40 v ja kokematon

Kevään tullen oli mielenkiintoista huomata, miten rajoitusten poistuttua kukat kukkivat ja pörriäiset lentelivät. Ja niin myös ihmiset muuttuivat aktiivisemmaksi. Eihän se lopulta edes kovin yllättävää ole, jos pari edellistä vuotta on tullut elettyä melkein neljän seinän sisällä. Muutama jännittävä yhteydenottokin putosi postilaatikkoon, ja hetken ajan maailma näytti menevän melkeinpä hurjaksi. Vaikka tietysti, jo melkein perinteeksi muodostuneen tavaan mukaan ihmiset katoavat yhtä nopeasti kuin ovat ilmestyneetkin. Ohjautuvatko viestit jonnekin roskapostikansioihin, vai mikähän tuossa lienee? 😕No, ei tämä syksy sentään ihan kuivaksi mennyt. 😊

 

Tutustuin kaikkien erikoisten sattumusten kautta erääseen perheenäitiin. Tässä yhteydessä ei varmastikaan tulisi mieleen ensimmäisenä ajatuksena seksuaalinen kokemattomuus, mutta jos seksuaalisuus on ollut neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä ainoastaan lähetyssaarnaajaa pimeässä peiton alla, ja sitäkin harvoin, niin asia alkaa kuulostaa ymmärrettävämmältä. Ei kokemusta tuhmasta käsipelistä, ei kummankaan puolisesta suuseksistä, ei sitomisesta, ei mistään riettaammasta. Mutta kiinnostusta ja kokeilunhalua kylläkin tuntui olevan, mikäli vain uskallusta uuden kokeilemiseen riittäisi.


Minullekin tämä oli hieman erikoinen tilanne. Kokemattomuus kyllä jo itsessään tuntui jotenkin kiehtovalta. Ja voisihan siinä antaa toiselle yhden jos toisenkin uuden elämyksen, ehkä jopa saada kiinnostumaan ties kuinka hurjista jutuista tahansa... 😈

Olen usein kirjoittanut, että harvemmin, etenkään ensimmäisellä tapaamiskerralla harrastan panemista. Ehkä kyseessä on jonkinlainen päänsisäinen juttu. Eräänlainen roolitus, joka muodostuu ensivaikutelman tavoin. Mitä kenenkin kanssa tekee, millainen dynamiikka kenenkin kanssa syntyy, jne. Hänen kanssaan se tuntui luontevalta, ja hyvää panemista se olikin kaikissa asennoissaan. Välillä kovaa ja välillä rauhallista. Syvään työntymistä. Ja kun kuulee, miten toinen ääntelee pakottaessaan kalua aivan pohjaan saakka, sitä halusi vain lisää ja lisää.
Ja toki tietysti kokeiltiin sitä kaikkea uuttakin. Miten jännittävää toiselle olikaan ottaa ensimmäistä kertaa vastaan suuseksiä. Ja miten seuraavan tapaamisen alussa oli jo melkein liiankin innokas kokeilemaan vuorostaan kalua omaan suuhunsa. Eikä se ollut muuten yhtään hassumpaa suuseksiä ensikertalaiseksi, vaikka asia tuntui kovasti epäilyttävän. Luulen, että monestikin asioissa merkitsee enemmän motivaatio ja kiinnostus jonkin tekemiseen, kuin pelkkä tekninen kokemus ja suoritustaito.
Kokeilimme myös sidontoja ja kahlitsemista. Piiskaamista perinteiseen suomalaiseen tapaan tuoksuvilla koivunoksilla, siihen aikaan kun vielä koivuissa oli sen verran lehtiä jäljillä. Ehkä ensimmäisen kerran olen nähnyt kenenkään vajoavan niin selkeästi tuohon Subspaceksikin kutsuttuun tilaan, ja siitä sitten yritettiin toipua jälkihoidossa pidemmänkin aikaa.
Useimmat tapaamiset olivat aika rauhallisia. Seksiä, suuseksiä. Rintojen ja vartalon kuorruttamista spermalla, ja sen levittämistä rinnoille samalla kun juteltiin tuhmia. Tai kun tutustutin hänet suurempiin leluihin, tai siihen, miten sormet voivat vähitellen muuttua koko kädeksi. Ja hän nolosteli sitä. Nolosteli, mutta samalla nautti uikuttaen ja orkuttaen. Se oli vain niin tuhmaa ja hävettävää. 😊 (Eikä sekään jäänyt ainoaksi kerraksi.)

Tällä hetkellä en tiedä, näemmekö vielä. Syksy on monella tavalla vaikeuttanut tapaamismahdollisuuksia, eikä nyt ole mitään näköpiirissä. Nähtäväksi jää. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka ensi keväänä alkavat pörriäiset taas lennellä.



Se olisi joulukin tulossa. Pimein vuodenaika. Mietiskelin eräänä iltana, miten olisikaan mukavaa rentoutua lämpimään sohvalle joulukuusen himmeässä valossa. Ja jos vieressä kehräisikään pikkuinen mirri, jota voisi sivellä ja hellitellä joululaulujen soidessa hiljaa taustalla. 😊
Voisikohan sellaista toivoa joululahjaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti