ip blocker

Joulunajan irstailua

Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä takaperin kirjoitinkin. josta pari päivitystä sitten kirjoitin. Se on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin sitten lopulta löytyikin.


Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään laitoksen pystyssä ja vakaana.

Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista. Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin aloillaan.

Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina.  Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin. Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.

Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani. Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä. Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä. Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea, nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.

Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan. Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään pidemmälle.

Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.

Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä. Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää, sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua. Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen, mutta enää se ei tunnu onnistuvan.


Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen squirttaukseen.

Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida enää lisätavoitteita asettaa.

Polyhamppua (ja hyvää joulua!)

Joulutervehdys täältä korvatunturilta!

Kyllä se on maailma muuttunut. Ennen vanhaan tontut tirkistelivät ikkunoista, pukki antoi tuhmille tytöille piiskaa ja ohjasi kiltit tytöt kontilleen. (Siis tiedätte kai pukinkontin, sen missä lahjoja kannetaan?)
Vieläkö muuten joku ihmettelee, mistä juontaa nimitys "pukki"? 🎅



Sitten siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan. Pari vuotta sitten nikkaroin autotallissani venytyspenkkiä, joka on näkyvillä mm. tuossa blogini otsikon taustalla. Tätä rakennelmaa varten tarvitsin tietenkin köyttä, ja senhän piti tietenkin olla luonnonkuitua, koska kirjava muovinen ei jotenkin vain sopinut tunnelmaan. Kaupasta mukaan nippu hamppuköyttä ja kotiin. Mutta sitten huomasin jotain perin outoa. Kuinka ihmeessä hamppuköyden toinen pää näytti aivan kuin se olisi sulanut? Asiaa hieman tutkittuani huomasin, että kyseessä ei ollutkaan hamppuköysi, vaan polypropeenistä valmistettu köysi, polyhamppu, joka jäljittelee luonnonkuitua. Tätä samaa materiaalia on esimerkiksi matoissa, mutta nyt törmäsin ensimmäistä kertaa siihen köysissä.
Pari kuukautta sitten ajattelin hankkia uutta sidontanarua, ja tulin ajatelleeksi, että mahtaisiko samaa polyköyttä löytyä myös ohuempana sidontaan sopivana. Ja pitkän etsinnän jälkeen tuoltahan sitä löytyi: https://www.mototrade.fi/tuotteet/veneily/koydet/2805/
Kelojen koko ja hinta voi vaihdella ajoittain. Omani sain aika edullisestikin.


6 mm Polyhemp. Kuten näkee, materiaali jäljittelee hamppua
karvoja myöten, mutta on kuitenkin keinokuitua, kuten
sulatettu toinen pää osoittaa.


Polyhamppu tuntuu käsissä erehdyttävästi luonnonmateriaalista, eikä koehenkilöistä vielä yksikään ole hoksannut sitä keinokuituiseksi, ennen kuin ovat nähneet sulatetut päät. Ilmeisesti materiaali ei ole kovin tunnettua kinkypiireissä, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kompromissi niille jotka pitävät luonnonkuidun tuntumasta ja ulkonäöstä, mutta joille keinokuidun ominaisuudet pesunkestävänä, ei allergisoivana jne. olisivat tarpeen.


Hyvää joulua kaikille!

Haluaa irstasta meininkiä

Tämä syksy on ollut siinä mielessä inhottava, että viimeisen parin kuukauden aikana ylläni on pyörinyt jonkinlainen flunssakierre. Kun yhdestä taudista alkaa paranemaan, niin heti perään on tulossa uusi. Ja sen jälkeen kolmas ja neljäs. Tällä hetkellä olo on taas aavistuksen verran parempi, mutta en vieläkään uskalla toivoa liikoja.

Tervehtymiseen liittyy myös eräs juttu. Kun on viikon tai pari ollut siinä kunnossa, että mitään ylimääräistä ei jaksa tai pysty tekemään, herkut eivät maistu eikä seksiäkään jaksa ajatella, niin sitten olon parantuessa mielessä alkaakin pyöriä jos jonkinlaisia kummallisia ajatuksia. Ihan kuin keväällä, kun pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntee olevansa taas voimissaan.



Ei varmaan tarvitsisi häpeillä tunnustaa olevansa pervo? Joskus vaan tuntuu siltä, että keikesta ei halua kuitenkaan kaikkien kanssa jutella vapautuneesti. Tai ei pysty. Mutta joskus käy niin, että joku muu ottaakin asian puheeksi, ja sitten saattaakin saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisen keskustelun. Vaikkakin tunnelmaa voi hieman vaivaannuttaa se, että muut saman pöydän ympärillä tuijottavat hiljaa ja ihmettelevät. Silloin alkaa taas ajatella, että pitäisiköhän tässä olla taas hiljaa. 😀

Jokin aika sitten kävi niin, että minut  houkuteltiin keskusteluun lempiaiheistani. Kun olen jotenkin tottunut siihen, että samooista jutuista pitäviä naisia on hyvin harvassa, niin tämä oli kyllä positiivinen ja piristävä kokemus. Jos itse ajattelisin itseäni naiseksi,  niin vaatisi rohkeutta kertoa jollekin melkein tuntemattomalle, että pitää siitä kun joku tunkee nyrkkiä sisäänsä, tai ylipäätään siitä venymisen tunteesta, kun leikitetään leluilla jotka ovat jo melkein liian isoja.

Nyt sitten olon parantuessa ovat mielessäni pyörineet vaan tällaiset jutut. Haluaisin päästä sessioimaan sellaista sessiota, jonka teemana olisi rehellisen suoraan sanottuna vaan leikittää ja venyttää pimppaa. Venytellä sormilla, käsillä, suurilla leluilla. Ei kuitenkaan orgasmikeskeisesti. Se muuttaa jotenkin leikin luonnetta asettamalla rajoja sille, millä intensiteetillä ja mihin kohtaan milloinkin olisi koskettava.

Hyvä seksi, parempi mieli

Tänään on ollut hyvä ja keveä olo. Kirjoitin viimeksi tuhmasta fantasiasta, joka alkoi pyörimään päässäni kesken vaniljaisempien esileikkien. Ja miten kuumottava olotila siitä syntyi, ja miten fantasia äkisti katkesi.
Eilen illalla fantasia ei enää ollutkaan fantasiaa. Se muuttui todeksi, ja miten hyvää se olikaan. Ja oloni oli niin kiihottunut monessakin ulottuvuudessa, että jouduin jo jarruttelemaan menoani, ettei se kaikki kiva olisi loppunut liian nopeasti. 😏






Juttelimme pikkunartun kanssa suhteestamme, ja miten sitä voisi kehittää, mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Sadomasokismi on jotenkin vaikea aihe puhua. Tarkoitan, että ajatuksiaan siitä on niin vaikea pukea sanoiksi. Ja vaatisi ehkä senkin, että useita asioita pitäisi miettiä pitkään, ennen kuin niistä pystyy kunnolla mitään sanomaan. Välillä tuntuu, että puhutaan ihan eri asioista, ja sitten taas tulee mieleen, että ehkä vain ymmärrämme toistemme käyttämät termit eri tavoilla, vaikka tarkoittaisimmekin samaa.


Puhuimme myös siitä, pitäisikö nykyistä sessioasetelmaa jollain tavalla murtaa. Ei niin rajattua aikaa ja paikkaa. Tuhmailua voisi olla enemmän keskellä arkea ilman pitkiä valmistekuja ja pohdintoja siitä mitä, missä ja milloin tehtäisiin. Vaikka etukäteen valmistautumisessa on puolensa, esimerkiksi että on selkeä suunnitelma mitä aikoo tehdä ja mitä varusteita tarvitaan, voi valmistautuminen myös stressata. Ehkä on helpompaa toimia spontaanimmin sopivan tilaisuuden tullen.


Olen miettinyt piiskaamista. Minulta kysyttiin siitä bileissä, mitä tykkään piiskaamisesta. Jotenkin tuntuu, että piiskaaminen ja sitominen ovat niitä asioita, joista kaikkien oikeiden kinkyjen kuuluu pitää. Miksi en sitten itse juurikaan välitä piiskaamisesta? Mitä se antaa sellaista muille, mitä en itse siitä saa?
Yritin pohtia asiaa, ja luulen keksineeni vastauksen. Itse asiassa se, etten suuremmin välittäisi piiskaamisesta, ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Jutun jujuna voikin olla se, MITEN piiskaamisen tekee.
Kun katselen sivusta muiden piiskausleikkejä, mitä näenkään? Näen pari henkilöä, joista toinen uikuttaa kivasti, mutta yleensä turhan harvoin. Näen piiskaajalla kädessä nahkaisen läpsyttimen tai jonkun ohuen tikun, jolla LÄPSÄISTÄÄN toista takapuolelle puolen minuutin välein. En voi tietää miltä se vastaanottavasta osapuolesta tuntuu, mutta itselleni se on kiihottavan sijaan melkeinpä epäkiihottavaa. Se mikä mielikuvissani on piiskaamista, ja mille syttyisin, on visuaalisesti rajumpi toiminta. Se, kun jotakuta läimäistään niin että kuuluu kunnon läiskähdys, ja miten persenahka hyllyää vielä hetken lyönnin jälkeenkin. Ehkäpä joku lukijani tunnistaa käyttäneensä tai olleensa vastaanottamassa piiskausta kettingillä? Jep muistelen teitä lämmöllä. :D
Mutta tässä palataan toiseen ongelmakohtaan. Kaikki eivät halua niin kovaa käsittelyä. Mitä sitten olisi tehtävissä, että molemmat nauttisivat tilanteesta?
Ehkäpä ongelmaan löytyisi ratkaisu sopivista välineistä. Pitäisi etsiä jotain, jolla voisin lyödä kovaa, mutta joka olisi sopiva myös vastaanottajalle. Hmm... kokeilisiko ensimmäiseksi vaikka kärpäslätkää..?

Ajatuksia ja fantasiaa rajummasta menosta

Koska viime aikoina ei ole tapahtunut mitään kovin tavanomaisesta poikkeavaa, tai ainakaan sellaista mistä voisin kovin vapaasti kertoa, on kirjallinen antini jäänyt melko vähäiseksi. Pitäisi kai tehdä jotain huimaa, että uutiskynnys ylittyisi. Tai saada muuten vaan aikaiseksi jotain erikoisempaa. Ketä kiinnostaa kuunnella tai lukea jatkuvasti samaa toistoa? Tai ketä kiinnostaa kuunnella kun yritetään keksimällä keksiä asiaa jostain sellaisesta, mikä oikeasti ei kiinnosta ketään? Sitä varten on Facebook. 😀 Ja siksi en enää käytäkään Facebookkia. 😎



Puhuttiin rajummasta menosta. Siitä, että voisi satuttaa toista kunnolla. Sellaista ei ole ollut hetkeen. Jotenkin vuosien aikana elämäntilanne on pakottanut olemaan kiltimmin, ja on jo melkein unohtanut miten ollaan tuhma. Mutta mihinkä sitä koira karvoistaan pääsisi. Välillä vaan tulee mieletön himo, sellainen että tekisi mieli toimia rajusti. Normaalia rajummin. Satuttaa oikeasti. Eroottisella tavalla.



Makasimme eräänä iltana Pikkunartun kanssa sängyssä. Valot oli jo sammutettu, ja jotenkin se tilanne ajautui siihen, että hyväilimme toistemme vartaloita. Tai ainakin minä hyväilin. Ja lopulta käteni vain eksyivät vatsan kautta reisien päälle ja siitä jalkojen väliin. Tällä kertaa tunsin jo heti aluksi runsasta kosteutta. En mahda sille mitään, että sellainen kiihottaa minua suuresti. Hieroin varovasti sormillani, ja annoin niiden painua sisään. Levitin hieman kosteutta sormillani. Vedin ne ulos ja annoin käteni liukua ylös niin että kämmeneni ja sormeni kulkivat koko pituudeltaan klitoriksen yli. Sitten käteni liukui takaisin alas ja sormeni upposivat jälleen hänen sisäänsä. Se tuntui kiihottavan häntä, ja vähitellen tuo käden liike muuttui nopeammaksi, sormet painuivat syvemmälle ja niitä oli useampia. Toinen käteni oli Pikkunartun niskan alla. Koukistin sitä niin, että hänen kaulansa jäi puristuksiin kyynärtaipeeseeni. Se ei ollut varsinaista kuristamista, enemmänkin vain aloillaan pitämistä.

