Porkkanoita

Viikko takaperin annoin Pikkunartulle palautetta positiivisessa mielessä. Kehujen kuuleminen taisi olla hieman hämmentävää,vaikkakin niiden kuuleminen ilmeisesti tuntui hyvälle. Mutta en minä turhaan koskaan kehu. Kehuja minulta irtoaa oikeastaan harvoin, ja silloin vain aiheesta. Nartun erinomaisina luonteenpiirteinä oma-aloitteellisuus ja miellyttämishalu olivat sitä luokkaa, että vain puupäinen masteri voi olla tuntematta kutkuttavia väreitä.

Sanat ovat voimakas tapa palkita. Ja halpakin, voisi joku kitupiikki sanoa. Masteri voi aivan hyvin kehua narttuaan, ja jopa kiittää. Varmasti kukaan ei ole niin korkea herra tai rouva, että hyvin tehdystä työstä kiittäminen laskisi hänen arvoaan muiden silmissä. Ja eikö sanoilla voi myös nopeasti ja helposti ilmaista missä mennään oikein ja missä väärin. Harvempi narttukaan on niin täydellinen, että tietäisi jokaisen asian, miten tehdä. Ja yllättävän harva narttu on myös ajatustenlukija. Yksinkertainen "hyvin tehty", "hienosti toimittu" tai "hyvä tyttö" voi olla palkintona riittävä, ja myös ennen kaikkea kannustava yrittämään jatkossakin.

Olen muutamaan kertaan yrittänyt palkita Pikkunartun antamalla hänen itsensä valita palkintonsa. Tämä osoittautui kuitenkin hieman hankalaksi, ja lopulta masterin oli tehtävä päätös tässäkin asiassa.
Palkintona voi olla myös hemmottelua. Monikin lemmikki raahautuu mielellään viereen rapsuteltavaksi, ja tuntuuhan se mukavalta, jos isäntä sukii hiuspohjaa sormillaan.
Myös lahjapalkintojen antaminen voi sopivissa tilanteissa olla paikallaan. Kun pikkunarttuni oppi aikoinaan ottamaan suihin, annoin hänelle siitä pronssisen mitalin.
Myöhemmin seuraisi keskiasteen tutkinnon hopeinen mitali, kun seuraava rajapyykki ylitettäisiin. Nyt nartun kuuluisi osata tyydyttää isäntänsä viidessä minuutissa kädet selän taakse sidottuina. Tietenkin tässä pitäisi onnistua useampaan otteeseen, ettei kyseessä olisi ollut satunnaisonnistuminen. Ylimmän asteen kultaiseen mitaliin oltaisiin jo tarvittu syväkurkkutaitoja, ja siinä ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu vielä kertaakaan.

Palkitseminen voidaan mielestäni suorittaa yhtä hyvin session aikana, kuin sen jälkeenkin. Opettamismielessä on toki hyödyksi, mikäli palautetta annetaan välittömästi. Tärkeintä on kuitenkin ilmaista selkeästi, mistä syystä palkinto annetaan. Palkitsemisessa olisi hyvä olla myös johdonmukaisuutta. Mistä tahansa palkintoja ei kannata antaa, vaan säästellä niitä oikeasti palkitsemisen arvoisiin tilanteisiin.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi13:53

    Olen itse huomannut, että 'hyvä tyttö' kiihottaa mua erityisen paljon. Rakastan sitä fraasia. Se saa mut tuntemaan, että onnistun ja mut hyväksytään. Ja se, kuten sanoitkin, kannustaa jatkamaan samalla mallilla. Pelkistä rangaistuksista tulee vain paha mieli. Keppiä ja porkkanaa; niillä se nartun kouluttaminen onnistuu. :)

    VastaaPoista
  2. Omasta mielestäni positiivinen kehuminen on aina parempi kannuste toimimaan oikealla tavalla kuin negatiivinen sättiminen, oli kyseessä sitten työelämä tai sessiointi.
    Kirjoittaessani palkitsemisesta tuumin myös rankaisemista, ja taidankin kirjoittaa siitä seuraavaksi. Tätäkin asiaa kirjoittaessa tuli asioita mietittyä paljon syvemmältä kuin normaalissa jokapäiväisessä elämässä, eivätkä kaikki palkitsemis- ja rankaisemisasiat ja periaatteet aina ole niin yksinkertaisia. Näyttää siltä, että näissäkin keinoissa pitää aina toimia yksilö- ja tapauskohtaisesti harkiten.

    VastaaPoista
  3. Täällä myös yksi "hyvä tyttö" fani. Kuinka ihanaa onkaan kuulla pieni kehaisu isännän suusta, se saa jaksamaan tiukassakin paikassa taas hetken eteenpäin =)

    Sinulla on Kinkster hienoja tekstejä =)

    T: kellarityttö
    kellarityttö.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kommentista! Hyvä tyttö! :)

    Pyrin aina lisäilemään kirjoituksia, sitä mukaa kuin sanottavaa ja aikaa sen kirjoittamiseen löytyy. Tällä hetkellä vapaa-aikaa on syönyt eräs pieni projekti, josta enemmän seuraavassa päivityksessäni...

    VastaaPoista