Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelut. Näytä kaikki tekstit

A Toy Story

Vuoden viimeinen ilta. Olen käymässä muutaman päivän sukulaisteni luona. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan muissa asioissa kuin raketeissa ja tinoissa, tai oikeastaan niin on ollut koko joulunpyhien ajan.
 
Ajattelin unohtaa hetkeksi pohdinnat ja analysoinnit, ja kertoa vain suoraan mitä ajattelen. Mitä likainen mieleni haluaisi juuri nyt. Minulla on pyörinyt mielessäni oikeastaan koko viimeisen kuukauden ajan eräs fantasia. Tai ainakin suunnilleen siitä asti, kun Ocean kirjoitti blogiinsa lelulaatikkonsa joulusiivouksesta, ja sai minutkin ajattelemaan suhtautumistani leluihin. Lelulaatikon joulusiivous

Yleensä olen luullut suhtautuvani leluihin vain käyttöesineinä. Ja että minulla ei ole varsinaisesti edes mitään suosikkileluja, tai harvoin edes fantasioissani lelut ovat kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Mutta ehdittyäni jo vannoa asian olevan näin, syntyi mielessäni kutkuttava kuvitelma, jossa lelulla olikin varsin keskeinen rooli.



Vähäpukeinen nainen seisoo keskellä hämärää huonetta. Hänen takanaan on suorakaiteen muotoinen pöytä tai muu vastaavanlainen tasainen ja tukeva koroke. Pidemmälle jalostetussa kuvitelmassa kyseessä saattaisikin olla jonkinlainen alttari, ikivanhaa pakanallista seremoniaa varten rakennettu. Hän ojentaa minulle kätensä ja nousee istumaan pöydän päädylle kädestäni tukea ottaen. Hän laskeutuu makaamaan selälleen, siten että hänen takapuolensa on aivan pöydän reunalla. Kiinnitän hänen ranteisiinsa kahleet, joilla hänen kätensä lukitaan yhteen pöydän tai alttarin alapuolelta. Lantion vierellä olevat erikoiset kahleet saadaan lukittua reisien ja nilkkojen ympärille, ja pitävät jalat koukistettuina vartalon sivuilla.


Tässä kohtaa tulevat lelut mukaan fantasiaani. Minulla on eräs sellainen lelu, kirkkaasta pehmeähköstä ja raskaasta materiaalista tehty dildo, joka on varmasti liiankin suuri useimmille käytettäväksi. Mutta ehkä osittain juuri siitäkin syystä minua kiehtoo ajatus, että saisin käyttää sitä johonkuhun kunnolla. Fantasiassani lelu on kiinnitettynä ylläni olevaan strapon-valjaaseen. Se on kauttaaltaan runsaan valuvan öljyn liukastama. Tartun kiinni sen juuresta ja sivele sen öljyistä vartta häpyhuulia vasten. Repäisen auki hänen napitetun puseronsa, niin että pystyn koskettelemaan käsilläni hänen jännittyneen hengityksen tahdissa kohoilevia rintojaan. Toisinaan tässä fantasiassa käytän apuna myös sormiani tai kieltäni, mutta aika usein kaivan avukseni Doxy-wandin. Painan wandin vasten klitorista, ja hieron samalla lelun kärjellä häpyhuulia ja emättimen aukkoa. Vähitellen hierova liike muuttuu rohkeammaksi, painan sen kärkeä aavistuksen verran syvemmälle, mutta edelleenkään en anna sen varsinaisesti mennä sisään. Kun tunnen hänen lämminneen mukaan toimintaan, käteni siirtyy hänen kaulansa ympärille hyvin kevyesti puristaen, samalla kun toinen käteni pitelee edelleen wandia. Alan puhella tuhmia. Kerron kiusoittelevani häntä wandilla, kunnes hänen hengityksensä alkaa kuulostaa nopeammalta ja raskaammalta. Sanon tiukentavani sitten otettani hänen kaulallaan ja työnteleväni vain lelun kärkeä hänen sisäänsä, kunnes hänen huohotuksensa alkaa muuttua huippua lähestyväksi nopeutuvaksi voihkinaksi. Ja kerron hänelle, että kun hän lopulta on laukeamassa, kiristän otettani hänen kaulassaan ja nain häntä dildolla rajusti ja voimakkaasti pohjaan saakka, välittämättä siitä että se on liian iso. Ja kun olen kertonut hänelle aikeistani, seuraan hänen reaktioitaan, ja odotan alkaako hän äännellä kiihottuneesti. Koska osa tämän fantasian kiehtovuudesta on juurikin se, että toinen on tietoinen suunnitelmistani, ja kiihottuu siitä, mitä olen aikeissa tehdä hänelle.

Joulunajan irstailua

Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä takaperin kirjoitinkin. Se on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin sitten lopulta löytyikin.


Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään laitoksen pystyssä ja vakaana.

Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista. Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin aloillaan.

Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina.  Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin. Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.

Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani. Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä. Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä. Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea, nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.

Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan. Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään pidemmälle.

Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.

Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä. Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää, sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua. Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen, mutta enää se ei tunnu onnistuvan.


Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen squirttaukseen.

Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida enää lisätavoitteita asettaa.

Haluaa irstasta meininkiä

Tämä syksy on ollut siinä mielessä inhottava, että viimeisen parin kuukauden aikana ylläni on pyörinyt jonkinlainen flunssakierre. Kun yhdestä taudista alkaa paranemaan, niin heti perään on tulossa uusi. Ja sen jälkeen kolmas ja neljäs. Tällä hetkellä olo on taas aavistuksen verran parempi, mutta en vieläkään uskalla toivoa liikoja.

Tervehtymiseen liittyy myös eräs juttu. Kun on viikon tai pari ollut siinä kunnossa, että mitään ylimääräistä ei jaksa tai pysty tekemään, herkut eivät maistu eikä seksiäkään jaksa ajatella, niin sitten olon parantuessa mielessä alkaakin pyöriä jos jonkinlaisia kummallisia ajatuksia. Ihan kuin keväällä, kun pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntee olevansa taas voimissaan.



Ei varmaan tarvitsisi häpeillä tunnustaa olevansa pervo? Joskus vaan tuntuu siltä, että keikesta ei halua kuitenkaan kaikkien kanssa jutella vapautuneesti. Tai ei pysty. Mutta joskus käy niin, että joku muu ottaakin asian puheeksi, ja sitten saattaakin saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisen keskustelun. Vaikkakin tunnelmaa voi hieman vaivaannuttaa se, että muut saman pöydän ympärillä tuijottavat hiljaa ja ihmettelevät. Silloin alkaa taas ajatella, että pitäisiköhän tässä olla taas hiljaa. 😀

Jokin aika sitten kävi niin, että minut  houkuteltiin keskusteluun lempiaiheistani. Kun olen jotenkin tottunut siihen, että samoista jutuista pitäviä naisia on hyvin harvassa, niin tämä oli kyllä positiivinen ja piristävä kokemus. Jos itse ajattelisin itseäni naiseksi,  niin vaatisi rohkeutta kertoa jollekin melkein tuntemattomalle, että pitää siitä kun joku tunkee nyrkkiä sisäänsä, tai ylipäätään siitä venymisen tunteesta, kun leikitetään leluilla jotka ovat jo melkein liian isoja.

Nyt sitten olon parantuessa ovat mielessäni pyörineet vaan tällaiset jutut. Haluaisin päästä sessioimaan sellaista sessiota, jonka teemana olisi rehellisen suoraan sanottuna vaan leikittää ja venyttää pimppaa. Venytellä sormilla, käsillä, suurilla leluilla. Ei kuitenkaan orgasmikeskeisesti. Se muuttaa jotenkin leikin luonnetta asettamalla rajoja sille, millä intensiteetillä ja mihin kohtaan milloinkin olisi koskettava.

Loman lähestyessä

Istuimme eräänä kesäkuisena iltana sohvalla kahdestaan Pikkunartun kanssa. Sää oli lämmin, eikä ohjelmassa ollut iltapalan ja tv:n laatusarjojen lisäksi oikeastaan mitään erikoista Varsin harvinaista herkkuahan tuo laiskottelukin kyllä nykyään on. Niin pitkään on joutunut siirtämään kaiken kivan jonnekin tulevaisuuteen, kun sellaiselle joskus tulevaisuudessa paremmin aikaa olisi. Ja suunnitelmiahan on ollut vaikka minkälaisia. Nyt kun sitä aikaa on sitten ruvennut pikku hiljaa löytymään enemmän, ja kun kesälomatkin pian koittavat, niin huomaan tuijottavani tyrmistyneenä rästiin jääneiden töiden ja kaiken kivan puuhastelun vuorta. Huoh...
Ehkä pitää sittenkin katsoa vähän mitkä jutut ovat nyt oikeasti tärkeitä ja ajankohtaisia, ettei väsyttäisi itseään liikaa lomallakin. On taas tullut luvattua liikaa itselleen ja muille. Mutta kun olisi niin paljon niitä kivojakin juttuja joita haluaisi tehdä...

