa on vielä lisätä koko huoneen levyinen poikkiparru katon rajaan, jota voi sitten jatkossa käyttää mitä mielikuvituksellisimpiin roikotuksiin. Tähän mennessä riiputusten kokeilu onkin ollut hieman hankalaa puutteellisin välinein. Vielä on päättämättä, rakennanko sen puusta, vaiko joutilaina olevista teräspalkeista. Keskelle pitäisi kuitenkin saada ainakin koukku, ja varmaan olisi hyvä ostaa jonkinlainen vaijerivinssi tai nostotalja. Katsotaan mitä kaupasta löytyy.
Remontin olisi tarkoitus valmistua jouluksi. Se on vähän niin kuin epävirallinen joululahjani nartulleni. Punainenhan on sopivasti joulun väri. Ja jos sää pysyy samana, niin taitaa olla mustakin.

Tein vielä toisenkin hienon löydön. Kirpparin urheiluvälineistöstä mukaan lähti juniorimittainen pesäpallomaila. Heti sen nähtyäni muistin narttuni pitäneen erityisesti eräästä rajummasta seksifantasiatarinasta, jossa tarinan päähenkilö (nainen) raiskasi äitinsä pesäpallomailalla kostona. Mailan voisikin ottaa käyttöön seuraavassa sessiossa, ja kokeilla josko ripaus rintojen ja reisien välissä liukasteissa uivaa pesäpallomailaa saisi aikaan samanlaista kiihottumista.

VIIMEHETKEN JOULULAHJAIDEA 

(Varoitus! Vain tosikinkyille!)

Kun musta on nykyjoulun toinen pääväri, niin siihen oppiikin hyvin eräs lahjaidea, joka sopii erityisesti eriteleikeistä pitäville pervoille. (Vaikka olenkin asiaa käsitellyt mielessäni, niin en ole tähän päivään mennessä kiinnostunut muista eriteleikeistä, kun nartun spermaamisesta.) Kyseessä on siis lahjaideoista mitä parhain, eli omatekoiset makeiset. Kävimme keskustelua, millaisia lahjoja olisi mukavaa antaa lähipiirille. Makeiset ovat tietenkin aina kivoja, ja omatekoisina niihin tulee enemmän persoonallisuutta (tarkoittaa yleensä palaneen makua).
Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin keksiä, millaisia makeisia tehtäisiin. Marmeladimakeiset onnistuisivat kyllä. Marengitkin ovat helppoja, ja voihan nekin luokitella makeisiksi. Suklaita ei kannata edes yrittää. Myös tikkunekut olisivat mahdollisia. Mutta entäpä jos kokeilisi kerrankin jotain ihan uutta?

Moni varmaan muistaakin koulun kemiantunneilta, että salmiakki eli ammoniumkloridi on suolahapon ja emäksisen ammoniakin neutraloitumisreaktiossa muodostama suola. Kotitekoista salmiakkia, nam nam! Nyt alkaa jo kuola valua. Mutta mistä näitä kemiallisia ainesosia sitten tavallinen tallaaja saa?

No, ainakin moni kissataloudessa elävä on ihmetellyt joskus hiekkalaatikon pistävää ammoniakin lemua. Ammoniakkia muodostuu elimistössä, mutta se yhdistyy hiilidioksidin kanssa vähemmän haitallisempaan muotoon ureaksi. Tämä taas poistuu elimistöstä virtsan mukana. Sankkoon lorotetun virtsan urea taas alkaa hajota bakteerien vaikutuksesta takaisin ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi.
Entäs sitten suolahappo? Suolahappoahan syntyy jokaisen vatsassa osana ruoansulatusta. Salmiakin raaka-aineiden keräämiseksi olisikin hyvä varata kaksi sankoa, toinen ureaa ja toinen oksennusta varten. Paras keräysaika voisikin olla pikkujoulujen aikaan.

Salmiakkia ei tietenkään juuri koskaan syödä puhtaana suolana, vaan se sekoitetaan mm. sokerin ja jauhojen kanssa miedompaan muotoon, ja värjätään mustaksi esimerkiksi E153 väriaineella, eli lääkehiilellä.

Jos joku tuntee syvempää kiinnostusta kokeilla kotitekoisten salmiakkimakeisten valmistusta, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ne onnistuivat, ja miten sukulaiset ovat niitä kommentoineet. 

Piilottelua

Joskus tuntuu, että kinkyily on kuin suomalaista perinneurheilua. Etsitään varastosta sopivat sauvat, ja sen jälkeen valitaan keliin sopiva liukuvoide. Ja mitä monipuolisemmaksi urheiluksi kinkyily yltää, sen suuremmiksi kaikenlaisten kisailuvälineiden varastot paisuvat. Tilaa sinällään on, mutta säilytyksessä on aina omat pulmansa.

Katselin viikolla netistä joitain satunnaisia hauskoiksi luokiteltuja videoklippejä. Kuinka mukavan noloa onkaan, kun kesken marttakutsujen perheen lemmikki kipittää keskelle karvalankamattoa järsimän löytämäänsä surisevaa muovihärpäkettä, tai miten äiti juoksee lapsensa perässä, ja yrittää siepata tältä puolimetristä vaappuvaa kaksipäistä tekoelintä, jota piltti pitää hassuna kumikäärmeenä. 

Lemmikeiltä voi suojautua laittamalla lelunsa yöpöydän laatikkoon, mutta jälkikasvulta ne eivät ole sielläkään suojassa. Parempi siis valita jokin lukollinen paikka.

On kuitenkin yksi tuholaisryhmä, joilta mikään ei ole täysin turvassa. Nimittäin äidit. Näköjään ainakin niin pitkään, kun omin avuin liikkumaan kykeneviä ovat. Jos luulet lipastosi alimman laatikon alle jäävän tyhjän tilan olevan hyvä kätkö, olet väärässä. Äideillä on jokin ihmeen kumma päähänpinttymä mennä järjestelemään muiden kaappeja ja sukkalaatikoita, joten tavarasi eivät todellakaan ole siellä turvassa. Kaappien ja lipastojen lukitseminen on eräs keino ehkäistä uteliaiden tutkimusmatkoja, mutta aina sekään ei riitä. "Voisitko tulla aukaisemaan tämän laatikon, kun olen muuten järjestellyt kaiken, mutta en pääse tänne?" Joo, ihan varmaan aukaisenkin. Toinen kiusallinen kysymys tulee heti perään. "Minkä takia tuo laatikko on lukittuna?" Äidit kyllä ymmärtävät, jos jokin paikka on lukittu, niin etteivät lapset ja lemmikit pääse sinne, mutta etteivät äiditkään... Täysin käsittämätöntä.

Kun vain saisin joskus kunnollisen tarmonpuuskan, niin pistäisin oman pornoluolani uusiksi. Vähän pientä pintaremonttia, jotta saataisiin paikasta vähän tunnelmallisempi kammio. Samalla voisin varastoida sinne kaikki leluni ja BDSM-kalusteeni pois muiden silmistä. Nuo "huonekalut" ovat olleet siinä mielessä hankalampia, että kookkaina niitä on vaikeampi piilotella. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut älytä, miksi sängyn alla on taitettava putkirunkoinen keinonahalla päällystetty "tuoli", tai että komerossa lojuva osiksi purettu pöytä ei ole pöytä ensinkään.

Hmm.... Pitäisiköhän ottaakin tästä pieni projekti tälle talvelle...