Fyysisen erilaisuuden hyväksyminen kinkyilyssä

Useampikin blogaaja on kirjoittanut ulkonäöstä, ja siitä mitä kaikkea korea ja kiinnostusta herättävä ulkokuori merkitsee. Sen verran usein olen tainnut itsekin kirjoittaa aiheeseen liittyen, että omat mielipiteeni asiasta ovat tulleet varmaankin jo jotakuinkin selviksi. On kuitenkin vielä yksi ulkoisen olemuksen seikka, jota en ole tainnut vielä käsitellä. Jouduin puimaan asiaa mielessäni tuossa vähän aikaa sitten käymissäni keskusteluissa, ja selventämään näkökantaa itselleni.

 

 

Miten suhtaudun fyysiseen erilaisuuteen kinkyilyn näkökulmasta? Voisinko sessioida henkilön kanssa, joka on vaikkapa menettänyt kätensä, tai istuu pyörätuolissa? Tai entäpä jos dominoiva osapuoli onkin se erilainen?

Tarkemmin ajateltuna en näe asiassa varsinaisesti omalla kohdallani ongelmaa, mutta ymmärrän kyllä, miksi joku voi vierastaa ajatusta.

Aloitetaan vaikka dominoivasta osapuolesta. Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla dominoiva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta?

Voisin vastata kumpaankin, että välttämättä ei. Yksikätisen ei ehkä voi pidellä samaan aikaan kiinni hiuksista ja läimiä avokämmenellä takapuolelle, mutta onko se edes aivan välttämätöntä? Miksi niitä ei voi tehdä vuorotellen? Kyllähän fyysisiä rajoitteita on myös ns. "normaaleilla" pervoilla. Kuka ei pysty ottamaan sitä valtavaa dildoa sisäänsä, vaikka partneri niin kovasti haluaisi, tai kuka ei ole tarpeeksi vahva pidättelemään itseään vahvempaa subia.

Entä se uskottavuus?

 

Herr Flick oli Maanalainen armeija iskee jälleen -sarjassa kepin kanssa kulkeva kampurajalkainen gestapon upseeri, mutta se ei vähentänyt yhtään hänen arvokkuuttaan. Itse asiassa voisin lyödä melkein vetoa, että joku tämänkin tekstin lukija on ajatellut joskus fantasioissaan Herr Flickiä pikkarit märkänä. Tai miksi ei pyörätuolissa istuvaa voisi ajatella dominoivana? Eräs James Bondin perivihollinen istui pyörätuolissa, mutta oli siitä huolimatta rikollispomo. Tai kukapa ei ajattelisi, että yksisilmäinen, koukkukätinen ja puujalkainen merirosvo voisi olla kova jätkä tai mimmi?

Entä alistuva osapuoli?  Onko yksikätisyys tai vaikkapa pyörätuolilla liikkuminen este olla alistuva osapuoli, tai vähentääkö se viehättävyyttä tai uskottavuutta? Jos se ei ole este olla dominoiva osapuoli, niin miksi ihmeessä olisi este olla alistuva osapuoli?

 

Sitten se erilaisuutta vierastava näkökanta.

Fyysinen erilaisuus voi tietenkin olla joissain tapauksissa este tietyntyyppisille leikeille, mutta ei varmaankaan kaikkiin. Eihän se lopulta ole kiinni kuin kekseliäisyydestä. Tietenkin ymmärrän myös sen, jos jotkut leikit saattavat olla omalle seksuaalisuudelle niin tärkeitä, ettei mielellään antaisi fyysisten rajoitteiden estää niitä.

En osaa sanoa, millaisia ajatuksia subin näkökulmasta katsottuna fyysisesti rajoittunut masteri tai domina herättäisi. Voisiko joku kokea esimerkiksi sääliä, jolloin alistumisesta voisi tulla erikoinen ryhdyn tähän vain säälin vuoksi -ajatusmalli, joka ei kai ainakaan seksuaalisessa mielessä olisi aivan paras lähtökohta. Oikeastaan minun on hankala nähdä tilannetta muutenkin subien näkökulmasta, joten olen kai väärä henkilö vastaamaan tähän. Ehkäpä jollain toisella on siitä omakohtaisia kokemuksia.

Masterin näkökulmasta katsottuna taas tulee ensimmäiseksi mieleen muiden suhtautuminen asiaan. Siis vaikka itselleen asia olisikin selvä ja hyväksyttävä, mutta tuomittaisiinko tilanne jostain ulkopuolelta. Olen muutaman kerran tainnut kirjoittaa, että monien ulkopuolisten henkilöiden negatiivisten mielikuvien perusteella subit ovat niitä säälittäviä raukkoja, joita alistetaan, ja masterit ja dominat niitä ällöttäviä sikoja, jotka hyväksikäyttävät niitä raukkoja. Jos tähän yhtälöön vielä lisätään se, että alistuva osapuoli on fyysisesti rajoittunut, tekee se hommasta vieläkin törkeämpää ja inhottavampaa. Voisin ainakin kuvitella, että tämä on yksi syy, jonka takia moni dominoiva vierastaisi fyysisesti rajoitteisen alistamista. Toisaalta, miksipä noista leikeistä tarvitsisi kenellekään ulkopuoliselle mainostaa?

 

 

Oma mielipiteeni siis on, että voisin hyvinkin ajatella sessioivani jonkun fyysisen rajoitteen omaavan henkilön kanssa. Oikeastaan lähtökohtinani on muutenkin se, että ensin tutustutaan toisten ajatusmaailmoihin, ja vasta sen jälkeen tavataan, jos kemiat kohtaavat. Eikä fyysinen rajoite välttämättä ole kaikkien mielestä edes huono asia. Esimerkiksi amputaatiot ovat toisille varsinainen fetissi. Ja onko väliä jos subi liikkuu pyörätuolissa, jos tarkoitus on kuitenkin sitoa kokonaan liikkumattomaksi.