Kirjoitelma seuranhausta

Mielessäni on pitkään pyörinyt ajatus kirjoittaa jonkinlainen raapustus seuranhakuun liittyen, mutta se ei vaan koskaan ole oikein ottanut tulta alleen. Pelkkään kinkyilyyn rajoittuvaan seuranhakuun en saa aikaiseksi kahta riviä enempää, ja yleisen tason seuranhaku vain ei tunnu sopivan kinkybogiin. Eihän? Mutta mitäpä me turhia rajoja rakennamme. Lukekoon se, jota kiinnostaa, ja muut voivat skipata koko tekstin.

Multa on usein kysytty, millä tavalla olen seuraa etsinyt. Ja onko seuraa lopulta löytynyt, ja millaisiin ongelmiin olen törmännyt. Yllättävän monelle kun seuranhaku ei ole mitään helppoa. Kuka elää keskellä ei mitään jossain takahikiän persreiässä, kellä ontuu tekniikka, ja onhan tuolla tuurillakin asioiden kulussa oma osuutensa.
Mutta ei se seuranhaku ole ollut loppupeleissä helppoa minullekaan, ja siksipä ajattelinkin nyt kirjoittaa omista kokemuksistani. Olkoon tämä vaikka vertaistukena muille onnettomille ja seuranhaun ongelmien parissa kärsiville.

Liveseuranhakuni lyhyt historia

Tunnustan olevani varsin surkea livenä tehtävissä aloitteissa. Siis ihan suoraan sanottuna täysi aasi, eikä maailmasta löydy ketään surkeampaa aloitteentekijää. Tai no, jos tarjoat ensitreffeillä kumppanillesi lahjaksi itse kasvattamaasi naurista,  mumiset jotain niin käsittämätöntä, että daami luulee sinun olevan korealainen vaihto-opiskelija, ja oksennat lakerikengillesi silkasta jännityksestä, olet vielä surkeampi kuin minä.

Liveyrityksiä en ole oikeastaan sitten nuoruusvuosieni tehnytkään, sillä ne vähäiset kerrat joina lopulta uskaltauduin jotain aloitteen tapaista ylipäätänsä tekemään, eivät todellakaan menneet kovin nappiin. Kokemuksesta ei tietenkään voinut puhua, kun en koskaan aikaisemmin ollut mitään yrittänyt. Itseluottamus oli tietenkin yhtä kuralla kuin suomalaisilla yleensäkin, ja vielä ujomman puoleisena en muutenkaan niin kovin helposti ihmisten juttusille uskaltanut. Nuoret likat sen sijaan osaavat olla varsin häijyjä etenkin kanaparvessa riehuessaan. Oppipa tuosta ainakin sen asian, ettei enää lähestynyt sellaisia nuoria naisia, jotka olivat joko A) humalassa, B) omien kaveriensa ympäröimänä porukassa, tai C) näitä molempia. Ujous taas ei ollut kenenkään naisen mielestä  kovinkaan seksikästä, joten siitä oli puhtaasti vain haittaa. Eikä muuten seuraavalla kerralla olo ollut yhtään rohkeampi edellisten kokemusten myötä. Niinpä seuranhakukin jäi useammaksi vuodeksi melkein kokonaan, tai ainakin hyvin passiiviselle tasolle noiden semitraumaattisten kokemusten jälkeen. Toisaalta, en minä muutenkaan mikään kova menemään koskaan ollut. Baariin jos joku sai kerran vuoteen houkuteltua, niin jopa oli ihme. Varmaan siinä varttuneempi sukupolvi katseli mietteliäästi, että tähän kelvottomaan tapaukseenko se suvun jatkuminen sitten tyssää.

Nettiseuranhaku

Kun sitten vuosia myöhemmin seuranhaku alkoi tuntua taas ajankohtaiselta, päätin kokeilla hakua netin kautta. Tuohon aikaan netistä seuraa hakevat tuomittiin melkeinpä automaattisesti luusereiksi, vaikka nykypäivänä se on hyvinkin tavanomaista.
Itselleni seuran etsiminen netistä tuntui melko helpolta ja luontevalta vaihtoehdolta. Ja aikaisempiin livekokemuksiin verrattuna systeemissä oli jopa järkeä. Olipa kyseessä sitten seuran etsintä ihan vakavammalla mielellä tai vain hurvittelumielessä, niin nettideittailussa on monia etuja perinteisempään lähestymiseen nähden. Kuinka moni on baarissa esimerkiksi miettinyt, että onkohan tuo henkilö vapaa tai varattu? Ja onko etsimässä seuraa vai ei? Kun klikkaat itsesi sisään nettideittiin, löydät hetkessä lukuisan määrän profiileja, jotka ovat etsimässä seuraa. Ahaa... Tämä nopeuttaakin jättäen jo yhden small-talk (Bull shit) välivaiheen kokonaan pois välistä.

