Muutoksen tuulia

Ajatukseni ovat pyörineet viime aikoina pervoerotiikan parissa poikkeuksellisen paljon. Tuntuu vain siltä, että olisi ehkä aika saattaa eräs aikakausi vähitellen päätökseen, ja aloittaa uusi. Ehkä tämä "kaapissa" viettämäni aika alkaa vain vähitellen olla täynnä. Tai en kai koskaan ole varsinaisesti ujostellut kinkynä olemista, tai sen tunnustamista, mutta toistaiseksi olen katsonut paremmaksi jonkinlaisen anonyymiteetin säilyttämisen ihan ympärilläni olevien muidenkin ihmisten vuoksi. Mutta en minä nyt varmaan jatkossakaan ala asioitani ihan täysin julkisesti toitottamaan.


Kysyin yhtenä iltana Pikkunartulta, mitä hän ajattelee sellaisesta sessioinnista, jossa olisi läsnä muitakin henkilöitä. Siis ei varsinaisesti kimppajutusta, mutta katselijoita, kuten vaikkapa bileissä. Hieman epäluuloisen näköisenä silmiään pyöritellen  narttuni pyysi tarkentamaan kysymystä. Siis millaista kinkyilyä tarkalleen ottaen mahtaisin tarkoittaa.

Yritin lukea vastapuolen ajatuksenkulkua, ja esitin vähän pehmeämmän esimerkin, että se voisi olla vaikkapa sidottuna olemista jonkinlaiseen pukkiin, ja samalla saisi vähän piiskaa paljaille kannikoille. :D Ei kuulema olisi mitenkään mahdoton ajatus. Voisi kokeilla sellaistakin, että ensiksi antaisin piiskaa jollain läpsyttimellä tai hapsuruoskalla niin, että takapuolen saisi mukavan lämpimäksi. Sitten piiskaa jollain terävämmin napsahtavalla pelillä niin, että siitä jäisi kivan näköiset jäljet. Tuollaista yhdistelmää ei ole vielä koskaan kokeiltu, eikä siis ole kokemusta siitä, miltä toisenlaisen piiskan sivallukset tuntuvat ensimmäisen piiskauksen jälkeen. Tämän jälkeen voisi kuulema kokeilla sellaista sairaalasänkyä, jossa on jaloille teräksiset pidikkeet.

Ahaa, kiinnostuin. Tällaisesta sängystä oli ollut puhetta jo vuosia aikaisemminkin jonkinlaisten lääkärileikkifantasioiden yhteydessä. Mitäs siinä sängyllä?

No, siihenkin voisi sitoa jollain tavalla kiinni, ja sitten voisit fistata...

Olin suoraan sanottuna hyvin yllättynyt. Tunsin nyt olevani meistä se kiltimpi osapuoli. Narttuni ei ole ehdottanut fistausta aikaisemmin kuin yhden kerran, ja nyt siis toisen kerran, ja vieläpä julkisesti. Oli kuulema odottanut näkevänsä bileissä vähän kovempaakin toimintaa, mutta pettymykseksi kaikki nähty oli ollut vähän liian pliisua. Jos itse heittäytyisi vähän rivommaksi, niin ehkä joku muukin saisi siitä kipinän. Sillä hetkellä tunsin jonkinlaista pervoa ylpeyttä, ja päädyimme myöhemmin naimaan pehmeästi ja melkein vaniljaisesti. Mitä nyt hieman samalla kurkusta kuristaen... :)

 

Julmuutta lempeällä tavalla

Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran aiheeseen sessioiden jälkeisestä palauteosiosta. Tai ehkä pitäisi puhua myös palautumisosiosta.

Meillä on pääsääntöisesti aina jonkinlainen palauteosio, vaikkakin nykyään vähän kevyemmissä rutiinileikeissä se saattaa jäädä ihan muutamaan sanaan, etenkään jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ollut mukana. Haastavammissa leikeissä, kuten niissä jossa mukana on henkistä nöyryytystä tai kipua, on palauteosia ollut aina "virallisempi". Kaikilla palauteosiota ei kuitenkaan ole. Toiset eivät ehkä koe sitä edes tarvitsevansa, mutta sellaisiakin on, joita sen puuttuminen on jäänyt vaivaamaan.

 

Jos joku sanoo, että mihin sitä palauteosiota oikein tarvitaan, kun dominoiva osapuoli päättää, ja subi saa tukkia turpansa ja niellä kaiken kiltisti, niin ei se omasta mielestäni ole pidemmän päälle kovinkaan rakentava ajatusmalli. Tosin jos tällainen järjestely on nimenomaan osapuolten välillä yhdessä sovittu, niin ei kai siinä silloin ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.

 

Moni kaipaa pelkän sanallisen palauteosion lisäksi myös palautumisosiota. Siis sellaista aikaa, jolloin tuhma masteri muuttuu takaisin kiltiksi omaksi itsekseen, ja halaa ja kuivaa kyyneleet pois. "Kisko mua tukasta, sylje päälle ja piiskaa juomuille, mutta helli sen jälkeen ehjäksi." Tällaisiin ajatelmiin olen törmännyt usein mieltymyksistä lukiessani. Mutta onko lopulta ihan väärin, että tuo lempeys yhdistettäisiin leikkeihin ihan niiden aikanakin? Ei kai. Lopultahan nämä kaikki ovat kiinni ihmisten omista mieltymyksistä. 

 

Kun valmistelin nartulleni (jokseenkin masokistinen) ensimmäisiä kipuleikkisessioita, sain jonkin verran oivia neuvoja eräältä kokeneemmalta sub-maso naiselta. (Pääsääntöisesti keskustelen naisten kanssa, koska naiset vain yksinkertaisesti osaavat jutella noin 406,35 kertaa miehiä paremmin.) Tällä naisella oli naispuoleinen switch-kumppani, ja yleensä hän oli yksin alistettuna ja piinattuna, mutta toisinaan porukassa molemmat yhtä aikaa. Nautinnollisimmiksi kokemuksiksi hän mielsi sellaiset sessiot, joissa hänen rajojaan oli koeteltu varsin voimakkaasti, mutta samaan aikaan lempeästi. Tämä oli itse asiassa ollut jopa se kantava voima, joka avulla hän oli onnistunut käymään läpi kaikkein suurimmatkin masokistiset haasteensa. Pimeään äänieristettyyn koppiin täysin sidottu ja suukapuloitu subi voi yksin jäädessään tuntea nopeasti ahdistumista. Entä jos vieressä olisikin joku, joka silittäisi käsivarttasi ja sanoisi, ettet ole yksin. Ei ollenkaan niin paha kuin ensimmäinen vaihtoehto. Sama juttu muissakin leikeissä. Pitsi että leikkikaveri on julma sadisti tai nöyryyttävä alistaja, voi hän myös olla kannustava ja hoivaava tulihenkilö.

 

"Kulta pieni, sinä sanoit haluavasi kokeilla tuota valtavaa lelua ja saada sen sisääsi juurta myöten vastusteluistasi huolimatta. Nyt on sen aika. Tiedän että se venyttää ilkeästi mitä syvemmälle se menee, ja voin tuntea sen itsekin kädelläni vatsaasi tunnustelemalla. (Tulee nartun selän taakse, ottaa hänen kämmeniinsä omiinsa, ja puristaa nartun hartiat syleilyynsä). Koetetaan vielä vähän kulta. Ei anneta nyt periksi. Kun se on ohi, sinusta tuntuu paljon paremmalta. Sen jälkeen mennään lämpimään hajustettuun kylpyyn, ja hierotaan jännittyneet ja kipeytyneet lihaksesi kuntoon ihan kaikessa rauhassa."

 

Tuo esimerkkikuvaus kyllä kuulostaa joltain pehmopornokirjallisuuden tuotokselta, mutta ajatus siitä varmaan käy selville.

 

Miksipä ei saisi sitten olla pehmeämpi alistaja. Jotenkin ärsyttää myös sellainen ajatusmalli, että kaiken pitäisi mennä aina tietyn kaavan mukaan. Masterin tulee käyttäytyä juuri näin että on oikea masteri. Minusta tuntuu, että moni vasta-alkaja kokee jonkinlaista tuskastumista siitä, tekeekö hän asiat oikein. Hemmetti. Totta puhuen tämä ajattelutapa tunkeutuu omaankin mieleeni. Pitää vain ajatella, että paskat niistä muista. Enhän mä nyt niitä varten ole leikkimässä. Itsehän me parhaiten tiedämme mikä meille sopii.
Vaikkakin välillä lehtien uutisia ja etenkin niihin liitettyjä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että "parhaimpia" neuvojiahan näyttävät olevan juuri ne, jotka eivät oikeastaan asiasta tiedä edes yhtään mitään...

Yllätys

(Tämä tarina on itse asiassa fantasia, mutta kirjoitettu kuvitelmana siitä, millaista olisi kiva kokea.)

Sellaista kutinaa oli viikon aikana ollut molemmin puolin, että voisi viikonlopuksi kehitellä jotain kivaa. Pikkunartulla tuntui olevan jokin yllätys mielessään, joten päätin uteliaisuuttani selvittää mikä se on, ja toimia sitten sen mukaan. Tähän yllätyksen valmisteluun liittyen oli tosin vähän lisäkuluja, ja tällä kertaa kyse oli vähän suuremmasta summasta, joten sovimme, että annan tapaamisen yhteydessä sitten 100 € kulujen tasaamiseksi. Monet lelut ja laitteen ovat sen verran kalliita, että niitä tulee harvemmin osteltua. Meillä on monestikin käytössä systeemi, että kulut jaetaan molempien kesken.



Odottelin session alkua ehkä jopa hieman jännityksessä, kun en tiennyt mitä yllätystä narttunen oli tälle kerralle suunnitellut. Sessiopaikalla odotellessani sain tekstiviestin, jossa kysyttiin, olenko valmiina. Vastasin siihen myöntyvästi. Tämä on tällainen uusi käytäntö, jossa molemmat voivat valmistua kaikessa rauhassa omissa oloissaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja saapua sitten sessiopaikalle.

Kun narttuni saapui sessiopaikalle, olin todellakin yllättynyt. Asuna hänellä oli polviin saakka ulottuvat jalanmyötäiset beiget saappaat, yhtä kokoa liian pieni vaaleanpunainen tiukka narutoppi, ja itsetehdyt kireät farkkusortsit, jotka oli leikattu lahkeista niin lyhyiksi, että häpyhuulien reunat paistoivat näkyviin molemmilta puolin. Silmissä oli tumma vahva meikki, ja huulissa oikein kirkkaanpunainen huulipuna. Tunnelmaa korostivat vielä pieni punainen nahkainen käsilaukku ja kirkkaan keltainen ja pinkki muovinen rannerengas. (Jälkikäteen sain tietää, että koko olemus oli lainattu jostain 80-luvun pornoklipistä ihan minun kiusakseni. En nimittäin tunne kovinkaan paljoa positiivisia ajatuksia kyseisen aikakauden aikuisviihteen tuotoksia kohtaan, mutta tällä kertaa tuo tyylin lainaus oli kuitenkin varsin onnistunut, ja itse asiassa toimi erittäin hyvin.)

Pano ja suihinotto olisi sitten viisikymppiä. Jos haluaisin jotain tosi kinkyä extraa, porn star experiencen, yms, niin se tekisi vielä viisikymppiä lisää.

Kaivelin lompakosta nuo kaksi viidenkympin seteliä, ja ojensin ne oven pielessä nojailevalle ja huuliaan leikkisän tuhmasti huuliaan punaavalle nartulle.
Laitettuaan huulipunan ja rahat käsilaukkuunsa, hän laski sen tuolille, ja polvistui eteeni avaamaan sepalustani. Vaikka reaktiokykyni yleensä onkin kuin teini-ikäisellä poikasella, tapahtui kaikki oikeastaan sen verran nopeasti ja yllättäen, etten ehtinyt saada vielä kaluani seisokkiin. Narttu sen sijaan toimi nopeasti kuin aikainen lintu, ja nappasi kursailematta madon suuhunsa. Tämä oli sitten ensimmäinen kerta, kun kaluni oli kokonaisuudessaan naisen suussa, joskin vähän vilpillisesti toteutettuna. Tunne oli sen verran kiihottava, että kaluni alkoi heti kovettumaan. Yritin panna urheasti vastaan ja pitää sitä mahdollisimman pitkään nartun suussa, mutta lopulta se tunkeutui kuin väkisin ulos valuttaen limoja pitkin nartun leukaa. Tässä vaiheessa ripsiväritkin olivat jo saaneet osuutensa, ja valuivat silmien alla pieninä mustina puroina.

Naamalle laukeaminen olisi kyllä ollut kivaa, mutta ei vielä ihan näin aikaisin. Niinpä siirsin narttua parempaan kohtaan huoneessa, ja sujautin nahkaiset hihnat ranteiden ympärille. Nämä nahkahihnat ovat kiinni oviaukon molemmin puolin seinissä, ja niitä sai säädettyä lyhyemmälle niin, että nartun kädet olivat yläviistoon sivuille.
Hetken mielijohteesta lisäsin leikkiin pienen rivon yksityiskohdan. Kaivoin käsilaukusta esiin sen saman kirkkaanpunaisen huulipunan, ja maalasin sillä nartun nännipihat loistavan punaiseksi. Sen jälkeen taivutin narttua eteenpäin kasvot vasten lattiaa. Leikittelin hetken sormiani märässä pilluvaossa ja maalasin sitten häpyhuulien reunatkin irstaan punaisiksi.

Itse tunnelmassa oli jo jotain niin kinkyä ja kiihottavaa, että nautiskelin mielelläni työnnellen hitaasti kulliani syvälle märkään reikään. Se kiihotti myös narttuakin. Olen harvoin nainut ketään sessiossa niin nautiskelevan rauhallisesti kuin nyt. Mietiskelin siinä samalla, miten oikein laukeaisin parhaiten nartun kasvoille, kun pitäisi ensin kiertää nopeasti etupuolelle. Mutta sitten se kiihottuminenkin katkeaisi, ja laukeaminen ei ehkä onnistuisi, paitsi ehkä runkkaamalla. Niinpä ajattelinkin mennä niin kuin hyvältä tuntuu, ja jatkoin naimista samaa verkkaista ja niin samettisen sivelevää tahtia, kunnes laukesin aika poikkeuksellisenkin voimakkaasti.

Vetäydyin lauettuani, ja kaluni luiskahti ulos limaisesta vitusta. Narttu jäi paikoilleen takapuoli pystyssä ja pillu ammollaan. Tartuin kiinni hiuksista ja nuoletin kaluni puhtaaksi.
Työnsin sormeni hänen sisäänsä. Olen viime aikoina runkannut narttua lähes poikkeuksetta neljällä sormella niin syvälle kuin peukalo vaan sallii. Se on samalla myös harjoitusta. Ennen pitkää tämä isopilluinen pikkuhuora oppii nauttimaan enemmän muistakin isoista asioista. Isopilluinen on omassa tapauksessani sanottu pelkästään positiivisessa mielessä.
Työntelin sormiani sisään, vedin niitä ulos, ja työnsin spermaiset sormeni nartun suuhun. Tyhjensin näin pillun spermastani. Jatkoin sen jälkeen neljällä sormella runkkaamista, ja hieroin toisella kädelläni klitorista. Kun narttu oli laukeamassa, poimin molemmat nännin vasemman käden sormieni väliin ja venytin ja nipistin niitä tiukasti. Se toimii pienenä lisäkiihokkeena nartulleni, minulle likaisen mielen omaavana tekijänä jopa vähän enemmän.



Juttelimme tästä kokemuksesta, ja molempien mielestä se oli piristävää vaihtelua. Narttuni oli jo pidemmän aikaa ajatellut yllättävänsä minut tuollaisella huorajutulla, kun tiesi minun "salaa" sellaisesta fantasioivan. Tuo sperman kauhominen suuhun on omasta mielestäni himpun verran ällöä, mutta tavallaan myös nöyryyttävää ja siksi kiihottavaa. Myös narttuni nauttii siitä jollain tuhmalla tavalla, mutta tarkempaa selitystä en ole vielä saanut ongittua esiin.
Jos minulla olisi käytössäni toinenkin narttu samaan aikaan, antaisin toisen ratsastaa sylissäni selkä minuun päin, ja antaisin laukeamisen jälkeen toisen nuolla spermat suoraan toisen pillusta.

Pervo-opisto

Viime aikoina olen leikitellyt fantasiatasolla mielenkiintoisella ajatuksella. Olisipa kiva olla jollekulle vasta-alkajalle opettajana kinkyilyn maailmassa. Vaikka en voi väittää itsekään olevani mikään kaiken kokenut ja kaiken osaava guru tällä saralla, niin parempi kai edes jonkinlainen opettaja, kun ei opettajaa laisinkaan. Tai voiko oikeastaan kukaan rehellisesti väittääkään olevansa kaiken oppinut ja osaava? Paljon kokenut voi kyllä sanoa olevansa, mutta eipä sekään aivan suoraan tarkoita, että kaikesta kokemastaan olisi oppinut jotain, tai kaikki oppi olisi ollut hyväksi.

Jospa perustaisikin oman pervo-opiston? Siellä koulutettaisiin kokemattomista aloittelijoista oppineita pervoja piiskan ja talutushihnan molempiin päihin. Innokkaimmille oppilaille voidaan tietenkin järjestää myöhemmin täydentävää jatkokoulutusta tyyliin: "Tahtoisitko olla diplomidomina?"

Koulutus alkaisi varmaankin pienimuotoisena opetuksena ryhmässä. Aluksi oppitunnin vetäjä kysyy vapaaehtoisia oppilaita apulaisiksi opetustilanteisiin. Tai miksi ei varalla voisi olla muutamaa apuopettajaakin, mikäli uudet tulokkaat ovat liian ujoja. Naispuoleinen apuopettaja olisi kai vähän mielenkiintoisempi myös poikien mielestä. Ehkäpä voisikin olla kaksi pääopettajaa.

Hyvää huomenta luokka ja uudet tulokkaat. Tässä meillä on vapaaehtoinen oppilas toimimaan luokan edessä opetusmallina. Kertoisitko aluksi nimesi?
-Milla
-Hyvä Milla.
Kuten näette, Milla on helposti kiihottuvaa sorttia. Kosteus tuntuu aivan selvästi pikkuhousujen läpikin. Näette aivan kohta, mitkä ovat kiihottuneen nartun fyysiset tunnusmerkit, ja saatte tutustua naisvartaloon muutenkin. Sitä ennen, Milla, saat näyttää minulle kuinka paljon kunnioitat minua. Kädessäni on (normaalit) viisi sormea. Kostutat niistä nuolemalla ja imemällä niin monta, kuin miten paljon kunnioitat minua asteikolla yhdestä viiteen. Sen jälkeen työnnän kaikki kostuttamasi sormet sisääsi, ja näytän muille oppilaille miten nartun kiima näyttäytyy julkisesti.

Kokemattomien narttujen lisäksi opetusta tarjotaan myös kokemattomille pikkudominoille- ja mastereille. Kokeneemman opettajan alaisuudessa opitaan mm. piiskan käyttöä, sekä kuinka alistuvaa osapuolta käsitellään oppitilanteessa luokan edessä mahdollisimman rivolla ja nöyryyttävällä tavalla.

Jotta pervo-opistoa ei leimattaisi aivan huuhaajutuksi, ja jotta sille saataisiin myös valtion tukea, pitäisi sen nimi kai muuttaa seksuaaliterveysopetukseksi. On muuten kumma juttu, että nykyään nämäkin perusasiat alkavat olemaan hukassa nuorisolta. Ymmärtääkseni valistusasioita on kouluissa ihan tänäkin päivänä, mutta osa oppilaista ei ilmeisesti jaksa olla hereillä edes näinkään mielenkiintoisilla tunneilla.
 -Ei, Petteri. Ehkäisy ei tarkoita sitä, että pidät kaulassasi ristiriipusta session ajan. Ja Minna, alapääpesu session jälkeen ei myöskään suojaa raskaudelta.

Totta kai kursseilla opetettaisiin myös muita turvallisuusjuttuja, sekä pidettäisiin kokeet. (No, Jessika. Haluatko suorittaa kokeen kirjallisesti, vai SUULLISESTI?)

Näen jo sieluni silmin, kuinka tulevaisuudessa seuranhakupalstat täyttyvät ilmoituksista, joissa kumppanilta vaaditaan koulutus. "Ei kokemattomia, kiitos. Sinulla tulee olla pervopassi, jolla todistat, että olet saanut ainakin peruskoulutuksen."

Jos joku nyt erehtyy luulemaan minua täysin jaloksi ja epäitsekkääksi herrasmieheksi, niin valitettavasti täytyy tuottaa pettymys. Tällainen vähän normaalista poikkeava ryhmätilanne tuntuu kyllä kutkuttavalta ja varsin mielenkiintoiselta kokemukselta jo itsessään. Olen parissa aikaisemmassa tekstissäni maininnut fantasioistani, jossa minulla olisi kaksi alistettavaa henkilöä, tai sitten toimisin mestarina toiselle dominoivalle henkilölle. Eli siis neuvoisin ja ohjaisin toista dominoivaa henkilöä. En käskisi häntä, mutta ohjailisin ja opastaisin, toimisin valvovana osapuolena. Eikös tämä ole juuri sellainen tilanne, jonka voisi toteuttaa vaikka opetustilanteessa, tai apuopetuksessa?
Ja voinen myös myöntää, että ajatus että saisin puristella kyllikseni nuorten oppimattomien tyttöjen rintoja, ja saisin kyllikseni nuorta kiimaista pillua ei olisi varmastikaan vähäisin motivaatioistani. Hmm... Tarkemmin ajatellen voisin olla jopa niin jalo, etten ottaisi kaikilta edes kurssimaksua. :P

Puhetta genitaaleista.

