Erotiikannälkä valvottaa

Heräsin yöllä, enkä saanut enää nukutuksi. Erotiikka on pyörinyt viime aikoina mielessä ihan liikaa. Kaipaisin jotain tuhmaa henkistä tyydytystä. Tai no, myös fyysistä. Kaipaisin kunnon limaista suuseksiä, nuolemista, lutkutusta, rivoa ja pervoa kasvojen tahrimista ja syvään työntymistä. Kaipaisin myös sitä pehmeää tunnetta käsissäni, kun saa leikkiä toisen erogeenisillä alueilla öljyn liukastamien käsien kanssa. Ja kaikkea muutakin.

Kokeilin taas seuranhakua. Jokin siinä tuo minulle mieleen radiolähetykset, tiedättekö, ne joissa soittaja on odottamassa linjoilla.

Radio: "Ja sitten meillä on linjoilla seuraava soittaja. Haloo, täällä radio, kuka siellä?"
Soitaja: "-----"
Radio: "Haloo, olette suorassa lähetyksessä...?"
Soittaja: "----"
Radio: "Jahas, ja soittaja taisi pudota linjoilta."

Viime aikoina on käynyt useamman kerran tuohon tyyliin.

Joku: "Hei! Kuulostat aika mielenkiintoiselta. Asutko siis täälläpäin?"
Minä: "Moi, kyllä asun. Olipa kiva että vastasit. Millaisista jutuista sinä pidät?"
Joku: "----"
Minä: "Haloo???"
Ehkäpä viestittelijä ei halunnut minun asuvan samalla suunnalla? 😕

Joku: "Hei! Nuori tyttö täällä. Olisitko kiinnostunut tapaamaan?"
Minä: " Hei, ja kiitos vastauksestasi. Millaista kuviota olet etsimässä?"
Joku: "-----"
Minä: "Haloo?"

Näissä jaa aina miettimään, onkohan toinen lopulta edes saanut vastaustani. Vai onko vastaukseni mennyt roskapostikansioon, vai kalasteleeko joku vain jostain ihme syystä ilmoittelijoiden sähköpostiosoitteita. Hmm. Tämä on aina niin outoa.

Suuorja

Meinasin viettää tänään leffailtaa. Huilata vähän, ottaa lasillisen punkkua ja hyvää ruokaa television ääressä. Samalla tekisi kyllä mieli jotain tuhmaa...


Olen miettinyt, löytyisikö jostain verkkokaupasta sellaista pään ympärille kiinnitettävää hihnastoa, eräänlaisia suitsia, joka jättäisi suun vapaaksi. Ja myös jonkinlaista strap on - tyylisiä valjaita, vatsan ja reisien ympäri kiinnitettäviä, jotka voisin pukea itselleni, ja joihin nuo suitset voisi kiinnittää. Olisi kiihottava ajatus katsella vaikkapa pornoa, samalla kun suitsiin ja valjaisiin kytketty suuorja miellyttäisi minua koko osaamisellaan, pääsemättä pakoon. Ja kuinka tarpeen vaatiessa voisin ohjata ja kannustaa vaikkapa pitkän piiskan avulla paljaille pakaroille läimäytellen.

Miten kiva olisikaan nauttia pitkäkestoisesta rauhallisesta hemmottelusta, tuntea lämpimän suun työskentelevän kaluni kimpussa tai imeskelemässä ja nuoleskelemassa pallejani, jotka olisivat yltä päältä kuolassa. Jos mielihyvä kasvaisi liian suureksi, tarttuisin toista hiuksista vetäen suun kaluni ympäriltä, laueten kasvoille ja omaan syliini. Sen jälkeen voisin nauttia siitä, kuinka suuorja nuolee kaluni ja syliini puhtaaksi, ja jatkaa sitten hellävaraista työtään herätellen kaluani uudelleen juhlakuntoon. 😋

Kuinkahan pitkään työlleen omistautunut suuorja voisi tuollaista jatkaa? Tunnin? Vaiko pari?

Kevyempi sidontafantasia

Minulta kysyttiin eräänä päivänä fantasioista, millaisia fantasioita minulla on. Yllättävää kyllä, vaikka sitä ei äkkiseltään blogiani lukemalla arvaisi, niin minulla on fantasioita myös pehmeämmistä ja kevyemmistä asioista. Ja vaikka monet niistäkin ovat tähän aihepiiriin kuuluvia, niin niistä ei ole tullut juurikaan kirjoitettua. Ovatkohan ne sitten jotenkin liian henkilökohtaisia? Ehkä niistä kertomalla paljastaa liikaa itsestään, niitä hävettyjä ja vaiettuja vaniljapuolia?  😆
No, ehkä uskaltaudun jakamaan sellaisen kanssanne.

***

Fantasia alkaa siitä, kun eräs minulle entuudestaan vain tavanomaisemmasta kanssakäymisestä tuttu nainen kääntyisi yllättäen puoleeni hieman erikoisemmassa ja luottamuksellisessa asiassa. Häntä kiinnostaisi kokeilla sidottuna olemista, mutta äkkiseltään jonkun löytäminen sellaiseen voi olla vaikeaa, etenkin jos on uusi tällaisissa asioissa. Ellei sitten satu jo valmiiksi tuntemaan jotakuta joka harrastaa tällaisia.

Köysikokeilu? Miksipä ei. Vaikka en itsekään ole köysien kanssa kovin kokenut, mutta kyllä varmasti osaan riittävän monta sidontaa ensikertalaiselle introksi.
Fantasia hyppää yli tylsät vaiheet. Saavun hänen asunnolleen varusteitteni kanssa. Minulla on laukun täydeltä erilaisia köysiä, ja jokunen muukin sidontoihin käyttökelpoinen apuväline. On kesä. Ilma on aurinkoinen ja lämmin.
Juomme kupposelliset teetä ja rupattelemme ensin niitä näitä. Tunnelma on hivenen outo ja jännittävä. Normaalisti kumpikaan ei varmaan puhuisi säästä niin hartaasti ja analyyttisesti.

Miksi fantasioissani melkeinpä välttelen asiaan menemistä? Onko kutkuttava odottaminen kiehtovampaa kuin suoraan toimintaan meneminen?

Vasta kun kupin pohjalta ei enää löydy teetä vaikka sitä kosteusmittarin kanssa etsisi, saamme tilanteen jollain tavalla etenemään.
-Miten on, haluatko kokeilla niitä sidontajuttuja?
Käymme läpi vielä juttuun liittyviä asioita. Turvallisuusasioita, muuta huomioitavaa, ja miten sidonta itsessään voi olla neutraali tapahtuma, eikä sinällään vaadi alastomuutta. Neuvon valitsemaan sopivat vaatteet. Ei mitään löysää köysiin sotkeutuvaa, eikä liian liukasta, koska köydet eivät silloin pysy paikoillaan. Kuvittelen jotain kohtalaisen epäeroottista, kuten musta tekninen kerrasto tai vastaavaa. Niin, ja ettei kannata pitää kaarituellisia liivejä. Ne kun voivat painaa ilkeästi tai sitten vaikka rikkoutua.

Fantasiani ovat joskus häiritsevänkin pikkutarkkoja kaikkine yksityiskohtineen. Mutta juuri ne tekevät siitä jollain tavalla todellisemman ja elävämmän.

Aloitan jonkinlaisella rintakehäsidonnalla, vaikkapa sellaisella, joka muodostaa rintakehälle pentagrammikuvion. Sitoessa tietenkin joutuu koskettamaan toista jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi se on aika neutraalia. Mutta sitten tulee myös sellaisia hetkiä, joissa joutuu miettimään soveliasta tapaa.  Kuten esimerkiksi vaikka köyden vetäminen rintojen välistä, kun se on saatava pujotetuksi rintojen alapuolella kireällä olevan poikittaisen köyden alta. Jätänkö poikittaisen köyden niin löysälle, että saan pudotettua toisen köyden sen alta. Vaikkakin siinä on se vaara, että koko sidonta hajoaa käsiin. Vai vienkö köyden rinnan ohi kyljelle, ja vedän sen oikeaan paikkaansa kun se on ensin saatu pujotetuksi toisen alta? Vai sanonko jo etukäteen, että nyt joudun menemään hetkeksi vähän yksityisalueelle, ja teen pujotuksen niin kuin se yleensä tehdäänkin?
Minusta on kiinnostavaa katsella rintojen puristuvan köysien väliin, vaikka sitten kangasta onkin edessä. Mutta eikö pieni vilkuilu nyt sallita sitojalle? Vain sokea sitoja ei vilkuile, mutta hän käyttääkin sitten käsiään silminään. 

Rintakehäsidonnan jälkeen on jalkojen vuoro. Haluaisin sitoa ne koukistettuina, kummankin erikseen. Tässä sidonnassa usein tulee kiinnitettyä huomiota vaatteisiin. Etenkin, jos koukistetun jalan polvitaipeeseen jää vähänlaisesti tilaa, on köyttä hankala pujottaa lopuksi välistä, koska se eksyy helposti jonnekin väljien vaatteiden sekaan.
Tarkoituksena olisi tehdä Hogtie -tyyppinen sidonta, jossa sidottava makaa lopulta mahallaan, jalat koukussa selän takana ja kädet suorina ja sidottuina kiinni nilkkoihin. Luultavasti haluaisin sitoa myös hiukset köydellä kiinni jalkoihin, niin että pää vetäytyy taaksepäin, koska se täydentäisi sopivasti muutenkin napakkaa sidontaa. Tähän itse asiassa päättyy ensimmäinen osio fantasiasta. Eikä ollut mitään liian tuhmaa, vai mitä? 😇

Fantasiani tuppaavat yleensä olemaan jatkuvassa liikkeessä, ne muuttuvat koko ajan. Välillä ajattelen jatkoa tulevan kokonaan erillisessä tapaamisessa, ehkä vasta kuukausienkin päästä. Toisinaan ajattelen sen samaan tapaamiseen. No, oli kyse sitten kummasta tahansa, on toiseen sidontaan ryhtyminen jo huomattavasti helpompaa. Eikä tunnelmakaan ole enää niin ujosteleva ja vaivautunut kuin aluksi. Juomme kupilliset teetä rupatellen asioista, siitä millainen kokemus oli. Ja muistakin vähäpätöisemmistä asioista, kuten asennon mukavuudesta ja kuinka paljon aikaa saakaan kulumaan niin yksinkertaiseen asiaan. Ehdotan, että jos häntä kiinnostaa, voimme tehdä toisenkin sidonnan. Minulla ei sinällään ole mihinkään kiire.

Kerron, että teen nyt toisenlaisen sidonnan, ja aloitan tällä kertaa jaloista. Silloin kädet saavat levätä sen aikaa mitä jalkojen sitomiseen kuluu. Kehotan vielä, että nyt on sopiva aika vielä juoda, käydä vessassa tai vaihtaa vaatteita, jos on tarvetta.
Hän miettii hetken, ja sanoo, että voisi ottaa pitkät housut pois, jos se helpottaa sitomista. En osaa sanoa, meinasin kuitenkin mielessäni sellaista sitomista, jossa ehkä asialla ei muutenkaan olisi niin väliä. Mutta totean, että kyllähän se sopii. Ja onhan niin ainakin mukavampi sitoa.
Toisella kädellä pöytään nojaten hän riisuu kireät leggingsit ja viikkoa ne kaksin kerroin pöydälle. Alla hänellä on mustat sporttiset pikkuhousut, joiden ryhtiä hän hieman korjailee pitkät housut riisuttuaan. Samalla hän katsoo minua hieman oudosti, niin kuin hymyilisi hermostuneesti. Minulle tulee kumma tunne, että hän odottaa, että alkaisin nauraa hänelle tai jotain. Tai että nyt en ole tainnut älytä jotain.
"Mitä?" Kysyn lopulta.
"Ei kun mietin vaan..." Hän vastaa epämääräisesti.
"Ai mitä mietit?" saan kysyttyä.
"Niin että osaatko varmasti olla juoruamatta." Hän vastaa epäröivään äänensävyyn.
 Ajattelen kysymystä vähän myöhään tehtynä, ottaen huomioon, että hän ehti jo kiskaisemaan housunsa jalasta, vaikkakin ei siinä minusta nyt mitään niin elämää suurempaa tapahtunut. Ja on tässä jo yksi kerta sidontaa tehtykin.
"Miten se nyt tässä vaiheessa tuli mieleen? Kysyn kummastellen.
"No, ei minulla ole mitään hinkua saada hankaluuksia tämän takia, eikä hankkia huonoa mainetta näissä piireissä. Etenkin kun vielä erikseen etukäteen sovittiin, että tästä ei sitten muille puhuta. Johan tässä jo yksi sidonta on tehtykin."
Hän mutrustaa vielä huultaan epäluuloisen näköisenä ja ottaa paikallaan muutaman vaihtoaskeleen. Sitten hän tarttuu paitansa helmaan ja riisuu sen päältään
Hänellä on kauniit keskikokoiset rinnat. Ei sinällään mitään erikoisempaa, mutta tilanne vain tuli niin yllätyksenä. Unohdan sekunnin murto-osaksi korrektin käytöksen ja jään kiinni tuijottamisesta.
Aa, okei... -mietin mielessäni. Nyt ymmärrän tuon epäröinnin jo paremmin.
"Joo, pitää ehkä vähän miettiä uudestaan, millä tavalla sitä nyt uskaltaisi sitoa." Saan sanotuksi hieman häkeltyneenä.

