Ymmärrystä hakemassa

Pikainen päivitys.

Olen nurissut monta kertaa siitä, etten ymmärrä masokistien ajatusmaailmaa. Siis sitä, miten ihmeessä kukaan voi nauttia kivusta. Syynä on tietenkin se, että olen joko keskinkertainen kansalainen, keskimääräistä tyhmempi kansalainen, tai sitten vain kukaan ei ole osannut selittää minulle asiaa kunnolla.
Törmäsin juuri melko lyhyeen englanninkieliseen kirjoitukseen, joka auttoi tässä asiassa kummasti. Siis varsin taitavasti laadittu teksti, sanoisin. Jos joku lukijoistani osaa selventää vielä paremmin masokismin syvimpiä olemuksia minulle, niin kommentit ovat tervetulleita.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi12:45

    Tarkoititko kinster nimenomaan ettet ymmärrä masokistin ajatuksenjuoksua vai ylipäätään naista joka nauttii alistamisesta? ja mikä omasta mielestäsi määrittelee sen että on masokisti ? M

    VastaaPoista
  2. Eli nimenomaan en ymmärrä, miten joku voi nauttia tai saada muuten kiksejä kurituksesta. Siis sitä mekanismia, millä "pahan" asian voi kokea hyväksi. Itse olen myös sadistinen, mutta jotenkin en osaa peilata samaa asiaa masokistin näkökulmaan. Toki on varmasti niinkin, että masokisteissa on monenlaista luonnetta ja mieltymystä, joka vielä sekoittaa pakkaa entisestään.
    Alistumisen ja alistumistarpeen ymmärrän sen sijaan paljon paremmin.

    Masokistisuuteen määritellään yleensä kuuluvaksi halu tulla alistetuksi, nöyryytetyksi, sidotuksi, tai joutuessaan kärsimään jollain muulla tavalla. Itse tosin yleensä erottelen esimerkiksi tuon alistamisen ja sitomisen eri otsikon alle, ja puhuessani masokistista tarkoitan lähinnä mieltymystä henkiseen tai fyysiseen kärsimykseen. Jos tarkoitat, milloin joku henkilö on masokisti, niin antaisin kuitenkin hänen itsensä tehdä tuon määrittelyn. Virallisesti kun en ole edes pätevä luokittelemaan ketään.
    Olisi tietenkin paljon mukavampi puhua itsestään vain BDSM-harrastajana, kuin lähteä erittelemään tarkemmin mieltymyksiään. Joskus se rajanveto on vähän hankalaa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi15:55

    Itse nautin alistetuksi tulemisesta ja lievästä kivustakin, mutten itsekään oikein ymmärrä, miten se on mahdollista. Miten negatiivisista asioista saa niin hyvän olon?? Mun vastaus on vaan, että "se nyt vaan tuntuu niin hyvältä". En osaa sanoa tarkemmin. :D Jollain tavalla ainakin on helpottavaa, ettei itse tarvitse päättää mitään ja voi vaan olla ja tehdä kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella. Helppoa. :D

    VastaaPoista
  4. Hei taas Alina!

    Minusta on alkanut tuntua, että paras vastaus itselleni olisi: "Älä ajattele, vaan tee". Joskus tällainen turha asioiden pohtiminen ja järkeily voi vielä sen huomion pois itse asiasta. Vähän niin kuin kertoisi toiselle hauskaa vitsiä, ja samalla selittäisi, mikä sen vitsin juju on.

    Olen pitänyt tässä kesälomaa, ja istunut niin vähän koneen ääressä kuin mahdollista. Mutta kohtapa taas koittaa arki, ja sitten kirjoittelen taas jotakin blogiinikin.

    VastaaPoista