Ei ehkä tulisi ensimmäiseksi mieleen, mutta tämänkertaisen varsinaisen aiheen, eli puheen genitaaleista, otti esiin netissä eräs nainen. Ainakin jotenkin sellainen kutina on ollut, että miehet jaksavat asiasta jauhaa enemmän. Ulkonäkö, oletukset ja toivomukset. En ole käsitellyt näitä asioita omissa kirjoituksissani aikaisemmin, koska olen ajatellut olevan mielenkiintoisempaa puhua siitä varsinaisesta hommasta mitä tehdään, eikä niinkään niistä työvälineistä.

"Kuulema suomalaismiesten peniksen keskivertopituus on 12-15cm. Rohkenen olla eri mieltä, tai sitten mulla on käynyt vaan helvetinmoinen tuuri. Entä jos käy niin, että kun vastapuolen riisuu, onkin vastassa pettymys? Katkarapu tai pillu, joka ei vastaa odotuksia. Eli toivoit viivapillua, sait kinkkusämpylän-meiningillä. Haittaako se? Faktahan on, että yksi mieshistorian suurimpia kusetuksia on "koolla ei ole väliä". Tottakai on, se on fysiikkaa. Muutenhan kaikki naiset runkkais topsipuikolla. Daa. paksuus on tärkeämpi kuin pituus, eikä se koko silloin haittaa, jos oikeasti rakastaa. Muuten kyllä, ja jokainen nainen joka väittää muuta, valehtelee.”

Ei noilla koko- ja ulkonäköasioilla todellakaan ole ainakaan suurta merkitystä kaikille. Toisille taas niillä voi olla paljonkin merkitystä. Ehkä kyse on vain jokaisen omasta henkilökohtaisesta valinnasta, siitä miten asiat on laittanut mielessään tärkeysjärjestykseen. Ihan sama juttu on kaikessa muussakin. Yksi haluaa ostaa upean urheiluauton, sillä miksi edes ajella, jos ajamisessa ei ole mitään kivaa. Toiselle taas oleellisempaa on, että auto kulkee paikasta A paikkaan B, ihan sama miltä kottero näyttää.


Olen varmaan viimeinen sanomaan mitään miesten kalujen keskimääräisistä pituuksista tai paksuuksista, kun en ole koskaan nähnyt yhtään juhlakunnossa, omaani lukuun ottamatta. (Enkä muuten edes halua nähdä, jos joku nyt haluaisi lähettää asiakaspalautetta.) No tietysti olen jossain netissä, mutta se ei ole ihan sama asia, enkä nyt takuulla halua lähteä tämän kysymyksen vuoksi niitä sinne katselemaankaan. Olen kyllä kuullut, että jotkut jopa runkkaavat yhdessä kavereiden kesken samaa pornoleffaa katsoen ja kalujaan vertaillen, mutta itse en sellaiseen porukkaan ole tosiaankaan koskaan kuulunut. Veikeää huomata, että joissain asioissa sitä on itsekin niin siveellinen ja yksityisyyttään varjeleva.

Keskiarvo on aina keskiarvo. Käytännössä voi olla mahdollista, ettei kellään ole keskivertomittaista kalua. Osalla isompi, ja osalla pienempi. Eikä ole mitenkään mahdotonta, että jollekin on tullut vastaan vain isompia tai vain pienempiä kaluja. On minullekin tullut vastaan paria poikkeusta lukuun ottamatta vain pienirintaisia naisia. Oman kaluni koon suhteen en ole potenut minkäänlaista riittämättömyyden tuntoa, mutta monia sellaiset asiat tuntuvat oikeasti vaivaavan keskustelupalstojen kirjoituksista päätellen. Eivätkä kaiken maailman kasvatuspillerimarkkinatkaan niin hyvin muuten kukoistaisi.

Syvälle, ihan pohjaan asti tökkiminen tuntuu ainakin itsestäni erityisen kiihottavalta, ja ainakin osa naisista tuntee samoin. Kun hieman kuristaa kädellä kaulasta ja supattaa samalla korvaan, että nyt lutka saa kyrpää aivan kohtuun saakka, niin siitähän narttu vasta villiintyy. Paksuus taitaa olla myös makuasia. Toiset huutavat miten se kaksi sormeakin tekee niin älyttömän kipeää, ettei sellaisen kanssa haluaisi leikeissään edes varsinaiseen aktiin asti edetä. Toiset taas nauttivat kaikesta suuresta, ja mikäs sen paremmin näin likaista mielikuvitusta ruokkisi.

Miten lienee on subimiesten osalta? Ehkä isokaluinen subimies voi olla jollekin dominalle tai masterille kiihottava saalis. Sellainen orja, jonka voi laittaa kyntämään pohjamutia myöten aina kun huvittaa. Toisin päin käännettynä joku voi ajatella asian niinkin, että on kiva nöyryyttää "pikku pippeliä". Ainakin itse voisin kuvitella, ettei kaikille se koko merkitse mitään. Tai sitten ajattelee näin, että toinen on hyvä toisenlaisissa leikeissä, ja toinen toisissa.

Miksi edes kirjoitan tästä? Olen niin huono sanomaan millainen kalu miehellä olisi hyvä kenenkäkin mielestä, että mielelläni luovuttaisin tämän osuuden jonkun naisbloggaajan hoidettavaksi.



Viivapillu tai nakkismpylä, ei sillä ole itselleni niin merkitystä. Sellainen mainitsemasi siisti "viivapillu" on kai esteettisesti siveellisin ja omalla tavallaan kaunis. Sellaisen voisi kuvitella unelmiensa edustustyttöystävälle. Toisaalta (jos oikein ymmärsin tuon kinkkusämpylän), vähän turpeahuulisempi ja mahdollisesti suuremmilla häpyhuulilla varustettu pimppi voi olla paljon pornompi, ja rivolla tavalla kiihottavampi. Kumpi on parempi, en osaa sanoa. Kai se on taas vähän sen mukaan, mihin tarkoitukseen sitä on etsimässä. :D Mutta en minä itse ketään sen mukaan viereeni ottaisi tai pois työntäisi, millainen pimppi jalkovälissä on, kunhan sieltä nyt sellainen löytyy, ja hemmetin märkänä vielä. Enemmän itselleni tärkeämpää on se, että paikkoja oltaisiin sheivattu ainakin osittain, mieluummin kokonaan. Sen lisäksi että karvat ovat fyysisesti pois tieltä eivätkä jää roikkumaan hampaiden väliin tai peitä näkymää, on mielestäni kiihottavaa, että nainen on miehen vuoksi paljastanut tällä tavalla kaikkein pyhimpänsä. Se on jo eräänlaista alistumista.

Kapteeni koukku ja implanttien sitomisen pulma

Nyt kesä on vihdoin koittanut, ja oleilen itsekin enemmän ulkosalla kuin sisällä tietokoneen ääressä. Siinä yksi syy, miksi päivityksien kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Aurinkoa näkee Suomessa kuitenkin sen verran harvoin, että siitä pitää ottaa kaikki irti. Kannattaa kuitenkin välillä muistaa niitäkin paikkoja, jonne päivä ei paista.

Pihan reunalla hitsauspuikon suristessa muotoutui tällainen kiva käyttöesine. Ei kuitenkaan tullut tällä kertaa omaan käyttööni, vaan oli tilaustyö. Olen muutenkin sen verran poikkeava yksilö, etteivät peppujutut ole minua koskaan kiinnostaneet. Vaikka mistä sitä tietää, ehkä kokeilemisen jälkeen voisi kiinnostaakin. Näitä voisi askarrella joskus joutessaan lisääkin.