Aloitan jaloista, niin kuin olin suunnitellutkin. Tällä kertaa ajattelin jättää nilkat erilleen, joten käytän apuna kyynärän mittaista levitintankoa. Se on tarkoitettu nimenomaan käytettäväksi köysien eikä kahleiden kanssa, joten päiden kiinnikkeet ovat tarkoitukseen vähän sopivammat.
Mielessäni pyörii vain koko ajan hokema muistutukseksi itselleni, "Älä nyt vain vilkuile." Olisi pirun noloa jäädä sellaisesta kiinni koko ajan.

Valitsen melko pitkän köyden, jolla sidon reidet vartaloa vasten. Siten, että polvet ovat miltei kiinni rintakehässä. Se on helpointa tehdä istuvassa asennossa selkäpuolelta, kiertää köyttä useita kierroksia polvitaipeiden alta ja selän ympäri. Lopuksi vasemman ja oikean puolen köydet sidotaan toisiinsa polvien ja rintakehän välistä, siten että köydet muodostavat yhdessä kahdeksikon. Epäröin tilannetta hetken. "Mun pitäisi nyt jollain tavalla saada sidottua tuosta välistä..."
Tässä kohdassa ei voi välttää koskettamasta ihan tahattomastikin rintoihin, sillä väli johon köysi pitää saada on hyvin ahdas. Yritän olla varovainen ja tehdä työn nopeasti.

Viimeinen osuus on käsien sitominen. Tällä kertaa haluaisin ne selän taakse, kyynärvarret taivutettuna päällekkäin. Se onnistuu esimerkiksi "Box Tie" -tyylisellä sidonnalla. Selän takaa sitoessani voin vapaasti vilkuilla hänen rintojaan.

Tämä fantasia on sinällään aika kiltti. Mutta eniten nautintoa saankin ajatuksilla ja mahdollisuuksilla  leikitellessäni, sekä tietysti aivan pikkiriikkisen verran mielikuvitukseni visuaalisesta annista. Kuinka hänen rintansa (jotka muuten ovat varsin hyvän näköiset) pullistuvat sidonnoissa. Tai jos muuttaisinkin lopuksi koko asentoa siten, että laskisin hänet ensin kyljelleen lattialle, ja kääntäisin siitä kyykylleen kasvot lattiaa vasten. Kuinka paljon tuhmemmaksi tilanne silloin muuttuisikaan. Miten kutsuvalta hän siinä näyttäisikään, avuttomana takapuoli pystyssä. Mitä hän mahtaisikaan ajatella katsellessani häntä? Näkisinkö rintojen puristuvan esiin  köysien lomasta, niiden kärkien värähtelevän jokaisen liikkeen voimasta? Olisiko pitänyt täydentää sidontaa vielä muutamalla rohkeammalla naruviritelmällä? Nämä eivät kuulu fantasian kirjoitettuun osioon, ne tapahtuvat vain massa päässäni. 😊

