Hammashoitoa ja näyttelyitä

Jokin aika takaperin keskustelin erään alistumiseen ja masokistisuuteen taipuvan henkilön kanssa. Tuossa keskustelussa jotain hammashoidon kauheuksista, ja miten sellaiseen joutuminen saa pienen masokistinkin vapisemaan säälittävästi. Omakohtaisesti en tunne minkäänlaista pelkoa hammaslääkärikäyntejä kohtaan. Sehän on kuin rantalomalla olisi, pistetään aurinkolasit päähän ja käydään makaamaan lepotuoliin kirkkaan valon alle. No joo, aurinkorannalla tosin ei kukaan räplää suuta, ellet ole sitten sammunut jonnekin nousuveden tuomien taskurapujen keskelle. Mutta sellainen on melkein yhtä rentouttavaa kuin päähieronta. Joku hammaskiven poisto ei nyt välttämättä tunnu aina mukavalta, mutta ei se nyt hirveätäkään ole.

Mutta niin kuin aina, kaikki normaali kääntyy mielikuvituksissani aina vinksahtaneeksi. Tuon lyhyen keskustelun aikana ehdin jo kääntämään hammaslääkärikäynnin mielessäni jonkinlaiseksi kieroutuneeksi fantasiaksi. Ehkä mä voisin käydä sellaisen lyhyen suuhygienistikurssin, jonka jälkeen voisin toimia puoskarin tai valehoitajan nimikkeellä pimeänä suuhoidon eksperttinä. (Todellisuudessa en ole ihan varma haluaisinko kurkistella toisten suihin, mutta ainakin näin mielikuvituksissa.)
Suu tietenkin pidetään auki kunnon spidergagilla tai vastaavalla. Ja jos "potilas" on levotonta tyyppiä, niin ehkä on syytä sitoa myös käsivarret ja jalat tuoliin. Jos hampaiden kaivelu tuottaa tuskaa, voidaan huomio kivusta ohjata muualle esimerkiksi napakoilla nipistimillä, jotka kiinnitetään potilaan nänneihin. Näihin voidaan laittaa lisäksi myös painoja tai lankojen avulla vetoa, mikäli pelkkä nipistys ei tehoa riittävästi. Myös genitaalialueen käsittely voi auttaa joidenkin potilaiden kohdalla.

 (Netistä löytyi aiheeseen sopiva kuvituskuva)


Mulla oli mielessäni myös toisenlainen pervoshow, josta sopii kertoa tässä yhteydessä. Tuttavapiirissäni on intohimoisia koiraharrastajia (ei siinä mielessä), jotka käyttävät rakkaita (ei sillä tavalla rakkaita) lemmikkejään näyttelyissä. Itse en ole kiinnostunut koiraharrastuksista, vaikka koiraihminen olenkin, mutta olisi ihan mielenkiintoista, jos jossain järjestettäisiin narttunäyttely. Omistajat kävelyttäisivät kaulahihnaan kytkettyjä alastomia narttuja kontillaan ringissä, jonka jälkeen jokainen vuorollaan nousisi tuomarin pöydälle arvioitavaksi. Kokeillaan nisien kiinteys ja aitous (jotkut pyrkivät voittoon huijaamalla implanteilla), tarkastetaan trimmaus ja pepun muoto. Jokaisella tuomarilla on tietysti oma mielikuvansa millaiset ovat muotovalion ominaisuudet, ja tarvittaessa näyttelyssä voi olla eri luokkia erilaisille nartuille. Löytyisiköhän tuollaiseen halukkaita?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti