Nestemäistä lateksia ja pika-alginaattia

Kinkyily ei ole meilläkään pelkkää hardcorea. Toisinaan päivää on piristetty vähän kevyemmilläkin pikkutuhmilla hullutuksilla. Harrastan mm. maalaamista, ja sen kautta onkin ollut luonnollista kokeilla myös maalaamista paljaalle iholle.

Varsinaisia ihomaaleja en ole kokeillut, mutta maalausta vesiväreillä tai nestemäisellä lateksilla kylläkin. Vesivärit ovat halpoja ja ymmärtääkseni myös aika myrkyttömiä, mutta voivat kuivattaa ihoa ja saada sen kutiamaan sietämättömästi. Toisinaan myös tuntuu, että vesivärien pois peseminen on vaikeaa. Ehkä väriainetta painuu ihohuokosiin, kun puhdasta meinaa tulla millään vaikka kuinka hankaa.

Nestemäinen lateksi on toinen tuttavuuteni. Suomesta sitä saa esimerkiksi joistain naamiais- ja pilailuvälineitä myyvistä kaupoista, mutta suurempia ja litrahinnaltaan huomattavasti halvempia tuotteita olen tilannut esimerkiksi Liquidlatex -verkkokaupasta. Tämä brittiläinen kauppa on toimittanut ainakin minulle tavaransa nopeasti ja luotettavasti, eikä EU:n alueelta tilattaessa tule siis ylimääräisiä tulleja. 250 ml pullo maksaa noin 3 puntaa, eli kallista ei ole. Sillä määrällä maalaa jo melko paljon.

Lateksi on siis samaa luonnonkumia kuin kondomit ja kirurgin hanskat, eikä siten sovellu luonnonkumiallergikoille. Muutoinkin kannattaa ensin testata tuotteen soveltuvuus pienelle ihoalueelle ennen varsinaista käyttöä, ettei yllätyksiä sattuisi.

Nestemäinen lateksi on kuin talomaalia. Sitä voi levittää pensselillä, sormilla tai vaikkapa telalla. Sen kuivumisaika on suhteellisen lyhyt, ohuempi kerros kuivaa muutamassa minuutissa, ja paksumpikin kerros vartissa. Iholle levitettäessä se ei tarvitse välttämättä mitään esipohjustusta, kuten ihon rasvaamista. Itse asiassa luonnonkumi ei useinkaan kestä rasvoja. Tämähän pitää huomioida myös kondomien kanssa, ettei käytetä öljypohjaisia liukasteita. Sen sijaan ihokarvojen poistoa kannattaa harkita. Muuten kuivuneen lateksin poistamisen yhteydessä voivat lähteä ihokarvatkin.
Nestemäinen lateksi sisältää ammoniakkia, jonka vuoksi tuote haisee voimakkaan pistävälle.

Kuivuttuaan nestemäinen lateksi on ohut ihossa kiinni oleva kumikerros. Se poistetaan yksinkertaisesti repimällä, jolloin viimeistään sen kumimaisen elastisuuden huomaa - se joustaa ja venyy kuin ihoon liimattu ilmapallo. Lateksi on suhteellisen helppo poistaa myös nestemäisenä, jos sitä esimerkiksi tippuu lattialle tai sotkeutuu taiteilijan sormiin. Pienellä hankauksella liuottimena toimiva ammoniakki haihtuu, ja lateksi irtoaa murumaisina kappaleina.

Olen käyttänyt nestemäistä lateksia esimerkiksi päälle maalattavien kumivaatteiden valmistamiseen. Suosittelen kaikille kumista pitäville.

Toinen erityisesti itseäni kiinnostava puuha on bodymolding/bodycasting, eli suomalaisittain jotakuinkin muotin ja valoksen teko vartalosta tai jostain kehon osasta. Halutusta ruumiinosasta tehdään ensimmäiseksi muotti käyttäen apuna sopivaa nopeasti kuivavaa ainetta, kuten alginaattia. Alginaatti on eräänlainen silikonikumin tapainen materiaali, joista nopeimmat kuivuvat muutamassa minuutissa. Samaa tavaraa on muistaakseni aikoinaan laitettu suuhuni hammaslääkärissä, kun purukalustostani otettiin valos. Yleensä pehmeän alginaatin päälle laitetaan kerros kasteltua kipsiharsoa, joka kuivuessaan kovettuu ja jäykistää muotin. Kun valmis muotti on kuivuttuaan irrotettu, voidaan siihen valaa esimerkiksi kipsiä, jolloin saadaan aikaiseksi mukava näköiskappale. Aikomuksenani olisi kokeilla tällaista mallinnusta vaikkapa sisustuselementtien valmistusta ajatellen, jos vain sopiva hetki ja suostuvainen malli tähän löytyisi.

Video muotin teosta:
https://www.youtube.com/watch?v=-6V8pxwevPY

Nopea alginaatti pieniin muotteihin:
http://www.materialshop.fi/epages/Materialshop.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014052201/Products/10159
Hidas alginaatti isompiin muotteihin:
http://www.materialshop.fi/epages/Materialshop.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014052201/Products/10186
Alja Safe aloituspaketti:
http://silcom.fi/fi/Lifecasting/2/Alja-Safe%2C+ALOITUSPAKETTI/11

Seuranhakua

Pikku-narttu on hymyillyt oudolla tavalla koko päivän. Ei sitä ole voinut olla huomaamatta. Yritän tivata mistä nyt tuulee, mutta en saa vastausta. "Kerron sitten illalla." Siihen se tulee kuitenkin keikistelemään ja virnuilemaan eteeni. Lähistöllä on muutakin porukkaa. Kukaan ei kuitenkaan ole juuri nyt näkemässä, ja sujautan käteni Pikku-nartun jalkoväliin. Ei alushousuja. Tuntuu kuin olisin painanut käteni vasten lämmintä pehmeää pullataikinaa. Pillumehua valuu sormieni välistä. Tuo narttuhan on ihan kiimoissa.

Illalla pääsemme hetkeksi kahden kesken, ja kysyn sitten, mikä se päivällä niin hymyilyttänyt juttu oikein oli. Pikku-narttu punastelee. Kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain, niin hitaasti vetkuttaen hän lähestyy asiaa, että meinaan jo hermostua. Mutta asian esittäminen tuntuu haasteelliselta hänellekin, vaikka hän on meistä kahdesta se rohkeampi puhumaan.
Pikku narttu on haaveillut pitkään sellaisesta, jos suhteeseemme sallittaisiin muitakin henkilöitä. Ja että suhde muuttuisi muutenkin vähän avoimemmaksi. Minua hieman huvittaa. Olisi tehnyt mieleni kysyä samaa, mutta viimeksi asiasta keskustellessamme se ei ollut vielä "ajankohtaista". Kirjoitin viime kesänä Pikku-nartulle useamman blogitekstin, jossa kerroin haaveistani ja fantasioistani. Hän voisi lukea ne sitten kun tilanne alkaisi olla ajankohtaisempi.

Hän luki kirjoitukseni nyt ja kommentoi niitä. Olemme jälleen kerran asioista pääsääntöisesti samaa mieltä, ja samalla hyvin iloisia. Siispä sovimme asioista.

Pikku-narttu antoi minulle myös luvan, että saan etsiä itselleni sopivia leikkikavereita. Voi olla, että hänkin haluaa jossain vaiheessa sanoa mielipiteensä ehdokkaista, mutta se on sitten joskus.
Ajattelin nyt laittaa tähän blogitekstin yhteyteen sitten oman seuranhakuilmoitukseni. Jos vaikka lähialueilla sattuisi olemaan joku mahdollisesti kiinnostunut, niin hän voi ottaa yhteyttä. Elämä muuttui äkkiä aika jännäksi. :)

Kinkynautin seuranhakuilmoitus

Hammashoitoa ja näyttelyitä

Jokin aika takaperin keskustelin erään alistumiseen ja masokistisuuteen taipuvan henkilön kanssa. Tuossa keskustelussa jotain hammashoidon kauheuksista, ja miten sellaiseen joutuminen saa pienen masokistinkin vapisemaan säälittävästi. Omakohtaisesti en tunne minkäänlaista pelkoa hammaslääkärikäyntejä kohtaan. Sehän on kuin rantalomalla olisi, pistetään aurinkolasit päähän ja käydään makaamaan lepotuoliin kirkkaan valon alle. No joo, aurinkorannalla tosin ei kukaan räplää suuta, ellet ole sitten sammunut jonnekin nousuveden tuomien taskurapujen keskelle. Mutta sellainen on melkein yhtä rentouttavaa kuin päähieronta. Joku hammaskiven poisto ei nyt välttämättä tunnu aina mukavalta, mutta ei se nyt hirveätäkään ole.

Mutta niin kuin aina, kaikki normaali kääntyy mielikuvituksissani aina vinksahtaneeksi. Tuon lyhyen keskustelun aikana ehdin jo kääntämään hammaslääkärikäynnin mielessäni jonkinlaiseksi kieroutuneeksi fantasiaksi. Ehkä mä voisin käydä sellaisen lyhyen suuhygienistikurssin, jonka jälkeen voisin toimia puoskarin tai valehoitajan nimikkeellä pimeänä suuhoidon eksperttinä. (Todellisuudessa en ole ihan varma haluaisinko kurkistella toisten suihin, mutta ainakin näin mielikuvituksissa.)
Suu tietenkin pidetään auki kunnon spidergagilla tai vastaavalla. Ja jos "potilas" on levotonta tyyppiä, niin ehkä on syytä sitoa myös käsivarret ja jalat tuoliin. Jos hampaiden kaivelu tuottaa tuskaa, voidaan huomio kivusta ohjata muualle esimerkiksi napakoilla nipistimillä, jotka kiinnitetään potilaan nänneihin. Näihin voidaan laittaa lisäksi myös painoja tai lankojen avulla vetoa, mikäli pelkkä nipistys ei tehoa riittävästi. Myös genitaalialueen käsittely voi auttaa joidenkin potilaiden kohdalla.

 (Netistä löytyi aiheeseen sopiva kuvituskuva)

Mulla oli mielessäni myös toisenlainen pervoshow, josta sopii kertoa tässä yhteydessä. Tuttavapiirissäni on intohimoisia koiraharrastajia (ei siinä mielessä), jotka käyttävät rakkaita (ei sillä tavalla rakkaita) lemmikkejään näyttelyissä. Itse en ole kiinnostunut koiraharrastuksista, vaikka koiraihminen olenkin, mutta olisi ihan mielenkiintoista, jos jossain järjestettäisiin narttunäyttely. Omistajat kävelyttäisivät kaulahihnaan kytkettyjä alastomia narttuja kontillaan ringissä, jonka jälkeen jokainen vuorollaan nousisi tuomarin pöydälle arvioitavaksi. Kokeillaan nisien kiinteys ja aitous (jotkut pyrkivät voittoon huijaamalla implanteilla), tarkastetaan trimmaus ja pepun muoto. Jokaisella tuomarilla on tietysti oma mielikuvansa millaiset ovat muotovalion ominaisuudet, ja tarvittaessa näyttelyssä voi olla eri luokkia erilaisille nartuille. Löytyisiköhän tuollaiseen halukkaita?

Yksinkertaiset metallikahleet

Aina silloin tällöin joku kyselee keskustelupalstoilla vinkkejä metallisten kahleiden tekoon. Kysymykseen liittyy monesti myös toive huokeasta hinnasta ja yksinkertaisesta rakenteesta. Sinällään varsin ymmärrettävää. Kaikilla kahlekuninkailla ja kuningattarilla ei ole säännöllisiä tuloja, eikä mittavaa työkaluvalikoimaa kerrostaloasuntonsa komerossa.


Oheisen kahleen voi periaatteessa valmistaa ilman työkaluja sopivista osista, mutta kulmahiomakoneen, vasaran, pihtien ja jonkin kuumennukseen sopivan laitteen, vaikkapa sitten hitsipillin tai saunan puukiukaan tulipesän omistaminen ei tekisi yhtään pahaa.

Tarvittavat osat:

1. Sangat.
Kahleiden tärkeimmät osat ovat ranteen tai nilkan ympärille tulevat kaarevat metallisangat. Näissä kahleissa käytin rautakaupasta ostettua kuumasinkittyä putkisankaparia, jonka hinnaksi tuli noin 5,5 €. On hyvä jos kaupassa sattuu löytymään putkisankoja hyllytavarana, niin oikean koon löytäminen on helpompaa. Mikäli sankoja löytyy sinkittömiä, niin kannattaa valita sellaiset. Sinkki ei sinällään ole vaarallista, mutta ei näytä hirveän hyvälle, ja toisaalta sinkin metallinen ominaishaju esimerkiksi käsissä voi tuntua ällöttävältä.
Osaava voi poistaa sinkin esimerkiksi hiomalla, mutta omista kappaleissani (laiska kun olen) poistin sinkin upottamalla ne pariksi päiväksi sitruunahappoon. Sinkki on melko epäjaloa ainetta, ja jopa näinkin heikko happo kuin sitruunahappo saa sen häipymään vaurioittamatta kuitenkaan itse alla olevaa terästä.
Sankojen tuunaus:
Kuten kuvista näkyy, olen pyöristänyt sankojen nurkat. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta lisää käyttömukavuutta ja parantaa ehkä myös hieman ulkonäköä.

2. Ketju. Ketjuja on paljon erilaisia, eri kokoisilla ja muotoisilla lenkeillä. Valitsin omaani lyhytlenkkistä sinkittyä ketjua, jonka metrihinta oli n. 4-5 €. Sinkitöntä ketjua en tähän hätään onnistunut löytämään, mutta jos sellaista on saatavilla, niin suosittelen ostamaan sitä.

3. Lyyrasakkeli. Tämä osa toimii nivelenä, ja yhdistää kahleen sangat toisiinsa. 8 mm sinkitty lyyrasakkeli maksoi Biltemassa 1,29 €.
Sakkelin tuunaus:
Sankojen pyöristyksen lisäksi toinen vähän suurempi muutos tuli tähän sakkeliin. Kuumensin sakkelin punahehkuiseksi, ja nipistin sen "kitaa" hieman enemmän kiinni, niin että väliin jäävät sangat eivät pääse liikkumaan kovin paljoa. Samalla myös muotoilin sakkelissa olevaa tappiruuvia paremman näköiseksi. Mikäli käytössäsi ei ole sopivia työkaluja, voit poistaa ylimääräisen välyksen laittamalla väliin muutaman rikan. Tällöin rakenne on toimiva, mutta ei välttämättä yhtä hieno.

4. Kiinnitysrengas 6 mm puristettava. En olekaan aikaisemmin hoksannut ostaa tällaisia osia, mutta kahleiden valmistukseen ne sopivat mainiosti. Kyseessä on siis yksittäinen avonainen ketjulenkki, jonka avulla voidaan vaikka kaksi ketjua yhdistää toisiinsa. Tässä tapauksessa kiinnitysrenkaalla voidaan yhdistää ketju kiinni lyyrasakkeliin, sekä toisella osalla ruuvattava laiturirengas (osa 5) kiinni ketjuun. Lenkki suljetaan puristamalla se kiinni esimerkiksi pihdeillä tai ruuvipuristimella. Mihinkään oikeaan nostotarkoitukseen nämä eivät kestonsa puolesta sovellu, mutta kahlekäyttöön ovat kyllä riittävän vahvoja. Hintaa 0.5 €/kpl.

5. Laiturirengas. Kuten jo edellä mainittiinkin, valitsin kahleiden toiseen päähän laiturirenkaat, jotka voi ruuvata kiinni kattoparruun tai propulla betoniin. Tällainen sinkitty maksoi Biltemassa 2,5 €. Tietysti voi valita jonkin muunkin kiinnitysvaihtoehdon.

Yhteensä  14-15 €/ kahle.


Kahleiden kiinnittämisestä:

Googlen haulla saa varsin nopeasti käsityksen siitä, että kahleita on ollut varsin monen muotoisia kautta aikojen. Tämän malli on varsin yksinkertainen. Siinä ei ole monimutkaista saranarakennetta, jolla kahle avautuu ja sulkeutuu ranteen ympärille käsirautojen tavoin, vaan kahle avataan kääntämällä sankoja sivusuunnassa erilleen toisestaan. Vaikka avaamis- ja sulkemistapa tuntuukin äkkiseltään ehkä vähän oudolta, on se kuitenkin täysin toimiva.

Lisäys 11.8.

Kuvassa kuva sellaisesta kahleesta, jonka valmistukseen ei ole käytetty mitään työkaluja. Ei se kovin paha ole noinkaan, mutta hienompikin se voisi olla.

Juttu spermasta

Olen monesti lukenut, että miehet liioittelevat usein kalujensa kokoa. Saattaa olla, mutta kyllä naisetkin tuntuvat syyllistyvän vähintään yhtä paljon liioitteluun niin kumppaneidensa kalujen kokojen kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Pikkunarttu sanoo toistuvasti, että pumppaan aina varmaan litran spermaa kerrallaan hänen sisäänsä. Vai niin. Olisikohan sitä todellisuudessa teelusikallinen tai jotain. Kyllähän pornofilmeissä toisinaan näkee sperman roiskuvan kunnolla ja suhteellisen suurissa määrin, mutta ei sekään todellisuudessa tilavuusmittana mitään kunnioitusta vielä herätä. Itse tunnustan kuuluvani siihen miesryhmään, joka saa hyvin harvoin aikaan mitään kovin isoa purkausta. Vai johtuuko se siitä, että normaalitilassa seksiä pitää olla usein, jos ei muuten, niin edes sitten runkkaamalla. Eihän sitä sitten jokaiseen kertaan voi niin kovin paljoa riittääkään.
Enkä myöskään kykene roiskimaan spermaa kovinkaan etäälle suurella kaarella niin kuin sylkäisemällä lentäisi. Yleensä se vain valuu ulos niin kuin lasista kaatamalla, jos kymmenen sentin päähän, niin hyvä on. Olisihan se kyllä komeaa, jos pystyisi kaikkeen tuollaiseen. Ehkä naisetkin pitäisivät sitä kiihottavampana. Mutta eipä se kuitenkaan tärkeintä maailmassa ole.


Oikeastaan noista liioitteluista tuli mieleen, että entäpä jos joskus antaisikin Pikku-nartun oikeasti kokea, miltä se tuntuu, jos laskisin sisään oikeasti litran spermaa. Tai vaikka puolikin. Voisin tässä odotellessani kerätä talteen kaiken tuotokseni puolen vuoden ajalta, säilyttää sen pakastettuna, ja kaataa sitten nartun päälle seuraavan session lopuksi. Saisi kerrankin tavaraa päälleen niin paljon, että sitä olisi kasvoilla, hiuksissa, silmissä, nenässä, korvissa, rinnoilla, vartalolla. Hieroisin sitä pitkin selkää, kauhoisin sormillani kasaan ja tunkisin jokaiseen aukkoon. Siinä se sitten räpyttelisi silmiään hämmentyneenä kuin linnunpoikanen pesässä.
Tai olisihan sekin hyvin irstasta, jos pakastaisin sen yhdeksi mehujääksi. Kesäkuumalla sellaisen voisi antaa nartun nuoltavaksi. Tai sitten työnnellä mehujäätä hyvin syvälle pilluun, ja antaa sen vähitellen sulaa siellä.