Olisi toki varsin väärin tehdä jotain muuta kuin mitä on etukäteen sovittu... Mutta ehkä voisin silti korjailla reisien ympärillä olevia köysiä hieman paremmin. ovatkin huonosti. Voisin korjailla niitä hieman, sipaista kädelläni aivan vahingossa reiden sisäpintaa. Ja sitten korjata köyden myös toisesta jalasta. Mutta enempää ei kyllä uskaltaisi. Miten hän reagoisi kosketukseen? Näkisinkö vilauksen häpyhuulesta aavistuksen siirtyneiden pikkuhousujen reunan takaa? Näkisinkö hikisen kiimatipan valuvan sitä pitkin..?
En kuitenkaan uskaltaisi tehdä mitään. Minusta olisi vaan kivaa katsella salaa. 😇



Bileasuvalinta mietityttää

Jo perinteeksi muodostunut Himo & Erotiikka -tapahtuma on poikkeuksellisesti siirretty keväältä elokuun loppuun. Niille, joille kyseinen tapahtuma ei ole millään tavalla tuttu, Himo & Erotiikka on Keski-Suomessa Jämsän Himoksella järjestettävä paripäiväinen tapahtuma, jossa erotiikkamessuihin yhdistyvät mm. Xperience United swinger-bileineen, Club X ja Bizarren kinkybileet. Ohjelmaa siis vähän jokaiselle makunsa mukaan.
Bizarren bileissä on pukukoodi. Se tarkoittaa, että sisään päästäkseen tulijalla on oltava jonkinlainen eroottinen asu, fetissiasu, univormu, tai vaikkapa jokin fantasia-asu. Eräänlaiset naamiaiset siis.

Aikaisempi bileasuni
Tähän asti asunani on ollut univormu. Ja mikäpä sen tyylikkäämpi univormu, kuin se klassinen
natsiupseerin asu. On noita muutamalla muullakin näkynyt, ja kyllähän ne katseita keräävät.  Oikeastaan niin hyvässä kuin pahassakin. 😕 Kun läheskään kaikki messuvieraat eivät ole fetissi- tai kinkyporukkaa, ja kun kuvioon sekoitetaan mukaan myös alkoholi, syntyy kiusallisia tilanteita aina. Toki humalaisten huomio ei välttämättä ole koskaan kovin mairittelevaa, vaikka se positiivista sävyltään olisikin. Ja sitten joukkoon mahtuu aina joku, jonka tehtävänä on tulla kyseenalaistamaan poliittista näkemystäni, tai kertoa, että asuni ei ole lainkaan sopiva historiallisista syistä. Hmm... Liekö edes sellaista univormua olemassakaan, jonka kantajat eivät olisi koskaan mihinkään syyllistyneet? Pelastusarmeija?

Joka tapauksessa, edellisten bileiden jälkeen jäi sellainen olo, etten enää jaksa näyttäytyä noissa bileissä univormussa. Niinpä aloin miettiä jotain uutta. Mikä olisi sellainen asu, joka näyttäisi tyylikkäältä, voisi sopia vaikka fetissiasuksi, ja josta kukaan ei pääsisi pahoittamaan mieltään. Joku historiallinen asu kenties? No, omassa tiimissä kun oli pyövelikin, niin ehkä jotain keskiaikaista tai renesanssia. Ja sitten löytyikin jotain sopivaa.




Sitten koitti kevät. Olin askarrellut asua jo puoli vuotta, ja homma alkoi näyttää valmiilta. Ja äkkiä maailmantilanne muuttui. Ja tällä hetkellä mietin asuani, että uskallanko sittenkään näyttäytyä sen kanssa ihmisille. Joten kysymys kuuluu:
Onko tässä maailmantilanteessa ruttolääkärin asun käyttäminen bileissä sopivaa ja tyylikästä, vai onko se loukkaavaa ja mautonta?

Uusi bileasuni. Menikö valinta huti?

Tietotekniikan ihmeellisyyksiä

Mielessäni hautuu jo seuraavakin kirjoitus, mutta sitä ennen oli ihan pakko tähän väliin tehdä pieni päivitys tietotekniikan ihmeellisyyksistä. Asia kun tuli taas kerran varsin ajankohtaiseksi.

Varmaan jokaiselle ahkeralle netin tai muiden sähköisten kommunikaatiovälineiden käyttäjälle on tullut joskus jonkinlainen moka. Ja kenties jopa nolo ja kiusallinenkin. Allekirjoittanut voi tunnustaa, että niitä on sattunut omalle kohdalle yksi jos toinenkin, ja myös läheltä piti -tilanteita on ollut muutamia.

A1.jpg, A2.jpg, A3.jpg...

Asuntoa myydessäni olin ottanut hienoja kuvia puhtaaksi siivotusta ja sanoisin jopa somistetusta kodistani. Valitsin kuvista parhaat, ja tallensin ne kansioon lähettääkseni ne kiinteistönvälittäjälle. Kun olin lähettämässä viestiä, huomasin, että kuvia oli mielestäni yksi enemmän kuin mitä piti olla. Kun klikkasin kuvat auki, olivatkin ne jotain ihan muuta kuin piti. Joo, tuhmia kuvia, ja taisivatpa olla jopa ihan itsestäni... 😖 Asiahan oli niin, että liittäessäni kuvia sähköpostiini, avautui oletuksena viimeinen käytetty kansio, jossa sattumalta oli täsmälleen saman nimisiä kuvia. Kansio vain oli väärä. Sittemmin olen nimennyt tärkeämmät tiedostot vähän tilannetta kuvaavammalla tavalla, ettei samanlaista tilannetta enää kävisi...

Raahaa ja pudota - paholaisen keksintö

Jokunen vuosi takaperin kyselin kuulumisia eräältä naispuoleiselta koulukaveriltani, jonka kanssa olin viestitellyt aina silloin tällöin. Keskustelu muuttuikin äkkiä varsin mielenkiintoiseksi. 😀
Täytyy todeta, että olen onnistunut samanlaisessa vahinkolähetyksessä kerran itsekin. Minun lähettämäni kuva tosin oli ihan viaton luontokuva netistä. Nyttemmin näitä ei ole tullut. Liekö ohjelmistokin muuttunut ajan myötä.


Kun fontti pettää

Samaisen naishenkilön kanssa on sattunut toinenkin kummallinen tapaus. Oletteko koskaan huomanneet, että joillain fonttityypeillä jotkin kirjainyhdistelmät voivat näyttää vähän muulta kuin mitä ovat? Ja etenkin kun kyse on pienikokoisesta tekstistä, jota ei edes näe kovin hyvin.


PS. Se runkkaaminen oli muuten vitsi.

Isompiin virheisiin tarvitaan sitten tietokonetta

Minulla on ollut vuoden ajan älykännykkä. Jippii! Oikeastaan muuten se onkin ollut ihan kiva, mutta jostain syystä en ole ollut kovin tyytyväinen automaattiseen tekstinkorjaukseen. Ja lisäksi ohjelmistossa on kai joku bugi. Olen huomannut, että usein sanoissa ja taivutuksissa, joissa esiintyy loppupäässä n-kirjain, laite ei tajua sitä. Esimerkiksi sana "lauantaina" ilmestyy ruutuun muodossa "lauantai a". Samoin ohjelma on mestari tekemään yhdyssanavirheitä, vaikka käyttäjä olisi ne yhteen kirjoittanutkin.
Ja joskus, hyvin herkällä hetkellä, menee pieleen pahemman kerran... 😒

Epäilen, että nöppäilin vahingossa "Ronnat", i ja o kun ovat vierekkäin. Ja kun laite ei tunnistanut sanaa "Ronnat", se päätti korjata sen ihan itse... 😑



A Toy Story

Vuoden viimeinen ilta. Olen käymässä muutaman päivän sukulaisteni luona. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan muissa asioissa kuin raketeissa ja tinoissa, tai oikeastaan niin on ollut koko joulunpyhien ajan.
 
Ajattelin unohtaa hetkeksi pohdinnat ja analysoinnit, ja kertoa vain suoraan mitä ajattelen. Mitä likainen mieleni haluaisi juuri nyt. Minulla on pyörinyt mielessäni oikeastaan koko viimeisen kuukauden ajan eräs fantasia. Tai ainakin suunnilleen siitä asti, kun Ocean kirjoitti blogiinsa lelulaatikkonsa joulusiivouksesta, ja sai minutkin ajattelemaan suhtautumistani leluihin. Lelulaatikon joulusiivous

Yleensä olen luullut suhtautuvani leluihin vain käyttöesineinä. Ja että minulla ei ole varsinaisesti edes mitään suosikkileluja, tai harvoin edes fantasioissani lelut ovat kovinkaan merkityksellisessä asemassa. Mutta ehdittyäni jo vannoa asian olevan näin, syntyi mielessäni kutkuttava kuvitelma, jossa lelulla olikin varsin keskeinen rooli.



Vähäpukeinen nainen seisoo keskellä hämärää huonetta. Hänen takanaan on suorakaiteen muotoinen pöytä tai muu vastaavanlainen tasainen ja tukeva koroke. Pidemmälle jalostetussa kuvitelmassa kyseessä saattaisikin olla jonkinlainen alttari, ikivanhaa pakanallista seremoniaa varten rakennettu. Hän ojentaa minulle kätensä ja nousee istumaan pöydän päädylle kädestäni tukea ottaen. Hän laskeutuu makaamaan selälleen, siten että hänen takapuolensa on aivan pöydän reunalla. Kiinnitän hänen ranteisiinsa kahleet, joilla hänen kätensä lukitaan yhteen pöydän tai alttarin alapuolelta. Lantion vierellä olevat erikoiset kahleet saadaan lukittua reisien ja nilkkojen ympärille, ja pitävät jalat koukistettuina vartalon sivuilla.


Tässä kohtaa tulevat lelut mukaan fantasiaani. Minulla on eräs sellainen lelu, kirkkaasta pehmeähköstä ja raskaasta materiaalista tehty dildo, joka on varmasti liiankin suuri useimmille käytettäväksi. Mutta ehkä osittain juuri siitäkin syystä minua kiehtoo ajatus, että saisin käyttää sitä johonkuhun kunnolla. Fantasiassani lelu on kiinnitettynä ylläni olevaan strapon-valjaaseen. Se on kauttaaltaan runsaan valuvan öljyn liukastama. Tartun kiinni sen juuresta ja sivele sen öljyistä vartta häpyhuulia vasten. Repäisen auki hänen napitetun puseronsa, niin että pystyn koskettelemaan käsilläni hänen jännittyneen hengityksen tahdissa kohoilevia rintojaan. Toisinaan tässä fantasiassa käytän apuna myös sormiani tai kieltäni, mutta aika usein kaivan avukseni Doxy-wandin. Painan wandin vasten klitorista, ja hieron samalla lelun kärjellä häpyhuulia ja emättimen aukkoa. Vähitellen hierova liike muuttuu rohkeammaksi, painan sen kärkeä aavistuksen verran syvemmälle, mutta edelleenkään en anna sen varsinaisesti mennä sisään. Kun tunnen hänen lämminneen mukaan toimintaan, käteni siirtyy hänen kaulansa ympärille hyvin kevyesti puristaen, samalla kun toinen käteni pitelee edelleen wandia. Alan puhella tuhmia. Kerron kiusoittelevani häntä wandilla, kunnes hänen hengityksensä alkaa kuulostaa nopeammalta ja raskaammalta. Sanon tiukentavani sitten otettani hänen kaulallaan ja työnteleväni vain lelun kärkeä hänen sisäänsä, kunnes hänen huohotuksensa alkaa muuttua huippua lähestyväksi nopeutuvaksi voihkinaksi. Ja kerron hänelle, että kun hän lopulta on laukeamassa, kiristän otettani hänen kaulassaan ja nain häntä dildolla rajusti ja voimakkaasti pohjaan saakka, välittämättä siitä että se on liian iso. Ja kun olen kertonut hänelle aikeistani, seuraan hänen reaktioitaan, ja odotan alkaako hän äännellä kiihottuneesti. Koska osa tämän fantasian kiehtovuudesta on juurikin se, että toinen on tietoinen suunnitelmistani, ja kiihottuu siitä, mitä olen aikeissa tehdä hänelle.

