Pervoluutio

Huoh! On ihan ennätyksellisen vaikeaa keksiä tälle kirjoitukselle alkua. 😐 Jotenkin tuntuu, että pitkän tauon jälkeen pitäisi antaa jokin hyvä selitys kaikelle tälle hiljaisuudelle. Kiirettä on toki ollut, ihan liikaakin, mutta sekään ei ole se varsinainen syy. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olen ollut viime aikoina jotenkin vähän hukassa oman itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Ja kun asioita ei ole ehtinyt edes käsittelemään mielessään missään vaiheessa, niin jonkinlainen epäselvä olotila on vain jatkunut ja jatkunut.


Arvoitus:
Mitä dinosaurus sanoi, kun näki asteroidin putoavan, maa pimeni vuosiksi, ja kun nisäkkäät kömpivät esiin koloistaan???
Luultavasti jotakuinkin näin: "Noo, odotellaan nyt vielä vähän aikaa. Eiköhän kaikki jatku kohta ihan kuten ennenkin..."
Suurin vitsi tässä onkin se, että kertomuksen dinosaurus olenkin minä itse. 😕 Vuosien varrella elämäntilanteet ovat vähitellen muuttuneet, ja samalla on huomannut, että kaikki tututkaan asiat eivät vain ole enää toimineet niin kuin ennen. On vaan ajatellut, että sitten kun kaikki taas palaa "normaaliksi", niin sen jälkeen hommat toimivat niin kuin ennenkin. Sinällään ymmärrettävä ajattelumalli, mutta toisaalta ehkä vähän hupsukin. Mikä sen lopulta sanoo, että kaikki varmasti tulee palaamaan joskus entiselleen? Maailma muuttuu, ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta jos tarkemmin asiaa miettii, niin ehkä olen muuttunut itsekin. Sopeutuminen muuttuneeseen ympäristöön, onhan sekin muuttumista. Evoluutiota.

Olen aikaisemmin kertonut kysyttäessä, että olen dominoiva masteri, ajoittain enemmän tai vähemmän sadistisuuteen taipuva. 😈 Tällä hetkellä haluaisin sanoa olevani vain kinky tai kinksteri. Ai miksikö? Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä suhteeni alistamiseen ja dominoimiseen on jokseenkin epäselvä. Edelleenkin nautin olevani se joka määrää, eikä alistuminen kenellekään muulle tule edelleenkään kuuloon. Mutta en koe mitään halua alistaa ketään. Siis sillä tavalla, että toinen pitäisi jollain tavalla kesyttää. En vain jaksa sellaista. Ehkä osittain syynä ajatustapaan on sekin, että viimeisinä vuosina tällaisiin aktiviteetteihin on ollut käytettävänä niin vähän aikaa, että kokisin lähinnä ärsyttäväksi sen, että puolet siitäkin ajasta pitäisi ensin käyttää toisen taltuttamiseen. Tässä kirjoittaessani tajuan nyt senkin, että tästäkin asiasta voisi ajatella aivan päinvastoin, jos tilanne esimerkiksi vapaa-ajan suhteen olisi erilainen.

Sadistisuus. Jo aikaisemmin se on ollut osa-alueena sellainen erikoinen, että sadistiset mielihalut vaihtelevat kausittain varsin suurestikin. Tällä hetkellä tilanne on pitkälti samanlainen, mutta ehkä leikeissä kaipaisin enemmän jakoa selkeästi sadistisia juttuja sisältäviin sessioihin, ja toisaalta sitten sessioihin missä sellainen ei kuulu asiaan. On jotenkin vaikeaa yrittää tuottaa toiselle pientä kipua ja piinaa, jos ei itse pääse yhtään tunnelmaan mukaan. Eli vähän enemmän tyyliin kaikki tai ei mitään, sopimuksen mukaan.
Sinällään siis olen edelleenkin sadistisia piirteitä omaava, mutta kun sen määrittäminen on vähän vaikeaa, en haluaisi oikeastaan tehdä sitä ollenkaan. Siksi olisi helpompaa olla vain kinskteri. Se vapauttaa tekemään kaikkea kivaa pervoa, mutta ei sido juuri mihinkään. 😁