Mielessäni on ollut jo vuosien ajan eräänlaisena fantasiana päästä kuvaamaan eroottista kuvasarjaa. Tietynlaisten tipujen filmaamiseen minulla näköjään on motivaatiota, vaikka muuten aika huono lintubongari ja luontokuvaaja olenkin. Olen nimittäin yleisesti ottaen aika laiska kuvaaja, eikä minulla ole kameraakaan ollut kovin montaa vuotta. Mutta kaipa tässäkin on ollut kyse vain mielenkiintoisten kuvauskohteiden puutteesta. Monesti tuntuu siltä, että jos jotain asiaa odottaa, se ei koskaan tapahdu. Ja sitten kun sitä ei odota, niin tapahtuu heti. Nimittäin yllättäen minulle tarjoutuikin tilaisuus päästä kuvaajaksi. Sen verran puun takaa tuo ehdotus kuitenkin hyppäsi eteeni, että taisi aluksi päässä lyödä tyhjää aika monta hetkeä.
Tarkoituksena oli ottaa muutamia rohkeita kuvia eräälle blogisivulle. Keskustelimme viikolla kuvien sisällöstä ja käyttötarkoituksesta, ja suunnittelimme mm. tilanteeseen sopivaa asustusta. Eniten aikaa meni kuitenkin kuvauspaikan valmisteluissa. Onneksi sentään tilaa on käytössä riittävästi, ja sain tyhjennettyä kokonaisen isokokoisen huoneen ylimääräisistä tavaroista. Kattoon kiinnitetty, seinää pitkin laskeutuva ja aina lattian puoleen väliin kaartuva valkoinen pressukangas sai toimia taustana. Sellaisia ihan virallisia siistejä ja tasaisia taustakankaita näyttää olevan myynnissäkin, mutta yhtä käyttökertaa varten en sellaista raaskinut ostaa, ja toisaalta toimituskin olisi ollut perillä vasta seuraavalla viikolla. Virittelin paikalle myös kaikki löytämäni halogeenivalaisimet ja lukulamput. Kuvauspaikan pitäisi olla niin hyvin valaistu, ettei välttämättä kameran omaa salamaa edes tarvittaisi. Henkilökohtaisena mielipiteenäni tavallinen amatöörivalokuvaaja ei saa juurikaan parempia kuvia monen tonnin huippukameralla, kuin jollain parinkympin Pirkka-kameralla. Jokainen amatöörikuvia netissä katsastellut huomaa heti, miten epäselviä ja tunkkaisen paskaisia kuvat monesti ovat. Tietenkin huonoimmilla kännykkä- tai webbikameroilla otetuissa kuvissa kuvan laatuun vaikuttaa myös rakeisuus, mutta kameran laatuakin enemmän sanoisin lopputulokseen vaikuttavan valaistuksen. Onneksi kuvankäsittelyohjelmilla saa melko huonostakin kuvasta tehtyä paremman näköisen, mutta moni amatööri tuntuu olevan liian laiska edes siihen. No, tämä nyt tällaisena henkilökohtaisena mielipiteenä.
Kuvauspäivänä olo oli hivenen jännittynyt, mutta se johtui lähinnä olemattomasta kokemuksestani henkilökuvaukseen. Olimme sopineet ottavamme kuvia neljässä eri poseerauksessa. Aluksi yhteistyö kokemattoman kuvaajan ja yhtä kokemattoman mallin kanssa oli hankalaa, mutta keksin nopeasti (masterin ottein) käskeä mallia tiettyyn asentoon, ja pyörin itse ympärillä ottamassa kuvia eri suunnista. Vinyylihame osoittautui hieman epäsopivaksi asustukseksi, sillä se näytti hieman liian jäykältä muuhun kokonaisuuteen verrattuna, ja peitti ainakin omasta mielestäni liikaa. Niinpä se poistettiin, ja kuvausta päästiin jatkamaan. Jossain välissä lähtivät myös pikkuhousut, vaikkakin se tehtiin tällä kertaa mallin ehdotuksesta.
Olin aluksi epäillyt miten koko kuvaussessio onnistuisi. Saattaisihan olla, että suurin osa ajasta tulisi zoomailtua ihan kameran ohi, eikä niitä kuviakaan varmaan muistaisi ottaa. Kuitenkin koko kuvaus sujui ehkä yllättävänkin neutraalisti ja "ammattimaisesti". Malli punasteli hieman aluksi, mutta muutaman kuvan jälkeen vauhtiin päästyämme tilanne muistutti lähes mitä tahansa ryhmätyötä. Ja ennakko-oletuksista huolimatta pystyin keskittymään täysin kuvaamiseen, eikä mielessäni pyörinyt mitään eroottisempia ajatuksia. Ehkäpä minusta olisi ainesta ammattilaiseksi.
Tarkoituksena oli ottaa muutamia rohkeita kuvia eräälle blogisivulle. Keskustelimme viikolla kuvien sisällöstä ja käyttötarkoituksesta, ja suunnittelimme mm. tilanteeseen sopivaa asustusta. Eniten aikaa meni kuitenkin kuvauspaikan valmisteluissa. Onneksi sentään tilaa on käytössä riittävästi, ja sain tyhjennettyä kokonaisen isokokoisen huoneen ylimääräisistä tavaroista. Kattoon kiinnitetty, seinää pitkin laskeutuva ja aina lattian puoleen väliin kaartuva valkoinen pressukangas sai toimia taustana. Sellaisia ihan virallisia siistejä ja tasaisia taustakankaita näyttää olevan myynnissäkin, mutta yhtä käyttökertaa varten en sellaista raaskinut ostaa, ja toisaalta toimituskin olisi ollut perillä vasta seuraavalla viikolla. Virittelin paikalle myös kaikki löytämäni halogeenivalaisimet ja lukulamput. Kuvauspaikan pitäisi olla niin hyvin valaistu, ettei välttämättä kameran omaa salamaa edes tarvittaisi. Henkilökohtaisena mielipiteenäni tavallinen amatöörivalokuvaaja ei saa juurikaan parempia kuvia monen tonnin huippukameralla, kuin jollain parinkympin Pirkka-kameralla. Jokainen amatöörikuvia netissä katsastellut huomaa heti, miten epäselviä ja tunkkaisen paskaisia kuvat monesti ovat. Tietenkin huonoimmilla kännykkä- tai webbikameroilla otetuissa kuvissa kuvan laatuun vaikuttaa myös rakeisuus, mutta kameran laatuakin enemmän sanoisin lopputulokseen vaikuttavan valaistuksen. Onneksi kuvankäsittelyohjelmilla saa melko huonostakin kuvasta tehtyä paremman näköisen, mutta moni amatööri tuntuu olevan liian laiska edes siihen. No, tämä nyt tällaisena henkilökohtaisena mielipiteenä.
Kuvauspäivänä olo oli hivenen jännittynyt, mutta se johtui lähinnä olemattomasta kokemuksestani henkilökuvaukseen. Olimme sopineet ottavamme kuvia neljässä eri poseerauksessa. Aluksi yhteistyö kokemattoman kuvaajan ja yhtä kokemattoman mallin kanssa oli hankalaa, mutta keksin nopeasti (masterin ottein) käskeä mallia tiettyyn asentoon, ja pyörin itse ympärillä ottamassa kuvia eri suunnista. Vinyylihame osoittautui hieman epäsopivaksi asustukseksi, sillä se näytti hieman liian jäykältä muuhun kokonaisuuteen verrattuna, ja peitti ainakin omasta mielestäni liikaa. Niinpä se poistettiin, ja kuvausta päästiin jatkamaan. Jossain välissä lähtivät myös pikkuhousut, vaikkakin se tehtiin tällä kertaa mallin ehdotuksesta.
Olin aluksi epäillyt miten koko kuvaussessio onnistuisi. Saattaisihan olla, että suurin osa ajasta tulisi zoomailtua ihan kameran ohi, eikä niitä kuviakaan varmaan muistaisi ottaa. Kuitenkin koko kuvaus sujui ehkä yllättävänkin neutraalisti ja "ammattimaisesti". Malli punasteli hieman aluksi, mutta muutaman kuvan jälkeen vauhtiin päästyämme tilanne muistutti lähes mitä tahansa ryhmätyötä. Ja ennakko-oletuksista huolimatta pystyin keskittymään täysin kuvaamiseen, eikä mielessäni pyörinyt mitään eroottisempia ajatuksia. Ehkäpä minusta olisi ainesta ammattilaiseksi.
Kuvia otettiin yhteensä lähemmäs sata, joista sitten huonoimpia raakattiin pois armottomalla kädellä. Jäljelle jääneistä kuvista valitsimme muutaman parhaan, ja parantelin niiden laatua kuvankäsittelyllä. Esimerkiksi valkoinen epätasainen tausta saatiin näyttämään tasaisen valkoiselta vain lisäämällä hivenen kirkkautta ja kontrastia. Omasta mielestämme ne näyttivät varsin hyviltä. Ehdottomasti olen valmis ottamaan kuvia toistekin, jos tilaisuus tulee. Nämä kuvat otettiin siis yksityiseen käyttöön, mutta joskus olisi kiva kokeilla ihan kunnon kuvaamista, ja kuvien julkaisemista vaikkapa netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti