Piilottelua

Joskus tuntuu, että kinkyily on kuin suomalaista perinneurheilua. Etsitään varastosta sopivat sauvat, ja sen jälkeen valitaan keliin sopiva liukuvoide. Ja mitä monipuolisemmaksi urheiluksi kinkyily yltää, sen suuremmiksi kaikenlaisten kisailuvälineiden varastot paisuvat. Tilaa sinällään on, mutta säilytyksessä on aina omat pulmansa.

Katselin viikolla netistä joitain satunnaisia hauskoiksi luokiteltuja videoklippejä. Kuinka mukavan noloa onkaan, kun kesken marttakutsujen perheen lemmikki kipittää keskelle karvalankamattoa järsimän löytämäänsä surisevaa muovihärpäkettä, tai miten äiti juoksee lapsensa perässä, ja yrittää siepata tältä puolimetristä vaappuvaa kaksipäistä tekoelintä, jota piltti pitää hassuna kumikäärmeenä. 

Lemmikeiltä voi suojautua laittamalla lelunsa yöpöydän laatikkoon, mutta jälkikasvulta ne eivät ole sielläkään suojassa. Parempi siis valita jokin lukollinen paikka.

On kuitenkin yksi tuholaisryhmä, joilta mikään ei ole täysin turvassa. Nimittäin äidit. Näköjään ainakin niin pitkään, kun omin avuin liikkumaan kykeneviä ovat. Jos luulet lipastosi alimman laatikon alle jäävän tyhjän tilan olevan hyvä kätkö, olet väärässä. Äideillä on jokin ihmeen kumma päähänpinttymä mennä järjestelemään muiden kaappeja ja sukkalaatikoita, joten tavarasi eivät todellakaan ole siellä turvassa. Kaappien ja lipastojen lukitseminen on eräs keino ehkäistä uteliaiden tutkimusmatkoja, mutta aina sekään ei riitä. "Voisitko tulla aukaisemaan tämän laatikon, kun olen muuten järjestellyt kaiken, mutta en pääse tänne?" Joo, ihan varmaan aukaisenkin. Toinen kiusallinen kysymys tulee heti perään. "Minkä takia tuo laatikko on lukittuna?" Äidit kyllä ymmärtävät, jos jokin paikka on lukittu, niin etteivät lapset ja lemmikit pääse sinne, mutta etteivät äiditkään... Täysin käsittämätöntä.

Kun vain saisin joskus kunnollisen tarmonpuuskan, niin pistäisin oman pornoluolani uusiksi. Vähän pientä pintaremonttia, jotta saataisiin paikasta vähän tunnelmallisempi kammio. Samalla voisin varastoida sinne kaikki leluni ja BDSM-kalusteeni pois muiden silmistä. Nuo "huonekalut" ovat olleet siinä mielessä hankalampia, että kookkaina niitä on vaikeampi piilotella. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut älytä, miksi sängyn alla on taitettava putkirunkoinen keinonahalla päällystetty "tuoli", tai että komerossa lojuva osiksi purettu pöytä ei ole pöytä ensinkään.

Hmm.... Pitäisiköhän ottaakin tästä pieni projekti tälle talvelle...