Tiedän tiedän. Ällöä on. Mä olenkin pervo.

Onkohan sellaisia naisia kuinka paljon, joita tuollainen kiihottaisi? "Kontillesi siitä, spermasaavi!" Vai olisiko enemmistönä ne, joita se yököttäisi?

Mustavalkoista ajattelua

Kevät on valunut eteenpäin toimintatyhjiössä nestehukkaan kuolevan etanan lailla. Perhesyistä johtuen mulla on jatkuva ajanpuute, ja useampikin kiva juttu on mennyt ohitse sen vuoksi, kun ei oikein mihinkään pääse kotoaan lähtemään. Kinkybileet, miitit, Subspacen logokilpailun palkintojenjako, Kukkasen mielikuvakilpailun palkinnon noutaminen yms. Mun pitäisi laittaa tuohon sivuun jonkinlainen ajastin, joka laskisi päiviä H-hetkeen. Olen nimittäin päättänyt, että ensi keväänä osallistun taas kinkybileisiin, ja muutenkin pyrin saamaan elämää normaalimpaan pervompaan rytmiin.
Myös seksirintamalla on tällä hetkellä kovin hiljaista. Edes perinteistä vaniljaista perusseksiä ei ole odotettavissa ainakaan seuraavaan kolmeen tai neljään kuukauteen, mistään hurjemmasta kinkyilystä puhumattakaan. Pitää vain lypsää nakkia ja laittaa mielikuvitus hyrräämään. Mut mulla onkin ihan hyvä mielikuvitus.

Mutta ei tämä nykyinen elämäntilanne nyt kuitenkaan ihan kamalaa ole. Aina silloin tällöin jää hieman aikaa, ja olen yrittänyt käyttää sitä hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti. Lähinnä pyrin heittäytymään juttusille uusien ihmisten kanssa, ja siten laajentamaan näkemyksiäni. Ja olenpa samalla löytänyt paljon uutta sellaista, joka kiinnostaa itseäni.


Minua kiehtoo ajatus harrastaa seksiä etniseltä taustaltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse edustan. Kun nykyään melkein kaikki sanat ovat kiellettyjä, niin en tiedä miten korrektisti tämän asian imaisisin, mutta siis ajattelen henkilöitä, joiden sukujuuret ulottuvat tuonne kaukoidän ja Afrikan suuntaan. En tiedä onko asiassa mitään sen kummempaa jujua, ehkä on vain niin, että jokin uusi ja erilainen kiinnostaa.Kerroin eräässä avoimessa kinkyseksiä käsittelevässä keskusteluringissä, että minua kiinnostaisi seksi tällaisten eritaustaisten ihmisten kanssa. Päitä nyökyteltiin. Et ole ainoa. Kyllä meitä on muitakin. Kerroin myös, että olen enemmän tuonne bdsm-seksin suuntaan. Päitä nyökyteltiin. Sellaisia on täällä useita. Kyllä sellainen on nykyään ihan hyväksyttyä.
Kerroin, että olisi kiva harrastaa bdsm-seksiä jokun sellaisen kanssa, jonka sukujuuret ovat esimerkiksi tuolla Afrikan suunnalla. Sitoa kiinni, alistaa, nöyryyttää...
Tiedättekös mitä? Esiin vedettiin jo ensimmäinen rasistikommentti. Oliko syynä se, että saattaisin haluta harrastaa hurjempaa seksiä myös muiden kuin kaukaasialaisten naisten kanssa? Tekeekö se minusta rasistin?

Jokin aika sitten näin telkkarissa ohjelman pääkaupunkiseudulla asuvasta cp-vammaisesta naisesta, joka hankki osan tienesteistään prostituutiolla. Vauva.fi:ssä aiheesta käytiin kovaa keskustelua tyyliin:

"Ja joo, mua kyllä kuvottaa tää aihe. Ja kuvottaa vielä enemmän, jos hänen "hoidossa" käy terveitä normaaleja miehiä. Oikeesti! Jossain määrin vielä ymmärrän, jos asiakkaat ovat myös vammaisia. Ihan vaan tuli mieleen, että mitähän vikaa normaalilla miehellä on päässään, jos haluaa kehitysvammaista naista. Kun kuitenkin tarjontaa varmasti on myös normi "ammattilaisista".. Tää aihe on kyllä paha, tuntuu pahalta ajaltella."

"Jos henkilö omasta tahdostaan myy kehoaan niin siihen ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista. Saatika sitten että myytyä palvelua ostavia miehiä haukutaan hyväksikäyttäjäsioiksi, jos kaksi aikuista ja oikeustoimikelpoista ihmistä vaihtaa vapaasta tahdostaan hyödykkeitä keskenään, niin ei siinä kukaan riistä ketään."

Miksi asia on niin, että mies, joka haluaa harrastaa bdsm-seksiä eri värisen naisen kanssa on rasisti, ja mies joka haluaa harrastaa seksiä kehitysvammaisen naisen kanssa on kuvottava ja päästään viallinen? Jos kieltäytyisin harrastamasta bdsm seksiä naisen kanssa, koska hän on eri värinen, tai kieltäytyisin harrastamasta seksiä naisen kanssa koska hän on cp-vammainen, olisin siis samalla logiikalla hyvä ihminen? Mulle ei ihan aina käy jakeluun nämä asiat.
Esitän olettaman, että jos kyseessä olisikin ollut valkoinen nainen, joka olisi halunnut tulla jonkun muun värisen miehen sitomaksi tai alistamaksi, olisi se ollut aivan okei. Tai jos nainen olisi harrastanut seksiä maksua vastaan kehitysvammaisen miesten kanssa, olisi luultavasti tilanne ollut hyväksyttävämpää.

Vaikka minut ehdittiin jo yhdeltä taholta rasistiksikin leimata, eivät kuitenkaan kommentit pääsääntöisesti olleet tuomitsevia. Hyvä näin. Hassua sinällään, sain melko nopeasti perään yksityisviestin aikaisempaan keskusteluun liittyen. Eräs amerikkalainen nainen tuntui ymmärtävän asian hyvinkin, ja olipa hänellä samanlaisia kiinnostuksia asian suhteen. Hän siis oli sikäläisittäin kutsuttuna afroamerikkalainen, ja haaveillut alistuvansa täysin valkoiselle miehelle. Hänen piireissään sitä ei olisi ymmärretty, eikä hän siksi saattanut osallistua keskusteluunkaan. Ilmeisesti tästä vedettiin yhtäläisyysmerkki orjuuteen, joka on kaiketi vieläkin amerikoissa melkoisen arka aihe. Mutta ymmärsimme hyvin toisiamme. Vaikka keskustelimmekin asiasta avoimesti isäntä-orja -asetelmana, ei se meille kummallekaan ollut mitään rasismia. Ihan kuin mikä tahansa bdsm-asetelma kahden henkilön välillä.
Eräs ranskalainen nainen kertoi, että hän käytti naispuoleisen partnerinsa kanssa varsin kovaa rasistista kieltä sessioissaan. Siis sellaista, joka julkisella paikalla lausuttuna olisi vienyt lakitupaan. Mutta hänelle ja hänen tummaihoiselle kumppanilleen se toimi kiihokkeena. Eli verbaalista nöyryytystä ja alistamista. Itse ymmärrän kyllä, moni varmaankaan ei.

