Muistan, kuinka ensimmäisiä tekstejä tänne kirjoittaessani, tunsin olevani vielä niin kovin nuori. 😊 Ja nyt sitten ollaan jo jonkin matkaa päälle neljänkymmenen. Niin se aika vaan kuluu. Eräs vanha luokkakaverini kirjoitti jokin aika sitten kuulumisiaan. Kertoi, että oli kyllästynyt värjäämään hiuksiaan yhtenään ruskeaksi. Päätti valkaista ne kokonaan, niin eivät harmaat erotu. Ja minä sitä miettimään, että miten sitä voi jo noin nuorella iällä..? 😕
Mutta olihan niitä harmaita pirulaisia jo minullakin. Peilin edessä kun oikein keskittyneesti hyvässä valossa syynäsi, niin harmaita haiveniä löytyi sieltä täältä niin ohimoilta kuin parrastakin. Silverfoxin esiaste, mutta ei nyt mikään Gandalf kuitenkaan. No, ei kai se maailma tähän kaadu, ajattelin. Ja oleellistahan on, että on pysynyt henkisesti nuorekkaana, eikö vain..? 😀👍
Täällä kävi jonkin aikaa sitten kylässä eräs nuorempi nainen. Sellainen reilu parikymppinen vaaleaverikkö, ikää vain puolet siitä mitä minulla. Olen tainnut viime vuosina olla vähän enemmän rauhallisen ja kevyemmän toiminnan puoleen, vaikka toki kaikki riippuu myös keskinäisistä kemioista, mikä kenenkin kanssa tuntuu oikealta. Mutta siinä sitten toiselle leppoisasti jutellessa ja opastaessa, iski tajuntaani äkkiä kummallinen tunne. Ei hiivatti! Minähän kuulostan ihan oikeasti joltain ihan vanhalta ja limaiselta sedältä. Siis jutut ja puhetyyli ja kaikki. 😕
”No niin, käy vaan siihen kontallesi, noin. Pikkuisen siirrytään
sivummalle. Laitetaanpa eka paaaaaljon liukkaria ja kokeillaan vähän.
Tiedätkö, minusta tuntuu, että tänne sisään menisi ihan enemmänkin sormia. Laitapa vielä pikkuisen enemmän selkää notkolle ja jalkoja auki. No niin, hienosti! Hyvä tyttö!” Ehdin jo pelätä, että varmaan äänenikin kuulosti ihan samalta, kuin se kaikille tuttu ikoninen miesääni Tohtori Sykeröstä ja Nalle Luppakorvasta.
Ei tyttönen puheistani tuntunut kuitenkaan pahoillaan olevan, ehkä ennemminkin päin vastoin. Sen saattoi joistakin asioista päätellä. 😅Mutta jollain tavalla tuo asia jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen. Ei nyt varsinaisesti häiritsevästi, mutta jotenkin outona asiana. Kun sitä on melkein vitsinä välillä sanonut itseään "sedäksi", mutta sitten kun vitsi ei enää olekaan ihan pelkästään vitsi, se on hämmentävää.
Myöhemmin ajauduin netissä juttusille erään toisen nuoremman naisen kanssa. Tulipa sitten nostettua tämäkin asia esiin, se kun oli vielä niin hyvässä muistissa, ja kertoilin ajatuksistani.
"Mä nimenomaan tykkään eniten sellasesta daddydom tyyppisestä tavasta.. Ja toi sun kuvaus siitä, miten puhuit on just täysin, mikä mua kiihottaa eniten..🫣
Kyllä mä myös pidän siitä, kun kaksi kertaa mun ikäinen mies koskee mua.."
Eipä tämä asia ole enää tämän jälkeen paljoa mietityttänyt. Maailma muuttuu, ja me muututaan sen mukana. Pitää kai hyväksyä itsensä sellaisena mitä on. 😁Ja on lohdullista huomata, että vaikka muuttuukin vanhaksi sedäksi, niin ainakin toiset juuri sellaisista sedistä tykkäävätkin.
Oikeastaan olen miettinyt parin päivän ajan, että pitäisi varmaan yrittää tosissaan löytää keväälle tai kesälle seuraa jostain nuoresta ja viattoman kokemattomasta naisesta. Sellaisesta, joka olisi kiinnostunut vähän vanhemmasta harmaantuvasta isivatsaisesta sedästä, ja jolle vilkkaasti myllertävät hormonit aiheuttavat outoja fyysisiä reaktioita jo pelkästään kivoja kirjoiteltaessa. Ja jolle voisi esitellä ja opettaa monia uusia asioita, ja tutustuttaa niihin ihan vaikka kädestä kiinni pitäen...😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti