Olen monesti lukenut, että miehet liioittelevat usein kalujensa kokoa. Saattaa olla, mutta kyllä naisetkin tuntuvat syyllistyvän vähintään yhtä paljon liioitteluun niin kumppaneidensa kalujen kokojen kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Pikkunarttu sanoo toistuvasti, että pumppaan aina varmaan litran spermaa kerrallaan hänen sisäänsä. Vai niin. Olisikohan sitä todellisuudessa teelusikallinen tai jotain. Kyllähän pornofilmeissä toisinaan näkee sperman roiskuvan kunnolla ja suhteellisen suurissa määrin, mutta ei sekään todellisuudessa tilavuusmittana mitään kunnioitusta vielä herätä. Itse tunnustan kuuluvani siihen miesryhmään, joka saa hyvin harvoin aikaan mitään kovin isoa purkausta. Vai johtuuko se siitä, että normaalitilassa seksiä pitää olla usein, jos ei muuten, niin edes sitten runkkaamalla. Eihän sitä sitten jokaiseen kertaan voi niin kovin paljoa riittääkään.
Enkä myöskään kykene roiskimaan spermaa kovinkaan etäälle suurella kaarella niin kuin sylkäisemällä lentäisi. Yleensä se vain valuu ulos niin kuin lasista kaatamalla, jos kymmenen sentin päähän, niin hyvä on. Olisihan se kyllä komeaa, jos pystyisi kaikkeen tuollaiseen. Ehkä naisetkin pitäisivät sitä kiihottavampana. Mutta eipä se kuitenkaan tärkeintä maailmassa ole.
Oikeastaan noista liioitteluista tuli mieleen, että entäpä jos joskus antaisikin Pikku-nartun oikeasti kokea, miltä se tuntuu, jos laskisin sisään oikeasti litran spermaa. Tai vaikka puolikin. Voisin tässä odotellessani kerätä talteen kaiken tuotokseni puolen vuoden ajalta, säilyttää sen pakastettuna, ja kaataa sitten nartun päälle seuraavan session lopuksi. Saisi kerrankin tavaraa päälleen niin paljon, että sitä olisi kasvoilla, hiuksissa, silmissä, nenässä, korvissa, rinnoilla, vartalolla. Hieroisin sitä pitkin selkää, kauhoisin sormillani kasaan ja tunkisin jokaiseen aukkoon. Siinä se sitten räpyttelisi silmiään hämmentyneenä kuin linnunpoikanen pesässä.
Tai olisihan sekin hyvin irstasta, jos pakastaisin sen yhdeksi mehujääksi. Kesäkuumalla sellaisen voisi antaa nartun nuoltavaksi. Tai sitten työnnellä mehujäätä hyvin syvälle pilluun, ja antaa sen vähitellen sulaa siellä.
Tiedän tiedän. Ällöä on. Mä olenkin pervo.
Onkohan sellaisia naisia kuinka paljon, joita tuollainen kiihottaisi? "Kontillesi siitä, spermasaavi!" Vai olisiko enemmistönä ne, joita se yököttäisi?
Myöhäisherännäinen mieshenkilö kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan BDSM-maailmasta.
Mustavalkoista ajattelua
Kevät on valunut eteenpäin toimintatyhjiössä nestehukkaan kuolevan etanan lailla. Perhesyistä johtuen mulla on jatkuva ajanpuute, ja useampikin kiva juttu on
mennyt ohitse sen vuoksi, kun ei oikein mihinkään pääse kotoaan
lähtemään. Kinkybileet, miitit, Subspacen logokilpailun palkintojenjako,
Kukkasen mielikuvakilpailun palkinnon noutaminen yms. Mun pitäisi
laittaa tuohon sivuun jonkinlainen ajastin, joka laskisi päiviä
H-hetkeen. Olen nimittäin päättänyt, että ensi keväänä osallistun taas kinkybileisiin, ja muutenkin pyrin saamaan elämää normaalimpaan pervompaan rytmiin.
Myös seksirintamalla on tällä hetkellä kovin hiljaista. Edes perinteistä vaniljaista perusseksiä ei ole odotettavissa ainakaan seuraavaan kolmeen tai neljään kuukauteen, mistään hurjemmasta kinkyilystä puhumattakaan. Pitää vain lypsää nakkia ja laittaa mielikuvitus hyrräämään. Mut mulla onkin ihan hyvä mielikuvitus.
Mutta ei tämä nykyinen elämäntilanne nyt kuitenkaan ihan kamalaa ole. Aina silloin tällöin jää hieman aikaa, ja olen yrittänyt käyttää sitä hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti. Lähinnä pyrin heittäytymään juttusille uusien ihmisten kanssa, ja siten laajentamaan näkemyksiäni. Ja olenpa samalla löytänyt paljon uutta sellaista, joka kiinnostaa itseäni.
Minua kiehtoo ajatus harrastaa seksiä etniseltä taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse edustan. Kun nykyään melkein kaikki sanat ovat kiellettyjä, niin en tiedä miten korrektisti tämän asian imaisisin, mutta siis ajattelen henkilöitä, joiden sukujuuret ulottuvat tuonne kaukoidän ja Afrikan suuntaan. En tiedä onko asiassa mitään sen kummempaa jujua, ehkä on vain niin, että jokin uusi ja erilainen kiinnostaa.Kerroin eräässä avoimessa kinkyseksiä käsittelevässä keskusteluringissä, että minua kiinnostaisi seksi tällaisten eritaustaisten ihmisten kanssa. Päitä nyökyteltiin. Et ole ainoa. Kyllä meitä on muitakin. Kerroin myös, että olen enemmän tuonne bdsm-seksin suuntaan. Päitä nyökyteltiin. Sellaisia on täällä useita. Kyllä sellainen on nykyään ihan hyväksyttyä.
Kerroin, että olisi kiva harrastaa bdsm-seksiä jokun sellaisen kanssa, jonka sukujuuret ovat esimerkiksi tuolla Afrikan suunnalla. Sitoa kiinni, alistaa, nöyryyttää...
Tiedättekös mitä? Esiin vedettiin jo ensimmäinen rasistikommentti. Oliko syynä se, että saattaisin haluta harrastaa hurjempaa seksiä myös muiden kuin kaukaasialaisten naisten kanssa? Tekeekö se minusta rasistin?
Jokin aika sitten näin telkkarissa ohjelman pääkaupunkiseudulla asuvasta cp-vammaisesta naisesta, joka hankki osan tienesteistään prostituutiolla. Vauva.fi:ssä aiheesta käytiin kovaa keskustelua tyyliin:
"Ja joo, mua kyllä kuvottaa tää aihe. Ja kuvottaa vielä enemmän, jos
hänen "hoidossa" käy terveitä normaaleja miehiä. Oikeesti! Jossain
määrin vielä ymmärrän, jos asiakkaat ovat myös vammaisia. Ihan vaan
tuli mieleen, että mitähän vikaa normaalilla miehellä on päässään, jos
haluaa kehitysvammaista naista. Kun kuitenkin tarjontaa varmasti on myös
normi "ammattilaisista".. Tää aihe on kyllä paha, tuntuu pahalta
ajaltella."