Pikkunarttu pyysi minua naimaan itseään. Olin jotenkin uppoutunut tunteeseen, ja tuo pyyntö katkaisi ajatukseni. Tilanne katosi, ja olin ehkä hitusen häkeltynyt. Sen jälkeen naimme, mutta jollain tasolla en ollut vielä päässyt loppuun.

Ajattelin edelleen tuota tilannetta. Se oli aitoa spontaania kiihkoa. Olisin jatkanut sormillani rajummin ja syvemmälle, otteeni hänen kaulansa ympärillä olisi tiukentunut. Oikeastaan olisin halunnut pyöräyttää hänet ympäri kontalleen, työntää sormeni hänen sisäänsä ja venyttää häntä auki niin että se olisi tehnyt kipeää, ja olisin nainut häntä samalla. Lauennut hänen sisäänsä, mikä luultavasti olisikin tapahtunut varsin pian. Mutta jotenkin tuntuu, ettei pippelissäni olisi ollut riittävästi. Ei ise ole pieni, mutta tässä tilanteessa olisi kaivattu enemmän.
Olisin halunnut sitoa Pikkunartun kontalleen, tukkia hänen suunsa, ja naida häntä valtavalla strap-onilla. Meillä olisi sopiva lelu, jos sen vain saisi jotenkin kiinni valjaisiin. Ja panna sitten syvälle ja kovaa. Tarttua kiinni rinnoista ja vetää vastaan niin että lelun pää iskeytyisi kunnolla pohjaan aina uudestaan ja uudestaan.
Olisi tehnyt mieli olla julma ja ilkeä. Tuottaa kipua.

Millainen on hyvä suihinotto?

Olen ollut jo pitkään vähän hukassa tämän kirjoittelun kanssa. Milloin ei vaan jaksa, milloin ei ole mitään sanomista. Ja samalla tuntuu, että toisaalta olisi tuhat ja yksi asiaa sanottavana. Mutta kun mistään ei niin paljoa, että siitä saisi edes kunnon päivitystä aikaiseksi.
Mutta miksi kirjoitelmien pitäisikään olla pitkiä? Ehkä on helpompi päästä vauhtiin, jos ei aina aseta itselleen niin paljoa vaatimuksia. Ehkä ajoittain onkin hyvä palata perusasioihin, tehdä elämästään helpompaa sen sijaan, että yrittäisi vain koko ajan kovemmin.


Millainen on hyvä suihinotto?

Laadukkaita keskustelusivustoja seuratessa huomaa aina silloin tällöin jonkun kysyvän, millainen on hyvä suihinotto. Tai no, olivat ne sivustot sitten laadukkaita tai eivät, mutta itse asiassa tuo on mielestäni ihan hyvä kysymys. Ainoastaan vastaamisen osalta ongelmana on se, että mieltymyksiä on hyvin monenlaisia. Vakiintuneiden kumppaneiden kesken olisi helppoa heittäytyä kokeilemaan ja opettelemaan asioita kuin teini-ikäiset konsanaan. Kysellä, kokeilla, erehtyä, onnistua ja oppia.

Itse pidän oikeastaan kahdenlaisesta suuseksistä. On sitä rajua suuhun panemista, mutta siinä ehkä kontrolloin itse toista niin paljon, että osaamisella ei ole edes paljoa merkitystä.
Sitten on toisenlainen suihinotto, sellainen perinteisempi nautiskeluversio.

Luulisin ainakin itse, että ei ole kovin yllättävää, jos sanon pitäväni eniten pitkäkestoisesta hemmottelevasta suihinotosta? No, itse kuvittelisin ainakin useimpien pitävän pitkistä nautinnollisista hetkistä, mutta miksi niin monella suuseksin antajalla oletusasetuksena on kova jyystäminen ja nopea laukeaminen? Vai olenko minä vaan outo, kun minä tykkään enemmän siitä matkasta, kuin siitä että on nopeasti perillä? Entä miksi suuseksissä käytetään lähes poikkeuksetta käsiä? Eihän se ole suuseksiä, se on runkkaamista. Vaikka ei tietysti mikään estä runkkaamasta samalla, mutta se vaan ON eri asia. Jos pyydät suuseksiä, ja toinen alkaa vatkata kädellään kahden nuolaisun jälkeen, niin saatko silloin mitä halusit? Mitä tähän sanoo kuluttajasuoja?

Minusta on kiva saada ihan täysin omistautunutta hemmottelua. Sellaista, mitä yleensä saa vain henkilöltä, joka aidosti haluaa miellyttää minua. Se ei tarkoita vain mekaanista suorittamista vaan siinä on mukana myös kutkuttava ja kiusoitteleva tunne.
Ei kai se lopulta vaadi mitään ihmeellistä. Jos vaikka nainen konttaisi eteeni keimailevasti hymyssä suin, ja alkaisi sanaakaan sanomatta availemaan housujeni nappeja. Ja katsoisi välillä silmiin, ja vaikka kertoisi vihjailevasti, mitä hänellä olisi mielessään. Se olisi sellaista kiihottavaa esileikkiä.
Kalun esille saatuaan hän voisi varovasti kosketella sitä, vaikka silittää sitä poskeaan vasten, nuolaista vähän varresta, näykkiä huulillaan palleja, ja voisi taas kertoa, mitä hänen tekisi mielensä tehdä. Ja sitten niin mielelläni kokisin sellaista, että niitä käsiä ei juurikaan käytettäisi.
Nuollaan vartta ja hepin päätä, otetaan pelkkä pää varovasti suuhun, ja pyöritellään kieltä sen ympärillä, ja välillä niin syvään kuin pystyy. Hitaasti hyvää tulee.
Ja voi siinä samalla tarjota myös muita visuaalisia kiihokkeita. Voi vaikka availla paitansa nappeja, paljastaa rinnat ja leikkiä niillä. Rintojen kosketus esimerkiksi reisien ihoa vasten vo tuntua kihottavalta. Joissakin asennoissa voisi olla mahdollista, että suihinoton aikana nainen leikkisi samalla itsellään, tarjoten visuaalista lisäkivaa. Me miehet olemme usein enemmän visuaalisten kiihokkeiden perään kuin naiset.

Jos puhutaan parhaimmasta mahdollisesta suikkarista, niin se olisi sellainen jossa voisi pitkän aikaa pysytellä ihan laukeamisen partaalla. Mutta sellaisen onnistuminen vaatisi jo tosiaan toisen tuntemista suhteellisen hyvin. Mutta pitkälle pääsee jo noilla muillakin tavoilla.

Laukean suuseksissä aika usein suuhun, mutta myös kasvoille laukeaminen olisi kivaa, lähinnä visuaalisista syistä. Mutta siihen ainakin tarvitaan jo käsiä, joko omia tai toisen.


Olen ollut liian laiska. En ole viime aikoina juuri edes vaatinut suuseksiä, saati sitten vaivautunut edes opastamaan toista taidoissa kehittymisen suhteen. Sellaisia asioita, että mikä minusta tuntuu hyvältä ja missä olisi vielä kehittämisen varaa. Mutta kun asia oli kerran mieleeni juolahtanut, ja olin sitä hetken aikaa jo päässäni pyöritellyt, niin äkkiä tuollainen kiva koulutustapahtuma alkoikin kiinnostamaan varsin paljon.
Seuraavan tilaisuuden tullen harrastimme molemmin puoleista suuseksiä. Minä ensin antavana osapuolena, ja hetken huilaamisen jälkeen vaihdoimme vuoroa.
"Hitaasti. Tee leikitellen ja nautiskellen. Ei ole mihinkään kiire. Älä käytä ollenkaan käsiä."
Varsin kiihottavaa ja nautinnollista suuseksiä, ja vaikka tavoitteena ei ollutkaan laukeaminen vaan pitkä nautinto, niin lopulta tuolla tavalla rauhallisesti ja leikitellen annettu nautinto oli vain liikaa...

Vielä elossa

Edellisestä kirjoituksestani onkin taas mennyt jo jonkin aikaa. Ei vain ole löytynyt oikein motivaatiota kirjoittaa, eikä kyllä oikein mitään järkevää sanottavaakaan. Kumma kyllä, silloin kun en kirjoita, enkä ole käynyt edes postiani lukemassa, huomaan saaneeni enemmän kommentteja ja palautetta kuin viimeiseen pariin vuoteen yhteensä. Olen kuin jokin taustalla paasaava radio, johon kukaan ei oikeastaan edes kiinnitä huomiota, ennen kuin se yllättäen hiljenee. :)


Tässä talven ja kevään aikana on kyllä tullut sessioituakin. Lähinnä on tullut kokeiltua uusia juttuja, ja niiden onnistumisesta ja lopputuloksesta voi olla tietenkin montaa mieltä. Osa jutuista kun on toiminut, osa taasen ei niin hyvin. Vaikka joku ehkä haluaisi kuulla, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miksi, niin ajattelin kuitenkin kertoa vain niistä paremmin menneistä jutuista.