Pervoluutio

Huoh! On ihan ennätyksellisen vaikeaa keksiä tälle kirjoitukselle alkua. 😐 Jotenkin tuntuu, että pitkän tauon jälkeen pitäisi antaa jokin hyvä selitys kaikelle tälle hiljaisuudelle. Kiirettä on toki ollut, ihan liikaakin, mutta sekään ei ole se varsinainen syy. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olen ollut viime aikoina jotenkin vähän hukassa oman itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Ja kun asioita ei ole ehtinyt edes käsittelemään mielessään missään vaiheessa, niin jonkinlainen epäselvä olotila on vain jatkunut ja jatkunut.


Arvoitus:
Mitä dinosaurus sanoi, kun näki asteroidin putoavan, maa pimeni vuosiksi, ja kun nisäkkäät kömpivät esiin koloistaan???
Luultavasti jotakuinkin näin: "Noo, odotellaan nyt vielä vähän aikaa. Eiköhän kaikki jatku kohta ihan kuten ennenkin..."
Suurin vitsi tässä onkin se, että kertomuksen dinosaurus olenkin minä itse. 😕 Vuosien varrella elämäntilanteet ovat vähitellen muuttuneet, ja samalla on huomannut, että kaikki tututkaan asiat eivät vain ole enää toimineet niin kuin ennen. On vaan ajatellut, että sitten kun kaikki taas palaa "normaaliksi", niin sen jälkeen hommat toimivat niin kuin ennenkin. Sinällään ymmärrettävä ajattelumalli, mutta toisaalta ehkä vähän hupsukin. Mikä sen lopulta sanoo, että kaikki varmasti tulee palaamaan joskus entiselleen? Maailma muuttuu, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jos tarkemmin asiaa miettii, niin ehkä olen muuttunut itsekin. Sopeutuminen muuttuneeseen ympäristöön, onhan sekin muuttumista. Evoluutiota.

Olen aikaisemmin kertonut kysyttäessä, että olen dominoiva masteri, ajoittain enemmän tai vähemmän sadistisuuteen taipuva. 😈 Tällä hetkellä haluaisin sanoa olevani vain kinky tai kinksteri. Ai miksikö? Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä suhteeni alistamiseen ja dominoimiseen on jokseenkin epäselvä. Edelleenkin nautin olevani se joka määrää, eikä alistuminen kenellekään muulle tule edelleenkään kuuloon. Mutta en koe mitään halua alistaa ketään. Siis sillä tavalla, että toinen pitäisi jollain tavalla kesyttää. En vain jaksa sellaista. Ehkä osittain syynä ajatustapaan on sekin, että viimeisinä vuosina tällaisiin aktiviteetteihin on ollut käytettävänä niin vähän aikaa, että kokisin lähinnä ärsyttäväksi sen, että puolet siitäkin ajasta pitäisi ensin käyttää toisen taltuttamiseen. Tässä kirjoittaessani tajuan nyt senkin, että tästäkin asiasta voisi ajatella aivan päinvastoin, jos tilanne esimerkiksi vapaa-ajan suhteen olisi erilainen.

Sadistisuus. Jo aikaisemmin se on ollut osa-alueena sellainen erikoinen, että sadistiset mielihalut vaihtelevat kausittain varsin suurestikin. Tällä hetkellä tilanne on pitkälti samanlainen, mutta ehkä leikeissä kaipaisin enemmän jakoa selkeästi sadistisia juttuja sisältäviin sessioihin, ja toisaalta sitten sessioihin missä sellainen ei kuulu asiaan. On jotenkin vaikeaa yrittää tuottaa toiselle pientä kipua ja piinaa, jos ei itse pääse yhtään tunnelmaan mukaan. Eli vähän enemmän tyyliin kaikki tai ei mitään, sopimuksen mukaan.
Sinällään siis olen edelleenkin sadistisia piirteitä omaava, mutta kun sen määrittäminen on vähän vaikeaa, en haluaisi oikeastaan tehdä sitä ollenkaan. Siksi olisi helpompaa olla vain kinskteri. Se vapauttaa tekemään kaikkea kivaa pervoa, mutta ei sido juuri mihinkään. 😁