Yhtenä nyrkkisääntönä nettideittailuun voisi antaa sellaisen ohjeen, että jos olet etsimässä liveseuraa, pyri tapaamaan netistä löytämäsi tuttavuus mahdollisimman pian. Turha viikkoja kestävä jaarittelu ei hyödytä yhtään mitään. Vaikka olisit jutellut henkilön kanssa kymmenen vuotta, hän saattaa ensimmäisellä tapaamisellanne huomata, että naamasi näyttää aivan petolinnun perseeltä, eikä hänestä enää kuulukaan sen jälkeen. Kysymys kuuluu, hyödyttikö jutella ja suunnitella yhteistä elämää nuo edeltävät 10 vuotta? Pyri siis tapaamaan heti. Jos käy huonosti, säästät aikaa yhdeksän vuotta, yksitoista kuukautta ja kolme viikkoa, jonka voit käyttää tehokkaasti uuden tuttavuuden etsintään.
Muista myös, että kaikki eivät ole etsimässä seuraa niin kovin tosissaan, tai ovat vain katselemassa, josko jotain "kivaa" sattuisi karkkikaupasta eteen tupsahtamaan. Venyttämällä ihania juttutuokioitanne kuukausien mittaiseksi, voit olla varma, että hän on tuona aikana saanut myös yhden jos toisenkin kilpailevan ehdokkaan viestejä. Jossain vaiheessa et olekaan enää se kiinnostavin, ja viestittely loppuu siihen.
Jos taas etsit vain kirjoitteluseuraa, on tietenkin aivan sama miten kauan jutustelua jatkatte.

En tiedä olenko itse kulkenut elämässäni perse edellä puuhun, vaiko toiminut sittenkin fiksulla tavalla. Riippuu kai siitä, kysyisikö asiasta vanhoillisluterilaiselta papilta, vaiko joltain yltiömodernilta nuoriso-ohjaajalta. Ehkä kyseessä ei niinkään ole oikea tai väärä, vaan se, miten asioihin suhtautuu ja mitä painottaa. Vuosien varrella olen kuullut useamman kerran parisuhdeongelmista, jotka ovat liittyneet kinkyilyyn. Henkilö ja henkilö tapaavat toisensa, ihastuvat, rakastuvat. He muuttavat yhteen, rakentavat talon ja ostavat yhteisen ponin yms. Sen jälkeen vierähtää vuosi- pari. Suomi24 tai Vauva.fi -sivustolle ilmestyy kirjoitus, miten uskallan kertoa vaniljaiselle kumppanilleni, että haluaisin myös erittäin tuhmaa ja likaista seksiä?
Harmillinen tilanne. Pitääkö asia visusti omana tietona, ja elää parisuhteessa, jossa ei saa täyttä tyydytystä? Ottaako asia puheeksi, jolloin kumppani saattaa itsekin innostua asiasta, tai sitten kauhistuu ja tyrmää koko jutun? Vai hakeako asiaan ratkaisua jollain muulla tavalla, vaikkapa pettämällä?
Omalla kohdallani olen tyytyväinen, että parisuhdetilanteeni on alkanut nimenomaan kinkyilyn kautta. Mitään kamalia ja nöyryyttäviä salaisuuksia ei olekaan enää jäänyt sitten myöhemmälle ajalle jännitettäväksi.
Sinällään kyllä ymmärrän tuollaisia huolia, ja olen pahoillani, että sellaisia joillakin on. Olisi hienoa, jos kaikista asioista voisi puhua jo ennen parisuhteen alkua, niin sitten mitään suuria yllätyksiä ei tulisi myöhemmin esiin.

Seuranhakuilmoituksien ja vastauksien kieroutunut maailma

Monesti näkee valitettavan, ettei ilmoituksiin tule kunnollisia ja asiallisia vastauksia. Mutta eivätpä ne deitti-ilmoituksetkaan aina niin kovin häävejä ole. Sekä miesten että naisten deitti-ilmoituksista löytyy niin hyviä kuin huonojakin ilmoituksia. Sinällään luulisi, että terveen järjen mukaan ilmoituksesta kannattaisi tehdä hyvä, jotta se saisi osakseen paljon positiivista huomiota. Käytännössä asia ei vain aina menekään ihan kuvitellulla tavalla.

Karkeana nyrkkisääntönä parisuhdemarkkinoilla näyttäisi olevan, että nainen saa huonoonkin ilmoitukseen noin satakertaisen määrän yhteydenottoja, kuin mies hyvään ilmoitukseen. Osa naisista kokeekin tämän niin, että miksi edes vaivautua tekemään kunnollista ilmoitusta, kun viestejä tulee joka tapauksessa. Profiiliin panostaminen kuitenkin kannattaisi, sillä varmaan moni itseään kunnioittava fiksumpi mies kirjoittaisi mieluummin sellaiselle henkilölle, joka kertoo paljon asioita itsestään, kuin sellaiselle, jonka profiilissa herutuskuvan lisäksi on yksi ainoa itse kirjoitettu rivi, ja sekin on otsikko. Ylipäätään sellainen profiili johon ei olla jaksettu panostaa pätkääkään saa ajattelemaan, että onko kyseinen henkilö muutenkaan tosissaan. Kaikkein halvimmasta päästä ovat esimerkiksi Alastomansuomen naisten profiilit, jossa ei kerrota itsestään käytännössä yhtään mitään, ja ainoa itse kirjoitettu kommentti on "Laittakaa pliiz kdediittei!" (Krediittejä saa ostettua normaalisti rahalla, tai niitä voi myös lahjoittaa. Krediiteillä voidaan ostaa vippijäsenyys, ja päästään katselemaan esimerkiksi videoita.) Mielessäni pyörii tuollaisten profiilien kohdalla eräs halventava nimitys maksullisesta naisesta, mutta enpä sano sitä ääneen. Vaikka toisaalta luulen, että puolet noista profiileista on todellisuudessa miesten, jotka yrittävät kerätä krediittejä toisilta miehiltä, ja pääsevät sen avulla vippijäseniksi.

Entäs sitten miehet?
Miehille taas näyttää olevan melkein sama, onko profiili tehty taitaen vai ei. Vastauksia tulee kuitenkin seuraavien kuukausien aikana jotain nollan ja kahden välillä. Paitsi ehkä jos satut olemaan tumma ja tulinen latino, saat ensimmäisen suoran ehdotuksen jo samana päivänä.

Mainitsin tuossa aikaisemmin, että naiset saavat yleensä huomattavan määrän yhteydenottoja varsin vaatimattomiinkin profiileihin. Tosin 90 % näistä viesteistä on täysin ala-arvoista roskaa, eikä niihin varmastikaan ole mitään intoa ryhtyä vastaamaan. Miksi näitä viestejä sitten sataa niin paljon?
Rouva A on laittanut seuranhakuprofiilinsa nettiin. Ensimmäisen päivän aikana vastauksia on tullut sata. Rouva A kauhistuu viestien määrää, ja selaa ne nopeasti läpi. Muutamassa päivässä viestejä on jo kolmesataa. Rouva A on vastannut tähän mennessä kolmelle kiinnostavalle. Lopuille hän ei vastaa ollenkaan, ja vaikka kiinnostaviakin tämän jälkeen tulisi, ne hukkuvat roskan sekaan, ja jäävät kenties odottelemaan myöhempiä aikoja. Näiden 297 viestin seassa on kaksikymmentä miestä, jotka ovat nähneet vaivaa viestien kirjoittamiseen, mutta eivät koskaan saa minkäänlaista vastausta. He ajattelevat, että miksi nähdä näin paljon vaivaa, kun vastausta ei tule juuri koskaan. Niinpä he päättävätkin tehdä yhden mainoskirjeen, jota alkavat massapostittaa suuremmalle naismäärälle kerralla. Mitä useampi viesti on lähetetty, sitä parempi todennäköisyys onnistua, vai mitä? Tämän jälkeen nämä parikymmentä miestä ovat samanlaisia massapostittajia kuin nuo muutkin tässä 297 miehen porukassa.
Eli vastaamattomuus myös aiheuttaa sitä, ettei viesteihin enää panosteta. Ja kun viesteihin ei ole panostettu, ei niihin huvita vastata. Koska viesteihin ei vastata, ajatellaan massapostitusten lisäävän onnistumisen mahdollisuutta. Kun massapostitus lisääntyy, saa yhä useampi liikaa roskapostia, eivätkä he enää vastaile viesteihin.

Muutama vinkki netti-ilmoituksiin

- Älä tee ilmoituksesta liian pitkää tai liian lyhyttä.

Vaatimattoman lyhyeksi jäänyt ilmoitus antaa kirjoittajastaan laiskan kuvan. Ja myös sellaisen, onko tuo nyt ylipäätään edes etsimässä mitään, kun ei edes vaivaudu itsestään kirjoittamaan. Pelkkä luettelomainen "Hei! Olen mies. 80 kg. 180 cm. Etsin naista." -ilmoitus ei varsinaisesti saa ketään haukkomaan henkeään, paitsi ehkä siinä mielessä, että palstalle saattaa olla eksynyt viimeinen neandertali. Luettelot eivät kuulosta kovin fiksuilta eivätkä vetoavilta. Kun kirjoitat itsestäsi lyhyen kuvauksen, tuo esille siinä niitä itsellesi tärkeimpiä asioita. Tämä karsii pois sellaisia henkilöitä, joiden kanssa et ole samalla aaltopituudella, mutta toisaalta houkuttaa niitä, joiden kanssa olet asioista sama mieltä.

