Me varmaan kaikki tiedämme, mitä panokoneella tarkoitetaan, ja mitä sillä tehdään. Entä jos laitetta lähdettäisiinkin kehittelemään eteenpäin. Parikymmentä vuotta sitten puhelin oli pelkkä puhelin. Sillä soitettiin tutuille, ja pidettiin yhteyttä ihan vaikka toiselle puolelle maapalloa. Sitten tulivat tekstiviestit ja matopelit, ja puhelimella pystyi tekemään jo muutakin. Tämän päivän puhelin on enemmänkin viihdekeskus kuin puhelin. Sanoin tietokoneet ovat kehittyneet yksinkertaisista laskukoneista pelikoneiksi ja internetin käyttöliittymiksi.
Entäpä jos panokone olisi jotain muuta kuin pelkkä mekaaninen tykytin, vaikkapa sitten tulevaisuuden viihdekeskus?
"Tervetuloa kodin viihdekeskukseen." Miellyttävä ääni opastaa lähestyessäsi juuri ostamaasi ja seinään kytkemääsi laitetta.
"Istuutukaa tuoliin, olkaa hyvä. Valitkaa haluttu viihde." (PIIP) "Aikuisvihde valittu. Olkaa hyvä ja valitkaa alakategoria." (PIIP)
Tunnet kuinka istuin säätää automaattisesti asentoaan. Metalliset sangat ilmestyvät ja lukitsevat nilkkasi, reitesi, ranteesi ja rintakehäsi paikoilleen. Tuoli muuttaa edelleen muotoa, ja tunnet kuinka nouset sen mukana pystyyn. Virtuaalilasien kautta näet ympärilläsi keskiaikaisen linnan tyrmän. Korvien kuulokkeista kuuluu kaukaista vaikerointia, metallisten kahleiden kilinää ja metallisten tyrmän ovien kalahtelua.
Julma ja karskin näköinen vartijan astelee eteesi, ja tarttuu kiinni vaatteistasi. Arvaat mitä nyt tapahtuu. Tunnet vaatteidesi repeytyvän, mutta todellisuudessa sitä ei tee kukaan ihminen, vaan viihdekeskuksen mekaaninen varsi. Rintojasi puristellaan, sisääsi työntyy jotain isoa. Tunnet raipan osuvan kerta toisensa jälkeen kannikoillesi.
Kaikki nämä toiminnot voisivat olla automatisoitavissa. Ehkä ensimmäiset laitteet olisivat hieman kömpelöitä, mutta alan kehittyessä ominaisuuksia ja sulavuutta voisi tulla mukaan enemmän.
Mutta kiinnostaisiko tällainen virtuaalinen toiminta ketään? Olisiko se kenties pelottavaa? Uskaltautuisitko heittäytyä mekaanisen laitteen armoille, kun tiedät kuinka helposti tietokoneet kaatuvat muutenkin, ja millaisia kaikkia muita teknisiä vikoja voi olla. Vai voisiko kone olla jopa ihmistä turvallisempi?
"Tervetuloa kodin viihdekeskukseen." Miellyttävä ääni opastaa lähestyessäsi juuri ostamaasi ja seinään kytkemääsi laitetta.
"Istuutukaa tuoliin, olkaa hyvä. Valitkaa haluttu viihde." (PIIP) "Aikuisvihde valittu. Olkaa hyvä ja valitkaa alakategoria." (PIIP)
Tunnet kuinka istuin säätää automaattisesti asentoaan. Metalliset sangat ilmestyvät ja lukitsevat nilkkasi, reitesi, ranteesi ja rintakehäsi paikoilleen. Tuoli muuttaa edelleen muotoa, ja tunnet kuinka nouset sen mukana pystyyn. Virtuaalilasien kautta näet ympärilläsi keskiaikaisen linnan tyrmän. Korvien kuulokkeista kuuluu kaukaista vaikerointia, metallisten kahleiden kilinää ja metallisten tyrmän ovien kalahtelua.
Julma ja karskin näköinen vartijan astelee eteesi, ja tarttuu kiinni vaatteistasi. Arvaat mitä nyt tapahtuu. Tunnet vaatteidesi repeytyvän, mutta todellisuudessa sitä ei tee kukaan ihminen, vaan viihdekeskuksen mekaaninen varsi. Rintojasi puristellaan, sisääsi työntyy jotain isoa. Tunnet raipan osuvan kerta toisensa jälkeen kannikoillesi.
Kaikki nämä toiminnot voisivat olla automatisoitavissa. Ehkä ensimmäiset laitteet olisivat hieman kömpelöitä, mutta alan kehittyessä ominaisuuksia ja sulavuutta voisi tulla mukaan enemmän.
Mutta kiinnostaisiko tällainen virtuaalinen toiminta ketään? Olisiko se kenties pelottavaa? Uskaltautuisitko heittäytyä mekaanisen laitteen armoille, kun tiedät kuinka helposti tietokoneet kaatuvat muutenkin, ja millaisia kaikkia muita teknisiä vikoja voi olla. Vai voisiko kone olla jopa ihmistä turvallisempi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti