Olipa vaikea keksiä tämänkertaiselle raapustukselle mitään järkevää otsikkoa. Mutta niin käy usein, kun kirjoittaa omista ajatuksistaan, ja ajatukset taas harhailevat aina milloin missäkin.
Muutaman viimeisen kuukauden aikana olen keskustellut muutamien minulle aikaisemmin tuntemattomien subien kanssa. Tai pitäisi oikeastaan sanoa viestitellyt, koska yhteydenpito ei ole tapahtunut naamakkain jutustelemalla, vaan netin kautta kirjoittamalla.
Yllättävän moni subi (tai masokisti tms.) on heittäytynyt seksuaalisuuttaan vasta etsiessään miltei tuntemattoman masterin tai sadistin käsiteltäväksi. Onneksi kenellekään näille juttukavereilleni ei ole kuitenkaan oikeasti sattunut kovin pahoin, mutta varsin huolestuttavilta kuulostaviin tilanteisiin on jouduttu.
Olen itse luonteeltani sellainen, etten lähtisi mihinkään outoon ja uuteen tutkimatta, varmistamatta, tupla- ja triplavarmistamatta. En etenkään silloin, JOS olisin itse alistuva osapuoli. Jotenkin tuo varovaisuuteni on ollut hyödyksi ihan kinkyilyn ulkopuolella siviilielämässäkin, ja siitä on tullut vakiintunut tapa. Välillä tuntuu ihmeelliseltä ajatella, kuinka usein, ja miten erilaisissa tilanteissa on meinannut tulla kusetetuksi.
Olen itse luonteeltani sellainen, etten lähtisi mihinkään outoon ja uuteen tutkimatta, varmistamatta, tupla- ja triplavarmistamatta. En etenkään silloin, JOS olisin itse alistuva osapuoli. Jotenkin tuo varovaisuuteni on ollut hyödyksi ihan kinkyilyn ulkopuolella siviilielämässäkin, ja siitä on tullut vakiintunut tapa. Välillä tuntuu ihmeelliseltä ajatella, kuinka usein, ja miten erilaisissa tilanteissa on meinannut tulla kusetetuksi.
Itse yritin aikoinani etsiä kaikki mahdolliset aloittelijoille suunnatut neuvot, ja miettiä etukäteen kaikenlaisia mahdollisia ongelmatilanteita. Yleensäkin luonteeseeni kuuluu noudattaa sääntöjä vähän liian pilkulleen, tai ainakin pyrkiä siihen. Jo pelkästään omatunto on aika hyvä motivaattori. Näin jälkikäteen muistellen, en ihan kaikkia niitä hyviä neuvoja aina ymmärtänytkään. Tosin pistän kyllä osittain syyn puutteellisten selitysten piikkiin.
Minua ärsyttää monesti se, että niin usein meille annetaan ohjeita ja kieltoja, mutta harvemmin selitetään miksi. Neuvot ja kiellot pysyisivät paljon paremmin mielessäkin, kun niiden syyt olisi kunnolla selitetty. Samoin ne eivät tuntuisi niin epämääräisiltä ja turhilta, kun saisi kuulla, mikä logiikka niiden takana on. Kenen mielestä esimerkiksi EU:n kurkunkäyryysdirektiivissä oli jotain järkeä? Kuinka moni tietää, miksi tällainen direktiivi oli tehty? Tuskin kuitenkaan kukaan moisia sääntöjä on ihan vain omaksi ilokseen luonut.
Tämä ajatus ihmetystä aiheuttavista neuvoista ja säännöistä palautui mieleeni, kun lueskelin pari päivää sitten mielipiteitä hyvistä ja huonoista mastereista.
"Subit eivät pidä kyselevistä mastereista"
Tämä oli listattu myös aikoinaan ohjeeksi aloitteleville mastereille eräällä englanninkielisellä sivustolla.
Siis mitä, ajatteli alan tuleva harrastaja? Eikö masteri saa todellakaan kysyä yhtään mitään subiltaan session aikana, tai muuten subi lähtee kävelemään?
No, aikaa on kulunut tovi sen jälkeen.
Narttujahan ei varmastikaan kiinnosta masteri, joka kyselee yhtenään, oliko läimäys liian kova, tai haluttaisiinko seuraavaksi sitä ja tätä. Eikä toisaalta sellainen lopulta kiinnostaisi itseänikään.
Harvemmin muistetaan keskustelun yhteydessä mainita, että tällä kyselevällä masterilla tarkoitetaan kaiketi yleensä sellaista tilannetta, jossa "masteri" alkaa kysellä yhtenään, mitä ja miten hänen kuuluisi nyt tehdä. Siis niin, että itse asiassa lipeää masterin roolista palvelijaksi, ja yrittää samalla saada subin toimimaan masterina.
Kaikki kysymykset eivät tietenkään ole (tai mielestäni ei ainakaan pitäisi olla) kiellettyjä. Jos subi on paketoitu köysiin, ja alkaa mennä siniseksi, niin mielestäni on lähinnä velvollisuus kysyä, olisiko kenties jotain vialla.
Itse saatan esittää session aikana muitakin kuin turvallisuuden kannalta pakollisia kysymyksiä, ja syyt ovat tilannekohtaisesti vähän erilaisia. Esimerkiksi nöyryyttäessäni narttua voin esittää kysymyksen, pitääkö narttu siitä, että häntä naidaan syvään ja kovaa. (Ja vastauksenhan pitää olla tietenkin myöntävä.) Tarkoituksena on ennemminkin kaivaa esiin nartun likaiset tuntemukset, kuin tietää oikeasti nauttiiko hän.
PS.
Tuli tässä lopuksi mieleen vielä eräs tapaus menneisyydestä. Olkoon nyt vaikka loppukevennyksenä. Työurani alussa, eli ihan ensimmäisenä työpäivänäni, työnantajani huikkasi perääni viimehetken neuvon: "Älä sitten tee asiakkaan luona mitään tyhmiä kysymyksiä."
Kelpo neuvo. Jäivät tekemättä ne viisaatkin kysymykset.
Minua ärsyttää monesti se, että niin usein meille annetaan ohjeita ja kieltoja, mutta harvemmin selitetään miksi. Neuvot ja kiellot pysyisivät paljon paremmin mielessäkin, kun niiden syyt olisi kunnolla selitetty. Samoin ne eivät tuntuisi niin epämääräisiltä ja turhilta, kun saisi kuulla, mikä logiikka niiden takana on. Kenen mielestä esimerkiksi EU:n kurkunkäyryysdirektiivissä oli jotain järkeä? Kuinka moni tietää, miksi tällainen direktiivi oli tehty? Tuskin kuitenkaan kukaan moisia sääntöjä on ihan vain omaksi ilokseen luonut.
Tämä ajatus ihmetystä aiheuttavista neuvoista ja säännöistä palautui mieleeni, kun lueskelin pari päivää sitten mielipiteitä hyvistä ja huonoista mastereista.
"Subit eivät pidä kyselevistä mastereista"
Tämä oli listattu myös aikoinaan ohjeeksi aloitteleville mastereille eräällä englanninkielisellä sivustolla.
Siis mitä, ajatteli alan tuleva harrastaja? Eikö masteri saa todellakaan kysyä yhtään mitään subiltaan session aikana, tai muuten subi lähtee kävelemään?
No, aikaa on kulunut tovi sen jälkeen.
Narttujahan ei varmastikaan kiinnosta masteri, joka kyselee yhtenään, oliko läimäys liian kova, tai haluttaisiinko seuraavaksi sitä ja tätä. Eikä toisaalta sellainen lopulta kiinnostaisi itseänikään.
Harvemmin muistetaan keskustelun yhteydessä mainita, että tällä kyselevällä masterilla tarkoitetaan kaiketi yleensä sellaista tilannetta, jossa "masteri" alkaa kysellä yhtenään, mitä ja miten hänen kuuluisi nyt tehdä. Siis niin, että itse asiassa lipeää masterin roolista palvelijaksi, ja yrittää samalla saada subin toimimaan masterina.
Kaikki kysymykset eivät tietenkään ole (tai mielestäni ei ainakaan pitäisi olla) kiellettyjä. Jos subi on paketoitu köysiin, ja alkaa mennä siniseksi, niin mielestäni on lähinnä velvollisuus kysyä, olisiko kenties jotain vialla.
Itse saatan esittää session aikana muitakin kuin turvallisuuden kannalta pakollisia kysymyksiä, ja syyt ovat tilannekohtaisesti vähän erilaisia. Esimerkiksi nöyryyttäessäni narttua voin esittää kysymyksen, pitääkö narttu siitä, että häntä naidaan syvään ja kovaa. (Ja vastauksenhan pitää olla tietenkin myöntävä.) Tarkoituksena on ennemminkin kaivaa esiin nartun likaiset tuntemukset, kuin tietää oikeasti nauttiiko hän.
PS.
Tuli tässä lopuksi mieleen vielä eräs tapaus menneisyydestä. Olkoon nyt vaikka loppukevennyksenä. Työurani alussa, eli ihan ensimmäisenä työpäivänäni, työnantajani huikkasi perääni viimehetken neuvon: "Älä sitten tee asiakkaan luona mitään tyhmiä kysymyksiä."
Kelpo neuvo. Jäivät tekemättä ne viisaatkin kysymykset.
Onneksi noissa jutuissa pärjää tosi pitkälle myös omiin tuntemuksiin ja normaaliin ihmistuntemukseen luottaen. Itse olen lähestynyt aihetta toisin: olen välttänyt liikoja neuvoja ja ohjeita, saati puuduttavia nettikeskusteluja.
VastaaPoistaSamalla allekirjoitan turvallisuudentarpeen. Kyllä aika paljon saisin tästä kilahtaa lisää, että antautuisin nettituttavuuden sitomaksi hänen kämpillään. Tähän pidän hyvänä suojakeinona sosiaalisia verkostoja: aina voi vähän etukäteen kysellä tyypeistä, jos luo eka kontakteja aktiivisiin kinkyihin.
Ihan totta. Näin jälkikäteen ajateltuna, suurin osa noista aloittelijoille suunnatuista neuvoista, oli lopulta aika itsestäänselvyyksiä. Silti mielelläni otin oppia kokeneempien masterien ohjeista, koska yleensä viisaampien neuvoja on hyvä kuunnella. Tietenkin neuvoihin oli suhtauduttava varauksellisesti, koska kirjoittajien todellisesta kokemuksesta ei kuitenkaan ollut mitään varmuutta.
VastaaPoistaKaikkia asioita ja vaihtoehtoja ei myöskään tullut aina edes ajatelleeksi, joten myös siksi vinkit olivat tervetulleita.
Muutamien neuvojen kohdalla piti tosiaan sitten päätellä niiden merkitys omien tuntemusten kautta. Eräs toinen tällainen neuvo oli joltain ulkomaalaiselta sivustolta vapaasti käännettynä: "Masterin ei tarvitse käyttää kipua. Masterin ei tarvitse pakottaa subia mihinkään. Hyvä master saa subin itsensä haluamaan tehdä asioita." Sinällään ymmärrettävä ajatus, koska todellinen johtaja saa muut tottelemaan auktoriteetillä, eikä huutamalla ja huitomalla. Mutta toisaalta taas moni subi tuntui nimenomaan nauttivan siitä, että heitä "alistetaan" ja "pakotetaan" tekemään jotain, niin ettei se varsinaisesti ollut jotain, jonka he olisivat tehneet muutenkin. Tämän ohjeen kohdalla ajattelin lähinnä, että sinällään ymmärrettävä ajatus, mutta ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin. Eli ei kai itään ohjeita pitäisi ottaa aivan pilkulleen, vaan aina on pidettävä omakin järki mukana pelissä.
Omasta mielestäni (no, kai vähän luonteestakin riippuen) pahin riskiryhmä ovat nuoret. Siis kun yksinkertaisesti kärsivällisyys ei riitä asioiden kunnolla omien tuntemuksien pohtimiseen ja tilanteiden ja ihmisten arviointiin, niin voidaan helposti päätyä pulaan. Kaiken pitää tapahtua nyt ja heti. Ja vähän pahoin pelkään, että juuri ne limaisimmat tyypit kyllä varmasti osaavat käyttää juuri tätä heikkoutta hyväkseen monilla tavoilla.
Onkin tosi mielenkiintoinen tuo kääntämäsi mietelmä Masterin taidoista. Todella! Kyllä nyt mennään jollekin sinänsä hyvin fiksulle, mutta erilaiselle alueelle. Tulee joku hevoskuiskaus tuosta mieleen. Ehkä se liittyy enemmän pidempiin tai jopa 24/7 -juttuihin? Kyllä minäkin todella toivon, että joku kovistelee minua fyysisesti ja verbaalisesti. En sais samaa nautintoa varmaankaan siitä, että joku cool tyyppi vain sormea kohottamalla panis mut vaikka riisuutumaan. :)
VastaaPoista