Viime aikoina minua on mietityttänyt eräs sitomiseen liittyvä pulma, johon en ole vielä löytänyt oikein hyvää vastausta. Kysymys on nimittäin rintojen sitomisesta silloin, kun sidottavalla on nykyään niin yleiset rintaimplantit, eli "silikonitissit". Ihan puhtaalla järjellä voisi päätellä, että tuskin ainakaan kevyemmät rintasidonnat olisivat niille yhtään vahingolliset. Mutta kuinka paljon implantit oikeastaan kestävätkään ylipäätänsä mitään? Vai onko peräti niin, että implantit ovat lujempaa tekoa kuin ympäröivä kudos, eivätkä poksahda kovinkaan helposti tiukemmissakaan sidonnoissa. Onhan siinä jo nahkakin välissä suojana. Pystyvätkö rintaimplantin omaavat kokeilemaan äärimmäisiä rintoihin kohdistuvia sidontaleikkejä, esimerkiksi sidotuista rinnoista rokottamista? Tietenkin implanteissakin on eroja, ja siinä miten ne on asennettu, rintalihaksen alle vai päälle.


Loppukevennys

Feministi yritti netissä opettaa minulle, että on häpeällistä ja vanhanaikaista, että naisia on esimerkiksi johtotehtävissä paljon vähemmän kuin miehiä. Ilmoitin olevani itsekin suuri feminismin kannattaja, ja olevani asiassa samaa mieltä. Tai itse asiassa jopa sitä mieltä, että naisia pitäisi olla yhtä miesjohtajaa kohden vähintään kaksi.
Sain kuulla olevani sovinisti.

Hmm... Naisia ei voi sitten ymmärtää

Kivat tyhmät kyselylomakkeet

Uusien tuttavuuksien kanssa tykkään jutella melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Sopivia leikkikavereita etsiessäni (siis siihen aikaan kun sellaisia etsin) on luonnollisesti tullut juteltua yhteisistä fantasioista ja kiinnostuksenkohteista, ja kaikesta muustakin mitä aihepiiriin ja sen harjoittamiseen kuuluu. Tietenkin tällaisen viestittelyn jatkuessa päivästä ja viikosta toiseen on mahdollista, että osa jutuista ehtii jo unohtumaan. Tämähän on sinällään luonnollista, mutta toisinaan myös vähän kiusallista. Ja tietenkin jos vielä juttukavereita on ollut useampia, niin jossain vaiheessa menee melkein väistämättä sekaisin, kuka mistäkin on tykännyt.

Yksinkertaisin ratkaisu lienee jonkinlainen muistilista, josta asiat löytyvät näppärästi myöhemminkin. Muistilistan sijaan voi myös käyttää valmista kyselylomaketta. Merkataan vain rasti ruutuun jokaisen läpikäydyn asian kohdalle. Näitä BDSM-kyselylomakkeita löytyy kyllä jonkin verran valmiina netistäkin, jos jaksaa vähän kaivella. Tietenkin sopivan löytäminen voi olla hankalampaa, joten jos kunnollisen haluaa, niin on parasta tehdä sellainen ihan itse. 

Kyselylomakkeista voi tietenkin olla montaa mieltä. Toisten mielestä ne ovat tyhmiä ja tarpeettomia, ja toiset taas kokevat ne hyödylliseksi syystä tai toisesta. Olivat ne sitten tarpeellisia tai eivät, niin niiden täyttäminen ja lukeminen voi olla myös kutkuttavaa esileikkiä.

Minulla oli aikoinaan hieno omatekoinen kyselylomake, joka sitten jäi vuosiksi pölyttymään arkistojen uumeniin. Kaivelin sen esiin pari vuotta takaperin, mutta silloin kävi nopeasti ilmi, että lomake oli jo aikansa elänyt. Jonkin aikaa yritin huvikseni korjailla sitä, mutta lopulta kyllästyin. Paska mikä paska. Ohjelmistot muuttuvat, käyttöjärjestelmät muuttuvat. Kaikki vain ei toimi enää niin kuin ennen.

Mietiskelin tuossa jokunen päivä sitten, onko mahdollista lisätä blogeihin jonkinlaista kyselyä. Olisi nimittäin voinut tehdä oikein suuren luokan kyselyn naisten vilautteluista ja muista itseäni kiinnostavista aiheista. Tutkin hieman asiaa, ja paljastui, että Google Drivessä on valmiina näppärä ohjelma kyselyiden tekoon. Samaisella ohjelmalla päivitin myös tuon vanhan kyselylomakkeeni ajan tasalle suurin piirtein puolessa tunnissa.

Kyselylomakkeeseen saa vastata. Mielelläni lueskelen, millaisia mieltymyksiä lukijoillani on.

NYKYAIKAISTETTU LOMAKE