Restraint escape

Viimeisen parin vuoden sisällä olen huomannut olevani kiinnostunut self bondagesta erityisen paljon. Ei siis niinkään siten, että lopputuloksena makaisin itse villalankaan sotkeutuneena, huppu silmillä ja takapuolessa kurkku, vaan lähinnä on kiinnostavaa katsella, kun joku toinen sitoo itsensä. Ja melkein yhtä kiinnostavaa on katsella, kuinka tämä joku yrittää päästä irti omasta sidonnastaan.

Oletteko kuulleet mediassakin näkyneestä villityksestä nimeltä Room escape? Eli huoneeseen lukitut henkilöt yrittävät päästä pois huoneesta tietyssä ajassa omaa kekseliäisyyttään käyttäen? Sinällään idea ei ole mikään uusi. Itsekin leikimme tätä polven korkuisina jo joskus 80-luvun alkupuolella.
Tätä miettiessäni lähti ajatus lähti sitten taas vaeltamaan. Entäpä jos ideaa muokkaisi vähän itselleen sopivampaan suuntaan. Halukas vapaaehtoinen sidottaisiin tai kahlittaisiin jollain ennalta suunnitellulla tavalla, tai hän voisi myös hoitaa sidonnan itse osana leikkiä (self bondage). Huone itsessään voisi olla joka kerta sama, mutta sidonta ja sitä pääseminen olisi jokaisella kerralla erilainen.

Sidontaan tai muuhun kiinnitykseen tarvitaan tietenkin kekseliäisyyttä. Ehkä irti pääseminen vaatii notkeutta, voimaa, näppäryyttä, tai jopa kivunsietoa, ihan henkilön mieltymyksistä riippuen. Huonetta valvottaisiin tietenkin koko ajan vahinkojen välttämiseksi. Yksittäiseen kahleeseen sopivan avaimen saamiseksi käsiinsä voi joutua tekemään erilaisia tehtäviä. Ehkä koukulla varustettu avain seisoisi pienessä lattiaan kiinnitetyssä laatikossa. Henkilö ei voi kuitenkaan käyttää tehtävässä muita ruumiinosiaan kuin päätään, sillä kädet ja jalat ovat kahlittuina. Tehtävän hankaloittamiseksi laatikko on niin pieni, että pää mahtuu sen sisään vain nipin napin. Lisäksi laatikon pohjaan on kiinnitetty isokokoinen sauva. Sauvan voisi ottaa kokonaan suuhunsa, jolloin pohjaan saakka yltäisi. Mutta silloin ei tietenkään voi käyttää suutaan muuhun, joten avain onkin poimittava nenärenkaalla sauvaa syväkurkuttaessa.

Jospa avain olisikin liian kaukana, huoneen toisella seinustalla oven edessä, eikä ranteistaan ja nilkoistaan seinään kahlittu henkilö voisi millään siihen yltää. Avain seisoo lattialla, ja sen päässä on koukku. Avaimeen on kiinnitetty myös lyijypaino. Nyt tarvitaan kekseliäisyyttä. Huoneen poikki kulkee pitkä naru, joka on kiinnitetty oven yläreunaan. Narun toinen pää on kiinnitettynä seinässä henkilön A polvien välissä. Jos henkilö A kumartuu syvään, hän voisi kalastaa narun koukulla, joka roikkuu ketjussa hänen nänniensä välissä. Kalastetaan naru koukkuun, ja liikutellaan narua niin, että se kaappaisi avaimen lattialta. Pystyyn suoristautumalla naru vetäytyisi kireälle, avain nousisi, ja valuisi alamäkeen hänen luokseen. Lyijypainon vuoksi narun kiristäminen vaatii kuitenkin hieman voimaa, ja voisi olla tuskallista.

Pienellä kekseliäisyydellä voisi saada kehitettyä useamman pulman kiinnityksistä pääsemiseksi.