Joulun värit ovat punainen ja musta

Viimeisen kuukauden aikana en ole ollut kovinkaan aktiivisesti koneella. Se ei silti tarkoita, etteikö mitään olisi ollut tekeillä. Syksyn pimeät illat vesisateineen ovat vain pitäneet huolen siitä, että pysyttelen tiiviisti neljän seinän sisällä, mutta samalla se on ollut oiva mahdollisuus rästiin jääneiden hommien hoitamiseksi.

Olen vihdoinkin saanut vuosia suunnitteilla olleen kinkykammion remontin tekeille. Seinää on kaatunut ja uutta kohonnut tilalle. Nyt myös sitä kauan kaivattua lisäeristystä on saatu seiniin. Ei muuten ollut ihmekään, että lämpö ei sisällä pysynyt. Edellinen puusilmänikkari oli "unohtanut" asentaa melkein puolet villoista. No, kalliitahan ne olisivatkin olleet. Mutta voikos parempaa odottaakaan urakkatyöläisiltä. Viimeisen vuoden aikana on tullut kirottua kaikki rakennusalan "ammattilaiset" alimpaan helvettiin kerran jos toisenkin. Hyvää ei näköjään saa rahallakaan, paitsi jos itse tekee (ja jos tekee itselleen). Nykyisellään lämmittimen pöhistessä vieressä, saattaa kammiossa astella aivan T-paitasillaan.

Punainen ja musta näytti sen verran irstaalta ja hienolta väriyhdistelmältä, että se oli aivan pakko valita yleisilmeeksi. Katto, lattia ja listoitukset ovat mustia, ja seinät punaisia. Myös valaistus pitää hoitaa jossain vaiheessa uusiksi, mutta sillä nyt ei ole kaikkein kovin kiire.

Suunnitelmissa on vielä lisätä koko huoneen levyinen poikkiparru katon rajaan, jota voi sitten jatkossa käyttää mitä mielikuvituksellisimpiin roikotuksiin. Tähän mennessä riiputusten kokeilu onkin ollut hieman hankalaa puutteellisin välinein. Vielä on päättämättä, rakennanko sen puusta, vaiko joutilaina olevista teräspalkeista. Keskelle pitäisi kuitenkin saada ainakin koukku, ja varmaan olisi hyvä ostaa jonkinlainen vaijerivinssi tai nostotalja. Katsotaan mitä kaupasta löytyy.
Remontin olisi tarkoitus valmistua jouluksi. Se on vähän niin kuin epävirallinen joululahjani nartulleni. Punainenhan on sopivasti joulun väri. Ja jos sää pysyy samana, niin taitaa olla mustakin.

Tein vielä toisenkin hienon löydön. Kirpparin urheiluvälineistöstä mukaan lähti juniorimittainen pesäpallomaila. Heti sen nähtyäni muistin narttuni pitäneen erityisesti eräästä rajummasta seksifantasiatarinasta, jossa tarinan päähenkilö (nainen) raiskasi äitinsä pesäpallomailalla kostona. Mailan voisikin ottaa käyttöön seuraavassa sessiossa, ja kokeilla josko ripaus rintojen ja reisien välissä liukasteissa uivaa pesäpallomailaa saisi aikaan samanlaista kiihottumista.

VIIMEHETKEN JOULULAHJAIDEA 

(Varoitus! Vain tosikinkyille!)

Kun musta on nykyjoulun toinen pääväri, niin siihen oppiikin hyvin eräs lahjaidea, joka sopii erityisesti eriteleikeistä pitäville pervoille. (Vaikka olenkin asiaa käsitellyt mielessäni, niin en ole tähän päivään mennessä kiinnostunut muista eriteleikeistä, kun nartun spermaamisesta.) Kyseessä on siis lahjaideoista mitä parhain, eli omatekoiset makeiset. Kävimme keskustelua, millaisia lahjoja olisi mukavaa antaa lähipiirille. Makeiset ovat tietenkin aina kivoja, ja omatekoisina niihin tulee enemmän persoonallisuutta (tarkoittaa yleensä palaneen makua).
Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin keksiä, millaisia makeisia tehtäisiin. Marmeladimakeiset onnistuisivat kyllä. Marengitkin ovat helppoja, ja voihan nekin luokitella makeisiksi. Suklaita ei kannata edes yrittää. Myös tikkunekut olisivat mahdollisia. Mutta entäpä jos kokeilisi kerrankin jotain ihan uutta?

Moni varmaan muistaakin koulun kemiantunneilta, että salmiakki eli ammoniumkloridi on suolahapon ja emäksisen ammoniakin neutraloitumisreaktiossa muodostama suola. Kotitekoista salmiakkia, nam nam! Nyt alkaa jo kuola valua. Mutta mistä näitä kemiallisia ainesosia sitten tavallinen tallaaja saa?

No, ainakin moni kissataloudessa elävä on ihmetellyt joskus hiekkalaatikon pistävää ammoniakin lemua. Ammoniakkia muodostuu elimistössä, mutta se yhdistyy hiilidioksidin kanssa vähemmän haitallisempaan muotoon ureaksi. Tämä taas poistuu elimistöstä virtsan mukana. Sankkoon lorotetun virtsan urea taas alkaa hajota bakteerien vaikutuksesta takaisin ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi.
Entäs sitten suolahappo? Suolahappoahan syntyy jokaisen vatsassa osana ruoansulatusta. Salmiakin raaka-aineiden keräämiseksi olisikin hyvä varata kaksi sankoa, toinen ureaa ja toinen oksennusta varten. Paras keräysaika voisikin olla pikkujoulujen aikaan.

Salmiakkia ei tietenkään juuri koskaan syödä puhtaana suolana, vaan se sekoitetaan mm. sokerin ja jauhojen kanssa miedompaan muotoon, ja värjätään mustaksi esimerkiksi E153 väriaineella, eli lääkehiilellä.

Jos joku tuntee syvempää kiinnostusta kokeilla kotitekoisten salmiakkimakeisten valmistusta, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ne onnistuivat, ja miten sukulaiset ovat niitä kommentoineet.