"Jos henkilö omasta tahdostaan myy kehoaan niin siihen ei pitäisi olla
kenelläkään mitään sanomista. Saatika sitten että myytyä palvelua
ostavia miehiä haukutaan hyväksikäyttäjäsioiksi, jos kaksi aikuista ja
oikeustoimikelpoista ihmistä vaihtaa vapaasta tahdostaan hyödykkeitä
keskenään, niin ei siinä kukaan riistä ketään."
Miksi asia on niin, että mies, joka haluaa harrastaa bdsm-seksiä eri värisen naisen kanssa on rasisti, ja mies joka haluaa harrastaa seksiä kehitysvammaisen naisen kanssa on kuvottava ja päästään viallinen? Jos kieltäytyisin harrastamasta bdsm seksiä naisen kanssa, koska hän on eri värinen, tai kieltäytyisin harrastamasta seksiä naisen kanssa koska hän on cp-vammainen, olisin siis samalla logiikalla hyvä ihminen? Mulle ei ihan aina käy jakeluun nämä asiat.
Esitän olettaman, että jos kyseessä olisikin ollut valkoinen nainen, joka olisi halunnut tulla jonkun muun värisen miehen sitomaksi tai alistamaksi, olisi se ollut aivan okei. Tai jos nainen olisi harrastanut seksiä maksua vastaan kehitysvammaisen miesten kanssa, olisi luultavasti tilanne ollut hyväksyttävämpää.
Vaikka minut ehdittiin jo yhdeltä taholta rasistiksikin leimata, eivät kuitenkaan kommentit pääsääntöisesti olleet tuomitsevia. Hyvä näin. Hassua sinällään, sain melko nopeasti perään yksityisviestin aikaisempaan keskusteluun liittyen. Eräs amerikkalainen nainen tuntui ymmärtävän asian hyvinkin, ja olipa hänellä samanlaisia kiinnostuksia asian suhteen. Hän siis oli sikäläisittäin kutsuttuna afroamerikkalainen, ja haaveillut alistuvansa täysin valkoiselle miehelle. Hänen piireissään sitä ei olisi ymmärretty, eikä hän siksi saattanut osallistua keskusteluunkaan. Ilmeisesti tästä vedettiin yhtäläisyysmerkki orjuuteen, joka on kaiketi vieläkin amerikoissa melkoisen arka aihe. Mutta ymmärsimme hyvin toisiamme. Vaikka keskustelimmekin asiasta avoimesti isäntä-orja -asetelmana, ei se meille kummallekaan ollut mitään rasismia. Ihan kuin mikä tahansa bdsm-asetelma kahden henkilön välillä.
Eräs ranskalainen nainen kertoi, että hän käytti naispuoleisen partnerinsa kanssa varsin kovaa rasistista kieltä sessioissaan. Siis sellaista, joka julkisella paikalla lausuttuna olisi vienyt lakitupaan. Mutta hänelle ja hänen tummaihoiselle kumppanilleen se toimi kiihokkeena. Eli verbaalista nöyryytystä ja alistamista. Itse ymmärrän kyllä, moni varmaankaan ei.
Myös seksirintamalla on tällä hetkellä kovin hiljaista. Edes perinteistä vaniljaista perusseksiä ei ole odotettavissa ainakaan seuraavaan kolmeen tai neljään kuukauteen, mistään hurjemmasta kinkyilystä puhumattakaan. Pitää vain lypsää nakkia ja laittaa mielikuvitus hyrräämään. Mut mulla onkin ihan hyvä mielikuvitus.
Mutta ei tämä nykyinen elämäntilanne nyt kuitenkaan ihan kamalaa ole. Aina silloin tällöin jää hieman aikaa, ja olen yrittänyt käyttää sitä hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti. Lähinnä pyrin heittäytymään juttusille uusien ihmisten kanssa, ja siten laajentamaan näkemyksiäni. Ja olenpa samalla löytänyt paljon uutta sellaista, joka kiinnostaa itseäni.
Minua kiehtoo ajatus harrastaa seksiä etniseltä taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse edustan. Kun nykyään melkein kaikki sanat ovat kiellettyjä, niin en tiedä miten korrektisti tämän asian imaisisin, mutta siis ajattelen henkilöitä, joiden sukujuuret ulottuvat tuonne kaukoidän ja Afrikan suuntaan. En tiedä onko asiassa mitään sen kummempaa jujua, ehkä on vain niin, että jokin uusi ja erilainen kiinnostaa.Kerroin eräässä avoimessa kinkyseksiä käsittelevässä keskusteluringissä, että minua kiinnostaisi seksi tällaisten eritaustaisten ihmisten kanssa. Päitä nyökyteltiin. Et ole ainoa. Kyllä meitä on muitakin. Kerroin myös, että olen enemmän tuonne bdsm-seksin suuntaan. Päitä nyökyteltiin. Sellaisia on täällä useita. Kyllä sellainen on nykyään ihan hyväksyttyä.
Kerroin, että olisi kiva harrastaa bdsm-seksiä jokun sellaisen kanssa, jonka sukujuuret ovat esimerkiksi tuolla Afrikan suunnalla. Sitoa kiinni, alistaa, nöyryyttää...
Tiedättekös mitä? Esiin vedettiin jo ensimmäinen rasistikommentti. Oliko syynä se, että saattaisin haluta harrastaa hurjempaa seksiä myös muiden kuin kaukaasialaisten naisten kanssa? Tekeekö se minusta rasistin?
Jokin aika sitten näin telkkarissa ohjelman pääkaupunkiseudulla asuvasta cp-vammaisesta naisesta, joka hankki osan tienesteistään prostituutiolla. Vauva.fi:ssä aiheesta käytiin kovaa keskustelua tyyliin:
Miksi asia on niin, että mies, joka haluaa harrastaa bdsm-seksiä eri värisen naisen kanssa on rasisti, ja mies joka haluaa harrastaa seksiä kehitysvammaisen naisen kanssa on kuvottava ja päästään viallinen? Jos kieltäytyisin harrastamasta bdsm seksiä naisen kanssa, koska hän on eri värinen, tai kieltäytyisin harrastamasta seksiä naisen kanssa koska hän on cp-vammainen, olisin siis samalla logiikalla hyvä ihminen? Mulle ei ihan aina käy jakeluun nämä asiat.
Esitän olettaman, että jos kyseessä olisikin ollut valkoinen nainen, joka olisi halunnut tulla jonkun muun värisen miehen sitomaksi tai alistamaksi, olisi se ollut aivan okei. Tai jos nainen olisi harrastanut seksiä maksua vastaan kehitysvammaisen miesten kanssa, olisi luultavasti tilanne ollut hyväksyttävämpää.
Vaikka minut ehdittiin jo yhdeltä taholta rasistiksikin leimata, eivät kuitenkaan kommentit pääsääntöisesti olleet tuomitsevia. Hyvä näin. Hassua sinällään, sain melko nopeasti perään yksityisviestin aikaisempaan keskusteluun liittyen. Eräs amerikkalainen nainen tuntui ymmärtävän asian hyvinkin, ja olipa hänellä samanlaisia kiinnostuksia asian suhteen. Hän siis oli sikäläisittäin kutsuttuna afroamerikkalainen, ja haaveillut alistuvansa täysin valkoiselle miehelle. Hänen piireissään sitä ei olisi ymmärretty, eikä hän siksi saattanut osallistua keskusteluunkaan. Ilmeisesti tästä vedettiin yhtäläisyysmerkki orjuuteen, joka on kaiketi vieläkin amerikoissa melkoisen arka aihe. Mutta ymmärsimme hyvin toisiamme. Vaikka keskustelimmekin asiasta avoimesti isäntä-orja -asetelmana, ei se meille kummallekaan ollut mitään rasismia. Ihan kuin mikä tahansa bdsm-asetelma kahden henkilön välillä.
Eräs ranskalainen nainen kertoi, että hän käytti naispuoleisen partnerinsa kanssa varsin kovaa rasistista kieltä sessioissaan. Siis sellaista, joka julkisella paikalla lausuttuna olisi vienyt lakitupaan. Mutta hänelle ja hänen tummaihoiselle kumppanilleen se toimi kiihokkeena. Eli verbaalista nöyryytystä ja alistamista. Itse ymmärrän kyllä, moni varmaankaan ei.
Restraint escape
Viimeisen parin vuoden sisällä olen huomannut olevani kiinnostunut self bondagesta erityisen paljon. Ei siis niinkään siten, että lopputuloksena makaisin itse villalankaan sotkeutuneena, huppu silmillä ja takapuolessa kurkku, vaan lähinnä on kiinnostavaa katsella, kun joku toinen sitoo itsensä. Ja melkein yhtä kiinnostavaa on katsella, kuinka tämä joku yrittää päästä irti omasta sidonnastaan.
Oletteko kuulleet mediassakin näkyneestä villityksestä nimeltä Room escape? Eli huoneeseen lukitut henkilöt yrittävät päästä pois huoneesta tietyssä ajassa omaa kekseliäisyyttään käyttäen? Sinällään idea ei ole mikään uusi. Itsekin leikimme tätä polven korkuisina jo joskus 80-luvun alkupuolella.
Tätä miettiessäni lähti ajatus lähti sitten taas vaeltamaan. Entäpä jos ideaa muokkaisi vähän itselleen sopivampaan suuntaan. Halukas vapaaehtoinen sidottaisiin tai kahlittaisiin jollain ennalta suunnitellulla tavalla, tai hän voisi myös hoitaa sidonnan itse osana leikkiä (self bondage). Huone itsessään voisi olla joka kerta sama, mutta sidonta ja sitä pääseminen olisi jokaisella kerralla erilainen.
Sidontaan tai muuhun kiinnitykseen tarvitaan tietenkin kekseliäisyyttä. Ehkä irti pääseminen vaatii notkeutta, voimaa, näppäryyttä, tai jopa kivunsietoa, ihan henkilön mieltymyksistä riippuen. Huonetta valvottaisiin tietenkin koko ajan vahinkojen välttämiseksi. Yksittäiseen kahleeseen sopivan avaimen saamiseksi käsiinsä voi joutua tekemään erilaisia tehtäviä. Ehkä koukulla varustettu avain seisoisi pienessä lattiaan kiinnitetyssä laatikossa. Henkilö ei voi kuitenkaan käyttää tehtävässä muita ruumiinosiaan kuin päätään, sillä kädet ja jalat ovat kahlittuina. Tehtävän hankaloittamiseksi laatikko on niin pieni, että pää mahtuu sen sisään vain nipin napin. Lisäksi laatikon pohjaan on kiinnitetty isokokoinen sauva. Sauvan voisi ottaa kokonaan suuhunsa, jolloin pohjaan saakka yltäisi. Mutta silloin ei tietenkään voi käyttää suutaan muuhun, joten avain onkin poimittava nenärenkaalla sauvaa syväkurkuttaessa.
Jospa avain olisikin liian kaukana, huoneen toisella seinustalla oven edessä, eikä ranteistaan ja nilkoistaan seinään kahlittu henkilö voisi millään siihen yltää. Avain seisoo lattialla, ja sen päässä on koukku. Avaimeen on kiinnitetty myös lyijypaino. Nyt tarvitaan kekseliäisyyttä. Huoneen poikki kulkee pitkä naru, joka on kiinnitetty oven yläreunaan. Narun toinen pää on kiinnitettynä seinässä henkilön A polvien välissä. Jos henkilö A kumartuu syvään, hän voisi kalastaa narun koukulla, joka roikkuu ketjussa hänen nänniensä välissä. Kalastetaan naru koukkuun, ja liikutellaan narua niin, että se kaappaisi avaimen lattialta. Pystyyn suoristautumalla naru vetäytyisi kireälle, avain nousisi, ja valuisi alamäkeen hänen luokseen. Lyijypainon vuoksi narun kiristäminen vaatii kuitenkin hieman voimaa, ja voisi olla tuskallista.
Pienellä kekseliäisyydellä voisi saada kehitettyä useamman pulman kiinnityksistä pääsemiseksi.
Oletteko kuulleet mediassakin näkyneestä villityksestä nimeltä Room escape? Eli huoneeseen lukitut henkilöt yrittävät päästä pois huoneesta tietyssä ajassa omaa kekseliäisyyttään käyttäen? Sinällään idea ei ole mikään uusi. Itsekin leikimme tätä polven korkuisina jo joskus 80-luvun alkupuolella.
Tätä miettiessäni lähti ajatus lähti sitten taas vaeltamaan. Entäpä jos ideaa muokkaisi vähän itselleen sopivampaan suuntaan. Halukas vapaaehtoinen sidottaisiin tai kahlittaisiin jollain ennalta suunnitellulla tavalla, tai hän voisi myös hoitaa sidonnan itse osana leikkiä (self bondage). Huone itsessään voisi olla joka kerta sama, mutta sidonta ja sitä pääseminen olisi jokaisella kerralla erilainen.
Sidontaan tai muuhun kiinnitykseen tarvitaan tietenkin kekseliäisyyttä. Ehkä irti pääseminen vaatii notkeutta, voimaa, näppäryyttä, tai jopa kivunsietoa, ihan henkilön mieltymyksistä riippuen. Huonetta valvottaisiin tietenkin koko ajan vahinkojen välttämiseksi. Yksittäiseen kahleeseen sopivan avaimen saamiseksi käsiinsä voi joutua tekemään erilaisia tehtäviä. Ehkä koukulla varustettu avain seisoisi pienessä lattiaan kiinnitetyssä laatikossa. Henkilö ei voi kuitenkaan käyttää tehtävässä muita ruumiinosiaan kuin päätään, sillä kädet ja jalat ovat kahlittuina. Tehtävän hankaloittamiseksi laatikko on niin pieni, että pää mahtuu sen sisään vain nipin napin. Lisäksi laatikon pohjaan on kiinnitetty isokokoinen sauva. Sauvan voisi ottaa kokonaan suuhunsa, jolloin pohjaan saakka yltäisi. Mutta silloin ei tietenkään voi käyttää suutaan muuhun, joten avain onkin poimittava nenärenkaalla sauvaa syväkurkuttaessa.
Jospa avain olisikin liian kaukana, huoneen toisella seinustalla oven edessä, eikä ranteistaan ja nilkoistaan seinään kahlittu henkilö voisi millään siihen yltää. Avain seisoo lattialla, ja sen päässä on koukku. Avaimeen on kiinnitetty myös lyijypaino. Nyt tarvitaan kekseliäisyyttä. Huoneen poikki kulkee pitkä naru, joka on kiinnitetty oven yläreunaan. Narun toinen pää on kiinnitettynä seinässä henkilön A polvien välissä. Jos henkilö A kumartuu syvään, hän voisi kalastaa narun koukulla, joka roikkuu ketjussa hänen nänniensä välissä. Kalastetaan naru koukkuun, ja liikutellaan narua niin, että se kaappaisi avaimen lattialta. Pystyyn suoristautumalla naru vetäytyisi kireälle, avain nousisi, ja valuisi alamäkeen hänen luokseen. Lyijypainon vuoksi narun kiristäminen vaatii kuitenkin hieman voimaa, ja voisi olla tuskallista.
Pienellä kekseliäisyydellä voisi saada kehitettyä useamman pulman kiinnityksistä pääsemiseksi.
Kirjoitelma seuranhausta
Mielessäni on pitkään pyörinyt ajatus kirjoittaa jonkinlainen raapustus seuranhakuun liittyen, mutta se ei vaan koskaan ole oikein ottanut tulta alleen. Pelkkään kinkyilyyn rajoittuvaan seuranhakuun en saa aikaiseksi kahta riviä enempää, ja yleisen tason seuranhaku vain ei tunnu sopivan kinkybogiin. Eihän? Mutta mitäpä me turhia rajoja rakennamme. Lukekoon se, jota kiinnostaa, ja muut voivat skipata koko tekstin.
Multa on usein kysytty, millä tavalla olen seuraa etsinyt. Ja onko seuraa lopulta löytynyt, ja millaisiin ongelmiin olen törmännyt. Yllättävän monelle kun seuranhaku ei ole mitään helppoa. Kuka elää keskellä ei mitään jossain takahikiän persreiässä, kellä ontuu tekniikka, ja onhan tuolla tuurillakin asioiden kulussa oma osuutensa.
Mutta ei se seuranhaku ole ollut loppupeleissä helppoa minullekaan, ja siksipä ajattelinkin nyt kirjoittaa omista kokemuksistani. Olkoon tämä vaikka vertaistukena muille onnettomille ja seuranhaun ongelmien parissa kärsiville.
Liveseuranhakuni lyhyt historia
Tunnustan olevani varsin surkea livenä tehtävissä aloitteissa. Siis ihan suoraan sanottuna täysi aasi, eikä maailmasta löydy ketään surkeampaa aloitteentekijää. Tai no, jos tarjoat ensitreffeillä kumppanillesi lahjaksi itse kasvattamaasi naurista, mumiset jotain niin käsittämätöntä, että daami luulee sinun olevan korealainen vaihto-opiskelija, ja oksennat lakerikengillesi silkasta jännityksestä, olet vielä surkeampi kuin minä.
Liveyrityksiä en ole oikeastaan sitten nuoruusvuosieni tehnytkään, sillä ne vähäiset kerrat joina lopulta uskaltauduin jotain aloitteen tapaista ylipäätänsä tekemään, eivät todellakaan menneet kovin nappiin. Kokemuksesta ei tietenkään voinut puhua, kun en koskaan aikaisemmin ollut mitään yrittänyt. Itseluottamus oli tietenkin yhtä kuralla kuin suomalaisilla yleensäkin, ja vielä ujomman puoleisena en muutenkaan niin kovin helposti ihmisten juttusille uskaltanut. Nuoret likat sen sijaan osaavat olla varsin häijyjä etenkin kanaparvessa riehuessaan. Oppipa tuosta ainakin sen asian, ettei enää lähestynyt sellaisia nuoria naisia, jotka olivat joko A) humalassa, B) omien kaveriensa ympäröimänä porukassa, tai C) näitä molempia. Ujous taas ei ollut kenenkään naisen mielestä kovinkaan seksikästä, joten siitä oli puhtaasti vain haittaa. Eikä muuten seuraavalla kerralla olo ollut yhtään rohkeampi edellisten kokemusten myötä. Niinpä seuranhakukin jäi useammaksi vuodeksi melkein kokonaan, tai ainakin hyvin passiiviselle tasolle noiden semitraumaattisten kokemusten jälkeen. Toisaalta, en minä muutenkaan mikään kova menemään koskaan ollut. Baariin jos joku sai kerran vuoteen houkuteltua, niin jopa oli ihme. Varmaan siinä varttuneempi sukupolvi katseli mietteliäästi, että tähän kelvottomaan tapaukseenko se suvun jatkuminen sitten tyssää.
Nettiseuranhaku
Kun sitten vuosia myöhemmin seuranhaku alkoi tuntua taas ajankohtaiselta, päätin kokeilla hakua netin kautta. Tuohon aikaan netistä seuraa hakevat tuomittiin melkeinpä automaattisesti luusereiksi, vaikka nykypäivänä se on hyvinkin tavanomaista.
Itselleni seuran etsiminen netistä tuntui melko helpolta ja luontevalta vaihtoehdolta. Ja aikaisempiin livekokemuksiin verrattuna systeemissä oli jopa järkeä. Olipa kyseessä sitten seuran etsintä ihan vakavammalla mielellä tai vain hurvittelumielessä, niin nettideittailussa on monia etuja perinteisempään lähestymiseen nähden. Kuinka moni on baarissa esimerkiksi miettinyt, että onkohan tuo henkilö vapaa tai varattu? Ja onko etsimässä seuraa vai ei? Kun klikkaat itsesi sisään nettideittiin, löydät hetkessä lukuisan määrän profiileja, jotka ovat etsimässä seuraa. Ahaa... Tämä nopeuttaakin jättäen jo yhden small-talk (Bull shit) välivaiheen kokonaan pois välistä.
Yhtenä nyrkkisääntönä nettideittailuun voisi antaa sellaisen ohjeen, että jos olet etsimässä liveseuraa, pyri tapaamaan netistä löytämäsi tuttavuus mahdollisimman pian. Turha viikkoja kestävä jaarittelu ei hyödytä yhtään mitään. Vaikka olisit jutellut henkilön kanssa kymmenen vuotta, hän saattaa ensimmäisellä tapaamisellanne huomata, että naamasi näyttää aivan petolinnun perseeltä, eikä hänestä enää kuulukaan sen jälkeen. Kysymys kuuluu, hyödyttikö jutella ja suunnitella yhteistä elämää nuo edeltävät 10 vuotta? Pyri siis tapaamaan heti. Jos käy huonosti, säästät aikaa yhdeksän vuotta, yksitoista kuukautta ja kolme viikkoa, jonka voit käyttää tehokkaasti uuden tuttavuuden etsintään.
Muista myös, että kaikki eivät ole etsimässä seuraa niin kovin tosissaan, tai ovat vain katselemassa, josko jotain "kivaa" sattuisi karkkikaupasta eteen tupsahtamaan. Venyttämällä ihania juttutuokioitanne kuukausien mittaiseksi, voit olla varma, että hän on tuona aikana saanut myös yhden jos toisenkin kilpailevan ehdokkaan viestejä. Jossain vaiheessa et olekaan enää se kiinnostavin, ja viestittely loppuu siihen.
Jos taas etsit vain kirjoitteluseuraa, on tietenkin aivan sama miten kauan jutustelua jatkatte.
En tiedä olenko itse kulkenut elämässäni perse edellä puuhun, vaiko toiminut sittenkin fiksulla tavalla. Riippuu kai siitä, kysyisikö asiasta vanhoillisluterilaiselta papilta, vaiko joltain yltiömodernilta nuoriso-ohjaajalta. Ehkä kyseessä ei niinkään ole oikea tai väärä, vaan se, miten asioihin suhtautuu ja mitä painottaa. Vuosien varrella olen kuullut useamman kerran parisuhdeongelmista, jotka ovat liittyneet kinkyilyyn. Henkilö ja henkilö tapaavat toisensa, ihastuvat, rakastuvat. He muuttavat yhteen, rakentavat talon ja ostavat yhteisen ponin yms. Sen jälkeen vierähtää vuosi- pari. Suomi24 tai Vauva.fi -sivustolle ilmestyy kirjoitus, miten uskallan kertoa vaniljaiselle kumppanilleni, että haluaisin myös erittäin tuhmaa ja likaista seksiä?
Harmillinen tilanne. Pitääkö asia visusti omana tietona, ja elää parisuhteessa, jossa ei saa täyttä tyydytystä? Ottaako asia puheeksi, jolloin kumppani saattaa itsekin innostua asiasta, tai sitten kauhistuu ja tyrmää koko jutun? Vai hakeako asiaan ratkaisua jollain muulla tavalla, vaikkapa pettämällä?
Omalla kohdallani olen tyytyväinen, että parisuhdetilanteeni on alkanut nimenomaan kinkyilyn kautta. Mitään kamalia ja nöyryyttäviä salaisuuksia ei olekaan enää jäänyt sitten myöhemmälle ajalle jännitettäväksi.
Sinällään kyllä ymmärrän tuollaisia huolia, ja olen pahoillani, että sellaisia joillakin on. Olisi hienoa, jos kaikista asioista voisi puhua jo ennen parisuhteen alkua, niin sitten mitään suuria yllätyksiä ei tulisi myöhemmin esiin.
Seuranhakuilmoituksien ja vastauksien kieroutunut maailma
Monesti näkee valitettavan, ettei ilmoituksiin tule kunnollisia ja asiallisia vastauksia. Mutta eivätpä ne deitti-ilmoituksetkaan aina niin kovin häävejä ole. Sekä miesten että naisten deitti-ilmoituksista löytyy niin hyviä kuin huonojakin ilmoituksia. Sinällään luulisi, että terveen järjen mukaan ilmoituksesta kannattaisi tehdä hyvä, jotta se saisi osakseen paljon positiivista huomiota. Käytännössä asia ei vain aina menekään ihan kuvitellulla tavalla.
Karkeana nyrkkisääntönä parisuhdemarkkinoilla näyttäisi olevan, että nainen saa huonoonkin ilmoitukseen noin satakertaisen määrän yhteydenottoja, kuin mies hyvään ilmoitukseen. Osa naisista kokeekin tämän niin, että miksi edes vaivautua tekemään kunnollista ilmoitusta, kun viestejä tulee joka tapauksessa. Profiiliin panostaminen kuitenkin kannattaisi, sillä varmaan moni itseään kunnioittava fiksumpi mies kirjoittaisi mieluummin sellaiselle henkilölle, joka kertoo paljon asioita itsestään, kuin sellaiselle, jonka profiilissa herutuskuvan lisäksi on yksi ainoa itse kirjoitettu rivi, ja sekin on otsikko. Ylipäätään sellainen profiili johon ei olla jaksettu panostaa pätkääkään saa ajattelemaan, että onko kyseinen henkilö muutenkaan tosissaan. Kaikkein halvimmasta päästä ovat esimerkiksi Alastomansuomen naisten profiilit, jossa ei kerrota itsestään käytännössä yhtään mitään, ja ainoa itse kirjoitettu kommentti on "Laittakaa pliiz kdediittei!" (Krediittejä saa ostettua normaalisti rahalla, tai niitä voi myös lahjoittaa. Krediiteillä voidaan ostaa vippijäsenyys, ja päästään katselemaan esimerkiksi videoita.) Mielessäni pyörii tuollaisten profiilien kohdalla eräs halventava nimitys maksullisesta naisesta, mutta enpä sano sitä ääneen. Vaikka toisaalta luulen, että puolet noista profiileista on todellisuudessa miesten, jotka yrittävät kerätä krediittejä toisilta miehiltä, ja pääsevät sen avulla vippijäseniksi.
Entäs sitten miehet?
Miehille taas näyttää olevan melkein sama, onko profiili tehty taitaen vai ei. Vastauksia tulee kuitenkin seuraavien kuukausien aikana jotain nollan ja kahden välillä. Paitsi ehkä jos satut olemaan tumma ja tulinen latino, saat ensimmäisen suoran ehdotuksen jo samana päivänä.
Mainitsin tuossa aikaisemmin, että naiset saavat yleensä huomattavan määrän yhteydenottoja varsin vaatimattomiinkin profiileihin. Tosin 90 % näistä viesteistä on täysin ala-arvoista roskaa, eikä niihin varmastikaan ole mitään intoa ryhtyä vastaamaan. Miksi näitä viestejä sitten sataa niin paljon?
Rouva A on laittanut seuranhakuprofiilinsa nettiin. Ensimmäisen päivän aikana vastauksia on tullut sata. Rouva A kauhistuu viestien määrää, ja selaa ne nopeasti läpi. Muutamassa päivässä viestejä on jo kolmesataa. Rouva A on vastannut tähän mennessä kolmelle kiinnostavalle. Lopuille hän ei vastaa ollenkaan, ja vaikka kiinnostaviakin tämän jälkeen tulisi, ne hukkuvat roskan sekaan, ja jäävät kenties odottelemaan myöhempiä aikoja. Näiden 297 viestin seassa on kaksikymmentä miestä, jotka ovat nähneet vaivaa viestien kirjoittamiseen, mutta eivät koskaan saa minkäänlaista vastausta. He ajattelevat, että miksi nähdä näin paljon vaivaa, kun vastausta ei tule juuri koskaan. Niinpä he päättävätkin tehdä yhden mainoskirjeen, jota alkavat massapostittaa suuremmalle naismäärälle kerralla. Mitä useampi viesti on lähetetty, sitä parempi todennäköisyys onnistua, vai mitä? Tämän jälkeen nämä parikymmentä miestä ovat samanlaisia massapostittajia kuin nuo muutkin tässä 297 miehen porukassa.