Jostain syystä istuskelu vaihtui keskusteluun kinkyilystä. Kun tässä olisi nyt kerrankin vähän aikaa, niin kenties huomenissa voitaisiin puuhastella vähän jotain kinkykammiossa. Ehkä tuhman Pikkunartun olisi vihdoinkin korkea aika joutua kuulusteltavaksi ilkeän linnanherran tyrmään. Ties mitä rappiollisia tunnustuksia siellä irti kiskottaisiinkaan. Tulos riippuisi varmasti paljon käytetyistä välineistäkin.
Jossain vaiheessa se keskustelu sai mielihalut laukkaamaan, ja päädyttiin touhuamaan sohvalle. Minulla oli kuulema varsin petollinen hymy naamallani, sellainen kuin kiltillä koulupojalla. Enkä minä mitään oikeasti tuhmaa sillä hetkellä aikonutkaan. Pikkunarttu makasi sohvalla selällään ja kiskaisin hänen lantionsa korkealle syliini. Siinä oli kiva leikkiä sormilla, hieroa vähän liukuvoidetta paikkoihin ja lisätä sylkeä. Vesipohjaiset liukuvoiteet tuppaavat joskus kuivumaan kuumalla kelillä vähän liiankin nopeasti, ja niistä tulee enemmänkin tahmeita kuin liukkaita. Pieni määrä vettä tai sylkeä auttaa siihen kummasti.

Pikkunarttu makasi tyytyväisenä käsivarret rintansa päälle koukistettuina kuin levolle käyvällä lepakolla. Jäin mietteissäni hetkeksi tuijottamaan noita käsiä. Ajattelin edellistä blogikirjoitusta, ja sitä, miten minun pitäisi oikeastaan ottaa noista käsistä valokuva, jotta muutkin näkisivät kuinka pienet ne todellakin ovat. Enkä minäkään mikään isokätinen mies ole. Olin ilmeisesti varsin poissaolevan näköinen, kun hän kysyi, mitä mahdoinkaan miettiä. Sanoin katselevani hänen käsiään. Sitä kuinka pienet ne ovat. Sormet suppuun puristettuna tuskin kulliani suurempi.
Hän kysyi, olinko muuten koskaan nähnyt hänen työntävän oman kätensä sisäänsä. Joo, kyllä olin, pariinkin kertaan. Piti muistuttaa kevään bileistä.
Juu, niinhän se olikin. Pikkunarttu sanoi, että se onnistui helposti ilman liukkariakin.

Minulle tuli taas varsin tuhma olo. Nostin Pikkunartun pepun vielä ylemmäs, siten että hän lopulta nojasi hartioidensa varassa melkein kaksinkerroin taipuneena. Kokeillaanpas nyt jotain uutta.
Pari minuuttia myöhemmin hän makasi sylissäni kumpainenkin kätensä rannetta myöten pilluun painuneena.



Tapasin myös hiljattain Nelliä. Tällä kertaa menimme leikeissämme vähän aikaisempaa pidemmälle. Tuo tuhma nainen oli jo aikaisemmin vihjaillut olevansa vähän levottomalla tuulella, johon piiskaaminen saattaisi auttaa. Niinpä hän sai aluksi selkäsaunan venytyspenkkiin sidottuna. Ilmeisesti hänessä olisi potentiaalia vieläkin enempään. Kiltisti tuo tyttö otti iskut vastaan, ja sinipunaisia jälkiä jäi varmasti ihmeteltäväksi vielä moneksi päiväksi eteenpäinkin. Nelli tuntui olevan myös puutteessa. Eikä sitä suinkaan helpottanut klitoriksen ja häpyhuulten kiusoitteleva siveleminen ja hierominen ennen piiskauksen aloittamista. Olin ajatellut kokeilla tällä kertaa pakotettuja orkkuja vähän pidempikestoisesti, mutta jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiani. Niin säälittävältä hän alkoi kuulostaa wandin suristessa klitorista vasten samalla kuin survoin tavaraa sisään pillun täydeltä. Jätin wandin surisemaan siihen parin orkun ajaksi. Nellin orgasmit ovat voimakkaita, ainakin ne mitä minä olen nähnyt. Ja ne ovat myös miltei väkivaltaisia. Tällä kertaa en halunnut vaarantaa omaa terveyttäni, vaan sidoin hänet kunnolla kiinni piinatuoliin. Siitä hän ei päässyt liikkumaan juuri yhtään. Wandi oli ilmeisen tehokas, mutta aiheutti ehkä liikaakin kiihoketta, saaden lopulta klitoriksen täysin kosketusaraksi. Hmm... Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää tilaisuutta jollain mielikuvituksellisella tavalla hyväkseni.
Tämä oli edellistä kertaa lyhyempi sessio. Syynä kyllä osittain se, että ajankohta oli sunnuntaina illalla, ja seuraavana päivänä oli normaali työpäivä. Haluaisin ottaa vielä enemmän leikkiin mukaan puhetta, verbaalista nöyryytystä, mutta toistaiseksi se on ollut jostain syystä hankalaa. Ehkä keskityn liikaa suorittamiseen, ja jotenkin puhe jää vähemmälle. Toisaalta useimmat leikkikaverini eivät ole muutenkaan tainneet olla verbaalisen nöyryytyksen perään, joten kyse on ehkä osittain harjoituksen puutteesta. Ja Nellinkin kanssa on pitkä aika edellisestä tapaamisesta. Ei ole ehtinyt tutustumaan kunnolla, kun on jo alkanut vieraantumaan. :) No, saa nähdä mitä jatkossa on luvassa.



