Panokoneen uusi elämä

Varmaan useimmat bdsm harrastajat tietävät mitä panokoneella tarkoitetaan, ja melkein yhtä moni on varmasti haaveillut omistavansa sellaisen. Nettikaupoista löytyy muutamia erilaisia malleja aina leivänpaahtimen kokoisesta isompiin ja kovaankin käyttöön soveltuviin kapistuksiin. Mutta valitettavasti mikään ei ole ilmaista. Halvin malli irtoaa noin 300 eurolla, ja paremmista saa pulittaa lähemmäs tonnin.
 
Kun itselläni ei luonne antanut periksi maksaa tuollaista summaa laitteesta, jonka laadusta ja luotettavuudesta vastasi todennäköisimmin vielä kiinalainen insinööri ja tehdastyöläinen, niin päätin valmistaa koneen itse.

Ensimmäinen versio laitteesta oli puulaatikkoon rakennettu hilavitkutin, jonka voimanlähteenä toimi auton ikkunanpyyhkijän tasavirtamoottori. 12 voltin jännitteellä toimiva moottori oli myös turvallinen vaihtoehto, ja sopiva jännite sille tuotettiin verkkovirrasta akkulaturin kautta. Rakenne oli yksinkertainen ja toimiva, mutta ongelmaksi muodostui alhainen liikenopeus ja vain kaksiportainen nopeudensäätö. Kone toimi hitaalla alueella n. 35 työntöä, ja nopealla alueella 55 työntöä minuutissa, joka oli lopulta liian vähän. Jännitettä nostamalla myös nopeus kasvoi, mutta valitettavasti samalla moottorin elinikä lyheni ihan loppuun saakka.
 
Seuraavaan versioon suunnittelin aluksi pesukoneen moottoria vanhasta romusta, mutta lopulta kävi ilmi, että rakenteesta olisi tullut liian iso ja kömpelö. Moottorin pyörittämä hihnapyörä oli liian iso mahtumaan panokoneen rungon sisälle, ja hommassa ilmeni muitakin teknisiä ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Niinpä kone jäi keskeneräiseksi prototyypiksi, joka oli sinällään toimiva, mutta jota piinasivat liian monet lastentaudit.



Panokoneen rakentamisessa on lähinnä kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on sopivan moottorin löytäminen. Moottorin tulisi olla halpa ja pienehkö. Halvoissa laitteissa on sitten tunnetusti sekin ongelma, etteivät ne kestä yleensä kovin pitkään, joten moottori pitäisi olla myös helppo vaihtaa uuteen samanlaiseen.

Toinen ongelma on löytää tai rakentaa sopiva vaihteisto pyörimisnopeuden laskemiseksi. Sähkömoottorit pyörivät helposti useita tuhansia kierroksia minuutissa, ja sellainen nopeus panokoneessa olisi liikaa jo ihan kokeneimmillekin kinkyille.







Keksin yllättäen ratkaisun romukasoja tonkiessani. Moottoriksi kävisi tavallinen halpa käsiporakone, jollaisen saa kaupasta parilla kympillä. Pyörimisnopeutta alentavana vaihteistona toimii vanha poravasaran romu, joka alentaa nopeuden 1/30 porakoneen pyörimisnopeudesta. (Itse asiassa tässä tapauksessa pyörimisnopeus laski tällä yhdistelmällä jo niin alhaiseksi, että minun oli korjattava sitä taaksepäin lisäämällä vaihteiston perään lasten polkupyörän romusta ottamani hammasrattaat ja ketju. Näillä pyörimisnopeus saatiin tuplattua.)

Hammasratas pyörittää kampea, joka taas saa liukujohteilla liikkuvan kelkan liikkumaan edestakaisin. Työnnön pituutta voidaan säätää vaihtamalla välissä olevan vipuvarren kiinnitystä kammessa joko sisemmäs tai ulommas. Mitä ulommaksi vipuvarsi kiinnittyy, sitä syvempi on isku. Tässä koneessa iskunpituus on välillä 100-200 mm.
 
Teleskooppisia hyllynkannattimia saa melko edulliseen hintaan, ja ne sopivat oivasti kelkan liukujohteiksi. 30 sentin liikematkan sallivien liukujohteiden hinta oli 3 €/pari.
 
Lelujen kiinnitys toimii nykyisellään kierteellä, mutta jonkinlainen pikalukitusmekanismi olisi tarkoitus ajan myötä löytää. Samoin lelun kiinnitykseen olisi hyvä lisätä jonkinlainen joustava systeemi, ettei systeemi olisi liian jäykkä ja periksiantamaton herkkiin paikkoihin tökkiessään. Myös laitteen ulkonäköä on tarkoitus tuunata kunhan ehtii.

Tällä hetkellä harkinnassa Vac-u-lock tapin käyttö lelujen kiinnityksessä.