Eli vastaamattomuus myös aiheuttaa sitä, ettei viesteihin enää panosteta. Ja kun viesteihin ei ole panostettu, ei niihin huvita vastata. Koska viesteihin ei vastata, ajatellaan massapostitusten lisäävän onnistumisen mahdollisuutta. Kun massapostitus lisääntyy, saa yhä useampi liikaa roskapostia, eivätkä he enää vastaile viesteihin.
Muutama vinkki netti-ilmoituksiin
- Älä tee ilmoituksesta liian pitkää tai liian lyhyttä.
Vaatimattoman lyhyeksi jäänyt ilmoitus antaa kirjoittajastaan laiskan kuvan. Ja myös sellaisen, onko tuo nyt ylipäätään edes etsimässä mitään, kun ei edes vaivaudu itsestään kirjoittamaan. Pelkkä luettelomainen "Hei! Olen mies. 80 kg. 180 cm. Etsin naista." -ilmoitus ei varsinaisesti saa ketään haukkomaan henkeään, paitsi ehkä siinä mielessä, että palstalle saattaa olla eksynyt viimeinen neandertali. Luettelot eivät kuulosta kovin fiksuilta eivätkä vetoavilta. Kun kirjoitat itsestäsi lyhyen kuvauksen, tuo esille siinä niitä itsellesi tärkeimpiä asioita. Tämä karsii pois sellaisia henkilöitä, joiden kanssa et ole samalla aaltopituudella, mutta toisaalta houkuttaa niitä, joiden kanssa olet asioista sama mieltä.
Ilmoitus on sitä vastoin liian pitkä, kun useimmat eivät vaivaudu lukemaan sitä edes loppuun. No, nettideiteissä 90 % väestä ei kokemukseni mukaan vaivaudu lukemaan edes kahden rivin ilmoitusta loppuun, mutta ehkä lukija ymmärtää mitä tarkoitan.
Jos profiilitekstin on tarkoitus kertoa jotain sinusta itsestäsi, niin mieti kahdesti, kannattaako ilmoitukseesi kopioida sivun mittaista lainausta jostain kirjasta, tai jonkun biisin sanoja?
Totta kai lainaus Romeosta ja Juliasta on niin romanttista, mutta se ei kerro sinusta itsestäsi yhtään mitään. Ja harva edes on kiinnostunut lukemaan sitä tekstiä. Ne, jotka eivät tunnista sitä, eivät lue, ja ne jotka tunnistavat, skippaavat sen tuttuna.
Vähän vinkkejä ilmoituksiin vastaamiseen
Ihan ensimmäiseksi kannattaa lukea se ilmoitus kunnolla läpi, johon aiot vastata. Tosin lähtemättömän vaikutuksen saat aikaan jo silläkin, ettet lue tekstiä. Voit yrittää iskeä silmää ja kirjoittaa "Hei beibe!", mutta jos vastapuoli on etsimässä eri sukupuolta kuin mitä itse edustat, on iskuyrityksesi aika vahvasti luisumassa käsistä. Eikä muuten varmasti vaikuta fiksulta toiminnalta.
Yksi varma keino on tietysti perinteinen kikkelikuva. Kun oma profiilisi on täysin tyhjä lukuun ottamatta "Hei Beibe!" -tekstiä otsikossa, on vastaanottaja varmasti ilahtunut kikkelikuvastasi. Kun hän ei profiilisi perusteella voi päätellä sinusta juuri mitään muuta kuin että olet laiska, voi hän sentään kuvasi nähdessään todeta, että oletkin laiskan sijaan täysi kyrpä.
Siis ihan oikeasti, kuinka monta nainen tai mies oikeasti ilahtuu nähdessään kalun kuvia? Lähetättekö te miehet niitä kalujen kuvianne toisille miespuoleisille kavereillennekin? Lähettäkää se vasta sitten, jos toinen osapuoli sitä kysyy. Miettikää ylipäätänsä kuvia lähettäessänne, millaisen mielikuvan kuva teistä antaa.
Onko sitten onnistanut?
Olen löytänyt seuraa netistä, mutta on sen eteen jonkin verran pitänyt tehdä aika paljon työtäkin. Omalla kohdallani ns. vakavampaa seuraa on ollut vaikeampi löytää kuin hetken huvitusta. Noin 15 % kirjoittamistani viesteistä on saanut jonkinlaista vastakaikua, ja pidemmälle mentäessä jäljellä on näistäkin enää kolmannes. Seksiseuran etsinnässä suhde on ollut jonkin verran parempi, eikä viestienkään tarvitse olla niin pitkiä ja kosiskelevia. Eihän siinä ole tarkoitus etsiä seuraa loppuelämäksi. Tai jos tätä kautta pidempiaikaistakin seuraa löytää, niin mikäpäs siinä. Oikeastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos joskus päätyisin etsimään vakavampaa seuraa, niin etsisin sitä seksiseuran kautta. Jokainen on tietysti yksilö, ja toisilla voi homma onnistua paremmin toisella tavalla. Lannistua ei kuitenkaan kannata, koska jos et edes yritä, niin todennäköisesti et saakaan mitään. Pitää muistaa, että jo pelkästään tuurilla on suuri osuus seuran löytymisen kanssa. Joskus et saa hyväänkään ilmoitukseen yhtään vastausta. Saatat kimpaantua, ja laittaa piruuttasi sellaisen ilmoituksen, josta et usko ikimaailmassa saavasi yhtään vastausta. Seuraavana päivänä huomaat, että oletkin saanut viestin. Itse asiassa näinkin on itselleni käynyt... :D
Mitkä ovat omasta mielestäsi hyviä neuvoja seuranhakuun? Entä pahimpia virheitä? Oletko itse kokenut seuranhaun hyvin toisenlaiseksi?
Päivitetty panokone
Aikaisemman "Panokoneen uusi elämä" -kirjoituksen jälkeen olen saanut useamman pyynnön, joissa on toivottu panokoneestani lisää kuvia ja videomateriaalia. Näiden kuvien ja videoiden julkaisemista on hieman viivästyttänyt se, että olen uudistanut panokoneen runkoa vielä (viimeisen?) kerran. Prototyyppien elämä nyt tahtoo olla vähän tällaista. Vaikka edellinen versio olikin huomattavasti ihan sitä alkuperäistä parempi, oli se vielä vähän liian kolho ja ruma varsinaisesti yleisölle esiteltäväksi.
Tässä on panokoneen kolmas ja toistaiseksi viimeinen versio. Laitteen kotelo on jonkin verran pienempi, ja se on käännetty pystyyn, jolloin edestakaisin nylkyttävä tanko on kotelon päällä. Tämä onkin parempi sijainti ihan käytännönkin kannalta. Runko on vuorattu ulkopuolelta mustalla keinonahalla. Se on siistin näköistä, ja voidaan tarvittaessa poistaa ja korvata jollain muulla pinnoitteella.