Pikkunarttu on ollut edelleen tuhmalla päällä. Annoin hänelle vähän karkkirahaa, ja hän piipahti ostoksilla Antishopissa. Takaisin tullessaan hänellä oli muutama yllätys. Sininen moottoroitu sauva, jonka nuppi kääntyili ja jonka varressa pyörivät teräskuulat antamassa lisäväristyksiä. Ja olipa ostettu nänninipistimetkin. Mutta olipa ostoksia tehty Citymarketissakin. Mukaan oli lähtenyt myös kaupan suurin kesäkurpitsa, mehupullo ja kohtalaisen tuhti munakoiso.
Näitä kaikkia testattiin illalla.  Kurpitsa ja mehupullo menivät sisään vielä helposti, mutta munakoison kanssa oli jo ongelmia. Paksumpi pää ei mennyt sitten millään. Ohuempi pää edellä meni paremmin, melkein paksuimpaan kohtaan asti. Mittanauha osoitti kohdan ympärysmitaksi 28 senttiä, eli halkaisijaksi muutettuna se olisi ollut noin yhdeksän senttiä. Melko hyvin...



Kapteeni koukku ja implanttien sitomisen pulma


Nyt kesä on vihdoin koittanut, ja oleilen itsekin enemmän ulkosalla kuin sisällä tietokoneen ääressä. Siinä yksi syy, miksi päivityksien kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Aurinkoa näkee Suomessa kuitenkin sen verran harvoin, että siitä pitää ottaa kaikki irti. Kannattaa kuitenkin välillä muistaa niitäkin paikkoja, jonne päivä ei paista.

Pihan reunalla hitsauspuikon suristessa muotoutui tällainen kiva käyttöesine. Ei kuitenkaan tullut tällä kertaa omaan käyttööni, vaan oli tilaustyö. Olen muutenkin sen verran poikkeava yksilö, etteivät peppujutut ole minua koskaan kiinnostaneet. Vaikka mistä sitä tietää, ehkä kokeilemisen jälkeen voisi kiinnostaakin. Näitä voisi askarrella joskus joutessaan lisääkin.





Viime aikoina minua on mietityttänyt eräs sitomiseen liittyvä pulma, johon en ole vielä löytänyt oikein hyvää vastausta. Kysymys on nimittäin rintojen sitomisesta silloin, kun sidottavalla on nykyään niin yleiset rintaimplantit, eli "silikonitissit". Ihan puhtaalla järjellä voisi päätellä, että tuskin ainakaan kevyemmät rintasidonnat olisivat niille yhtään vahingolliset. Mutta kuinka paljon implantit oikeastaan kestävätkään ylipäätänsä mitään? Vai onko peräti niin, että implantit ovat lujempaa tekoa kuin ympäröivä kudos, eivätkä poksahda kovinkaan helposti tiukemmissakaan sidonnoissa. Onhan siinä jo nahkakin välissä suojana. Pystyvätkö rintaimplantin omaavat kokeilemaan äärimmäisiä rintoihin kohdistuvia sidontaleikkejä, esimerkiksi sidotuista rinnoista rokottamista? Tietenkin implanteissakin on eroja, ja siinä miten ne on asennettu, rintalihaksen alle vai päälle.


Loppukevennys

Feministi yritti netissä opettaa minulle, että on häpeällistä ja vanhanaikaista, että naisia on esimerkiksi johtotehtävissä paljon vähemmän kuin miehiä. Ilmoitin olevani itsekin suuri feminismin kannattaja, ja olevani asiassa samaa mieltä. Tai itse asiassa jopa sitä mieltä, että naisia pitäisi olla yhtä miesjohtajaa kohden vähintään kaksi.
Sain kuulla olevani sovinisti.

Hmm... Naisia ei voi sitten ymmärtää

Magneettista vetovoimaa

BDSM-baarissa tuli keskustelua vahvojen neodyymimagneettien (ns. supermagneetti) hyödyntämisestä sidontatarvikkeina. Ei siis seinään ruuvattuja koukkuja, vaan kahleiden kiinnitys teräspintaan vahvojen magneettien avulla. Tai miksi ei vaikka auton konepellille, jos sellaista keulakoristetta kaipaa. Magneeteista tuli kuitenkin mieleen eräs toinenkin idea, jota voisi olla mielenkiintoista testata.

Vuosien saatossa romukoppaani on päätynyt useita vanhoja tietokoneen kovalevyjä, joista olen purkanut talteen vahvoja magneetteja. Kekseliäällä Mielikuvituksella näet magneeteista voi saada aikaan vaikka mitä hassua.

Mikä sitten magneeteissa on niin mielenkiintoista? No se, että magneettinen vetovoima kulkee kappaleiden läpi. Voit vetää tai työntää esimerkiksi teräskuulaa vaikkapa seinän toiselta puolelta. Joskus lapsena huijattiin tyhmempiä spiritistisessä istunnossa, että henki se liikutti osoitinta itsekseen laudalla. Ja arvatkaapa mitä pöydän alla oli?

Mutta miltäpä tuntuisi käyttää magneetteja aikuisten leikeissä? Voisiko vahvalla magneetilla liikuttaa sisään työnnettyä teräskuulaa, ja miltä se tuntuisi? Vanhoissa tietokoneen pallohiirissä on kumilla päällystetty teräspallo. Myös ainakin osa golfpalloista tuntuu olevan magneettisia. Tässä ideaa kokeilunhaluisille.

Joulun värit ovat punainen ja musta

Viimeisen kuukauden aikana en ole ollut kovinkaan aktiivisesti koneella. Se ei silti tarkoita, etteikö mitään olisi ollut tekeillä. Syksyn pimeät illat vesisateineen ovat vain pitäneet huolen siitä, että pysyttelen tiiviisti neljän seinän sisällä, mutta samalla se on ollut oiva mahdollisuus rästiin jääneiden hommien hoitamiseksi.

Olen vihdoinkin saanut vuosia suunnitteilla olleen kinkykammion remontin tekeille. Seinää on kaatunut ja uutta kohonnut tilalle. Nyt myös sitä kauan kaivattua lisäeristystä on saatu seiniin. Ei muuten ollut ihmekään, että lämpö ei sisällä pysynyt. Edellinen puusilmänikkari oli "unohtanut" asentaa melkein puolet villoista. No, kalliitahan ne olisivatkin olleet. Mutta voikos parempaa odottaakaan urakkatyöläisiltä. Viimeisen vuoden aikana on tullut kirottua kaikki rakennusalan "ammattilaiset" alimpaan helvettiin kerran jos toisenkin. Hyvää ei näköjään saa rahallakaan, paitsi jos itse tekee (ja jos tekee itselleen). Nykyisellään lämmittimen pöhistessä vieressä, saattaa kammiossa astella aivan T-paitasillaan.
Punainen ja musta näytti sen verran irstaalta ja hienolta väriyhdistelmältä, että se oli aivan pakko valita yleisilmeeksi. Katto, lattia ja listoitukset ovat mustia, ja seinät punaisia. Myös valaistus pitää hoitaa jossain vaiheessa uusiksi, mutta sillä nyt ei ole kaikkein kovin kiire.



Suunnitelmissa on vielä lisätä koko huoneen levyinen poikkiparru katon rajaan, jota voi sitten jatkossa käyttää mitä mielikuvituksellisimpiin roikotuksiin. Tähän mennessä riiputusten kokeilu onkin ollut hieman hankalaa puutteellisin välinein. Vielä on päättämättä, rakennanko sen puusta, vaiko joutilaina olevista teräspalkeista. Keskelle pitäisi kuitenkin saada ainakin koukku, ja varmaan olisi hyvä ostaa jonkinlainen vaijerivinssi tai nostotalja. Katsotaan mitä kaupasta löytyy.
Remontin olisi tarkoitus valmistua jouluksi. Se on vähän niin kuin epävirallinen joululahjani nartulleni. Punainenhan on sopivasti joulun väri. Ja jos sää pysyy samana, niin taitaa olla mustakin.

Tein vielä toisenkin hienon löydön. Kirpparin urheiluvälineistöstä mukaan lähti juniorimittainen pesäpallomaila. Heti sen nähtyäni muistin narttuni pitäneen erityisesti eräästä rajummasta seksifantasiatarinasta, jossa tarinan päähenkilö (nainen) raiskasi äitinsä pesäpallomailalla kostona. Mailan voisikin ottaa käyttöön seuraavassa sessiossa, ja kokeilla josko ripaus rintojen ja reisien välissä liukasteissa uivaa pesäpallomailaa saisi aikaan samanlaista kiihottumista.


VIIMEHETKEN JOULULAHJAIDEA 

(Varoitus! Vain tosikinkyille!)

Kun musta on nykyjoulun toinen pääväri, niin siihen oppiikin hyvin eräs lahjaidea, joka sopii erityisesti eriteleikeistä pitäville pervoille. (Vaikka olenkin asiaa käsitellyt mielessäni, niin en ole tähän päivään mennessä kiinnostunut muista eriteleikeistä, kun nartun spermaamisesta.) Kyseessä on siis lahjaideoista mitä parhain, eli omatekoiset makeiset. Kävimme keskustelua, millaisia lahjoja olisi mukavaa antaa lähipiirille. Makeiset ovat tietenkin aina kivoja, ja omatekoisina niihin tulee enemmän persoonallisuutta (tarkoittaa yleensä palaneen makua).
Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin keksiä, millaisia makeisia tehtäisiin. Marmeladimakeiset onnistuisivat kyllä. Marengitkin ovat helppoja, ja voihan nekin luokitella makeisiksi. Suklaita ei kannata edes yrittää. Myös tikkunekut olisivat mahdollisia. Mutta entäpä jos kokeilisi kerrankin jotain ihan uutta?

Moni varmaan muistaakin koulun kemiantunneilta, että salmiakki eli ammoniumkloridi on suolahapon ja emäksisen ammoniakin neutraloitumisreaktiossa muodostama suola. Kotitekoista salmiakkia, nam nam! Nyt alkaa jo kuola valua. Mutta mistä näitä kemiallisia ainesosia sitten tavallinen tallaaja saa?

No, ainakin moni kissataloudessa elävä on ihmetellyt joskus hiekkalaatikon pistävää ammoniakin lemua. Ammoniakkia muodostuu elimistössä, mutta se yhdistyy hiilidioksidin kanssa vähemmän haitallisempaan muotoon ureaksi. Tämä taas poistuu elimistöstä virtsan mukana. Sankkoon lorotetun virtsan urea taas alkaa hajota bakteerien vaikutuksesta takaisin ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi.
Entäs sitten suolahappo? Suolahappoahan syntyy jokaisen vatsassa osana ruoansulatusta. Salmiakin raaka-aineiden keräämiseksi olisikin hyvä varata kaksi sankoa, toinen ureaa ja toinen oksennusta varten. Paras keräysaika voisikin olla pikkujoulujen aikaan.

Salmiakkia ei tietenkään juuri koskaan syödä puhtaana suolana, vaan se sekoitetaan mm. sokerin ja jauhojen kanssa miedompaan muotoon, ja värjätään mustaksi esimerkiksi E153 väriaineella, eli lääkehiilellä.

Jos joku tuntee syvempää kiinnostusta kokeilla kotitekoisten salmiakkimakeisten valmistusta, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ne onnistuivat, ja miten sukulaiset ovat niitä kommentoineet. 

Fantasiaa ja todellisuutta


Olen listannut itselleni ylös fantasioita ja muita juttuja, joita mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kokeilla, mutta joihin ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuutta. Mistä sitä koskaan tietää, mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi, ja milloin jonkin toteuttamiseen tulee oiva tilaisuus.

Kirjoitin jossain välissä ajatuksiani raskaana olevista naisista http://kinkynautti.blogspot.fi/2013/08/raskaana-olevat-naiset.html, ja kuinka aina silloin tällöin mieleeni pulpahtaa jonkinlainen fantasia heistä. Kuinkas ollakaan, sen jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus fantasiani toteuttamiseen. Mutta kuten yleensä, todellisuus ei kuitenkaan välttämättä vastaa fantasiaa. Kahdeksannella kuulla raskaana olevalla naisella ajattelin olevan iso vatsa, ja ainakin ämpärin kokoiset maitoa täynnä olevat tissit. Mutta näin ei ollutkaan. Tai, no maha oli kyllä iso, mutta kaikilla rinnat eivät kasva raskauden aikana, ja maitokin nousee rintoihin vasta synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen karvas takaisku. Maitoa nyt saa muutenkin helpommin kaupasta, enkä minä sen takia tässä ollutkaan. Toinen seikka fantasioistani poiketen oli luonnollisestikin se, että mitään kovin hurjaa ei siunatussa tilassa pystynyt tekemään. Oikeastaan minut oli kuohittu, enkä ollut sessiossa edes mikään oikea masteri. Leikitin käsistä ja jaloista sidottua naista erilaisilla sauvoilla aloittaen pienimmästä. Isoin sauva oli noin 30 senttiä pitkä ja 6-7 cm paksu patukka. Tuota on tullut käytettyä aika harvoin, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen antanut tuolla sauvalla kenellekään orkkuja.

Tämän jälkeen pääsin vielä nautiskelemaan kunnon takaapäin panosta. Mös tällä kertaa nainen sai orkun. Vaikka nännit ovat kuulema olleet melkein koko raskauden ajan kosketusherkät, taisi kuitenkin niiden venyttäminen sormin panemisen aikaan saada liikkeelle sellaiset kiksit, että laukeaminen oli varsin juhlava.

Todellisuus ei siis mennyt ihan fantasiani mukaan, mutta joka tapauksessa tällainen kokemus on nyt tullut hankittua. Voisi kai sanoa eräänlaiseksi pettymykseksi, mutta ehkä vain mielessäni kuvittelin vähän liikoja. Kivaa kuitenkin oli.

Piilottelua


Joskus tuntuu, että kinkyily on kuin suomalaista perinneurheilua. Etsitään varastosta sopivat sauvat, ja sen jälkeen valitaan keliin sopiva liukuvoide. Ja mitä monipuolisemmaksi urheiluksi kinkyily yltää, sen suuremmiksi kaikenlaisten kisailuvälineiden varastot paisuvat. Tilaa sinällään on, mutta säilytyksessä on aina omat pulmansa.

Katselin viikolla netistä joitain satunnaisia hauskoiksi luokiteltuja videoklippejä. Kuinka mukavan noloa onkaan, kun kesken marttakutsujen perheen lemmikki kipittää keskelle karvalankamattoa järsimän löytämäänsä surisevaa muovihärpäkettä, tai miten äiti juoksee lapsensa perässä, ja yrittää siepata tältä puolimetristä vaappuvaa kaksipäistä tekoelintä, jota piltti pitää hassuna kumikäärmeenä. 
Lemmikeiltä voi suojautua laittamalla lelunsa yöpöydän laatikkoon, mutta jälkikasvulta ne eivät ole sielläkään suojassa. Parempi siis valita jokin lukollinen paikka.

On kuitenkin yksi tuholaisryhmä, joilta mikään ei ole täysin turvassa. Nimittäin äidit. Näköjään ainakin niin pitkään, kun omin avuin liikkumaan kykeneviä ovat. Jos luulet lipastosi alimman laatikon alle jäävän tyhjän tilan olevan hyvä kätkö, olet väärässä. Äideillä on jokin ihmeen kumma päähänpinttymä mennä järjestelemään muiden kaappeja ja sukkalaatikoita, joten tavarasi eivät todellakaan ole siellä turvassa. Kaappien ja lipastojen lukitseminen on eräs keino ehkäistä uteliaiden tutkimusmatkoja, mutta aina sekään ei riitä. "Voisitko tulla aukaisemaan tämän laatikon, kun olen muuten järjestellyt kaiken, mutta en pääse tänne?" Joo, ihan varmaan aukaisenkin. Toinen kiusallinen kysymys tulee heti perään. "Minkä takia tuo laatikko on lukittuna?" Äidit kyllä ymmärtävät, jos jokin paikka on lukittu, niin etteivät lapset ja lemmikit pääse sinne, mutta etteivät äiditkään... Täysin käsittämätöntä.

Kun vain saisin joskus kunnollisen tarmonpuuskan, niin pistäisin oman pornoluolani uusiksi. Vähän pientä pintaremonttia, jotta saataisiin paikasta vähän tunnelmallisempi kammio. Samalla voisin varastoida sinne kaikki leluni ja BDSM-kalusteeni pois muiden silmistä. Nuo "huonekalut" ovat olleet siinä mielessä hankalampia, että kookkaina niitä on vaikeampi piilotella. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut älytä, miksi sängyn alla on taitettava putkirunkoinen keinonahalla päällystetty "tuoli", tai että komerossa lojuva osiksi purettu pöytä ei ole pöytä ensinkään.
Hmm.... Pitäisiköhän ottaakin tästä pieni projekti tälle talvelle...

Se toinen eka kerta

Mielessäni on pyörinyt jo jonkin aikaa ajatus kirjoittaa tuosta ensimmäisestä sessiokerrastani. Ilmeisesti ainakin muutama ihminen on kiinnostunut kuulemaan ajatuksiani, koska minua pyydettiin vierailevaksi kirjoittajaksi toiseen blogiin. Tuo ensimmäinen sessiokerta tuntui hyvältä aiheelta sellaisellekin lukijalle, joka ei ole koskaan lukenut muita tekstejäni. Onhan se tavallaan kaiken alku.


Raskaana olevat naiset

Tässä iässä suurin osa kavereista elää jo vakiintuneessa parisuhteessa, ja useimmilla on myös lapsia. Tuskin on hetkeäkään taukoa, kun taas näkee jonkun tuttavapiirissään kuljeskelevan maha pystyssä tulevaa perheenlisäystä enteillen. Se, joka kokee raskaana olevan naisvartalon eroottisesti kiihottavana, kokee moisen samalla sekä siunauksena, että kirouksena. Mikäs sen mukavampaa, kun katsella kuola valuen pyöreämahaisia (ja tissisiä) tulevia äitejä, ja kuvitella, mahtavatko he olla raskausaikanaan seksuaalisesti tavallista halukkaampia, niin kuin monesti sanotaan. Mutta toisaalta liiallista mielen ja katseiden harhailua pitää kuitenkin ymmärrettävistä syistä yrittää välttää.

Täytyy tunnustaa, ettei itselläni ole vielä kokemuksia raskaana olevista naisista. Kiinnostusta kylläkin löytyisi, joten ladatkaa vain kaikki naiset vauvamasukuvianne nettiin. En pistä ollenkaan pahakseni.

Myöskin raskauden jälkeisenä imetysaikana riittää katseltavaa. ”Haittaako, jos imetän tässä samalla?”
”Eihän toki. Haittaako itseäsi, jos tuijotan tässä samalla tissejäsi?”
En vastusta julkista imetystä. Useimmille se ei ole mitenkään eroottinen asia, mutta myös meitä poikkeuksia on. Tosin jos julkinen imetys pitäisi kieltää sen vuoksi, että joku siitä kiihottuu, pitäisi samalla kieltää myös jalkojen näkyminen jalkafetissi-ihmisten pelossa, sukkahousut sukkahousufetissien pelossa, ja moni muu asia kissoista ja koirista alkaen. (Nämä olivat vain esimerkkeinä. Allekirjoittaneella ei ole kiinnostusta jalkoihin, sukkahousuihin tai kissoihin ja koiriin.)

Vaikka raskaana olevien naisien kanssa voi leikkiä hyvin pitkälle samoin kuin muidenkin kanssa, kannattaa joissain asioissa kiinnittää huomiota varovaisuuteen. Järkikin sanoo, ettei tuolloin naista kannata köyttää vatsan kohdalta ja nostaa roikkumaan kattoon. Mutta myös pienemmät seikat, esimerkiksi virtsarakon tilavuuden pieneneminen masuasukin kasvamisen vuoksi, voi käytännöllisistä syistä vaatia nopeamman irrottautumisen köysistä vessakäyntejä varten.

Raskaana oleville naisille suositellaan seksiä takaapäin ihan käytännöllisistä syistä. Mikäs sen parempaa. Ohjaisin naisen T-kirjaimen mallisen matalan lattiassa seisovan telineen luokse. Asettelen hänet polvilleen sen eteen, ja käsken kumartua siten, että hänen kaulansa on T-kirjaimen keskiosan päällä. Kädet sidotaan hihnoilla molemmin puolin suoriksi sivuille. Kaadan tuoksuvia hierontaöljyjä, ja levitän niitä käsilläni hänen selälleen. Sivelen sitä hänen pyöreälle vatsalleen ja turvonneille utareilleen. Mieleni tekisi sitoa ne, jotta näkisin ne kunnolla pullistuneina. Mutta kontillaan ollessaan ne roikkuvat alaspäin jo muutenkin niin houkuttelevasti. Herätän hänen kiimansa sivelemällä häpyhuulia ja klitorista öljyisillä sormillani. Naisen takapuoli on pystyssä, ja huojuu kotsuvasti kosketusteni mukaan. Se ikään kuin etsii sormiani haluten ahmaista ne sisäänsä.
Kaivan elimeni esiin, ja ohjaan sen hänen sisäänsä. Nautiskelen työntöjeni lomassa puristellen hänen liukkaita utareitaan, ja venytän hänen nännejään. Laukean hänen sisäänsä, ja levittelen ulos valuvaa spermaa häpyhuuliin. Hyvä narttu. Saa vielä nuolla kaluni puhtaaksi ja kiittää astutuksesta.
Vielä vain fantasiana, mutta ehkä joskus todellisuutena.

Raskaushan on olotilana myös kiinnostava vaikkapa lääkärileikkejä ajatellen. Onhan luonnollista, että terveyttä seurataan raskauden aikana. ”Hyvä rouva, olette avautunut jo seitsemän senttiä. Enää ei kestä kauaa.” - toteaa tohtorisetä tehdessään sisätutkimusta rystysten syvyydeltä.