Etäalistamista

Etäalistaminen tuntuu kinkypiireissä jakavan aina ajatuksia melko voimakkaasti. Toisten mielestä se voi olla alistusta siinä missä mikä tahansa muukin, toisten mielestä taas siinä ei ole mitään järkeä. Itse olen vähän kahden vaiheilla.

Kokemusta minulla on etäalistamisesta melko vähän. Kokeilin sitä ensimmäisen kerran useampi vuosia sitten ihan puhtaana etäalistamisena, ja myöhemmin leikkikaverin löytämisen jälkeen eräänlaisena livesessiointia edeltävänä esileikkinä. Silloin se tuntui varsin kivalta. Jos joku saa kiksinsä lukemalla eroottisia tarinoita, tai soittelemalla Marjatan seksipuhelimeen, niin miksi ei sitten sähköpostin- tai skypen kautta etäalistamalla? Monesti etäalistamisesta puhuttaessa puhutaan, että mistä voi olla varma, totteleeko subi oikeasti annettuja käskyjä, ja toteuttaako annettuja tehtäviä. Onko etäalistamisessa siis mitään järkeä?

On tietenkin totta, että aivan kaikissa asioissa ei voi täydellä varmuudella sanoa, onko subi todella ollut tottelevainen. Monista tehtävistä voi kuitenkin vaatia todisteita, esimerkiksi vaikka valokuvia. Rangaistukset tai tehtävät voivat myöskin olla vaikkapa kirjoitustehtäviä, jolloin subi joutuu lähettämään kirjoitelmansa masterille. Tästähän jää selvä todiste siitä, että tehtävä on täytetty. 

Mutta tapahtuipa alistaminen sitten kellarikerroksen kammiossa, tai netin välityksellä mantereelta toiselle, eikö sekä subin, että masterin roolien pitäisi olla lähtöisin omasta tahdosta?

Jos joku haluaa aidosti tulla alistetuksi etänä, ja joku toinen haluaa aidosti alistaa, niin en näe mitään syytä, miksi annettujen tehtävien ja käskyjen toteuttamisessa pitäisi alkaa huijaamaan. Jos epäilisin itse subini motivaation vahvuutta, ehdittäisiin heti aluksi eteen sellaisen tehtävän, jonka vain aidosti alistumishaluinen jaksaisi toteuttaa. Tehtävän pitää myös olla sellainen, josta saa kiistattomat todisteet. Ainakaan masteri ei tässä voi hävitä mitään. Jos narttu epäröi, eikä halua ottaa tällaista tehtävää heti alkuun, niin ehkä on turha nähdä vaivaa ollenkaan. Näkemiin, ja tervetuloa uudelleen, jos vaikka motivaatiota alkaisi löytymään joskus myöhemmin.

Ensimmäinen kokeilukertani ei ollut kovinkaan onnistunut. Silloisen subin motivaatiotasossa ei ollut kovasti kehuttavaa, eikä itseltäni riittänyt kauaa kärsivällisyyttä yrittää vetkutella asioita eteenpäin. Siis jos toinen on passiivinen, ikään kuin odottaa koko ajan mitä herra käskee, mutta ei saa annetuista käskyistä huolimatta eväänsä räpäytettyä kuin vasta ehkä viikon päästä jos jaksaa, niin silloin omasta mielestäni voi asian antaa kokonaan olla. Tällainen "saattaisin mää ehkä, mutta en oikein tiijä" -tyyli tuntuu olevan melko yleistä muuallakin netissä, mutta myös tosielämässä. Jos ei oikeasti ehdi, niin eikä silloin sekin asia olisi hyvä tuoda esiin jo heti alkuunsa? Mutta onneksi kokemuksia on myös paremmin motivoituneista nartuista.

Eräs tuttavuuteni oli ilahduttavan kokeilunhaluinen ja innokas, nuori, isotissinen narttu. Tai no, sellaiseksi hän itseään minulle kuvaili. Sanoahan voi yhtä ja toista. Ajattelin siis ottaa asiasta selvää. Käskin nartun lähettämään minulle valokuvia rinnoistaan vapaina ja sidottuina. Melko yksinkertainen tehtävä, ei veisi kauaa aikaa, ja pitäisi onnistua ihan kotosalla. Päivää - paria myöhemmin sainkin  kuvat. Olin ehkä hivenen yllättynytkin, sillä useimmat olisivat varmaan heittäneet tässä vaiheessa pyyhkeen kehään. Kuvien sisältö oli vielä parempi, kuin mitä olin etukäteen odottanut. Mikäli tämän nartun usko omaan alistumishalukkuuteensa säilyisi, joku saisi hänestä vielä erinomaisen subin ihan tosielämässäkin. Tämän teininartun rinnat olivat kuin luotu käytettäviksi. Tarpeeksi suuret, että niiden ympärille voi kietoa narun tiukasti, saaden ne pullistumaan palloiksi. Narttu tuntuui hieman ujolta, ja ehkä jokseenkin konservatiiviselta, mutta hänen sisässään asui pieni rietas kapinallinen, joka halusi pistää elämänsä risaiseksi.

Mieleni teki päästä syvemmälle hänen päänsä sisälle. Hänen seuraava tehtävänsä oli kirjoittaa kertomus täydellisestä ensimmäisestä alistuskerrasta. Siis millainen se olisi todellisessa elämässä. Lisäkannustimeksi määräsin masturbointikiellon siihen saakka, kun kirjoitustehtävä olisi suoritettu, ja teksti hyväksytty.

Kertomus ilmestyi sähköpostiini jo seuraavana päivänä. Taisi olla kovakin hätä. Luin tarinan, ja hyväksyinkin sen. Narttu oli kuitenkin rikkonut kenties huomaamattaan hyväilykieltoa, sillä hän kertoi toivovansa tarinan tulevan hyväksytyksi mahdollisimman pian, jotta saa työntää käden taas pöksyihinsä, niin kuin hetkeä ennen tarinan kirjoittamistaan. Koska en erikseen sanonut milloin masturbointikielto astui voimaan, katsoin se alkaneeksi heti kirjoitustehtävän ja masturbointikiellon sisältävän viestin lähettämisestä.

Rangaistus julistettaisiin seuraavana päivänä, johon saakka myös nykyinen masturbointikielto olisi nyt poikkeuksellisesti voimassa.

Tällä kertaa tämä ujo ja häveliäs teininarttu sai nöyryyttävän häpeärangaistuksen. Aikaisemmin narttu on pitänyt alapäätään vain siistittynä, mutta nyt käskin hänen ajaa itsensä kokonaan posliiniksi, ja lähettämään siitä valokuvat todisteeksi. Tehtävä tuntui olevan haasteelliselta. Minua ei kiinnosta, mitä muut perheenjäsenet tai ihmiset uimahallin suihkussa ajattelevat asiasta. Tiedän kuitenkin, että narttu ajatteli sitä. Toivoin tämän muistuttavan hänelle, että määräyksiä on aina toteltava.

Jäin odottamaan, olisiko narttu luovuttaja, vai suorittaisiko hän rangaistuksen niin kuin pitääkin.

Ei ollut luovuttaja. :)