Tulin kokeilleeksi ensimmäistä kertaa kunnollista riiputussidontaa. Sellaisten tekeminen on kiinnostanut aina jossain määrin, mutta mahdollisuutta niiden tekemiseen ei juurikaan ole ollut. Ilmassa roikottamisessa on jotain barbaarista tai eläimellistä, miten vain haluaa asian mieltää, mutta toisaalta se sopiikin hyvin genren tunnelmaan. Asennoksi valikoitui ylösalaisin riiputtaminen sidotuista jaloista. Ajattelin jalkojen kestävän vähän paremmin riiputtamista, vaikka amatööriltä roikutuksen aikaansaamiseksi tuhrautuisikin vähän enemmän aikaa. Vaikka se riiputuksen mukavuus varmaan oleellisesti on kiinni myös itse sidonnasta. Hyvä sidonta jakaa paineen tasaisesti, ja hyvä pehmeä köysi ei paina tai hierrä. Käyttämäni sidontaköysi ei nyt ehkä ollut ihan parasta mahdollista, mutta sen ostamisessa tuli jo hieman kiire... Pitäis muistaa tehdä ostoksia hyvissä ajoin vaikka jemmaan, niin välineitä löytyisi sitten kun niitä oikeasti tarvittaisiin.
Netistä oli yllättävän vaikea löytää riiputtamiseen sopivia sidontoja. Kyselin myös asiasta parilta kokeneemmalta sitojalta, mutta kovin paljoa apua ei siitäkään tullut. Kun kaikki eivät edes harrasta riiputuksia, ja toiset suosivat vähän erilaisia sitomistapoja.
Lopulta kuitenkin löysin muutaman sidontaohjeen, joita testailin ensin ihan itsekseni. Itse sidonta oli periaatteessa yksinkertainen, ja pian hilasin jo itseäni väkipyörän avulla kohti kattoa yhdestä jalasta roikkuen.
Samalla myös tuli testattua roikottamiseen käytettävien kattosilmukoiden ja muiden osien kesto. Kun itse noin 75-kiloisena yhdessä köydessä rimpuillessani en saanut köyttä tai lenkkiä pettämään, niin kahden köyden pitäisi kyllä yhdessä kyetä kestämän itseäni paljon köykäisemmän neidon rauhallinen riiputus.

Sidonta oli periaatteessa helppo, ja suhteellisen mukavan tuntuinen. Minua olisi kiinnostanut tehdä moniakin juttuja tuon riiputuksen aikana, vaikka sellaisista olisi pitänyt varmaan sopia etukäteen. Ehkä jossain vaiheessa tätä kokeillaan uudestaan. Pienenä variaationa voisi kokeilla myös riiputtamista sekä jaloista että käsistä yhtä aikaa. Oikeastaan mieleni tekisi kyllä kokeilla myös riiputtamista pelkästään sidotuista käsistä tai vaikka rinnoista, mutta sellaisia pääsee kokeilemaan ehkä joskus toiste.


Joskus on kivaa lähteä kokeilemaan uusia juttuja, vaikka aluksi suhtautuisikin niihin varauksella. Minusta on ihan kivaa läimäytellä avokämmenellä pakaroita tai riippuvia rintoja, mutta kasvoille läimäyttäminen on ollut sellainen asia, jonka suhteen olen epäröinyt. Lähinnä kai olen ollut hyvin varovainen, ettei vahingossakaan jäisi jälkiä, tai ei osuisi arkaan paikkaan kuten silmään. Mutta toisaalta uusia juttuja voi lähteä kokeilemaan varovaisesti, ihan kevyesti.

Kun tapahtumasta on jo jonkin aikaa, en muista ihan tarkalleen miten homma meni. Olimme pesuhuoneessa, Pikkunarttu pukeutuneena seksikkäisiin avosukkahousuihin, puseroon ja lyhyisiin platform-kenkiin. Minulla oli SS-univormu, jota emme ole oikeastaan käyttäneet juurikaan sessioissa, vaan se on ollut enemmänkin bileasu pukeutumiskoodin omaaviin kinkytapahtumiin. Sidoin Pikkunartun kädet selän taakse köydenpätkällä, mutta muutoin esimerkiksi jalat jätin vapaiksi.
Kysyttyäni ensin oliko hän valmis aloittamaan, ja saatuani siihen myöntävän vastauksen, painoin hänet polvilleen lattialle edessäni. Pesuhuoneen lattialämmitys piti kaakelit miellyttävän tuntuisena paljastakin ihoa vasten. Pitelin vasemmalla kädelläni kiinni Pikkunartun hiuksista, ja hetken odoteltuani läimäytin oikealla kevyesti häntä poskelle. Oli hankalaa arvioida oliko läimäys edes riittävän kova, mutta tarkoitus olikin saada aikaan enemmänkin henkisen kuin fyysisen puolen kokemus. Tuon kevyen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu katsoi minuun lähinnä murhaavasti ja puhalsi ilmaa uhmakkaasti, samoin kuin joku sonni piirretyissä elokuvissa ennen päälle ryntäämistään. Siis siten, että ilma oikein sihisi kiukkuisesti ulos tullessaan. Vaihdoin kättä, ja läimäytin samalla tavalla toiselle poskelle. Läimäytys ei taaskaan ollut kova, mutta ehkä sekin vähä tuntui nöyryyttävältä. Läimäys uudelleen oikealla, taas vasemmalla ja sama uudestaan. Kuudennen läimäyksen jälkeen Pikkunarttu puhkesi itkemään.
Olimme hetken nojautuneena toisiamme vasten, silittelin Pikkunarttuni hiuksia ja lohdutin. Muistan ajatelleeni, että olipa ihmeellistä miten nuo muutama kevyt läimäytys oli rikkonut täysin sen melko uhmakkaankin luonteen, millainen hän tyypillisesti on. Tuon jälkeen tuntui kuin käsissäni olisi ollut sulaa vahaa, jotakin jota muokata täysin oman haluni mukaan.

Tuon rauhoittavan hellyttelyhetken jälkeen olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Pikkunartun ollessa edelleen polvistuneena lattialle suoristauduin ja availin nappejani. Kaluni ei ollut vielä täydessä seisokissa, mutta ohjasin sen pikkunartun suuhun, ja käskin imemään oikein kunnolla. Eikä siihen tarvittukaan kauaa, että olin jälleen täydessä mitassani. Mutta tällä kertaa en päästänytkään niin vähällä, vaan ohjailin rytmiä ja syvyyttä hiuksista kiinni pitämällä. Kylpyhuoneessa touhutessa kun ei vahinkojakaan tarvinnut pelätä, niin kerrankin sain ottaa tilanteesta täyden ilon irti. Täytyy sanoa, että todellakin tunsin nauttivani siitä suuhun naimisen tunteesta ja näkymästä. Pakotin toistuvasti kaluni niin syvälle kuin se oli mahdollista, vaikka toinen yrittikin vetää suutaan kauemmas liman valuessa pitkin leukaa ja ripsivärien levitessä kyynelten mukana kasvoille. Kalu vain painui kiinni nielun takaseinään, eikä mennyt enää pidemmälle. Olisi tehnyt mieli kääntää päätä taaksepäin kurkun suoristamiseksi, ja käskeä nielemään se. Painaa kalu kokonaan niin syvään, että olisin nähnyt sen liikkuvan kurkussa. Vedin sen ulos Pikkunartun kakoessa limaa lattialle ja haukkoessaan henkeään, ja läimin häntä kasvoille kalullani. Työnnyin sisään yhä uudestaan ja uudestaan. Fyysinen tunne ja näkymä yhdessä oli hyvin kiihottava, ja olisin mielelläni työntynyt syvään, lauennut nieluun ja nainut kunnes laukeamiseni olisi ohi, mutta sellainen olisi voinut olla liian rajua, ehkäpä vaarallistakin.
Tätä haluaisin ehdottomasti lisääkin. :)