Laitteen sisusta on hyvin pitkälle samanlainen kuin ennenkin. Lähinnä erona on nopeussäätimenä toimiva yksinkertainen kierretanko, jota pyörittämällä voidaan porakoneen kierrosnopeutta säätää pienemmäksi tai suuremmaksi.
Sisäpuolelle on tarkoitus laittaa vielä äänieristeitä, jotka vaimentaisivat ääntä mahdollisimman pieneksi. Ilman eristeitä ääni on kuuluva, mutta ei välttämättä häiritsevä. Tuohon avonaiseen seinämään on kyllä olemassa suljettava luukku, mutta se on nyt poistettu valokuvaamisen ajaksi.
Iskunsyvyys on säädettävissä siirtämällä nivelen kiinnityskohtaa sisemmälle tai ulommas akselin päässä pyörivässä vipuvarressa. Lyhimmillään iskunpituus on noin 8 cm, pisimmillään noin 18.
Liikkuvan varren päässä on pieni jousitettu osa, joka mahdollistaa pään taivuttamisen, ja antaa tarvittaessa hieman periksi, ettei vahinkoja sattuisi.
Jousikappaleessa on myös kierre laitteiden kiinnittämistä varten. Itselläni ei tällä hetkellä ole Vac-U-Lock -kiinnitteisiä leluja, mutta niille saa helposti tehtyä oman välikappaleen. Tähän adapteriin saa kiinnitettyä ainakin kaikki meidän talosta löytyvät vibraattorisauvat takakannen kierteestä.
Tässä myös pari videoklippiä.
Tässä on panokoneen kolmas ja toistaiseksi viimeinen versio. Laitteen kotelo on jonkin verran pienempi, ja se on käännetty pystyyn, jolloin edestakaisin nylkyttävä tanko on kotelon päällä. Tämä onkin parempi sijainti ihan käytännönkin kannalta. Runko on vuorattu ulkopuolelta mustalla keinonahalla. Se on siistin näköistä, ja voidaan tarvittaessa poistaa ja korvata jollain muulla pinnoitteella.
Laitteen sisusta on hyvin pitkälle samanlainen kuin ennenkin. Lähinnä erona on nopeussäätimenä toimiva yksinkertainen kierretanko, jota pyörittämällä voidaan porakoneen kierrosnopeutta säätää pienemmäksi tai suuremmaksi.
Sisäpuolelle on tarkoitus laittaa vielä äänieristeitä, jotka vaimentaisivat ääntä mahdollisimman pieneksi. Ilman eristeitä ääni on kuuluva, mutta ei välttämättä häiritsevä. Tuohon avonaiseen seinämään on kyllä olemassa suljettava luukku, mutta se on nyt poistettu valokuvaamisen ajaksi.
Iskunsyvyys on säädettävissä siirtämällä nivelen kiinnityskohtaa sisemmälle tai ulommas akselin päässä pyörivässä vipuvarressa. Lyhimmillään iskunpituus on noin 8 cm, pisimmillään noin 18.
Liikkuvan varren päässä on pieni jousitettu osa, joka mahdollistaa pään taivuttamisen, ja antaa tarvittaessa hieman periksi, ettei vahinkoja sattuisi.
Jousikappaleessa on myös kierre laitteiden kiinnittämistä varten. Itselläni ei tällä hetkellä ole Vac-U-Lock -kiinnitteisiä leluja, mutta niille saa helposti tehtyä oman välikappaleen. Tähän adapteriin saa kiinnitettyä ainakin kaikki meidän talosta löytyvät vibraattorisauvat takakannen kierteestä.
Tässä myös pari videoklippiä.
Kimppajuttulesbonöyryytysfantasia
Tämänkertainen blogikirjoitukseni on tyyliltään hieman poikkeuksellinen. Minun oli tarkoitus käsitellä pääasiassa kimppaseksiin liittyviä asioita, joista useampi lukijanikin tuntui olevan kiinnostunut. Koska jotkut lukijoistani ovat kaivanneet myös ”runkkumateriaalia”, päätinkin ilahduttaa heitä tylsän analysoinnin ja pohdinnan sijaan tarinamuotoon kirjoitetulla fantasialla. Yhdistin fantasiaan myös nöyryyttäviä elementtejä, ja verbaalista nöyryytystä, josta myös tuntuu olevan kova kysyntä.
Klikkaa alapuolista linkkiä
KIMPPA
Vaihtelusta ja tylsistymisestä
Tällä hetkellä seksirintamalla tilanne on tyydyttävä, vaikkakin käytäntö pyörii enemmän vaniljatasolla kuin kinkyilyssä. Mutta ei se nyt oikeastaan haittaa. Karkeasti ajatellen homma menee aina siten, että vähitellen hivuttaudutaan kohti irstaampaa ja rajumpaa toimintaa entisen alkaessa käydä liian tylsäksi. Sitten eräänä päivänä huomaa, että vaniljaseksi ONKIN varsin extremeä kaikessa hempeilyssään. Siis hurjaa, siinähän saatetaan suudella ja kaikkea! :O
Suuteluun liittyen on muuten tehtävä eräs tunnustus. Olen aikuisiällä suudellut naista varmaan alle kymmenen kertaa suulle. Tai kaksikymmentä. (Miehiä en kertaakaan.) En vain osaa. Se on outoa. Ihan pervoa ja sairasta. ;D Mutta eivät kaikki naisetkaan osaa. Ehkä meiltä tällaisilta puuttuu joku geeni. :D Ja kielisuudelma se vasta outoa onkin. Omaa kieltähän nyt on tunkenut kyllä jokaiseen rakoseen, mutta että joku muu tunkee kieltään suuhuni... On niin kuin jokin limaisen karhea etana yrittäisi tunkeutua suuhun tonkimaan hammasvälejä. :S
Tunnustan myös olevani sellainen, että kyllästyn hyvin nopeasti saman toistoon seksielämässä. Siis samanlaiseen kaavaan jumittuminen vähentää intoa, ja melkein mikä tahansa alkaa lopulta maistua puulta. Ennemmin vaikka pitää kokonaan taukoa, kun vatkaa puoliväkisin samaa juttua. Uusien juttujen etsiminen ja kokeileminen sen sijaan on pitänyt mielen virkeänä. Ja paljon on edelleen kokemattakin. Aikaisemmin olin ehkä eräällä tavalla seksiin liittyvien asioiden suhteen vähän pidättyväisempi, mutta monet asiat ovat muuttaneet sittemmin käsityksiä. Sitä huomaa karulla tavalla, että saman ikäluokan kavereista jo on useampi poistunut tästä maailmasta kuka milläkin tavalla, ja osa lojuu juoppoina ojan pohjalla, ja kenelle on tapahtunut mitäkin. Jotenkin on alkanut oivaltaa, että elämä on liian lyhyt siihen, että elää täysin muiden odotusten mukaan. Tai tekee kaikessa niin kuin edes yleisesti on hyväksyttyä. Kuulostaako kovin itsekkäältä? Mielestäni kuitenkin parempi elää oman päänsä mukaan, kuin vaikkapa sen mukaan, mitä naapurit ja sukulaiset sinulta odottavat.
Mä päätin piristää elämääni kokeilemalla erotiikan saralla kaikkia irstauksia, mitä koskaan on mieleen juolahtanut tai mistä olen haaveillut, eikä ole ainakaan vielä kertaakaan kaduttanut. Sanovathan jotkut vanhat ihmiset niin, että enemmän katuvat elämässään sellaisia asioita jotka jäivät tekemättä, kuin niitä hölmöyksiä, joita tuli tehtyä. Paljon tosin on vielä kokeilemattakin. Olen pitänyt jonkinlaista listaa haaveista, joita voisi joskus toteuttaa. Aika monen kohdan yli on jo vedetty viiva kokeilun merkiksi, mutta osa odottaa edelleen toteutumistaan.
Keskustelimme kimppajutuista. Narttu pyöritteli mielessään, millaista se mahtaisi olla. Vaikuttaisiko sellainen meidän keskinäiseen suhteeseen jälkikäteen. Vaikka hommaan mentäisiinkin mukaan yhteisellä sopimuksella, jäisikö siitä sen jälkeen jonkinlainen mustasukkaisuuden tunne. Ja jos puuhastelisimme kimpassa, vaikka jonkun toisen parin kanssa, niin meidän pitäisi olla samassa huoneessa, jotta mustasukkaisuus ei iskisi. Hassuja mietintöjä, mutta ymmärrettäviä. Kolmas pyöräkin sinällään kävisi... Tosin narttu ottaisi toisen miehen, ja minä taas toisen naisen. Itse taas mietiskelin, osaisinko olla luontevasti toisen miehen ollessa läsnä.
Nartun mielestä kolmannen pyörän tai parin tulisi olla jollain tavalla tuttu. Itse en tiedä, olisiko tuttuus enemmän rasite vai positiivinen asia. Kai sekin vähän riippuu, millaista se tuttuus olisi.
Olen myös miettinyt viime aikoina jonkinlaista kuvaussessiota, tai sessioiden videokuvausta. Ehkä se jossain vaiheessa tulee mahdolliseksi, mutta tällä hetkellä taidan olla sellaisen innostuksen kanssa yksinäni. Tai jos vaatimustasosta tingitään, niin voinhan minä vaikka kuvata itsestäni nakupotretin, ja julkaista sen. :D Mutta ei se kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin...
Suuteluun liittyen on muuten tehtävä eräs tunnustus. Olen aikuisiällä suudellut naista varmaan alle kymmenen kertaa suulle. Tai kaksikymmentä. (Miehiä en kertaakaan.) En vain osaa. Se on outoa. Ihan pervoa ja sairasta. ;D Mutta eivät kaikki naisetkaan osaa. Ehkä meiltä tällaisilta puuttuu joku geeni. :D Ja kielisuudelma se vasta outoa onkin. Omaa kieltähän nyt on tunkenut kyllä jokaiseen rakoseen, mutta että joku muu tunkee kieltään suuhuni... On niin kuin jokin limaisen karhea etana yrittäisi tunkeutua suuhun tonkimaan hammasvälejä. :S
Tunnustan myös olevani sellainen, että kyllästyn hyvin nopeasti saman toistoon seksielämässä. Siis samanlaiseen kaavaan jumittuminen vähentää intoa, ja melkein mikä tahansa alkaa lopulta maistua puulta. Ennemmin vaikka pitää kokonaan taukoa, kun vatkaa puoliväkisin samaa juttua. Uusien juttujen etsiminen ja kokeileminen sen sijaan on pitänyt mielen virkeänä. Ja paljon on edelleen kokemattakin. Aikaisemmin olin ehkä eräällä tavalla seksiin liittyvien asioiden suhteen vähän pidättyväisempi, mutta monet asiat ovat muuttaneet sittemmin käsityksiä. Sitä huomaa karulla tavalla, että saman ikäluokan kavereista jo on useampi poistunut tästä maailmasta kuka milläkin tavalla, ja osa lojuu juoppoina ojan pohjalla, ja kenelle on tapahtunut mitäkin. Jotenkin on alkanut oivaltaa, että elämä on liian lyhyt siihen, että elää täysin muiden odotusten mukaan. Tai tekee kaikessa niin kuin edes yleisesti on hyväksyttyä. Kuulostaako kovin itsekkäältä? Mielestäni kuitenkin parempi elää oman päänsä mukaan, kuin vaikkapa sen mukaan, mitä naapurit ja sukulaiset sinulta odottavat.
Mä päätin piristää elämääni kokeilemalla erotiikan saralla kaikkia irstauksia, mitä koskaan on mieleen juolahtanut tai mistä olen haaveillut, eikä ole ainakaan vielä kertaakaan kaduttanut. Sanovathan jotkut vanhat ihmiset niin, että enemmän katuvat elämässään sellaisia asioita jotka jäivät tekemättä, kuin niitä hölmöyksiä, joita tuli tehtyä. Paljon tosin on vielä kokeilemattakin. Olen pitänyt jonkinlaista listaa haaveista, joita voisi joskus toteuttaa. Aika monen kohdan yli on jo vedetty viiva kokeilun merkiksi, mutta osa odottaa edelleen toteutumistaan.
Keskustelimme kimppajutuista. Narttu pyöritteli mielessään, millaista se mahtaisi olla. Vaikuttaisiko sellainen meidän keskinäiseen suhteeseen jälkikäteen. Vaikka hommaan mentäisiinkin mukaan yhteisellä sopimuksella, jäisikö siitä sen jälkeen jonkinlainen mustasukkaisuuden tunne. Ja jos puuhastelisimme kimpassa, vaikka jonkun toisen parin kanssa, niin meidän pitäisi olla samassa huoneessa, jotta mustasukkaisuus ei iskisi. Hassuja mietintöjä, mutta ymmärrettäviä. Kolmas pyöräkin sinällään kävisi... Tosin narttu ottaisi toisen miehen, ja minä taas toisen naisen. Itse taas mietiskelin, osaisinko olla luontevasti toisen miehen ollessa läsnä.
Nartun mielestä kolmannen pyörän tai parin tulisi olla jollain tavalla tuttu. Itse en tiedä, olisiko tuttuus enemmän rasite vai positiivinen asia. Kai sekin vähän riippuu, millaista se tuttuus olisi.
Olen myös miettinyt viime aikoina jonkinlaista kuvaussessiota, tai sessioiden videokuvausta. Ehkä se jossain vaiheessa tulee mahdolliseksi, mutta tällä hetkellä taidan olla sellaisen innostuksen kanssa yksinäni. Tai jos vaatimustasosta tingitään, niin voinhan minä vaikka kuvata itsestäni nakupotretin, ja julkaista sen. :D Mutta ei se kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)