Ilmoitus on sitä vastoin liian pitkä, kun useimmat eivät vaivaudu lukemaan sitä edes loppuun. No, nettideiteissä 90 % väestä ei kokemukseni mukaan vaivaudu lukemaan edes kahden rivin ilmoitusta loppuun, mutta ehkä lukija ymmärtää mitä tarkoitan.
Jos profiilitekstin on tarkoitus kertoa jotain sinusta itsestäsi, niin mieti kahdesti, kannattaako ilmoitukseesi kopioida sivun mittaista lainausta jostain kirjasta, tai jonkun biisin sanoja?
Totta kai lainaus Romeosta ja Juliasta on niin romanttista, mutta se ei kerro sinusta itsestäsi yhtään mitään. Ja harva edes on kiinnostunut lukemaan sitä tekstiä. Ne, jotka eivät tunnista sitä, eivät lue, ja ne jotka tunnistavat, skippaavat sen tuttuna.

Vähän vinkkejä ilmoituksiin vastaamiseen

Ihan ensimmäiseksi kannattaa lukea se ilmoitus kunnolla läpi, johon aiot vastata. Tosin lähtemättömän vaikutuksen saat aikaan jo silläkin, ettet lue tekstiä. Voit yrittää iskeä silmää ja kirjoittaa "Hei beibe!", mutta jos vastapuoli on etsimässä eri sukupuolta kuin mitä itse edustat, on iskuyrityksesi aika vahvasti luisumassa käsistä. Eikä muuten varmasti vaikuta fiksulta toiminnalta.

Yksi varma keino on tietysti perinteinen kikkelikuva. Kun oma profiilisi on täysin tyhjä lukuun ottamatta "Hei Beibe!" -tekstiä otsikossa, on vastaanottaja varmasti ilahtunut kikkelikuvastasi. Kun hän ei profiilisi perusteella voi päätellä sinusta juuri mitään muuta kuin että olet laiska, voi hän sentään kuvasi nähdessään todeta, että oletkin laiskan sijaan täysi kyrpä.
Siis ihan oikeasti, kuinka monta nainen tai mies oikeasti ilahtuu nähdessään kalun kuvia? Lähetättekö te miehet niitä kalujen kuvianne toisille miespuoleisille kavereillennekin? Lähettäkää se vasta sitten, jos toinen osapuoli sitä kysyy. Miettikää ylipäätänsä kuvia lähettäessänne, millaisen mielikuvan kuva teistä antaa.

Onko sitten onnistanut?

 

Olen löytänyt seuraa netistä, mutta on sen eteen jonkin verran pitänyt tehdä aika paljon työtäkin. Omalla kohdallani ns. vakavampaa seuraa on ollut vaikeampi löytää kuin hetken huvitusta. Noin 15 % kirjoittamistani viesteistä on saanut jonkinlaista vastakaikua, ja pidemmälle mentäessä jäljellä on näistäkin enää kolmannes. Seksiseuran etsinnässä suhde on ollut jonkin verran parempi, eikä viestienkään tarvitse olla niin pitkiä ja kosiskelevia. Eihän siinä ole tarkoitus etsiä seuraa loppuelämäksi. Tai jos tätä kautta pidempiaikaistakin seuraa löytää, niin mikäpäs siinä. Oikeastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos joskus päätyisin etsimään vakavampaa seuraa, niin etsisin sitä seksiseuran kautta. Jokainen on tietysti yksilö, ja toisilla voi homma onnistua paremmin toisella tavalla. Lannistua ei kuitenkaan kannata, koska jos et edes yritä, niin todennäköisesti et saakaan mitään. Pitää muistaa, että jo pelkästään tuurilla on suuri osuus seuran löytymisen kanssa. Joskus et saa hyväänkään ilmoitukseen yhtään vastausta. Saatat kimpaantua, ja laittaa piruuttasi sellaisen ilmoituksen, josta et usko ikimaailmassa saavasi yhtään vastausta. Seuraavana päivänä huomaat, että oletkin saanut viestin. Itse asiassa näinkin on itselleni käynyt... :D



Mitkä ovat omasta mielestäsi hyviä neuvoja seuranhakuun? Entä pahimpia virheitä? Oletko itse kokenut seuranhaun hyvin toisenlaiseksi?